Koulukiusausta ja mieskasvatusta

Ja pitääkin olla. Puhunkin nyt vuodesta 1966, jolloin opettajakuntakin oli sodassa olleita miehiä.
Eivät he tällaisesta höpöstelyistä välittäneet.
Kunhan pyrkivät olemaan edes jotenkin selvänä koulupäivän...

Monelle nykynuorelle kestämätön paikka.
Mutta meidäthän, 50- luvulla syntyneet kasvatettiin aika väkevissä liemissä.
Ainakin meillä itä-suomessa elämä oli silloin aika karua, puutetta ja kurjuutta oli ihan kotitarpeiksi asti...
Muistattehan kun kerättiin jouluna rahaa ja vatteita rajaseudun lapsille?

Itselläni oli onneksi silloisen mittapuun mukaan lähes keskiluokkainen perhe.
Tosin isä kävi ainoana töissä, äidin parsiessa rasavillien vaatteita...

hande kirjoitti:

Monelle nykynuorelle kestämätön paikka.
Mutta meidäthän, 50- luvulla syntyneet kasvatettiin aika väkevissä liemissä.
Ainakin meillä itä-suomessa elämä oli silloin aika karua, puutetta ja kurjuutta oli ihan kotitarpeiksi asti...
Muistattehan kun kerättiin jouluna rahaa ja vatteita rajaseudun lapsille?

Itselläni oli onneksi silloisen mittapuun mukaan lähes keskiluokkainen perhe.
Tosin isä kävi ainoana töissä, äidin parsiessa rasavillien vaatteita...

Lue lisää

..kansakoulussa puolukoita ja sieniä syksyllä koulun keittolaan
Joulu- ja kevätjuhliin käytiin kerjäämässä taloista jauhoja, munia ja voita, jotta saataisiin kahvin kanssa tarjottavaa juhliin.

Kaikista köyhimmille jaettiin koulussa kenkiä ja vaatteita. Mutta outo juttu, en koskaan tuntenut itseäni köyhäksi. En muista että olisin halunnut jotain aivan tulenpalavasti,enkä saanut.Kaikki olivat yhtä köyhiä.

Kevät-ja joulujuhlat olivat tosi tärkeitä. Ohjelmaa harjoiteltiin viikkokausia. Oli näytelmiä, runonlausuntaa ja kuorolaulua. Ihania muistoja! Eikä maksaneet mitään.

hande kirjoitti:

Monelle nykynuorelle kestämätön paikka.
Mutta meidäthän, 50- luvulla syntyneet kasvatettiin aika väkevissä liemissä.
Ainakin meillä itä-suomessa elämä oli silloin aika karua, puutetta ja kurjuutta oli ihan kotitarpeiksi asti...
Muistattehan kun kerättiin jouluna rahaa ja vatteita rajaseudun lapsille?

Itselläni oli onneksi silloisen mittapuun mukaan lähes keskiluokkainen perhe.
Tosin isä kävi ainoana töissä, äidin parsiessa rasavillien vaatteita...

Lue lisää

meidän kaupunkikoulussa vaatteita, rahaa eikä puolukoitakaan.

Muistan monien saaneet monot, lähes kaikki olivat melko varattomia, toiset kai toisiaan enemmänkin.
Silti noihin jalkineisiin ei liittynyt mitään häpeää.

Minua ei kylläkään kiusattu, eikä ole jäänyt mitään kaunaa opettajia kohtaan.

..kerättiin.. kirjoitti:

..kansakoulussa puolukoita ja sieniä syksyllä koulun keittolaan
Joulu- ja kevätjuhliin käytiin kerjäämässä taloista jauhoja, munia ja voita, jotta saataisiin kahvin kanssa tarjottavaa juhliin.

Kaikista köyhimmille jaettiin koulussa kenkiä ja vaatteita. Mutta outo juttu, en koskaan tuntenut itseäni köyhäksi. En muista että olisin halunnut jotain aivan tulenpalavasti,enkä saanut.Kaikki olivat yhtä köyhiä.

Kevät-ja joulujuhlat olivat tosi tärkeitä. Ohjelmaa harjoiteltiin viikkokausia. Oli näytelmiä, runonlausuntaa ja kuorolaulua. Ihania muistoja! Eikä maksaneet mitään.

Lue lisää

Mutta ei meilläpäin sentään kerjäämään jouduttu.
Päinvastoin, koulu syötätti kouluruokaa, kansakoulussa vaan tosin. Tillilihaa.

Anteeksi, nyt on mentävä yrjölle.
Ja pakko oli syödä...

..kun alakoulun opettaja säesti polkuharmoonilla; "Toootuuuden heeenki jooohda siinä meeeitää...Katselin ikkunasta ulos, ja mietin voi kun olisin vielä nukkumassa. ..

Pulinat loppuivat kuin leikaten.
Seisottiin asennossa pulpetin vieressä kuin armeijassa.
Järjestäjä jökötti kateederilla päiväkirja avattuna valmiina opettajalle avattuna.
Hän ilmoitti poissaolevat.
Ruumiillista kuritusta harrasti vain eräs ikääntynyt sotilaspastori, kirkkohistorian opettaja.
Hän tarrasi ikävästi ohimohiuksiin ja kiersi niitä.
Tämä toki vain tottelemattomille ja niskoitteleville pojille.

Koski muuten ihan kyynelsilmiin...

Joita myös muistan vanhempieni kunnioitaaneen yli kaiken.
Heillä oli koulupohjaa se vanha kansakoulu vain, mutta nyt jälkeenpäin, arvostan heidän viisauttaan enemmän kuin mitään kouluoppejani.

Historianopettaja oli myös. sodassa vammautunut. Käsi ranteesta poikki.
Kerran hän vihastui meihin ihan kunnolla.
Nojasi karttakeppiin kädet ristissä leuan alla.
Keppi napsahti kärjestä kymmenen senttiä poikki.
Kukaan ei uskaltanut nauraa.

Samoin kävi vielä toisen kerran.
Ei perkele ketään naurattanut.

Kolmannen kerran keppi oli jo sälöitynyt, opettaja meinasi lyödä leukansa pöytään.
Silloin porukka repesi.

Opettaja paiskasi keppinsä nurkkaan ja asteli upseerin terävin askelin ulos luokasta.
Sen naurun loppumiseen tarvittiin rehtori luokan ovelle.

hande kirjoitti:

Joita myös muistan vanhempieni kunnioitaaneen yli kaiken.
Heillä oli koulupohjaa se vanha kansakoulu vain, mutta nyt jälkeenpäin, arvostan heidän viisauttaan enemmän kuin mitään kouluoppejani.

