kun kuuntelee ja katselee ympärilleen, näkee paljon lapsiperheitä. Yleensä äitejä lastensa kanssa. Harvoin heillä on iloinen ilme, ovat yleensä väsyneitä, lapset kinuavat jotakin ja äidit komentavat heitä vihaisella ja ärtyneellä äänellä.
Samoin, kun lukee näitä palstoja, vaikka tätä tai yh- tai lapset ja parisuhde- tai avioliittopalstaa (joo luen palstoja, joihin "en kuulu", isokin rikos?). Lähes kaikilla menee huonosti lastensa ja varsinkin miestensä kanssa, tai vähintään miehen exän.
Samoin tuttavapiirissä perheet, joissa on lapsia, valittavat aina yhteisen ajan puutteesta, väsymyksestä, kiukuttelevista kakaroista, miehen osallistumattomuudesta yms.
Kannattaako lapsia ollenkaan tehdä? Mikä on se "hyöty", jonka heistä saa verrattuna noihin haittoihin (raskausarvista, unettomiin öihin, ja parisuhdevaikeuksiin)? Taloudellinen? Status? Biologinen tarve? Miehen pitämisen tarve?
No, vanhuuden varallehan voi myös lapsen tehdä, mutta kyllä on Suomen vanhainkodit täynnä vanhuksia, joita ei kukaan käy katsomassa, oli lapsia tai ei. Eli jos ihan vaan vanhuuden varalle tekee, riski on suuri.
Itse olen vapaaehtoisesti lapseton. Ja aion pysykin sellaisena mitä luultavimmin. Mutta mikä on saanut teidät, arvon Äidit, tekemään lapsia?
Samoin, kun lukee näitä palstoja, vaikka tätä tai yh- tai lapset ja parisuhde- tai avioliittopalstaa (joo luen palstoja, joihin "en kuulu", isokin rikos?). Lähes kaikilla menee huonosti lastensa ja varsinkin miestensä kanssa, tai vähintään miehen exän.
Samoin tuttavapiirissä perheet, joissa on lapsia, valittavat aina yhteisen ajan puutteesta, väsymyksestä, kiukuttelevista kakaroista, miehen osallistumattomuudesta yms.
Kannattaako lapsia ollenkaan tehdä? Mikä on se "hyöty", jonka heistä saa verrattuna noihin haittoihin (raskausarvista, unettomiin öihin, ja parisuhdevaikeuksiin)? Taloudellinen? Status? Biologinen tarve? Miehen pitämisen tarve?
No, vanhuuden varallehan voi myös lapsen tehdä, mutta kyllä on Suomen vanhainkodit täynnä vanhuksia, joita ei kukaan käy katsomassa, oli lapsia tai ei. Eli jos ihan vaan vanhuuden varalle tekee, riski on suuri.
Itse olen vapaaehtoisesti lapseton. Ja aion pysykin sellaisena mitä luultavimmin. Mutta mikä on saanut teidät, arvon Äidit, tekemään lapsia?
Vastaukset 46
Vanhimmat
perustetaan perhe. Ja en ole päivääkään katunut että lapsia teimme vaikka erosimmekin, eikä kuulema ex-mieskään. Lapset on mulle tärkeitä.
että sinä olet tnteeton lasten vihaaja,ja sellaiseksi haluat tehdä muutkin ihmiset ympärilläsi. Näät vain kaiken negatiivisen mikä liittyy lapsiin,oliskohan omissa asenteissasi vikaa? Ymmärrän että et tietystikään näe itsessäsi mitään vikaa, älä kuitenkaan tuomitse meitä muita joille lasten kanssa elämä on luonnollista,niine huonoine päivineenkin. Kyllä meillä hymyillään ja iloitaankin vaikka takuulla kiukuttelevatkin ja varmasti kiukuttelen myös. Se on elämää,jossa tunteille annetaan tilaa ja näytetään niitä.
tuomitse lapsettomuutta valinnutta ihmistä? Miksi lapsettoman pitäisi olla arvostelematta "lapsellista" henkilöä, mutta "lapsellinen" henkilö saa arvostella lapsetonta?
Se on vähän sama kuin uskovaisten kanssa. Uskovainen ei saa julistaa sanomaansa ei-uskovaiselle (nousee yleensä kova älämölö), mutta ei-uskovainen, esim. ateisti saa kyllä toitottaa ateismiaan niin paljon kuin sielu sietää.
