Kun parisuhteeseen tulee kriisi tai muu lievempi ongelma, niin silloin järki-ihmiset peittävät kaikki tunteensa ja yrittävät kylmäkiskoisesti omalta osaltaan selvittää tilannetta, tunneihminen taas jää hoo-moilaseksi, kysymysmerkki otsaan, koska ei tiedä mitä toinen tuntee sisällään, järki-ihminen kun pyrkii ne peittämään ja niin sitten ollaankin vaikeuksissa, mitä enemmän järki-ihminen on kylmäkiskoinen sen loukkaavamalta se tuntuu tunneihmisestä ja silloin tunneihminen reakoi tunteillaan voimakkaammin, joten onko järki-ihminen parisuhteessa sittenkään niin järkevä, lyhyesti olisin voinut kirjoittaa, että tunteiden salaamisessa ei ole järjen hiventäkään, siitä alkaa alamäki, oli ne tunteet sitten ihan mitä vain.
Järki-ihmisten..
Järjetön käytös.
15445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
En oikein jakaisi ihmisiä järki- tai tunneihmisiin. Eiköhän meistä kaikista löydy molempia. Kylmäkiskoinen, välinpitämätön käytös on kyllä paha asia. Itse ainakin pelästyn sellaista, se on totta. Välinpitämättömyys on kyllä tehokas keino tappaa toisen ihmisen tunteet, sanonpa vaan. Tulee sellainen kelpaamaton, riittämätön olo, ikäänkuin "tuo ei rakasta minua" -ajatus.
Inhimillistä lämpöä ja välittämistä minä ainakin kaipaan. Muuhun en oikeastaan tyydykään. Minulla on jo toimiva pakastin.
Riidat pitää sopia ja jos suhde kaatuu ensimmäiseen riitaan niin sitten ei ollut tunteita mukana vaan kyse oli vain jostain pelailusta ja hyväksikäytöstä tai äidin korvikkeesta. Näin siis naisena ajattelen.
Ongelmia, että toinen hakee äidinkorviketta tai hoitotätiä, siis ihan yks kaks, vaikka muuten onkin ollut auvoisaa:)
Minä tarkoitan tuolla äiti-jutulla sitä, että äidille saa sanoa ja tehdä mitä huvittaa ja silti äiti rakastaa. Kukaan nainen ei ole sellainen. Jotkut äidit ovat hemmotelleet poikansa niin piloille, ettei miehelle saa sanoa mistään epäkohdista. Se on sitä vauva-asteelle jäämistä, kyllä äiti rakastaa. Mutta, nainen ei.
Aloittajana, että en tosiaan ole äidin poika, enkä muutenkaan mamman helmoissa pyörivä, kohta 22 vuotta olen itseni elättänyt ja leipäni tienannut, vaikka ihan hyvät suhteet omaisiini onkin ja takana on ihmisuhteita, mutta vasta näin orastavalla keski-iällä koin sen elämää suuremman rakkauden, sitä eivät kaikki edes koskan koe ja kun olen tunneihminen niin tässä sitä ollaan..suomi24 tunnepalstalla.
Jotkut miehet etsivät naisesta lähinnä äidin korviketta, sellaista kotitalouskonetta.
Mutta, en tiedä tämä keskustelu ei nyt oikein suju kun haukuttiin tuolla jotakin jo feministiksi niin ei sitten sen enempää minultakaan.
Sinulta, et voi sitä kieltää ja minä sen kirjoitin, ilman haukkumista.
Omassa tapauksessani suurten raakkaudentunnustusten ja auvoisan yhdessäolon jälkeen kun tuli pieni riita niin nainen oli se joka heittäytyi jääpuikoksi, tottakai sen ymmärsin ja olin nöyränä monta päivää, mutta kun sama peli jatkui ja jatkui niin mitäs siinä muuta kun riita alkoi paisumaan ja paisumaan kun toinen ei halunnut keskutella, ainoastaan arvostella ja sitäkin siedin aikani ja nyt olen täällä kyselemässä, niin minä se ämmittelijä olen täältä.
tunneihminen voi läjäyttää kaikkin tunteensa esille yhtenä möttönä ilman järjen hiventäkäkään. Aivan omituiset asiat ovat solmussa ja yhteydessä toisiinsa. Järki-ihminen vetäytyy kun alkaa pelätä toisen tunnereaktioita kun niitä ei pysty millään hallitsemaan.
