Onko kenelläkään kokemuksia? Kuinka auttaa kongnitiivinen terapia nimenomaan useamman kerran uusiutuneessa masennuksessa varttuneella iällä? Niin ja mistä saisi tietoa terapeuteista?
Kongitiivinen psygoterapia
uusiutuvassa ,asennuksessa
15835
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
merkillinen kysymyksen asettelu. Jospa tämän uusiutuvasta masennuksesta kärsivän lääkäri voisi ohjata eteenpäin antamalla luettelon lähiseudun vapaista terapeuteista. Googlettamalla löytyy ja puhelinluettelosta. Hakusananhan jo tiedätkin.
Haluan kuulla kokemuksista. Löydän kyllä lääkäriluettelot. Jollakin voi olla tietoa enemmin asiasta ja jopa kokemusta. Voihan olla jopa, etta toistuvaan masennukseen on joku Mengele ihan erityisesti perehtynyt. Että tämmösiä tietoja kaipailen. Koeammunta valtavassa terapeuttitarjonnassa käy kukkarolle.
kognitiivinen psykoterapia, näin kirjoitettuna.
tässä linkki ja loppupuolella jotain
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_haku=Kognitiivinen psykoterapia&p_artikkeli=lam00038
Olen käynyt itse vuosien kognitiivisen terapian. Myös myöhemmin masennusjaksojen aikana. Mielestäni on kannattanut, apua olen saanut (lääkehoito lisänä). En tiedä sitten miten helppoa saada tai paljonko maksaa. Itsellä jatkuvampi hoitosuhde, yleensä työterveyden kautta nykyään.
Löytyiskö kokemusperäistä tietoa enemmin. Onko kellään kokemuksia Kuopion seudun terapeuteista?
Minä lähtisin liikkeelle ehkäpä näin. Soittaisin vaikka johonkin paikkakunnan palvelevaan puhelimeen. Sielläkin on koulutettua henkilökuntaa. Sieltä voisin kysyä vaikka lähiseudun vertaistukiryhmiä jos olisi. Siellä voisi sitten ehkä joku tietääkin.
Vaikea mennä toiselle kuitenkin suoraan ehdottamaan jotakuta näissä asioissa. Yhdelle käy yhdenlainen, toiselle toinen. Riippuu nimenomaan henkilökemioista, luottamuksesta, ongelman laadusta..vaikka mistä. Vain kokeilemalla tietää. Tiedän, se voi maksaa aika paljon, hukkaretkiä ei mieluusti näissä tee.
Itse pääsin terveyskeskuksen kautta aikoinaan. Oli ihan fyysinen aivosairaus pohjana alkuaan, josta sitten pitkällisempiä seurauksia, joista olen sittemmin toipunut.
psykoanalyysi, paitsi milloin on mielisairaudesta kysymys. Talonpoikaisjärjellä ajatellen noiden hoitomuotojen eroksi voisi mielestäni tiivistää: Pitkissä psykoanalyyseissa, jotka voivat kestää vuosikausia, etsitään syitä siihen, miksi ihminen toimii tietyllä tapaa tai miksi hänellä on ongelmia. Kerettiläisesti voisi sanoa, että ihminen löytää analyysin kautta oikeutuksen ajattelulleen ja käyttäytymiselleen. Lyhytterapiassa niitä yritetään muuttaa. Ihminen ei ole objekti, jolle vain tapahtuu asioita, vaan hän voi itse vaikuttaa niihin. Sekä omaan mieleen että ihmissuhteisiin voi vaikuttaa muuttamalla omaa ajattelu- ja käyttäytymismallia. Asiantuntija on erinomainen apu siinä prosessissa.
Lyhytterapioita on käytetty Suomessa kai 70-luvulta alkaen, vaikka menetelmistä kiisteltiin alkuun kovasti. Kävin itsekin joskus niihin aikoihin parina kesänä alan vierailevien amerikkalaisten gurujen luennoilla, koska asia kiinnosti minua. Mielestäni vasta viime vuosina terapiamuoto näyttäisi tulleen yleisemmin hyväksytyksi ja siitä on alettu puhua enemmän julkisuudessa, esim. Ben Fuhrmanin televisio-ohjelmissa.