Ja sitä paisti ap. kysyi kysymyksen vain.
kyllä selkeesti antoi ymmärtää mitä mieltä on lapsista ja äideistä. Ja hänen tapansa elää on se paras koska saa ajatella itseään. Ok, se on hänen tapansa elää,mutta nämä aloitukset ei täällä palstalla,joka on uus"perheellisten" palsta, siis perheet joissa on lapsia, ei palvele ketään, provosoi vain. Tämä aloittaja löytäisi enemmän sisältöä muilta palstoilta.
mitä etsii, kuten sinäkin happaman näköisiä äitejä.
Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.
Lapset ovat elämän paras asia. En ihmettele, jos käy kateeksi.
et hanki lapsia. Ei sinusta äidiksi olisikaan.
ihanan äitylin kirjoitustyylistä! ;)
Ihmettelet samoja asioita kuin minä ennen lastani ja miksi niitä joku tekee, tosin ihmettelen yhäkin, miksi kaikki valittaa ja valittaa, itsehän lapset maailmaan ovat lykänneet. Minä tiesin mitä odottaa, onhan tämä raskasta välillä enkä muuta odottanutkaan, mutta olen lapsestani onnellinen ja onnellinen siitä että lapsi sai syntyä terveenä. Tein lapsen myös sillä asenteella, että jos mies ottaa ja lähtee (mikä nyt ei todennäköistä ole) tai vaikkapa kuolee, niin jaksan hoitaa lapsen yksin. En aio valittaa miehen osallistumisesta, sillä hän tekee töitä ja elättää. Ei oo helppoa hänelläkään.
Miehelläni ja minulla on kyllä puute yhteisestä ajasta, mutta uskon että tilanne tasaantuu kun raha-asiat saamme kuntoon. Minulla on siinä mielessä hyvä mies, että hän hoitaa lasta kyllä ja ymmärtää että minunkin on päästävä 4 seinän sisältä pois.
En osaa sanoa, mikä minut ajoi tekemään lapsen, vaikutteena taisi olla aiempi abortti, elämäntilanne ei missään nimessä sallinut silloin muita vaihtoehtoja. Kun tilanne oli mennyt ohi, tein tämän lapsen. Haluan että sukuni jatkuu, haluan vastuuta jostakin ja kasvattaa jotain muutakin kuin koiraa ja nähdä mitä siitä tulee. Halusin sisältöä elämälleni ja sitä sainkin. Ja vaikka olen saanut kaikki unettomat yöt etc. huonot puolet, niin on se ihmeellistä tuijotella jotain mikä on tullut minusta. Itseasiassa parisuhdevaikeutemme ovat poistuneet lapsen tulon myötä. Enää emme tuijottele kunpikin omaan napaan, kun tilalle on tullut jotain mikä täytyy laittaa itsensä edelle, toisaalta ei viitsi riidellä, koska tietää että jokainen riita hajottaa perhettä. Asiat sujuu enemmän yhteistyössä.
Ymmärrän täysin jos ajattelet ettet koskaan tee lapsia ja hyvin mahdollista että näin käykin. Ei pidäkkään tehdä jossei itsestä siltä tunnu eikä muiden painostuksesta. Näen sinussa itseni aiemmin. Uskon että se onkin tehnyt tällaisen "en valita" ajattelutavan minulle, sillä minua ärsyttää suunnattomasti tuo muiden valitus.
kasvattajaksi lainkaan. Se on lapsellekin todella parasta, ettei ole saanut sinun kaltaista kovakuoriaista äidikseen. Molemminpuolinen helpotus.
Kun lapsia tehdään äiti olettaa että ne myös kasvatetaan yhdessä, mutta onkin karvas totuus kun tajuaa että isä ei tee tikkua ristiin vaan alkaa kolmanneksi lapseksi,, sotkee ja syö ja tekee vain pyykkivuorta suuremmaksi. Eli ei osallistu mihinkään kodinhommiin tai lastenhoitoon.
Elää elämäänsä kuin ennenkin, harrastaa käy töissä ja katselee tvtä.
Kyllä siinä pian ero tulee kun toinen laiskottelee ja kiertää vastuutaan.
Mitenpä äiti olisi voinut tietää mihin "paskaan" kätensä lykkäsi.. eli hienoista puheistaan isä ei ollutkaan perhetyyppiä.
Meillä ukko lähti ja asuu nyt kahdestaan 10 vuotta nuoremman kanssa.
