Öljylämmittäjille kunnon verot!

kyllä klapeillalämmittäminen keskuslämmityksessä on kiistatta halvin ja tehokaskin, se vain teettää töitä aina kannolta pesään laittoon saakka.
se ei sovi työtä pelkääville eikä hyvätuloisille.
Minä polttelen puita ja öljyä ja olen kokeillut turveprikettiäkin, joka meinasi savupiipun rikkoa liian kuumaa tulta antaessaan. Yksi tonni riitti kokemukseksi, jotta piippu säilyy jatkossakin.

Kun nämä piipertäjät edes ajaisivat dieselillä ja polttelisivat pelkkää puuta ja pellettiä, vaan kun usein on vielä niin että asuvat ison hiilipannun kyljessä ja moittivat meitä muita vaikka jopa huonosti huollettu 70-luvun öljypannukin on paljon ekologisempi vaihtoehto kuin kivihiili.

Lilius on jo tilannut uuden jahdin ja suihkarin.
tarvii pikkasen nostaa hintaa.

Korvaukset, mistä?

Siitä että naapurissa ryssittiin oikein urakalla?

Siitä että Neuvostoliitossa oltiin sitä mieltä ettei reaktorin suojarakennuksen tarvitse olla tiivis?

Siitä ettei Neuvostoliitossa paljon välitetty edes omista turvaohjeista, vaikka hyvin tiedettiin että Tsernobylin reaktoreista tulee epävakaita matalilla tehoilla, ja tiedettiin sekin jo suunnittelu vaiheessa että jos jostain syystä alkaisi pannu keittää, niin teho lähtisi heti nousuun.

Muilla reaktorityypeillä kiehunta johtaa tehonlaskuun. Ja esim. TMI:n ydinvoimalassa oli, länsimaassa kun ollaan, tiivis suojarakennus, ja kysymys kuuluukin, miten paljon päästöjä tämä vakavuudeltaan lähes Tsernobyl-tasoinen onnettumuus aiheutti?

Ja vastaus kuuluu, olemattomia määriä, laskeumaa ei kyetty havaitsemaan. Mikä johtui tietenkin siitä, että laskeumaa ei oikeastaan ollut, se mitä reaktorista ulos pääsi pysyi suojarakennuksen sisällä. Ainoat haitat olivat taloudellisia tappioita, reaktori kun on aika kallis laitos, ja se perkele hajosi korjauskelvottomaksi.

Yhtä hyvin voisi vaatia öljylämmittäjiä korvaamaan neukkulan ydinkokeissa tai niiden seurauksena vammautuneiden ja kuolleiden kärsimyksistä... Niillä kun on jotakuinkin yhtä vähän tekemistä keskenään. Neuvostoliiton turvallisuuskulttuuri (mikä turvallisuus?) oli syynä kumpaankin.

Ja mainittakoot, että jopa kaiken tapahtuneen jälkeen olisi ollut mahdollista antaa ihmisille kunnollista hoitoa, päästöjä olisi voitu siivota jne. Mutta Neuvostoliitossa ihmishenki oli halpaa ja kommunismin maine korvaamatonta, joten kunnollisten pelastusoperaatioiden sijasta haaskattiin energiaa ongelmien peittelyyn.

Ja vaikka koko homma ryssittiin oikein urakalla aina reaktorin suunnittelusta lähtien, voi nykyään Pripjepin kaupungissa oleilla huoletta, sillä korkea-aktiivisimmat ainekset ovat hävinneet jo aikaa sitten, ja jäljellä on enää sitkeämmin säteileviä aineita, joiden puoliintumisajat voivat toki pelottaa, mutta kun muistaa että aktiivisuus on kääntäen verrannollinen puoliintumisaikaan, niin johan helpottuu. Uraani kun saattaa säteillä pitkään, mutta olemattomalla teholla, sen sijaan esim. Radon on vahva säteilijä, mutta sen puoliintumisaika on vaivaiset 3,6 vuorokautta.

Rohkenenkin väittää, että suurimman osan evakuoidusta alueesta voisi hyvinkin asuttaa uudelleen, jos maasta tulisi pulaa, mutta todennäköisesti sellaista pulaa ei ole, ja infrastruktuurin rakentaminen keskelle korpea olisi liian kallista hyötyihin nähden. Noh, luonnonsuojelualueena se menee ihan hyvin.