Tässä tiivistetty määritelmä:
Kognitiivisessa psykoterapiassa tutkitaan hyvinvointia rajoittavia, epätarkoituksenmukaisia ajatustapoja ja niiden yhteyksiä ongelmallisiin kokemuksiin, tunteisiin ja toimintatapoihin. Näiden ajattelutottumusten tunnistamisen ja muuttamisen ohella kognitiivisessa psykoterapiassa kehitetään ongelmanratkaisutaitoja ja selviytymiskeinoja. Usein psykoterapiatyöskentely on hyvin käytännönläheistä - uusia suhtautumis- ja toimintatapoja kokeillaan jokapäiväisessä arkielämässä terapiaistuntojen välillä.
Kognitiivinen psykoterapia on yleensä yksilöterapiaa, mutta se voi olla myös ryhmä-, pari- tai perheterapiaa. Se soveltuu kaikille ikäryhmille, myös lapsille.
Katso esimerkiksi tästä osoitteesta lisätietoja asiasta: http://www.kognitiivinenpsykoterapia.org/kogniterapia.php
Sieltä löytyy paikkakunnittain luettelo terapeuteista ja heidän yhteystietonsa. Googlettamalla löydät itsekin paljon erilaista tietoa asiasta.
melko "jutun" ja tunaroin jolloin se karkasi avaruuteen. Jotakin siitä, miten ennen lähiyhteisö terapoi, ihmiset olivat läheisiä ja kykenivät keskustelemaan vaikeistakin asioista. Kognitiivinen ammattiauttajan työkaluna on yhtä tylsä kuin leipäpapin, joku on sanomut. "Usko ilman tekoja on kuollut".
En ole uskonkiihkoilija, tämä tupsahti vain tässä yhteydessä mieleen.
Anteeksi kun työläännyin kirjoittamaan uusiksi ajatukset joita olin hieman työstänyt samaan tapaan kuin O-O.
Hyvää joulun odotusta ja Joulua!
melkein viedä leivän terapeuttien suusta, vaikka kyllä heitäkin tarvitaan.
Olisipa kaikilla empaattisia, kuuntelevia ihmisiä ympärillään. Jospa ihmiset ehtisivät ja haluaisivat kuunnella tai osaisivat/oppisivat ihan oikeasti kuuntelemaan läheisiään, eivät ne harvat kuuntelijatkin keskeyttäisi omista ongelmistaan kertovaa ja siirtyisi kuuntelijan roolista harkitsemattomiksi neuvonantajiksi. On helppo sanoa toiselle, miten tämän tulisi elää. Kuuntelemaan pysähtymällä voisi auttaa ihmistä löytämään omat ratkaisunsa.
Sinun esimerkistäsi minulla on omakohtainen kokemus:
Mietin yhdessä raskaassa elämänvaiheessa, että lähden juttelemaan asioistani ammattiauttajan kanssa, kun saan ulkoiset asiat järjestykseen. Huomasin käytännön ongelmien ratkettua, etten mitään ammattiauttajaa tarvinnutkaan, koska läheiseni olivat jaksaneet kuunnella minua ja olin saanut selvitellä omia ajatuksiani sekä sisäisiä tuntojani heidän kanssaan. Avainasia taisi olla se, että he luottivat minuun ja kykyyni selviytyä tilanteesta. He jaksoivat kuunnella ja tukivat minua, eivätkä ryhtyneet tyrkyttämään neuvomaan. Olen heille kiitollinen, että he jaksoivat kuunnella, vaikka varmasti toistin useinkin itseäni ja jauhoin samoja asioita.
elää toisen puolesta. Enempiä selittelemättä, "selkärankaa" ja selviytymisen taitoja jota kognitiivinen terapiakin on voi oppia reflektoimalla kokemuksiaan, tuottamalla uusia ratkaisuja ja selviytymisen keinoja. Siinä prosessissa tärkeänä apuna voi olla oma vertaisryhmä ns. kansanparantajatkin.
oman verkostosi kanssa osaa käsitellä elämänkokemuksiasi. Ei terapeutillakaan ole muita keinoja. "Huumeet" tietysti jos haluaa olla aina pökkyrässä.
Ei ole läheisistä useinkaan apua. Heillä vielä suurempia ongelmia ehkä eivätkä edes tiedosta niitä.