Lapsia hän ei jaksa. Saavat käydä jos haluavat.
Käyttää lapsia muutaman kerran vuodessa syömässä ja maksaa kerran kuukaudessa elatusmaksut. Sillä on hänen isän tehtävät kuitattu.
kai aika perustavanlaatuinen biologinen tarve? Luonto järjestää "vauvakuumeen" naisille, jotta taataan lajin jatkuvuus.
Kuulostipa tylyltä. Mutta kyllä itsellä ainakin 25 vuoden kohdalla alkoi kuume selvästi nousta. Ja kun vauvoja tuntui vilisevän silmissä niin hereillä ollessa kuin unissakin, vierellä oli rakas aviomies ja elämäntilanne muutenkin otollinen, niin annoimme vauvalle mahdollisuuden tulla jos on tullakseen.
Ja niinpä saimmekin täydellisen pienen tyttären :)
Lasten myötä tulevat elämänmuutokset tulee tiedostaa jo ennakkoon. Mutta meille uusperheellisillehän se ei ole ongelma ;) Vanhemmuus on kaikessa vaativuudessaankin maailman palkitsevin urakka. Takuulla, jos tarkkailee lapsiperheitä "ulkomaailmassa", näkee myös ne "ei niin hehkeät hetket". Mutta ei tämä pelkkää komentamista ja kärsimystä ole! Rajojen luominen ja niiden valvominen nyt vaan on yksi vanhempien tärkeimmistä tehtävistä, se on sitä kasvatusta. Mutta rakkaus vanhempien ja lasten välillä näkyy myös noissa tilanteissa, jos oikein osaa katsoa...
Nykyihmisen itsekkyys on usein syy lapsettomuuteen, mutta myös lapsiperheiden eroihin. Lapsettomuuden valitseminen on mielestäni yhtä oikein kuin lasten haluaminenkin, itsekästähän sekin on. Mutta itsekkäistä syistä eroaminen, kun on ensin hankkinut ne lapset, sitä en ymmärrä.
"Mutta itsekkäistä syistä eroaminen, kun on ensin hankkinut ne lapset, sitä en ymmärrä."
Eli mitkä ovat itsekkäät syyt?
Miten joku voi erota "itsekkäistä syistä"?
Selventäisitkö kun mulle ei valkene :D
syyt kun haluaa eron tarkoittaa sitä, että yhtäkkiä se perhe-elämä ei ollutkaan minun juttuni, se että viis veisaa siitä että on halunnut omia lapsia ja sitten ei niistä halutakkaan pitää huolta, siis se paljonpuhuttu velvollisuus loppuu siihen. Se että rakastuu tulenpalavasti johonkuhun ja jättää perheen on mun mielestä itsekästä. Sen mitä on joskus halunnut niin sen kanssa pitää osata elää ne myötä ja vastamäet. Nykyään tuntuu että kun vastustaa niin heti on helppo toisen syliin kapsahtaa, eikä se ole se jolle ne avioliittovalat on vannottu. So sad.
olisin itse vastannut, kuten joku toinen jo puolestani ehtikin tehdä.
Juuri nämä Onnellisen kirjoitukset mm. ovat hyvä esimerkki tästä tämän tyypin itsekkyydestä, sillä erotuksella että hän on saanut lapset uuden parisuhteen mukana, eikä biologisesti.
Ihmiset ovat valmiita "hankkimaan" lapsia, tavalla tai toisella, mutta lapset eivät saisi millään tavoin muuttaa (lue: rajoittaa) elämää. Vertasin tätä tuolla jossain toisessa ketjussa siihen, kuinka talvi aina "yllättää" autoilijat. Samalla tavalla lapsiperheen arki tuntuu tulevan monelle yllätyksenä. Lasten myötä ei voikaan enää harrastaa ja mennä kuten ennen, kotitöitä on enemmän ja rahaa sekä kahdenkeskistä aikaa vähemmän. Tämä ajaa liian monet parit erilleen, kun toinen/kumpikaan ei suostu tinkimään siitä mihin sinkkuaikoina on tottunut.
Viimeistään yhteisten lasten myötä kodin ja perheen tulisi aina tulla elämässä ensimmäisenä. Kun tästä lipsutaan ja asetataan omat tarpeet etusijalle (esim pakenemalla toistuvasti arjen vastuuta "viihteelle" tai harrastamaan), on seurauksena monesti lopulta ero, jonka syyt olivat mielestäni alkujaan itsekkäät. Enkä nyt tarkoita ettei vanhemmat koskaan saisi ottaa itselleen omaa aikaa, niin saa ja kuuluukin tehdä jotta perhe voi hyvin. Mutta jostain on oltava valmis luopumaan ja joustamaan.
