Hei!
Kuulin juuri, että isälleni oli soitettu terveyskeskuksesta. Hänelle oli ilmoitettu että keuhkoista on löydetty jotakin ikävää, mutta eivät kertoneet mitä. Pyysivät käymään keskiviikkona. Hän on polttanut 37vuotta tupakkaa, viimeiset 10 vuotta 2 askia päivässä.
Yskii joka kerta kun sytyttää tupakan.
Onko jollain kokemusta tällaisesta tavasta ilmoittaa asista. Eivätkö he olisi voineet soittaa vasta maanataina eikä pilata toisten viikonloppua tällaisella, jos se olisi syöpä, odottaisivatko he näin kauan ennenkö hoito alkaisi ?
Kertoisitteko miten teidän läheisille tai teille itselle on ilmoitettu?
Tämä on kamalaa epävarmuutta! =.(
Kuulin juuri, että isälleni oli soitettu terveyskeskuksesta. Hänelle oli ilmoitettu että keuhkoista on löydetty jotakin ikävää, mutta eivät kertoneet mitä. Pyysivät käymään keskiviikkona. Hän on polttanut 37vuotta tupakkaa, viimeiset 10 vuotta 2 askia päivässä.
Yskii joka kerta kun sytyttää tupakan.
Onko jollain kokemusta tällaisesta tavasta ilmoittaa asista. Eivätkö he olisi voineet soittaa vasta maanataina eikä pilata toisten viikonloppua tällaisella, jos se olisi syöpä, odottaisivatko he näin kauan ennenkö hoito alkaisi ?
Kertoisitteko miten teidän läheisille tai teille itselle on ilmoitettu?
Tämä on kamalaa epävarmuutta! =.(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Keskiviikkona sitten kuulette oikean syyn. Ei kannata pelätä ennenkuin se todellinen diagnoosi on käsillä, eikä sittenkään. Syövänhoito suomessa on huipputasoa.
Minä jouduin odottelemaan tuloksien valmistumisajankohdasta noin kaksi viikkoa, ennen kuin hoidot aloitettiin kiireellisinä. Tutkimuksiin meni aikaa paljon kauemmin, pari kuukautta.
Sairaalasta, josta minun tutkimuksiani johdettiin, tuli soitto kuulemaan tuloksia paikan päälle, ja näin olen kuullut muillakin tehtävän. Tuollaista uutista on vähän epäkorrektia kertoa puhelimessa ja harva lääkäri siihen ryhtyykään.
Jos isälläsi on syöpä niin hän saa hyvää hoitoa suomessa ja voit luottaa Suomalaiseen hoitojärjestelmään, joka on maailman huipputasoa.
(Tupakan poltto kannattaisi silti lopettaa.)
Itse kuulin syövästäni puhelimitse, siten, että kerrottiin ohutneulanäytteen ottamisen jälkeen noin kymmenen päivän päästä, että olisi yksi vapaa peruutusaika kasvaimen leikkaukseen samalla viikolla.
Kysyin oliko kasvain pahanlaatuinen ja oli kuulemma. Näillä tiedoilla jäin siis kauhuissani yksin ajatusteni kanssa kotiin mietiskelemään.
Mieluummin olisin kuullut vastaanotolla asiasta, jossa olisin voinut kysellä asiasta tarkemmin ja ehkä olisi ohjattu syöpäyhdistykselle tai johonkin saamaan tukea.
Mutta, isäsi kohdalla diagnoosia ei ole vielä tehty, joten ei kannata mennä vielä asioiden edelle ja syöpiäkin on erilaisia lajeja. Paljon on voitettavissa ja uusia lääkkeitä kehitellään kaiken aikaa.
Kaikkea hyvää teille!
Eräälle nimimerkille vastasin(itse olen sairaanhoitaja),että kyllä syöpädiagnoosi tulee kertoa potilaan kanssa kasvokkain,ja lääkäriltä!
Vaikka syövän hoitotulokset ovat parantuneet huimasti, on syövällä sairautena pelottava "kaiku".Minun isäni ja veljeni sairastavat syöpää,ja heille siitä kertoi lääkäri,molemmille kasvotusten.Edellisiin vastaajiin liittyen:ota heiltä ns. neuvosta kiinni, ja älkää luovuttako koskaan-aina on toivoa!Voimia perheellesi ja Sinulle!T. Pirjo, 35v.
Minulla on sama tilanne tosin sillä erotuksella, että isäni kävi testeissä eilen ja nyt viikon päästä saa tietää tulokset. Pelkään pahinta sillä isälläni on ollut vuosia oireita mutta ei ole mennyt lääkäriin ja alaselkä särkyä on ollut useita kuukausia... Eli eturauhassyövän pelko elää meidän perheessä....
Voimia sinulle...
hei!
onhan se varmasti kauhean epäreilua kun jollekkin ihmiselle lähellä tulee tuollaista..
omalla isälläni todettiin n. vuosi sitten syöpä.. se tukki ruokatorven jonka johdosta isäni lauhtui 100kg 64kg painoiseksi. parannuskeinoa ei ole löytynyt elin aikaa annettiin kolme kuukautta.. keräsimme perheemme kasaan ja kokosimme kaikkien vahvat voimat isämme tueksi. Perheen ei auta panikoida tillanteessa jossa ihmiseltä viedään pohja elämältä.. sillon pitää rakentaa vahvemmaksi niitä rakenteita jotka vievät päivästä toiseen.. pahalta se tuntuu ja vie kaiken voiman kun oma läheinen on sairas..
ja asian käsittely siellä omassa päässä on ilkeintä.. mutta pitää miettiä et miten isä haluaisi meidän elävän.. puhuimme keskenämme avoimesti asiat halki ja meidän perheelle jatkaminen normaalisti oli se paras ratkaisu.. kaikki me tiedämme sen mutta emme anna sen tappaa meidän rakkautta.. ja niin tässä on vuosi taisteltu ja isä on ollut välillä huonossa välillä hyvässä kunnossa mutta kaikki me pyrimme olemaant tukena hänelle..vaikka emme voi muuta kuin aavistaa sen tuskan mitä hän tuntee..emme voi muuta kun olla vahvoina valaa luottamusta ja rakastaa toisiamme siihen asti kun saamme...
Menetin isäni samaan sairauteen, hän ehti sairastaa sitä n 6 kk, diagnoosin jälkeen. Paino tippui myös yli 30 kg muutamassa kuukaudessa. Hoidot tehosivat ilmeisesti ruokatorven syöpään, mutta valitettavasti tauti oli jo ehtinyt muualle.
On lohduttavaa kuulla, että tuette toisianne asiassa. Kannattaa ajatella, että jokainen päivä lisää yhdessä on vain plussaa. Voimia kaikille samassa tilanteessa oleville.
Yleisesti kaikille, jotka tän jaksavat lukea. Yrittäkää saada ne keski-ikäiset miehet ajoissa lääkäriin.
En halua udella, mutta oma veljeni,joka sairastaa syöpää menee nyt perjantaina leikkaukseen ja syöpäsairaalle isällekin yritetään tehdä jotain auttavaa,niin kysyisin,miten olette selvinneet? Epävarmuus on minulle itsellekin ollut pahinta kun on odottanut,mitä lääkäri sanoo seuraavassa tarkastuksessa ja sitä seuraavassa.Tuntuu välillä, että itse selviäisin paremmin...toisten kärsimys tuntuu pahalta.