RAKKAAT IHMISET!
MITÄ SITTEN KUN PIENEN LAPSEN ÄITI HUOMAA KAIPAAVANSA TOISTA NAISTA VIERELLEEN?
MITÄ SITTEN KUN EI ENÄÄ OMA MIES, EIKÄ MUUTKAAN MIEHET KIINNOSTA?
MITÄ SITTEN KUN PIENEN LAPSEN ÄITI HUOMAA KAIPAAVANSA TOISTA NAISTA VIERELLEEN?
MITÄ SITTEN KUN EI ENÄÄ OMA MIES, EIKÄ MUUTKAAN MIEHET KIINNOSTA?
Vastaukset 18
Vanhimmat
VOI ELÄMÄ!!!
No sen vaan sanon että sillon alkaa asiat olla jo kuule melko huonosti... pienen lapsen äiti!! Mieti nyt kun sun oma mutsis sanois et sori vaan mä oon lesbo.
Sit ne aina nuolis sun eessä HYIYI!!!!!!!!!!
Mieti nyt oisit vaikka 7 vee!
KAMALAA!!! En soisi sellasta kohtaloo kenellekään. Tukahduta tunteesii... sä RAKASTAT sun miestä!!!!!
EIKS NII?!
Muutama juttu:
1. seittemän vuotias ei tiedä hjeteron ja lesbon eroa, ja toisen äidin voi selittää niin ki yksinkertasesti kuin 'jotkut tytöt rakastaa poikia ja jotkut tytöjä.' Siinähän tyttö kasvaa suvaitsevaks, luoja tietää että noita tiukkiksia on liikaa.
2. Jos ne ei aikasemminkaan harrastanu seksiä lapsensa edessä, ni tuskinpa nytkään. Vastoin kaikkia stereotypioita homoseksuaalit *ei* ole mitään pervoja seksihulluja.
Ja tosta 'sä rakastat sun miestä, eiks nii'-jutusta. Sanoisitko noin jos alkuperäsen viestin lähettäjä olis vaan sanonu, että tahtoo eron koska ei rakasta enää miestään, vai johtuuko toi kommentti vaan siitä että hän kertoi tahtovansa naisystävän?
toisaalta, oon aika varma että olet provo. huono sellanen, kerta noi sun jutut voi selitää pois näinki nuori yksilö.
ja kiitos hyvästä kirjoituksesta, sillä noinhan se menee! Sitäpaitsi,sellainen stereotypia,että lesbot olisivat jotain nymfomaaneja,on todella huvittava:tutkimuksen mukaan kun lesbot harrastavat kaikista pareista vähiten seksiä, keskimäärin kerran pari vuodessa pitkään kestäneissä suhteissa... :) Meidän tytär on kasvanut pian 10 vuotta lesboperheessä,ja on ihan tavallinen esimurrosikäinen,jolla on paljon ystäviä ja harrastuksia,ja vaikka olemme jopa niin avoimia,että menemme yhdessä vanhempainiltoihinkin,ei häntä koskaan ole kiusattu ko asian vuoksi. Minä tein loikan onnettomasta heteroliitosta pois,ja nyt olen Onnellinen isolla O:lla :))
Hei kuule, miten toi tilanne eroaa siitä kun mies ei enää kaipaa omaa vaimoaan vierelleen, vaan tahtoo toisen naisen. Lakkaisit ajattelemasta homoseksuaaleja erilaisina, älä erittele, ni huomaat että sama juttu se on ku jos tahtoisit toisen miehen.
Eli hanki siis se nainen. Ota ero. Jos miehes tahtoo taistella lapsesta jossain oikeudessa, ni näytät että osaat huolehtia siitä, että oma seksuaalinen identiteettis ei vaikuta sun ja lapsen suhteeseen. Jos sulla on oikeudenkäyntiin mennessä talo ja vakaa työpaikka, ni tietysti sinä saat pitää lapsen. Mun tietääkseni lesbous ei (ainakaan saa) vaikuta tuomariin. Ja kaikkihan sen tietää, että yleensä äiti saa huoltajuuden, edelyttäen että täyttää noi vaatimukset mitä tossa yllä luettelin.
Jos nyt joku haluaa korjata mua ni siitä vaan, en nyt ole mikään ekspertti, mutta viimevuonna kuuntelin ysillä tarkaan yhteiskuntaopin tunnilla.
Vieläpä sekin, että haluatko sä lapses kasvavan avioliitossa jossa vanhemmat ei rakasta tosiaan, tai rakkaus ainaki on yksipuolista? Usko pois, lapselle ei oo mitään pahempaa ku pelko siitä rakastaako vanhemmat toisiaan, vai näytteleekö ne. Mä tiedän, mä pelkäsin sitä jatkuvasti ennen ku mun vanhukset eros puol vuotta sitte.