Hyvä kysymys. Itekin miettinyt että miksi tehdä lapsi/lapsia... Tai pikemminkin miksi tein..
Onko ihminen itsekäs kun ei halua lapsia?
Ihminen on myös itsekäs kun haluaa lapsia.
Itsekkyyttä on erilaista.
Onhan/ollaanhan me/ne äidit väsyneitä ja naama väärinpäin kun on kuitenkin talous, lapset, työt siinä pyöritettävinä. Ei se ole rikos olla väsynyt.
Kyse on valinnoista.
Ja ongelmia parisuhteessa on kaikilla..
Ongelmia on kaikilla. Varsinkin niillä, joilla on mies :p (vitsivitsi)
Lapsen halusin koska, halusin muutosta elämääni, jonkun josta huolehtia ja joka toisi minulle iloa (juu ja myös unettomia öitä ja huolta) ja onnea.
Nyt se täyttää hitto soikoon jo 3 ja on ollut hienoja hetkiä tarkastella ja seurata lapsen kehitystä ja kasvua. Lapsi on minulle myös "kaveri", älkääkä kasvatustieteilijät heittäkö volttia, tarkennan että meistä on toisillemme ollut seuraa.
Onnelliselle: pysy lapsettomana jos siltä tuntuu tai hanki lapsi jos haluat. Molemmat vaihtoehdot on kuitenkin mahdollista totetuttaa :)
Molemmat niistä ottaa ja molemmat antaa, oikeaa vaihtoehtoa ei mun mielestä ole. Kukaan sulle voi sanoa, että "onneks et hanki lapsia ku oot tollanen".
muista ei lapsista eikä aina isestäkään. Silloin onkin hyvä ettei keskenkasvuiset ihmiset aiokkaan hankkia lapsia. On lapsen parhaaksikin ettei sellaiset ikuiset teinit tee lapsia. Joillekin on itsekkyys ominaisuus.
Osoitit kysymyksesi Äideille, mutta jos sallit(te), vastaan, vaikka en olekaan Äiti vaan isä:
Mietipä; entä jos Sinun vanhempasi olisivat ajatelleet samalla tavoin kuin Sinä?
Omalla kohdalla biologisen, geenipohjaisen lisääntymisvietin ohella oli lasten tekemisen taustalla "järkitason syynä" halu osaltani antaa lapsilleni mahdollisuus elämään.
Onhan tässä matkan varrella kaikenlaista pientä ja suurempaakin hankaluutta ja rasitusta ollut ja on, vaan on tämä vanhemman osa totta puhuen ollut enempi antoisa. Siltikään en pidä kovin hyvänä ajatuksena sitä, että tuottaisi jälkeläisiä etsiäkseen itselleen onnea ja tyydytystä lastensa olemassaolon kautta.
tarkoituksella juuri näitä pahantuulisia vanhempia todistaaksesi itsellesi jotain. Sama juttu tapahtuu kun on raskaana, yht'äkkiä on maailma täynnä raskaana olevia naisia. Minulla on ainakin kahden lapseni kanssa kaupassa tai muualla liikkuessani pää-asiassa mukavaa, hassuttelemme ja olemme hyväntuulisia. Näin ei tietenkään voi aina olla.
Vanhemmuus ei ole vain väsymystä työpäivän jälkeen kaupassa. Se on paljon paljon muuta, mitä sinä et näe. Kun olin sinkku en jaksanut kuunnella ystävieni "kakkavaippa puheita" enkä todella jaksanut katsella kiljuvia lapsia kaupassa. Mutta nyt kun minulla on lapsia, ovat ajatukseni eri suuntaisia. Nuo ohimenevät arjen asiat jäävät kaiken sen hyvän alle jota saan tuntea äitinä. Mutta sen ymmärtää vasta kun on itse äiti ja antaa itsensä olla äiti.
Ps. minullakin ex ja hänellä nyxä. He eivät "tajua" kumpikaan meidän (lasten ja minun) tiivistä yhteenkuuluvuuden tunnettamme. Miehiltä se "varaosa" tuntuu puuttuvan, joten sitä et mieheltäsi tule oppimaan.