Historianopettaja oli myös. sodassa vammautunut. Käsi ranteesta poikki.
Kerran hän vihastui meihin ihan kunnolla.
Nojasi karttakeppiin kädet ristissä leuan alla.
Keppi napsahti kärjestä kymmenen senttiä poikki.
Kukaan ei uskaltanut nauraa.

Samoin kävi vielä toisen kerran.
Ei perkele ketään naurattanut.

Kolmannen kerran keppi oli jo sälöitynyt, opettaja meinasi lyödä leukansa pöytään.
Silloin porukka repesi.

Opettaja paiskasi keppinsä nurkkaan ja asteli upseerin terävin askelin ulos luokasta.
Sen naurun loppumiseen tarvittiin rehtori luokan ovelle.

Lue lisää

Matematiikan opettajastamme.
Olimme välitunnilla rekkitangon vieressä harjoittelemassa kippiä, kiintopyöräystä ja jättiläisiä.
(siihen aikaan valistunut nuoriso ei käyttänyt aikaansa huonosti).

Sininen Anglia kaarsi pihaan että hiekka rapisi.
Juuri kerkesin hypähtää syrjään, kun auto jarrutuksen jälkeen tömäytti vaahteraan. Puskuri ainakin painui kunnolla ruttuun, jos keulapeltikin.
Autosta hyppäsi vihaistakin vihaisempi maisteri.

- Mitä te siinä tollot tiellä seisotte!

Maisteri painoi borsansa päähän, otti laukkunsa ja paineli vihaisena koululle.

Kaksi tuntia myöhemmin, taisi olla jommaa, meitä opetti lempeääkin lempeämpi mies, tosin haisten luokan perillekin uudelle viinalle...

hande kirjoitti:

Joita myös muistan vanhempieni kunnioitaaneen yli kaiken.
Heillä oli koulupohjaa se vanha kansakoulu vain, mutta nyt jälkeenpäin, arvostan heidän viisauttaan enemmän kuin mitään kouluoppejani.

Historianopettaja oli myös. sodassa vammautunut. Käsi ranteesta poikki.
Kerran hän vihastui meihin ihan kunnolla.
Nojasi karttakeppiin kädet ristissä leuan alla.
Keppi napsahti kärjestä kymmenen senttiä poikki.
Kukaan ei uskaltanut nauraa.

Samoin kävi vielä toisen kerran.
Ei perkele ketään naurattanut.

Kolmannen kerran keppi oli jo sälöitynyt, opettaja meinasi lyödä leukansa pöytään.
Silloin porukka repesi.

Opettaja paiskasi keppinsä nurkkaan ja asteli upseerin terävin askelin ulos luokasta.
Sen naurun loppumiseen tarvittiin rehtori luokan ovelle.

Lue lisää

On Veikko Vuolevi Jalava. Puukäsityön opettaja.
Hänet voi reippaasti mainita nimeltä, koska hän on niin kuuluisa taiteilija, ja kytketty Joensuun Lyseoon.

Hän opetti meille kai puoli tuntia koneiden käyttöä, kunnes meni koppiinsa, ja alkoi muistuttaa ikätoveriaan Pekka Tiilikaista yhä enemmän.

No, meillehän se antoi vapaat kädet, muunmuassa puusorvata.
Kymmenet temmit lensivät käsistä läpi ikkunoiden, kunnes siihen verkko laitettiin.

Minua kiinnosti kuitenkin enemmän ullakko.
Sata vuotta vanhalle ullakolle oli pesitynyt kymmeniä kyyhkysiä.
Mutta myös se oli täynnä vanhaa törkyä ja romua.
Lehtiä vuosisadan alusta, voimistelupukkeja, ette usko mitä pulunpaskan alta löysin...

hande kirjoitti:

On Veikko Vuolevi Jalava. Puukäsityön opettaja.
Hänet voi reippaasti mainita nimeltä, koska hän on niin kuuluisa taiteilija, ja kytketty Joensuun Lyseoon.

Hän opetti meille kai puoli tuntia koneiden käyttöä, kunnes meni koppiinsa, ja alkoi muistuttaa ikätoveriaan Pekka Tiilikaista yhä enemmän.

No, meillehän se antoi vapaat kädet, muunmuassa puusorvata.
Kymmenet temmit lensivät käsistä läpi ikkunoiden, kunnes siihen verkko laitettiin.

Minua kiinnosti kuitenkin enemmän ullakko.
Sata vuotta vanhalle ullakolle oli pesitynyt kymmeniä kyyhkysiä.
Mutta myös se oli täynnä vanhaa törkyä ja romua.
Lehtiä vuosisadan alusta, voimistelupukkeja, ette usko mitä pulunpaskan alta löysin...

Lue lisää

Eräs nainen. Ylioppilas, jolla oli poika.
Poika, jonka rakentamassa talossa olen asunut nyt 17 vuotta.
Aika kummallista sattumaa. Toisaalta ei, pienessä kaupungissa...
No, molemmat ovat jo mullan alla, ja ainoa lapsi asuu kaukana.Ulkomailla.

hande kirjoitti:

Joita myös muistan vanhempieni kunnioitaaneen yli kaiken.
Heillä oli koulupohjaa se vanha kansakoulu vain, mutta nyt jälkeenpäin, arvostan heidän viisauttaan enemmän kuin mitään kouluoppejani.

Historianopettaja oli myös. sodassa vammautunut. Käsi ranteesta poikki.
Kerran hän vihastui meihin ihan kunnolla.
Nojasi karttakeppiin kädet ristissä leuan alla.
Keppi napsahti kärjestä kymmenen senttiä poikki.
Kukaan ei uskaltanut nauraa.

Samoin kävi vielä toisen kerran.
Ei perkele ketään naurattanut.

Kolmannen kerran keppi oli jo sälöitynyt, opettaja meinasi lyödä leukansa pöytään.
Silloin porukka repesi.

Opettaja paiskasi keppinsä nurkkaan ja asteli upseerin terävin askelin ulos luokasta.
Sen naurun loppumiseen tarvittiin rehtori luokan ovelle.