LAPSI VOI OLLA SUVAITSEVAINEN.ENTÄ YMPÄRISTÖ?
SE TÄSSÄ PELOTTAA.KUINKA HUONO ÄITI SITTEN OLEN KUN LAPSI KUITENKIN KÄRSII TÄSTÄ.
"NIIN, SEN ÄITIHÄN ON LESBO"..
EI SE IHAN SAMA JUTTU OLE, KUN ETTÄ HALUAISIN TOISEN MIEHEN. ON SE HELVETTI KYLLÄ VAAN TOTUUS..
IKÄVÄ KYLLÄ..
Totta, ympäristö on suomessa uhka. Mut tuskin sun kimppuus nyt hyökätään jos hankit vaimon. Ja voithan sä todistaa niille epäilijöille olevas loistava äiti! Jos ne rupee hyppimään silmille ni kysyt oliko ne sitä mieltä ennenki, kun sä asit vielä miehen kanssa, ja vaadit vastausta. Opetat niille että ei sun persoonallisuutes mihinkään muutu. Siitä en toedä sitte että miten ´lapseen suhtaudutaan kun on aika mennä kouluun. Riippuu koulusta, ja riippuu siitä miten pitkä aika siihen on.
Jos pelkäät kuitenki naisystävän ottamista, ni eroo silti miehestäs. Ei ole reilua hänellekään että valehtelet rakastavas. Tosin jos tää kaipuu naispuoliseen kumppaniin on uus, ni suosittelen tutkimaan asiaa pitemmän aikaa ennen ku päätät, onhan mahdollista että kyseessä on 'vaihe'. Mä tiedän, näin sanoo kaikki joilla on jotain homoja/lesboja/biseksuaaleja vastaan, mut usko pois mulle ei ole. Kuitenki, jos let jo nyt täysin varma että vastakkainen sukupuoli ei yksinkertasesti kiinnosta, ja etenkään miehes, ni paras alottaa uudelleen. Et sä voi tunteilles mitään, jos et rakasta ni et rakasta. Kysehän ei oo yksin siitä ettet tahdo miestä, vaan siitä että et tahdo *miestäsi*. Ja se täytyy hoitaa ensin pois alta, sitte voit alkaa miettimään seuravaa kumppania.
JOTENKIN YKSINKERTAISTAT ASIAA.
EN PELKÄÄ ETTÄ KIMPPUUNI HYÖKÄTÄÄN, VAAN ETTÄ KÄRSIIKÖ MUKSU, JA SITÄ KAUTTA MINÄKIN..
TUNTISINKO MINÄ ÄITINÄ PISTON SYDÄMESSÄ AINA, KUN LAPSI LEIMATAAN ASIASTA? ONKO SE ITSEKÄSTÄ MUUTTAA TÄMÄ ELÄMÄ, KUN SE KOSKEE KAIKKIA? TÄMÄ ON TODELLA VAIKEAA..
TUNNETKO KETÄÄN PERHEELLISTÄ LESBOA?
OLIS NYT MIELENKIINTOISTA SAADA KOKEMUKSIA KUINKA SE KÄYTÄNNÖSSÄ ON.
En tunne perheellistä lesboa, mutta ite oon bi, ja jos tapaan sen oikean naisen ni kyllä varmaan hankin lapsen sen kanssa. Tää on nyt vähän ihmiskohtanen juttu. Mä kyllä kai vastasin toho että kärsiikö se lapsi. Mutta vastataan uudelleen: luultavasti vähän. Se riippuu siitä mihin se menee esim. kouluu jne. Jos sä meinaat että joutuko se kärsimään sukulaisten takia, ni sehän on susta itestäs kiinni. Mä en yksinkertaista asioita, sinä monimutkaistat ne. Kerro minkä ikänen se lapsi on. Jos se on joku kolme vuotias, ni todennäkösesti sillon ku se on kouluikänen asiaan suhtaudutaan paremmin. Jos kouluun on esim. vuosi, ni sillon vaan on paras toivoa parasta.
Toisaalta, ehkä ei kannata pistää kauheasti painoa netissä saamiin milipiteisiin, jo vaikka ratkaset tän pulman ite, etkä muiden mielipiteillä.
KOLME ON.
USKON JA TOIVON PAREMPAAN.
YMMÄRRÄTHÄN ETTÄ MINULLE TÄMÄ ON SEKAVAA JA VAIKEAA.KIITOOS..
Tietysti ymmärrän. Toivottavasti nyt meistä täällä on ollut jotain apua, kunhan vaan itse teet omat valintas. Onnea jatkoon, mitä ikinä päätäkin.