Mutta sinuna pysyisin valinnassasi olla tekemättä lapsia varsinkin kun katsomuksesi vanhemmuudesta on noin suppea. Olen lukenut kirjoituksiasi palstalla :)
tekstiä,alleviivaan aivan täysin. Hyvä.
Samaa komppia täällä(, PAITSI pyydän taas kerran olemaan yleistämättä kaikkia miehiä samaksi kuin lastesi isän).
miten ihanaa on odottaa omaa lasta..ja mitä äitiys on..tunne on todellakin euforinen.
Kun ajattelet lapsia vain "hyödykkeinä",on onni että sinulla ei niitä ole.
Lapset antavat niin paljon sellaista mitä ei muualta voi saada..on ihanaa olla ÄITI ja kasvaa yhdessä omien lasten kanssa.Mieletön tunne kun lapset oppii ja oivaltaa auusia asioita.
Ja onpahan sitten myöhemmin kiva olla mummi joka saa hemmotella omia lapsenlapsiaan :)
niitä ällötyksiä hoitoon muille vitun ällöt räkänokat
hyvää joulua ja paljon todellista joulumieltä. Tarvitset sitä kipeästi.
omat lapseni ovat jo niin isoja että osaavat kyllä hyvän kotikasvatuksen johdosta itse tarvittaessa nenänsä pyyhkiä...joten eritteitä ei lennä muiden riesaksi.
Hoitoonkaan ei heitä tarvitse mihinkään kuskata,osaavat olla jo yksinkin/keskenään..isoja kun ovat.Ja isänsä huolehtii heistä silloin kun heidät luokseen ottaa..eikä hänen puolisonsa mikään riivaaja ole,joka lapsiamme vihaisi.
Jotensakin nyt kuulostat keskenkasvuiselta ja itseesi tyyytymättömältä..miten muuten noin ikävästi olisit vastannut.Taisit jäädä lapsuudessasi rakkautta vaille...säälihän se on,muttei muiden ihmisten vika.
Usein ajatellaan, että kylmiä arvoja ovat raha, kauneus, vapaus ja itsenäisyys/itsekkyys. Lämpimiä ja siis "hyväksyttyjä" arvoja ovat uhrautuminen, toiselle antaminen, hoivaaminen ja riippuvaisuus ihmisistä.
Vapaaehtoisesti lapsetonta naista usein arvostellaan, mutta myös salaa kadehditaan. Hänhän edustaa ehkä noita arvoja, joita "ei saisi olla" naisella.
Monesti kuitenkin sekä miehet, että lapsettomat naiset tekevät tämän maan eteen paljon, pitkää työpäivää, paljon työvuosia jne. Varsinkin YH-perheet kuluttavat yhteiskunnan varoja jne. Maailmasta ei ihan heti lapset lopu, joten ei tätä maailmaa tarvitse kaikkien urakalla olla täyttämässä.
Älähtäkää vaan, tämä oli nyt yhdenlainen näkemys. Ei minulla ole mitään vanhempia vastaan, jotka lapsia tekevät, kunhan huolehtivat tekeleistään sitten itse!
Ei voi muuta sanoa! Mitä enemmän luen kirjoituksiasi niin olen ylpeä siitä että minulla on näitä "tekeleitä". Sinulla on vain kylmät arvot kohdallaan ja sinunkaltaisellesi en koskaan voisi olla kateellinen.
Olenko kylmä ja sydämetön, jos en halua tehdä lapsia? Teen paljon töitä ja nautin elämästäni rakkaan mieheni kanssa. Mieheni arvostaa hoidettua ulkonäköäni, ahkeruuttani ja riippumattomuuttani. Molemmilla on myös oma elämä yhteisen elämän lisäksi. Kumpikaan meistä ei ole erityisen lapsirakas, pidän enemmän vanhuksista. Huolehdinkin isöäidistäni: siivoan hänelle, käytän kaupassa ja vietän aikaa hänen kanssaan. Minusta sekin on tärkeää.
Vain lapsirakkaat ihmiset ovat sydämellisiä?
kun olet itse vanha tai ylipäätänsä huolehtii sinusta -näillä eväillä se ei näytä todennäköiseltä kuitenkaan.
Onnellinen-08, et sinä minusta ole mitenkään sydämetön ihminen. Olet mielestäni realisti ja tajuat omat tarpeesi hyvin. Kirjoituksesi ovat ehkä hiukan "raadollisia" mutta vaikutat rehelliseltä ja terävältä henkilöltä.