Lue lisää

auktoriteetti opettaja meinaan...ja rehtori varsin.
Olen käynyt vähän myöhemmin koulua kuin sinä ja saanut tuta jälkimaininkeja vanhoista tavoista.
Rehtori oli varsin kova ja jalkaansa saanut, ehkä sodassa tai rakkaudessa sitä tiedä. Kulki kuitenkin eri tavalla kuin muut. Auta armias, ettei olisi tarvinnut käytävällä kohdata saati sitten herransa kansliassa.Miehellä oli myös jykevä ääni ja muistan sen erityisesti siitä, että tupaknpoltosta meidät kiikutettiin niskasta hänen silmiensä alle ja itkuhan siinä pääsikin.

Muuten oli opettajakunta varsin mielenkiintoinen. Äidinkielen maikka muun muassa napsautti korkokengällä mua noin virtuaalisesti nyt voin niin sanoa, koska se ei sattunut ollenkaan, mutta jätti muistijäljen. Ei siitä pahaa koitunut, mutta muistan, etten naura hysteerisesti esiintyessäni yleisölle.;D

Meille tokaluokalle tuli maalta poika, samettitakkinen, hieman ulkonevat etuhampaat, mutta hyvin tyttömäisen oloinen.
Häntä luultiin heti Norssiksi, koska hän oli meille 160:lle tuntematon.
Häntä alettiin heti simputtaa.

En ole kovin jalo tyyppi, mutta isokokoinen.
Jotenkin aloin suojella tätä herkkää poikaa. Vuosia.

Tapasin sitten hänet toistakymmentä vuotta sen jälkeen, tekussa opiskellesani.
Hän ei ollut aluksi tuntevinaan minua, vähätteli muistavansa luokkatovereitaan.

Kysyin mitä hän tekee työkseen, hän kertoi olevansa ylikersantti ja pyrkivänsä kadettikouluun.

Hän on nykyisin everstiluutnatti, evp.

Kuulen tämän nyt ensimmäistä kertaa!
Olet varmaan tämäkin kunnianarvoisan oppiahjon kasvatti, ellet emeritus jopa?

hande kirjoitti:

Kuulen tämän nyt ensimmäistä kertaa!
Olet varmaan tämäkin kunnianarvoisan oppiahjon kasvatti, ellet emeritus jopa?

Koskaan ei uskallettu kulkea suoraan lyseon ohi, ensin mentiin kadun toista puolta, sitten vasta yli että pääsi "esikoille" "Eskat/esikka" Oli paikallisia linja-autoja...lallatelttin jo silloin lehtosen liikenne oooyy joensuu puhelin kolmekolme yhdeksän kolme...nyt siitä sais rahaa!
Joo, meillä oli nenäliinatarkastuksia ja tukka PITI olla kiinni,hametta piti käyttää koko ajan, paitsi liikuntatunneilla sai olla housut jalassa.
Yksi tyttö sai potkut koulusta kun tuli raskaaksi yo-keväänä eikä ollut naimisissa.
Oisko ollu penkkareitten aikaan tai vähän ennen, abit lauloi meille KANSALLISPUVUT päällää...tsissus!
Kerran oli koulussa POIKA!!! Näytelmässä prinssinä. Sittemmin siitä tuli oikea näyttelijä, kuuluisakin jopa. Oli lyseosta.
ugh....huh! kamalaa aikaa oikeestaan...
yks ope tuli fillarilla ja sillä oli pyykkipojat lahkeissa, opetti filosofiaa, vieläkin muistan se puvun ja ne pyykkipojat. eiii nyt loppu tää!

kadun toisella puolella. kirjoitti:

Koskaan ei uskallettu kulkea suoraan lyseon ohi, ensin mentiin kadun toista puolta, sitten vasta yli että pääsi "esikoille" "Eskat/esikka" Oli paikallisia linja-autoja...lallatelttin jo silloin lehtosen liikenne oooyy joensuu puhelin kolmekolme yhdeksän kolme...nyt siitä sais rahaa!
Joo, meillä oli nenäliinatarkastuksia ja tukka PITI olla kiinni,hametta piti käyttää koko ajan, paitsi liikuntatunneilla sai olla housut jalassa.
Yksi tyttö sai potkut koulusta kun tuli raskaaksi yo-keväänä eikä ollut naimisissa.
Oisko ollu penkkareitten aikaan tai vähän ennen, abit lauloi meille KANSALLISPUVUT päällää...tsissus!
Kerran oli koulussa POIKA!!! Näytelmässä prinssinä. Sittemmin siitä tuli oikea näyttelijä, kuuluisakin jopa. Oli lyseosta.
ugh....huh! kamalaa aikaa oikeestaan...
yks ope tuli fillarilla ja sillä oli pyykkipojat lahkeissa, opetti filosofiaa, vieläkin muistan se puvun ja ne pyykkipojat. eiii nyt loppu tää!

Lue lisää

On taas pakko kertoa, vähän samanlainen juttu.
Olinkohan kolmannella, kun kuvaamataidon opettajaksi tuli muuan tänäpäivänäkin tunnettu keramiikkataiteilija.
Hirveän komea mies, sensuellit huulet, raukea katse ja luonnonkihara tumma tukka.

Joku kertoi tavanneensa rehevän ruotsinopen keskellä päivää tämän opettajan sylissä opettajainhuoneessa...

Kuitenkin. Koulupäivä oli päättymässä, sovitin suksia jalkaani (kävin kolmanteen luokkaan saakka hiihtäen koulussa).

Opettaja kaartoi skootterillaan pihaan, kättään nostaen, kunnes kaatui.
Hän luisui varmasti kymmeniä metrejä, koko ajan minun silmiini tuijottaen.
En koskaan unohda sitä lehmän katsetta.
Hän siinä katseessa käski, pyysi ja anoi.
Kerron nyt ensimmäistä kertaa muille.

Keväällä oli kuvaamataidossa jälleen 10. Kuten edellisinäkin vuosina...

hande kirjoitti:

On taas pakko kertoa, vähän samanlainen juttu.
Olinkohan kolmannella, kun kuvaamataidon opettajaksi tuli muuan tänäpäivänäkin tunnettu keramiikkataiteilija.
Hirveän komea mies, sensuellit huulet, raukea katse ja luonnonkihara tumma tukka.

Joku kertoi tavanneensa rehevän ruotsinopen keskellä päivää tämän opettajan sylissä opettajainhuoneessa...

Kuitenkin. Koulupäivä oli päättymässä, sovitin suksia jalkaani (kävin kolmanteen luokkaan saakka hiihtäen koulussa).

