varsinkin sosiaalisten tilanteiden jännittäjille, hiljaisille ja ujoille ihmisille. mulla oli ennen, mutta olen päässyt siitä lähestulkoon irti. olen nykyään innokas, iloinen, hymyilen ihan itsekseni, haluan olla jutuissa mukana, nautin jopa esiintymisestä, en pelkää enää niin paljon että sanon pieleen asioita, sanon mitä mieleen tulee, miltä minusta tuntuu, olen myös nykyään mieleikuvitukseltani rikkaampi, ei enää tyhjää, tyhmää, tylsää...
haluatko jutella kanssanio, voin kertoa tarkemmin miten olen onnistunut? jos haluat, ilmoitan myöhemmin osoitteeni. muista: jännityksestä VOI PÄÄSTÄ EROON!
haluatko jutella kanssanio, voin kertoa tarkemmin miten olen onnistunut? jos haluat, ilmoitan myöhemmin osoitteeni. muista: jännityksestä VOI PÄÄSTÄ EROON!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miten olet onnistunut pääsemään eroon jännittämisestä?
olen kyl itsekkin positiivinen sosiaalinen yms..mut eipä mikää tunnu auttavan ku se hetki osuu eteen ku joutuu ihmisten eteen ymstilanteisiin..mutta kiitos kiinnostaa!!=)
sinulle itsekkin positiivinen, täytyy myöntää että en ehkä osaa auttaa. jännittämisellä tarkoitin nimittäin sellaista jokatilanteiden jännittämistä, niin että normaali elämä hankaloituu. en koe sitä ongelmana, että koulun yms. muita esitelmiä jännittää, mielestäni normaalia. mutta eiköhän tuohonkin auta vaan se tekeminen. yksi mieletön juttu minkä olen huomannut on, että mitä paremmin pelot ja jännitykset kohtaa, mitä suuremmat haasteet ottasa vastaan, niin ne pienemmät jutut ei tunnu enää miltään. usko pois, vaikka se olisi ihan hirveää!!!
entäs jos se suurempi haaste meneekin pieleen? sit täytyy aloittaa tavallaan kokonaan alusta. meinaan et epäonnistuminen vaikka puheessa suuren yleisön edessä voi jättää traumoja.
voit olla oikeassakin. ei sitä heti kannata rynnistää liian suuriin haasteisiin. siihen pitää olla edes jollain tavalla valmis. kyllä se multakin vei aikaa 2 vuotta ennen kuin pystyi esiintymään enemmin.
Hei!!
Itse olen myös sitä mieltä, että pelot voi voittaa vain kohtaamalla ne. Välillä kyllä se on tosi raskasta, koska aina ne tilanteet vaan tuntuvat jännittävän jopa enemmän tai ainakin se siltä tuntuu. Tämä prosessi on sellanen oman elämän kestävä juttu, vai mitä mieltä oot?
Ootko saanu apua jostain lääkkeistä vaiko ihan itse oot päässy sinuiksi jännittämisen kautta?
Kerro lisää!
T:Piitu
lääkkeet autto mua mielettömästi jaksamaan. joissakin tilanteissa muu ei vaan auta. meinasin jättää koulun kesken jännityksen ja ahdistuksen takia, mutta lääkkeet (cipram, myöh. sepral sekä beetasalpaaja) auttoi mut edes jollain tavalla kestämään ja lievensi paniikkioireilua.
se on pitkä prosessi. mutta en olisi ikinä uskonut että mä olen tässä ja nyt ja musta tuntuu ihan pirun hyvältä! mulla on huomenna koulussa esielmä enkä mä enää panikoi ja masennu sen takia viikkoa ennen kun se päivä on, vaan jopa odotan innolla, nyt on nimittäin se hetki että musta tuntuu että on pelkkää ylämäkeä, jännittäminen vähenee vähenemistään (nyt se on jo huomaamatonta) ja nyt tiedän että tekemällä mä pääsen toivottuun tulokseen, siihen, jossa olen oma itseni ja haluan tuoda itseni esille ja näyttää että pidän ihmisistä ja haluan että ne tietää musta.
kaikkein upeinta nyt on se, että mulla tosiaan AJATUS kulkee mukana kun esiinnyn tai vaan puhun kavereille. aikaisemmin mun ajatus sekos ihan täysin sen takia että oli edes jollain tavalla jossain porukassa esillä. mä LUULIN että éi tästä ikinä pääse eroon, se on osa minua. mutta jos se tuottaa tuskaa niin voiko sellainen olla osa ihmistä? ei. se on loinen ja siitä pitää päästä eroon. niinn että rentoutuu, pitää itsestään ja muista.
tälläistä aika syvällistä mutta kiva jos edes joku tykkäs...=)
Hei!
Olen tullut juuri töistä ja jännittävä päivä takana. Päätäkin särki kovasti, varmaan jännityksestä. Tekis välillä luovuttaa, mut enpäs sittenkään luovuta.
Otan yhteyttä lääkäriin ja kokeilen noita lääkkeitä josko olisi apua. Toivotaan niin!
Kiitos vihjeistä!
Kuulin juuri osuvan aforismin:
"Me jännittäjät olemme kuin ruusuja, nuppu avautuu silloin, kun nupussa oleminen sattuu enemmän kuin avautuminen"