Pyörittelen toisinaan mielessäni kysymystä, että olenko oikeasti ihastunut sinuun. Alkuun olin ihan varma, että olet kiinnostunut eräästä ystävästäni ja en itsekään kiinnittänyt sinuun sen kummemmin huomiota, koska ajattelin typerästi että antaa tämän toisen kokeilla onneaan. Kerta kerran jälkeen aloinkin kiinnostumaan sinusta, enkä ole enää varma, miten mut pitäis suhtautua. Viimeisin kohtaaminen nosti taas nää ajatukset pintaan.
Melkeinpä säikähdin kun viimeksi nähtiin, koska ei oltu nähty vähään aikaan. Huomasin olevani harvinaisen hermostunut ja melkeempä säikähdin omaa hermostumistani, koska olen yleensä aika viilipytty. Ja kuinka ollakaan, jossain vaiheessa ihan yhtäkkiä rentouduin. Siihen tarvittiin vain muutama sananvaihto ja tunnuit yhtäkkiä taas maailman kotoisimmalta ja tutuimmalta ihmiseltä.
Jokaisella kohtaamisella tunnut aina vaan mukavemmalta ja tutummalta. Tuntuu jotenkin hyvältä olla lähelläsi. On vaan harmillista että me ollaan niin harvoin tekemisissä, ettei tästä ehkä pääse muodostumaan pientä värinää suurempaa tunnetta.
Melkeinpä säikähdin kun viimeksi nähtiin, koska ei oltu nähty vähään aikaan. Huomasin olevani harvinaisen hermostunut ja melkeempä säikähdin omaa hermostumistani, koska olen yleensä aika viilipytty. Ja kuinka ollakaan, jossain vaiheessa ihan yhtäkkiä rentouduin. Siihen tarvittiin vain muutama sananvaihto ja tunnuit yhtäkkiä taas maailman kotoisimmalta ja tutuimmalta ihmiseltä.
Jokaisella kohtaamisella tunnut aina vaan mukavemmalta ja tutummalta. Tuntuu jotenkin hyvältä olla lähelläsi. On vaan harmillista että me ollaan niin harvoin tekemisissä, ettei tästä ehkä pääse muodostumaan pientä värinää suurempaa tunnetta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olipa kauniisti kirjoitettu, mikset selkeämmin lähesty kohdettasi, mainitset mahdollisesta kiinnostuksestasi.
Ei se anna jos ei otakkaan vai miten ne hienot sananlaskut menikään.... ;)