Opettaja kaartoi skootterillaan pihaan, kättään nostaen, kunnes kaatui.
Hän luisui varmasti kymmeniä metrejä, koko ajan minun silmiini tuijottaen.
En koskaan unohda sitä lehmän katsetta.
Hän siinä katseessa käski, pyysi ja anoi.
Kerron nyt ensimmäistä kertaa muille.

Keväällä oli kuvaamataidossa jälleen 10. Kuten edellisinäkin vuosina...

Lue lisää

Minulla on koulusta lähinnä mukavia muistoja. Tuohon handen muisteluun täytyy lisätä minunkin koulustani samantyyppisiä tapauksia.

Tyttökoulua kävin minäkin, ja kun kerran tuli kuvaamataidonopettajan sijaiseksi nuori taiteilija (melko tunnettu edelleen), kaikki tytöt ihastuivat häneen oitis. Kaveri oli komea, vaalea kiharapää - hänen opetustaidoistaan en tiedä, kun meillä valitettavasti oli se sama vanha äkäinen tantta, joka oli vaivoinamme koko keskikoulun.

Toinen mieleen jäänyt opettaja oli miespuolinen englanninmaikka, melko nuori hänkin. Hän oli ensimmäinen opettaja, jota sinuteltiin, ja opettajana hyvä, vaikka kärsikin alkoholiongelmasta. Hän opetti minua lukiossa, ja arvostin erityisesti sitä, että hän piti meitä oppilaita täysijärkisinä ihmisinä. Jos joku halusi tehdä jotain muuta hänen tunnillaan, hän salli sen - edellyttäen, ettei häirinnyt opetusta. Iltaisin hän istui usein kapakassa kapakkaikään ehtineiden oppilaidensa kanssa.

Tämäkin (perheellinen) mies oli kovasti naisten suosiossa. Erityisen ihastunut häneen oli pitkä, laiha, punatukkainen saksanopettaja. Myöhemmin huhuttiin miehellä olleen suhde oppilaansa kanssa. Penkkaripäivänä kuulutettiinkin keskusradiosta: "Lehtori A:ta pyydetään pikaisesti opettajainhuoneeseen. Oppilas E. on vakavasti lemmensairas."

Minä olen harvinainen yli viisikymppinen, olin Suomen
ensimmäisessä peruskoulussa, tai sitä sanottiin silloin
kokeilu-peruskouluksi. En tiedä kansa- enkä oppikoulusta oikein mitään.

Riitta-Liisa kirjoitti:

Minä olen harvinainen yli viisikymppinen, olin Suomen
ensimmäisessä peruskoulussa, tai sitä sanottiin silloin
kokeilu-peruskouluksi. En tiedä kansa- enkä oppikoulusta oikein mitään.

Lue lisää

Joukko-oppia? Pelottavinta mitä tiedän.
Jouduin opettamaan sitä pikkusiskolleni.
Oikeasti en tajunnut siitä pöläystäkään...

hande kirjoitti:

Joukko-oppia? Pelottavinta mitä tiedän.
Jouduin opettamaan sitä pikkusiskolleni.
Oikeasti en tajunnut siitä pöläystäkään...

Joukko-oppiapa hyvinkin. En ymmärtänyt siitä
yhtään mitään, enkä edes nyt muista mistä oli kysymys.
Pääsinköhän mä koulusta läpi säälistä..

Englannista sain ehdot, en lukenut niihin minuuttiakaan,
mutta pääsin läpi jollain kumman konstilla.
Enkun ope vielä kannusti, että kyllä sinun kannattaa
jatkaa kielien lukemista..

Riitta-Liisa kirjoitti:

Joukko-oppiapa hyvinkin. En ymmärtänyt siitä
yhtään mitään, enkä edes nyt muista mistä oli kysymys.
Pääsinköhän mä koulusta läpi säälistä..

Englannista sain ehdot, en lukenut niihin minuuttiakaan,
mutta pääsin läpi jollain kumman konstilla.
Enkun ope vielä kannusti, että kyllä sinun kannattaa
jatkaa kielien lukemista..

Lue lisää

Näki lävitsesi.
Kyllä tuo likka parjää...

hande kirjoitti:

Näki lävitsesi.
Kyllä tuo likka parjää...

Pojallani oli valinnan paikka peruskoulun viimeisellä luokalla;
ammattikoulu vai lukio. Valitsin hänen puolestaan
lukion, määräilevä kun olen aina ollut. Kun ne siellä sitten kyselivät uusilta oppilailta että miksi on kukakin lukioon tullut niin poika vastasi totuudenmukaisesti; - "Äet käski".

Sen se teki, kun en itse koulussa viihtynyt. Ymmärrän että kyllä
niitä on viisasta käydä.

Mutta minua ovat kasvattaneet miehet, joilta sota on vienyt minuun verratun lapsuuden.
Yhdessä sitä haimme takaisin, tosin heidän säännöillään...

hande kirjoitti:

Mutta minua ovat kasvattaneet miehet, joilta sota on vienyt minuun verratun lapsuuden.
Yhdessä sitä haimme takaisin, tosin heidän säännöillään...

olevassa rakennuksesa, siinä kissanpeen värisessä puutalossa, Monosen puoleisella sivulla?
ENtäs muistatkos kun siellä kaukanakaukana kansalaiskoulussa Tipulan takana ne kolme poikaa kuoli liiman haisteluun?
Osattiin sitä silloinkin.
Olitko ruokiksella Sinisessä Saluunassa koskaan, mikä mahtipontinen nimi.

puoleisella portilla kirjoitti:

olevassa rakennuksesa, siinä kissanpeen värisessä puutalossa, Monosen puoleisella sivulla?
ENtäs muistatkos kun siellä kaukanakaukana kansalaiskoulussa Tipulan takana ne kolme poikaa kuoli liiman haisteluun?
Osattiin sitä silloinkin.
Olitko ruokiksella Sinisessä Saluunassa koskaan, mikä mahtipontinen nimi.

Lue lisää

Talonmies, ja toisessa rapussa kai vahtimestari.
Hauskan mahtipontinen mies, myi meille mm. ruokalippuja. Totesi usein; kun minä ja muut opettajat...

Jylläsivät tietenkin vahvoina. Koska tyttöjä ei ollut, se suuntautuivat tietenkin naisopettajiin. Iästä riippumatta.

