loppuuko koskaan..

Minun kokemuksiani alkoholinhimosta ei tietenkään voi pitää yleispätevinä. Näin se minun kohdallani kävi, ja lopulta pääsin siitä eroon.

Vaiheita tosin riitti. Olin useastikin "juomalakossa" joita kesti kolmesta tunnista lähes vuoteen. Pidempien kuivien jaksojen aikana tuntui, että olen päässyt alkosta lopullisesti eroon, mutta se mieliteko alkoi aina uudelleen, vähitellen. Eri mittaisten henkisten otteluiden jälkeen juominen alkoi ja oli nopeasti samassa pisteessä kuin mihin olin sen keskeyttänyt.

Heinäkuussa 1998 kuitenkin jokin hellitti minussa, ja sain vahvan tunteen, että minun ei tarvitse enää juoda. Se tunne on kestänyt.

Vähän särähti tuo... "vapautuuko entinen alkoholisti koskaan viinan himosta."

Että entinen.....? ;)

entisen alkoholistin vapautuakaan, ainakaan jos kykenee kohtuujuojaksi.
Itse olen entinen juoppo, kohtuukäyttäjä ja alkoholin käyttöä opetellut nuorukainen, nykyinen ja jo vähän vanhempi raitis alkoholisti. Alkoholin himo on minulta otettu pois jossain vaiheessa. Sitä ennen olin ottanut ensimmäisen askelen ja avannut raitistuneiden alkoholistien kokouspaikan oven. Kerroin siellä olleille, että tarvitsen apua ratkaistakseni alkoholiongelmani. Sain pyytämäni avun.

Kysyt, mitä tekisit kun et haluaisi enää juodakaan. Mainitsemani ja tuhansien muiden suomalaisten käyttämä tapa on yksi mahdollisuus. Sinun kokemuksesi näiltä parilta vuodelta olisi tervetullut lisä toveripiirillemme. Kertomalla kokemuksesi voit olla avuksi monelle kohtalotoverille.

juoda kuin kiduttaa itseään Sanot olleesi jo kaksi vuotta kuivilla voi kauheaa kuivana olo on helvettiä. sinun olisi ehkä aika joko raitistua tai juoda. itse kävin minnesota hoidon eikä tee viinaa mieli. elämäni oli helvettiä juodessa ja nyt raittiina tiedän pääseväni siihen oloon yhdellä ryypyllä, ei houkuta. minä olen alkoholisti ja toipunut en koskaan "parane" sairaudestani.
Hyvää ja raitista Joulua!

Noin 35 vuotta tuli kiskottua viinaa aivan joka viikonloppu, ja meikäläisen entisessä elämässä ja maailmassa sai juoda työnkin puolesta ilmaiseksi vaikka keskellä viikkoa.
Hullua hommaa ennenvanhaan neuvottelujen tai koulutuksen jälkeen hommata porukalle täydet kännit, eli vieraatkin kipeäksi.
Juopoksihan siitä tuli ja alamäki alkoi, putkijuominen kaikkine oheisilmiöineen, rattikäryineen jne.
Viimeiset tappotahtiset pitkät putket olivat niin traumaattisia ja tuskallisia, että sitä ei halua enää koskaan.
Puolessa vuodessa on nyt tullut tehtyä vain yksi yhden illan koejuominen, ja aivan sitä itseään shittiä oli olotilat ja fiilingit.
Pari päivää sen jälkeen kalvoi rauhattomuus, mutta ajatuskin juomisesta on todella vastenmielinen.
Moni ajattelee, että annapas ajan kulua, niin entäs sitten?
Meikäläisellä kuitenkin se vastenmielisyys juomiseen on tullut aivan päällimmäiseksi, eikä vain tällä kertaa.
Mutta kyllä kerkesinkin sitä kiskoa kitusiin runsain mitoin.
Kai on jo kiintiö tullut täyteen?