Jos mies ihmisenä on ok, niin miksi et vain hommaisi itsellesi naisrakastettua miehesi rinnalle. Mies siitä tuskin mieltänsä pahoittaisi, varsinkaan jos rakastaa sinua. Puhu asiasta miehesi kanssa, kerro mitä kaipaat naisessa, kenties miehesi kokee kaipauksesi oikeutetuksi. Tämä viritelmä tuli mieleeni lapsen takia, miksi tarvitsi luopua jostain jo ok olemassaolevasta jos pienellä täydennyksellä siitä voisi tehdä täydellisen.
JOS HALUISIN PELKKÄÄ SEXIÄ, TOI VOIS HETKEN TOIMIA. JOS RAKASTUISIN TÄHÄN NAISEEN JA HÄN MINUUN..EI.
KUKA SINKKU HALUAISI VARATUN KANSSA MUUTA KUIN SEXIÄ? EI KUKAAN..VAIKKA OLIS MILLASET KULISSIT.
SYDÄMET SIINÄ HAJOAA.
AINAKIN TÄMMÖISET HERKÄT ;)
Joo, hajoaa sydämiä, mutta kenen... kai silläkin on väliä. Miehet voivat olla hyvinkin suvaitsevia tällaisissa asioissa ja antaa sinulle täyden oikeutuksen toimia tarpeittesi mukaan. Ja mistä sen tietää vaikka uusi naisrakastettusikin hyväksyisi asian täysin. Voin tietysti olla väärässäkin, mutta uskoakseni monet muunlaisetkin mallit toimivat tärkeissä ihmissuhteissa kuin ainoastaan se perinteinen mies-nais-parisuhde.
Olemme naispari 29 v. & 35 v. Olemme eläneet saman katon alla kolme ja puoli vuotta katrainemme. Toisella meistä nuoruuden liitostaan 2 lasta, tyttö ja poika, toisella poika. Lapset ovat iloisia, hyvin koulussa pärjääviä, paljon harrastavia ja pitävät perhettämme perheenä siinä kuin muitakin. Yhden lapsemme luokalla on poika, joka asuu kahden miehen kanssa - isänsä ja isoisänsä, toisen lapsemme luokalla on kaksi yhden vanhemman perheen lasta. Perheitä on monenkirjavia, jotkut "sateenkaariperheitä" niin kuin meidän. Sotien jälkeen kasvoi suht hyvin pärjännyt sukupolvi, joka suuressa määrin oli "naisparien" kasvattama (sotaleskien ja heidän äitiensä, lasten mummujen).
Omat lapsemme tapaavat isiään usein viikollakin viikonloppujen lisäksi, ihan niin kuin yhden vanhemman perheidenkin lapset (onnellisessa tapauksessa) tapaavat etävanhempiaan säännöllisesti. Myös isovanhemmat ovat iso osa lastemme elämää.
Emme ymmärrä, miksi kukaan viitsii vetää hernettä nenäänsä elämänmuotomme vuoksi? Vanhin lapsemme (ylä-astetta käyvä) sanoikin tässä yhtenä päivänä, että "kysyisivät multa niin sanoisin ettei onnellisempaa perhettä olekaan kuin meidän" (kun jossakin lehdessä oli taas kritisoitu perhemalliamme).
TÄMÄ OLI HIENO.KIITOS :)
Siellä missä ihmiset rakastavat ihmisiä, asuu onni - sukupuolesta riippumaton onni.
Suurin kaikista on - rakkaus :)
Kuuntele siis sydämesi ääntä, niin kaikki kääntyy parhain päin. Hyvää jatkoa sinulle!
Lasta voidaan kiusata koulussa ihan mistä syystä tahansa. On rillit, on "vääränmallinen" nenä, leuka, korvat, liian lyhyt/pitkä, liian läski/ruipelo, isä on varastomies, äiti siivooja, isä pankinjohtaja (mulla kävi näin), asuu/ei asu omakotitalossa, väärä alue, väärä lätkäjoukkue, ihan mikä vaan. Aina löytyy syy, jos kiusaaja niin haluaa. Ei lesbovanhemmat ole sen parempi/huonompi syy kiusata/olla kiusaamatta. Tärkeintä lapsen kannalta on, että kotona rakastetaan, kannustetaan ja tuetaan kaikkia kotona asuvia. Kyllä sitten pystyy kohtaamaan mahdollisen typerän kiusaajan, ja ottamaan asian esiin ja sitä kautta lopettamaan kiusaamisen.
Tee vain niin kuin luulet (tietäähän ei voi koskaan) olevan oikein sinulle, ja sitä kautta lapselle. Kyllä miehesi siitä selviää, mikäli on aikuinen fiksu ns. "normaali" mies.
Miksi et voi kirjoittaa normaaleilla
kirjaimilla, miksi pitää huutaa?