Erään pienikokoisen naisopettajan tapana oli nojata "sitä" aina seisoessaan pöydänkulmaan.
Ainakin laskelmiemme mukaan.
Hän otti ikäänkuin vauhtia ja siirsi vasemman jalkansa pöydän sivulle, satutti kumpunsa juuri kulmaan.
Seurasimme sitä lumoutuneena päivästä toiseen.
Kunnes joku älypää laittoi liitua pöydän nurkkaan.
Lehtorin hameen edusta oli näkemisen arvoinen sen jälkeen ja se ilo loppui siihen.

Toinen huvitus oli pyytää opettajaa selittämään jotain läksyn seikkaa.
Opettajan seisoessa pöytänsä ääressä, hänet ympäröitiin molemmin puolin tiiviisti.
Vuoron perään takana yritettiin taskupeilillä nähdä hameen alle, millaiset alushousut opettajalla on tänään.

Yleisesti oli umpinaiseen opettajanpöytään kaiverrettu reikä etuosaan.
Jos vaikka opettaja istuisi vähän huolimattomasti...

Luku sinänsä oli eräs, jo nelikymppinen nainen.
Hän ärsytti meitä tahallaan.
Tavan takaa hän istahti opettajanpöydälle istumaan, siten että pikkuhousut näkyivät taatusti ainakin eturivin pojille.
Sitten hän laittoi karttakepin poikittain selkänsä taakse, niin että rinnat pingoittuvat mahdollisimman ulos.

Kerran sitten hän tunnilla pyörtyi.
Pönkäsen Jämä yritti nostaa häntä pystyyn. Tuloksella että hame nousi, mutta nainen pysyi maassa.
Käytiin siinä sitten jokainen töllistelemässä.
Ihmeen pitkään kesti, ennenkuin reksin kanslisti haettiin siihen apuun...

Nämä ovat viattomia, ehkä aikansa ilmentymiä.
Mutta poikakoulussa elämä oli silloin sellaista.

hande kirjoitti:

Jylläsivät tietenkin vahvoina. Koska tyttöjä ei ollut, se suuntautuivat tietenkin naisopettajiin. Iästä riippumatta.

Erään pienikokoisen naisopettajan tapana oli nojata "sitä" aina seisoessaan pöydänkulmaan.
Ainakin laskelmiemme mukaan.
Hän otti ikäänkuin vauhtia ja siirsi vasemman jalkansa pöydän sivulle, satutti kumpunsa juuri kulmaan.
Seurasimme sitä lumoutuneena päivästä toiseen.
Kunnes joku älypää laittoi liitua pöydän nurkkaan.
Lehtorin hameen edusta oli näkemisen arvoinen sen jälkeen ja se ilo loppui siihen.

Toinen huvitus oli pyytää opettajaa selittämään jotain läksyn seikkaa.
Opettajan seisoessa pöytänsä ääressä, hänet ympäröitiin molemmin puolin tiiviisti.
Vuoron perään takana yritettiin taskupeilillä nähdä hameen alle, millaiset alushousut opettajalla on tänään.

Yleisesti oli umpinaiseen opettajanpöytään kaiverrettu reikä etuosaan.
Jos vaikka opettaja istuisi vähän huolimattomasti...

Luku sinänsä oli eräs, jo nelikymppinen nainen.
Hän ärsytti meitä tahallaan.
Tavan takaa hän istahti opettajanpöydälle istumaan, siten että pikkuhousut näkyivät taatusti ainakin eturivin pojille.
Sitten hän laittoi karttakepin poikittain selkänsä taakse, niin että rinnat pingoittuvat mahdollisimman ulos.

Kerran sitten hän tunnilla pyörtyi.
Pönkäsen Jämä yritti nostaa häntä pystyyn. Tuloksella että hame nousi, mutta nainen pysyi maassa.
Käytiin siinä sitten jokainen töllistelemässä.
Ihmeen pitkään kesti, ennenkuin reksin kanslisti haettiin siihen apuun...

Nämä ovat viattomia, ehkä aikansa ilmentymiä.
Mutta poikakoulussa elämä oli silloin sellaista.

Lue lisää

Tietyt tätit taas tulevat niskavilloihini.
Eikö se muusta osaa puhua kuin vaan siitä...
Kerron kuitenkin.

Poika x, joka oli erittäin hyvä oppilas, arvostettu ylilääkäri tätä nykyä.
Välitunnilla totesi, mitäs kun seuraavalla tunnilla on laulukoe, entäs jos luokan edessä seisookin heitä kaksi.

Äksälle luvattiin kai suklaamunkkeja viikoksi, en muista.

X istui vieressäni, ja valmistautui huolella.

Siihen aikaan pidettiin yleisesti hiihtohousuja, sellaisia joustavia, mustia mukavia.

Kun X:n vuoro tuli, hän astui estraadille, lujasti pönköttäen.
Opettajamme Irja-Inkeri Kakko hakkasi pianoaan tarpeettoman lujasti, punaisin kasvoin.

Kyllä se Oolannin sota oli kauhea...

hande kirjoitti:

Tietyt tätit taas tulevat niskavilloihini.
Eikö se muusta osaa puhua kuin vaan siitä...
Kerron kuitenkin.

Poika x, joka oli erittäin hyvä oppilas, arvostettu ylilääkäri tätä nykyä.
Välitunnilla totesi, mitäs kun seuraavalla tunnilla on laulukoe, entäs jos luokan edessä seisookin heitä kaksi.

Äksälle luvattiin kai suklaamunkkeja viikoksi, en muista.

X istui vieressäni, ja valmistautui huolella.

Siihen aikaan pidettiin yleisesti hiihtohousuja, sellaisia joustavia, mustia mukavia.

Kun X:n vuoro tuli, hän astui estraadille, lujasti pönköttäen.
Opettajamme Irja-Inkeri Kakko hakkasi pianoaan tarpeettoman lujasti, punaisin kasvoin.

Kyllä se Oolannin sota oli kauhea...

Lue lisää

Mahtuu monenlaisia ihmisiä, myös rosvoja.
R.oli sellainen.
Känellä oli klassiset rosvon kasvotkin.
Mikäli sellaisia on olemassakaan.
Suipot kasvot, pälyilevä katse.
Hän ei katsonut koskaan ihmisiä silmiin, vain tuonne toisen toiseen korvaan.

Ihmettelin joskus, miten hän pääsikin Lyseoon.
Lyskaan vaadittiin huomattavasti korkeimmat pisteet kuin yhteiskouluihin.
Mutta rosvothan ovatkin tunnetusti älykkäitä...