Osa tunne-ihmisistä ei kykene erittelemään omia tuntojaan järkevästi vaan ne ovat sikin sokin sitä ja tätä. Siinä vaiheessa alkaa suhteen alamäki kun hän alkaa esitellä yhden tunteen päätä toisen alkuna ja koko hommassa ei ole järjen hiventäkään.
Voi myös kuvitella osittain, että tunneryöppy on hallitsematonta, kun ei itse toimi niin, kyllä minä tunneihmisenä hallitsen tunteeni, mutta niinkuin ensimmäinen vastaaja kirjoitti, ei kannataisikaan alkaa jaotteleen ihmisiä niinkuin itse tein.
On se että elää yksin jos se noin vaikeaa on...e vaan oikeasti on se vähän helpompaa jos aidosti rakastaa niin molemmat ehkä yrittävät sitten sopia asioista hieman toisella tavalla.
Itse olen tunneihminen, vaikka en minä mitenkään tyhmä noin muuten ole.
Ovatko ne sitten järki-ihmisiä, jotka optimoivat parisuhteensa.
Eli optimoida voi useita asioita. Yksi (minusta törkein) on ryhtyä parisuhteeseen sellaisen henkilön kanssa joka rakastaa enemmän sinua kuin sinä häntä. Sinä saat hänet tekemään mitä tahansa puolestasi. Siis ihan tietoinen valinta. Moni mies muuten käyttää tätä.
Toinen on mennä naimisiin tietysti rahan ja statuksen takia. Ovatko nämä sitten järki-ihmisten touhuja, minä en ainakaan tuollaisia suhteita halua.
Ei tunteita voi hallita eikä ihmisiä. Onko järki-ihminen sinulle sama asia kuin perfektionisti. Perfektionistihan ei kestä mitään sellaita mitä hän ei pysty kontrolloimaan, eli suhde pitää olla silloin alistussuhde.
Itse en tyydy kuin tasa-arvoiseen suhteeseen.
Kuten sanoin, jos sinulle suhteen alamäki alkaa ensimmäisestä riidasta ja siitä tunteesta, ettet ymmärrä (hallitse) tilannetta, niin silloin kyse ei ole rakkaussuhteesta. Yritä oppia sietämään toisen ihmisen erilaisuutta. "Se nyt vaan on tuollainen". Ei riita ole maailmanloppu tai erimielisyys.
Välinpitämättömyys on maailmanloppu, se kun toisen sanominen tai tekeminen ei kiinnosta. Silloin tunteet ovat kuolleet. Reagoimattomuus, jos ei edes ärsyynny mistään. Usko minua, minä tiedän mistä puhun.
Tämä oli ihan yleinen keskustelunavaukseni, en ymmärrä tätä alkuunkaan, tuollaista feminististä reagointiasi.
Usko sinä minua, minä kirjoitin koska itse tiedän mitä kirjoitin, joskus se tilanne on ihan toinenkin, eli omien kirjoitustesi mukaan, mutta niin, että laitat sukupuolet siinä vastakkain, ei se mies aina ole kaiken pahan alku ja juuri.
No en sitten kirjoita asiasta mitään jos se sinua niin ärsyttää.
Täällä on ihnottava kirjoittaa koskaan mitään asiallista, ihan sama mitenpäin niin alta aikayksikön tulee vastaus, että mies on se kaiken pahan alku ja juuri aina ja miehessä on vikaa, naisessa ei koskaan, vaikka asia yleensä ei niin ole.
parempien kirjoituskumppaneiden kanssa. Minä sanoin että miehet usein menevät naimisiin sellaisen naisen kanssa joka rakastaa heitä enemmän kuin se mies naista.
Jos se on sinusta feminististä höpötystä niin ei tässä oikein ole ideaa jatkaa.
Vaan enhän minä, etkä sinä tiedä sitä muutakuin omista kokemuksistasi, mutta kyllä minä ihan taatusti rakastin ja rakastan vieläkin miehenä sitä naista enemmän, vaikkei naimisiin kerettykään.
Anteeksi vain feministi-nimittelyni, mutta ei se nyt niin paha sana ole.
olen samaa mieltä kanssasi.