Kysynkin mahtaako teillä olla kokemusta terapioista kun noin voitte sanoa, siis kaksi tässä edellä sanoi jotain siihen suuntaan.
Olen tosi onnellinen, että olen käynyt terapiaa. Elämä paljon helpompaa kuin myös toisten kanssa toimeentuleminen. Osaan olla avuksi myös muille. Eikä ole luurankoja kaapissa, tunnen itseni erittäin hyvin. Rankkaa se on mutta sen väärtti. Terapia ei ole samanlaista jutustelua kuin ystävien kanssa.
Toki hyvät ystävät voivat auttaa ja puhuminen helpottaa monesti. Mutta ei ystäviä pidä myöskään liiaksi omilla tosi ongelmilla rasittaa.
Minulla ei ollut ketään. Onneksi on ammattiauttajat ja kun hyvän löytää, ei voi olla kuin kiitollinen. Usein vasta vuosien ja elämänkokemuksen myötä tajuaa kuinka merkityksellistä se on ollut.
Suosittelen kaikille jos tarvetta ilmenee.
Edelleen ottaisin vastaan mielelläni käsityksiä kokemuksen pohjalta siitä, onko kognitiivinen tai jokin muu terapia auttanut toistuvan masennuksen häätämisessä? Olen myös kuullut vuosien terapian menneen hukkaankin joidenkin mielestä. Toisaalta kiinnostaisi, onko joku kehittänyt omia kotikonsteja masennuksen karkoitukseen. Kokemukset erilaisista lääkkeistä niinikään kiinnostavat.
terapia voi tosiaan mennä jos terapeutti on taitamaton. Tai jos yhteistyö ei suju. Myös silloin käytetty aika menee hukkaan, jos asiakas luulee mennessään saavansa jonkinlaisia yksityiskohtaisia neuvoja. Olen kuullut tuttujeni lopettaneen terapian juuri siitä syystä 'etteihän se mitään neuvo'. Eli oli ihan vääränlaiset odotukset. rankka työ on tehtävä ihan itse ja prosessi jatkuu koko ajan, ei vain terapiaistunnon ajan. Jopa unissa ja varsinkin siellä.
Terapeutin on syytä olla ns. epähenkilö. Ts ei mitään tuttavuussuhteita. Parempi melkein etsiä eri paikkakunnnalta jos asuu pienellä paikalla jossa kaikki tuntevat toisensa jostain muista yhteyksistä.
Masennusta karkoittaa liikunta, sosiaaliset suhteet sopivina annoksina, kaikenlainen puuhailu. On palkitsevaa saada käsillään aikaan jotain. Pääasia kuitenkin ja tehokkain on se, että tekee sitä mistä tulee hyvä mieli. On sitten vaikka ihan jouten hyvällä omallatunnolla.
Ja pahimpien tunteiden aikaan voi kiittää siitä että tuntuupahan edes joltain. Niin elämän pitääkin tuntua. Syvimmässä masennuksessa ei kyllä juuri tunne mitään eikä saa aikaiseksi yhtään mitään. Ne hetket on vaan elettävä. Makaa vaan ja tuijottaa seinää :)
Lääkkeitä on monenmoisia, nykyään serotoniinilääkkeitä paljonkin. En tykännyt niistä lainkaan. Omanlaisia mulla, mutta ne on sitten lääkärin asia. Masennus- ja paniikkihäiriöpalstalla yms. keskustellaan niistä paljonkin. Kaikki on tapauskohtaista.
Löysin, mitä olin hakemassa. Juuri kokemuksia halusin löytää, ettei tartte tehdä kaikkia virheitä itse. Olin nuorena 70/80 luvulla senajan pitkässä terapiassa ja söin erilaisia lääkkeitä. Syvä masennus toistunut jo kolmasti.Pysyy auttavasti poissa serotoniinilääkkeitä käyttämällä. Meinaa nostaa päätään ajoittain. Tavoitteeni on lääkkeistä irtautuminen ja masennusvaiheen estäminen etukäteen terapialla, josta olen jotain lukenut ja jonka uskotaan auttavan juuri tähän toistumiseen (kognitiivinen terapia). Uskon, että se on mahdollista ja siksi olen liikkeellä nyt kyselykierroksen merkeissä.