R. kuitenkin näpisti. Pieniähän ne olivat varkaudet silloin. 50 penniä naulakkoon jätetyistä taskuista, markka sieltä.
R:n nähtiin viihtyvän naulakkojen tienoilla liian usein. Yli 900 pojan takeissa ja repuissa riitti tutkittavaa...

Kunnes R. kärähti. Hän vei luokkamme kevätretkirahat ja jäi kiinni.
Toverillisesti annoimme hänelle välitunnilla turpaan ihan sikäli.

R. erotettiin koulusta ensimmäisen luokan keväällä.

Joskus vuosia sitten selailin autohuollossa Alibia.
R. siellä tuijotti hymyttömin kasvoin vastaan.
Oli surmannut ryyppykaverinsa.

Hänen Lyseonsa jäi puoleen vuoteen...

hande kirjoitti:

Mahtuu monenlaisia ihmisiä, myös rosvoja.
R.oli sellainen.
Känellä oli klassiset rosvon kasvotkin.
Mikäli sellaisia on olemassakaan.
Suipot kasvot, pälyilevä katse.
Hän ei katsonut koskaan ihmisiä silmiin, vain tuonne toisen toiseen korvaan.

Ihmettelin joskus, miten hän pääsikin Lyseoon.
Lyskaan vaadittiin huomattavasti korkeimmat pisteet kuin yhteiskouluihin.
Mutta rosvothan ovatkin tunnetusti älykkäitä...

R. kuitenkin näpisti. Pieniähän ne olivat varkaudet silloin. 50 penniä naulakkoon jätetyistä taskuista, markka sieltä.
R:n nähtiin viihtyvän naulakkojen tienoilla liian usein. Yli 900 pojan takeissa ja repuissa riitti tutkittavaa...

Kunnes R. kärähti. Hän vei luokkamme kevätretkirahat ja jäi kiinni.
Toverillisesti annoimme hänelle välitunnilla turpaan ihan sikäli.

R. erotettiin koulusta ensimmäisen luokan keväällä.

Joskus vuosia sitten selailin autohuollossa Alibia.
R. siellä tuijotti hymyttömin kasvoin vastaan.
Oli surmannut ryyppykaverinsa.

Hänen Lyseonsa jäi puoleen vuoteen...

Lue lisää

"Mutta rosvothan ovatkin tunnetusti älykkäitä..."

Mitenkähän mahtaa olla? Itse olen rikosuutisia lukiessani tullut siihen tulokseen, että rikolliset eivät noin yleisesti ottaen ole varsinaisia järjen jättiläisiä. Poikkeustapauksia tietysti on, mutta väitän, että useimmat eivät ole edes keskimääräisen älykkäitä.

Jos olisivat, he eivät jäisi kiinni. Rikosten selvittämisprosentti taitaa kuitenkin Suomessa olla aika hyvä, eivätkä poliisit kuitenkaan ole poikkeuksellisen älykkäitä. Kulunut vitsi poliisien tyhmyydestä ei tosin pidä paikkaansa - jos pitäisi, he eivät saisi roistoja kiinni.

Mikä oli todistettava.

Kaupunkilainen kirjoitti:

"Mutta rosvothan ovatkin tunnetusti älykkäitä..."

Mitenkähän mahtaa olla? Itse olen rikosuutisia lukiessani tullut siihen tulokseen, että rikolliset eivät noin yleisesti ottaen ole varsinaisia järjen jättiläisiä. Poikkeustapauksia tietysti on, mutta väitän, että useimmat eivät ole edes keskimääräisen älykkäitä.

Jos olisivat, he eivät jäisi kiinni. Rikosten selvittämisprosentti taitaa kuitenkin Suomessa olla aika hyvä, eivätkä poliisit kuitenkaan ole poikkeuksellisen älykkäitä. Kulunut vitsi poliisien tyhmyydestä ei tosin pidä paikkaansa - jos pitäisi, he eivät saisi roistoja kiinni.

Mikä oli todistettava.

Lue lisää

Jotain Volvo Markkasta ehkä lukuun summaamatta...
m.o.t

hande kirjoitti:

Jylläsivät tietenkin vahvoina. Koska tyttöjä ei ollut, se suuntautuivat tietenkin naisopettajiin. Iästä riippumatta.

Erään pienikokoisen naisopettajan tapana oli nojata "sitä" aina seisoessaan pöydänkulmaan.
Ainakin laskelmiemme mukaan.
Hän otti ikäänkuin vauhtia ja siirsi vasemman jalkansa pöydän sivulle, satutti kumpunsa juuri kulmaan.
Seurasimme sitä lumoutuneena päivästä toiseen.
Kunnes joku älypää laittoi liitua pöydän nurkkaan.
Lehtorin hameen edusta oli näkemisen arvoinen sen jälkeen ja se ilo loppui siihen.

Toinen huvitus oli pyytää opettajaa selittämään jotain läksyn seikkaa.
Opettajan seisoessa pöytänsä ääressä, hänet ympäröitiin molemmin puolin tiiviisti.
Vuoron perään takana yritettiin taskupeilillä nähdä hameen alle, millaiset alushousut opettajalla on tänään.

Yleisesti oli umpinaiseen opettajanpöytään kaiverrettu reikä etuosaan.
Jos vaikka opettaja istuisi vähän huolimattomasti...

Luku sinänsä oli eräs, jo nelikymppinen nainen.
Hän ärsytti meitä tahallaan.
Tavan takaa hän istahti opettajanpöydälle istumaan, siten että pikkuhousut näkyivät taatusti ainakin eturivin pojille.
Sitten hän laittoi karttakepin poikittain selkänsä taakse, niin että rinnat pingoittuvat mahdollisimman ulos.

Kerran sitten hän tunnilla pyörtyi.
Pönkäsen Jämä yritti nostaa häntä pystyyn. Tuloksella että hame nousi, mutta nainen pysyi maassa.
Käytiin siinä sitten jokainen töllistelemässä.
Ihmeen pitkään kesti, ennenkuin reksin kanslisti haettiin siihen apuun...

Nämä ovat viattomia, ehkä aikansa ilmentymiä.
Mutta poikakoulussa elämä oli silloin sellaista.

Lue lisää

Eli konventit, toivat helpoitusta tuskaan.
Siellä käsi sai joskus törmätä rokin hälinässä vaahtokumirintaan. (tytöt tunkivat superlonia tissiliiveihinsä).
Elämä alkoi vapautua.
Joku kavereista oli saanut Sultan Conturen.
Sitä sitten soviteltiin koko joukolla tiiteihimme.
Ja rokki soi.
Fiilaten ja höyläten.

hande kirjoitti:

Eli konventit, toivat helpoitusta tuskaan.
Siellä käsi sai joskus törmätä rokin hälinässä vaahtokumirintaan. (tytöt tunkivat superlonia tissiliiveihinsä).
Elämä alkoi vapautua.
Joku kavereista oli saanut Sultan Conturen.
Sitä sitten soviteltiin koko joukolla tiiteihimme.
Ja rokki soi.
Fiilaten ja höyläten.

Lue lisää

Ja Hector, tunkivat mieleeni lailla pikajunan.
Pakko oli kasvattaa tukkaa lailla heidän.
Kunnon siili ja lainehtiva niskatukka.
Opettajat eivät siitä juuri pitäneet.
Arvosanani laskivat samaa tahtia kuin hiukseni kasvoivat.

James Dean oli heidän mielestään kapinallinen.
Ei hyväksyttävä hänkään...

hande kirjoitti:

Ja Hector, tunkivat mieleeni lailla pikajunan.
Pakko oli kasvattaa tukkaa lailla heidän.
Kunnon siili ja lainehtiva niskatukka.
Opettajat eivät siitä juuri pitäneet.
Arvosanani laskivat samaa tahtia kuin hiukseni kasvoivat.

James Dean oli heidän mielestään kapinallinen.
Ei hyväksyttävä hänkään...

Lue lisää

Oli jo myöhäsyntyistä. 10v. Kuitenkin jatkoimme sitä. John Lennonin näköisenä puoliturkissa käveltiin kartsalla.
Rakastettiin ja juotiin Rio Tintoa ja omenaviiniä.
Käsi tytön housujen kuminauhan alle oli usein näiden tekijöiden summa.
Olen iso mies (186cm), mutta vähintään kymmensenttisillä koroilla piti katua tallata edestakaisin. Liian pieni farkkutakki päällä ja lahkeista voisi vaikka valas uida sisään.

Silloin oli jo ns. mini vogue muotia. Kaunista kiharaa olkapäille.
Isäni, viisas mies, katsoi minua huolestuneena.

- Enhä mie näist ymmärrä, vaan kai miu pitää siulle hame seuraavaks hommata...

hande kirjoitti:

Oli jo myöhäsyntyistä. 10v. Kuitenkin jatkoimme sitä. John Lennonin näköisenä puoliturkissa käveltiin kartsalla.
Rakastettiin ja juotiin Rio Tintoa ja omenaviiniä.
Käsi tytön housujen kuminauhan alle oli usein näiden tekijöiden summa.
Olen iso mies (186cm), mutta vähintään kymmensenttisillä koroilla piti katua tallata edestakaisin. Liian pieni farkkutakki päällä ja lahkeista voisi vaikka valas uida sisään.

Silloin oli jo ns. mini vogue muotia. Kaunista kiharaa olkapäille.
Isäni, viisas mies, katsoi minua huolestuneena.

- Enhä mie näist ymmärrä, vaan kai miu pitää siulle hame seuraavaks hommata...

Lue lisää

Piti saada. Koska olen näin miehekäs mies, kuorma-autokortti, ehdottomasti.
Muistan kuin eilisen, ensimmäisen ajotuntini.
En perkele meinannut saada sitä koslaa ulos autokoulun pihalta. Portinpielet supistuivat uhalla lähemmäs toisiaan.

Se puoli tuntia ajettiin aika huonolla menestyksellä. Paitani oli läpimärkä jakson lopputtua.
Jopollani sotkin kotiani kohden, vakaana aikomuksenani siirtyä henkilöautoon.

No, siitähän se alkoi lutviutua.
Inssiin saakka.
Ajettiin kaupunkia ympäriinsä. Kaupungintalon parkkipaikalla Insinööri pyysi tekemään kulmaperuutuksen.
Hyvin se mielestäni kävi.
Ei hänen mielestään.
Olisit voinut peruuttaa ainakin 3 metriä taaemmaksi.
Ajetaan konttorille.

Ei varmaan kukaan ole ajanut kuorma-autolla kaupungissa yhtä lujaa kuin minä.
Laskin sen minkä pääsin.
Inssin suikka valahti silmille.

Tultuamme pihalle, vanha insinööri otti valokuvani, kirjoitti nimensä taakse.
Ajo on hyväksytty, mutta voisitte hiukan hillitä itseänne. Uskon teidän siihen pystyvän-

Autoon jäi hiljainen poika, enemmän mieheksi kasvava...

hande kirjoitti:

Piti saada. Koska olen näin miehekäs mies, kuorma-autokortti, ehdottomasti.
Muistan kuin eilisen, ensimmäisen ajotuntini.
En perkele meinannut saada sitä koslaa ulos autokoulun pihalta. Portinpielet supistuivat uhalla lähemmäs toisiaan.

Se puoli tuntia ajettiin aika huonolla menestyksellä. Paitani oli läpimärkä jakson lopputtua.
Jopollani sotkin kotiani kohden, vakaana aikomuksenani siirtyä henkilöautoon.

No, siitähän se alkoi lutviutua.
Inssiin saakka.
Ajettiin kaupunkia ympäriinsä. Kaupungintalon parkkipaikalla Insinööri pyysi tekemään kulmaperuutuksen.
Hyvin se mielestäni kävi.
Ei hänen mielestään.
Olisit voinut peruuttaa ainakin 3 metriä taaemmaksi.
Ajetaan konttorille.

Ei varmaan kukaan ole ajanut kuorma-autolla kaupungissa yhtä lujaa kuin minä.
Laskin sen minkä pääsin.
Inssin suikka valahti silmille.

Tultuamme pihalle, vanha insinööri otti valokuvani, kirjoitti nimensä taakse.
Ajo on hyväksytty, mutta voisitte hiukan hillitä itseänne. Uskon teidän siihen pystyvän-

Autoon jäi hiljainen poika, enemmän mieheksi kasvava...

Lue lisää

lopeta jo.
Ei tänne kukaan enää vastaa.

HTZA kirjoitti:

lopeta jo.
Ei tänne kukaan enää vastaa.

Fiksut ihmiset lukevat, nauttivat. Menevät takaisin nuoruuteensa. He elävät mennyttä aikaa, kerallani.

ei vastausten mitta ole itstarkoitus.
Hyppää kyytiin vaan...

hande kirjoitti:

Oli jo myöhäsyntyistä. 10v. Kuitenkin jatkoimme sitä. John Lennonin näköisenä puoliturkissa käveltiin kartsalla.
Rakastettiin ja juotiin Rio Tintoa ja omenaviiniä.
Käsi tytön housujen kuminauhan alle oli usein näiden tekijöiden summa.
Olen iso mies (186cm), mutta vähintään kymmensenttisillä koroilla piti katua tallata edestakaisin. Liian pieni farkkutakki päällä ja lahkeista voisi vaikka valas uida sisään.

Silloin oli jo ns. mini vogue muotia. Kaunista kiharaa olkapäille.
Isäni, viisas mies, katsoi minua huolestuneena.

- Enhä mie näist ymmärrä, vaan kai miu pitää siulle hame seuraavaks hommata...

Lue lisää

Oli leveälahkeisista levein. Hänellä ei ollut vielä ajokorttia, mutta veljellään Fiat 600D.
Sinne kikattavat sutturat tungettiin.
Ahtaassa tilassa, omppuviinin huumassa oli kiva päästä koskettelemaan toista, yhtä ujoa ihmistä.
Ei siinä pidemmälle juuri menty, mutta kuumana polttivat nuoren naisen huulet.
Nyt tutisevana vaarina muistan sen, kunnes krematorion uuni minut nielaisee...

hande kirjoitti:

Piti saada. Koska olen näin miehekäs mies, kuorma-autokortti, ehdottomasti.
Muistan kuin eilisen, ensimmäisen ajotuntini.
En perkele meinannut saada sitä koslaa ulos autokoulun pihalta. Portinpielet supistuivat uhalla lähemmäs toisiaan.

Se puoli tuntia ajettiin aika huonolla menestyksellä. Paitani oli läpimärkä jakson lopputtua.
Jopollani sotkin kotiani kohden, vakaana aikomuksenani siirtyä henkilöautoon.

No, siitähän se alkoi lutviutua.
Inssiin saakka.
Ajettiin kaupunkia ympäriinsä. Kaupungintalon parkkipaikalla Insinööri pyysi tekemään kulmaperuutuksen.
Hyvin se mielestäni kävi.
Ei hänen mielestään.
Olisit voinut peruuttaa ainakin 3 metriä taaemmaksi.
Ajetaan konttorille.

Ei varmaan kukaan ole ajanut kuorma-autolla kaupungissa yhtä lujaa kuin minä.
Laskin sen minkä pääsin.
Inssin suikka valahti silmille.

Tultuamme pihalle, vanha insinööri otti valokuvani, kirjoitti nimensä taakse.
Ajo on hyväksytty, mutta voisitte hiukan hillitä itseänne. Uskon teidän siihen pystyvän-

Autoon jäi hiljainen poika, enemmän mieheksi kasvava...

Lue lisää

autokoulun ensimmäisestä ajokokemuksesta täytyy kertoa.:)

Nousin vanhan pyöreänokaisen kuormamersun ratin taakse ensimmäistä kertaa, opettaja kysyi, olinko aiemmin ajanut autolla, vastasin; kyllä.
Hän: "laita auto käyntiin". Sen tein. Hänen euraava ohje: Laita 1-vaihde päälle". Minä "täällä on käsijarru päällä". Hän: "laita 1-vaihde päälle". Minä uudestaan intin: "Mutta autossa on käsijarru päällä".
Seuraavaksi hän selvää huvitteneisuutta äänessä: " Laita 1- vaihde päälle ja OTA KÄSIJARRU PÄÄLTÄ POIS"!!

Hiuka minua nolotti!.

No sen arvokeskustelun jälkeen ei minulla ollut hänen neuvojensa noudattamisessa mitään vastaansanomista!:))

emw34 kirjoitti:

autokoulun ensimmäisestä ajokokemuksesta täytyy kertoa.:)

Nousin vanhan pyöreänokaisen kuormamersun ratin taakse ensimmäistä kertaa, opettaja kysyi, olinko aiemmin ajanut autolla, vastasin; kyllä.
Hän: "laita auto käyntiin". Sen tein. Hänen euraava ohje: Laita 1-vaihde päälle". Minä "täällä on käsijarru päällä". Hän: "laita 1-vaihde päälle". Minä uudestaan intin: "Mutta autossa on käsijarru päällä".
Seuraavaksi hän selvää huvitteneisuutta äänessä: " Laita 1- vaihde päälle ja OTA KÄSIJARRU PÄÄLTÄ POIS"!!

Hiuka minua nolotti!.

No sen arvokeskustelun jälkeen ei minulla ollut hänen neuvojensa noudattamisessa mitään vastaansanomista!:))

Lue lisää

Silloin piti osata välikaasu.
Aika moni ihmettellee, onko ilmavaivoista kysymys?

hande kirjoitti:

Oli leveälahkeisista levein. Hänellä ei ollut vielä ajokorttia, mutta veljellään Fiat 600D.
Sinne kikattavat sutturat tungettiin.
Ahtaassa tilassa, omppuviinin huumassa oli kiva päästä koskettelemaan toista, yhtä ujoa ihmistä.
Ei siinä pidemmälle juuri menty, mutta kuumana polttivat nuoren naisen huulet.
Nyt tutisevana vaarina muistan sen, kunnes krematorion uuni minut nielaisee...

Lue lisää

Ne kuussataset Fiatit ja minit oli kai niitä tavallisimpia nuorison kulkuneuvoja. Semmoisessa saattoi istua viisi nuorta kun Törmälle mentiin. Kaikki poltti.

Steffo kirjoitti:

Ne kuussataset Fiatit ja minit oli kai niitä tavallisimpia nuorison kulkuneuvoja. Semmoisessa saattoi istua viisi nuorta kun Törmälle mentiin. Kaikki poltti.

Ulukomaalainen mies?

hande kirjoitti:

Ulukomaalainen mies?

Enimmäkseen kävin Törmällä bingossa. Tanssipaikoista ovat Kivisalmi, Liperin lava ja Niemisen urheilutalo tutumpia... Muutin seudulta pois 1975.

Steffo kirjoitti:

Ne kuussataset Fiatit ja minit oli kai niitä tavallisimpia nuorison kulkuneuvoja. Semmoisessa saattoi istua viisi nuorta kun Törmälle mentiin. Kaikki poltti.

oli meillä ennätys ;)
13 ihmistä, mut jouset makasi sitten pohjassa jo.