Se että hoidat isoäitiäsi, on ihanaa. Uskon että olet hänelle todella tärkeä lapsenlapsi.
Minäkin olen lapseton ja miehelläni on edell.liitosta jälkikasvua. Minä kuitenkin touhuan mieheni lasten kanssa aina lapsiviikonloppuisin enkä järjestä itselleni omia aikuisten menoja. En tee sitä siksi, että olisin erityisen lapsirakas (silloin olisin kai halunnut omia lapsia!!) vaan teen sen mieheni takia. Hän on onnellinen ja tyytyväinen kun huolehdimme yhdessä hänen lapsistaan enkä jätä häntä yksin. Meidän rakkaus kukoistaa, ja onhan meillä tosi paljon yhteistä ja omaa aikaa. Meillä lapset tulevat vain joka toinen viikonloppu,lauantaina ja sunnuntaina kotiin.
Mut tsemppiä vaan Onnelliselle ja jatka virkistäviä kannanottojasi täällä!
ja nauraa partaansa kun hänet otetaan todesta! hih... ei siis minkäänlaista todenperää koko hänen jutuissaan...
sinulle työntämässäkään? Vai olenko käsittänyt väärin? Eniten ei YH-perheet rasita yhteiskunnan varoja vaan, ERONNEET perheet. Erotessa perustetaan 2 eri perhettä ja molemmat käyttävät vettä, sähköä yms. jolloin ennen 1 on nyt 2.
että et pidä lapsista vaan se, että tuputat täällä kokoajan sitä että myöskään miehesi ei pidä. Ihan kuin miehesi vasten tahtoaan "huolehtii" silloin tällöin omista lapsistaan. Tuo ei voi pitää paikkaansa jos hänellä on omia lapsia, hän varmasti RAKASTAA lapsiaan. Sinä elät vaaleanpunaiset silmälasit päässä ja kuvittelet että miehesi luopuu lapsistaan takiasi tai jotain. Et pysty sulattamaan että hän on rakastanut jotain muuta ihmistä niin paljon että ovat tehneet lapsia yhdessä. Harmi että he eivät voineet olla yhdessä ja miehesi piti ottaa tuollainen korvike.
mites kaikki yh-lisät lapsilisiin, kotihoidon tuet, asumistuet, sosiaaliavustukset, ilmaiset päivähoidot...? Ydinperheessä yleensä edes toinen vanhemmista vaivautuu töihin, mut yh:n "ei kannata, kun muuten tuet pienenee/häviää".
Jaa että äideilläkö ei voi olla hoidettu ulkonäkö ja hekö eivät ole ahkeria. Kuule maailmassa on lukematon määrä sinua kauniimpia ja huolitellumpia ja viisaampia äitejä.
Minusta on myös käsittämätöntä miten kirjoitat miehesi puolesta siitä ettei hän ole lapsirakas. Mistä sinä loppujen lopuksi tiedät mitä hän tuntee sydämmessään. Todennäköisesti mies rakastaa lapsiaan syvästi ja saattaapa hän hakea vaikka lohtua jonkun lämpimän naisen sylistä kun oma akka on tunne-elämältään kylmä kuin lahna.
haluan sanoa että se arki on niin kovaa lasten kanssa että ei ketään aina hymyilytä.
Mutta tämähän on sitä elämää.Ja elämäähän kuuluu lapset.
Tuossa kun ne on kasvanut melkein aikuiseksi ymmärtää kuinka paljon ne on tuonut mukanaan.Kaiholla katson vanhoja videoita 3 v lapsestani,Voi kuinka ihana se on.ja jotenkin sydämestä viiltää etten sitä silloin huomannut enkä jaksanut .Mutta näinhän se juuri on ,kaikkien kohdalla.Lapsenlapselle antaa sitten kaiken sen hellyyden kun uuvuttava arki ei vie voimia.
Kyllä sinäkin aloittaja jäät paljosta paitsi kun sinulla ei ole omaa lasta.Äläkä liikaa tuijota äreitä äitejä,kuitenkin lapset ovat heille kaikkein tärkeintä.Sydämessään.
sitten vähän tyhmä, kun en ole aikanaan yh:nakaan osannut noita tukia hakea...Lukuunottamatta yh-korotusta lapsilisiin, joka on samansuuruinen kaikille, tuloista riippumatta!
Asumistukea enkä maksutonta päivähoitoa ole koskaan saanut, aina olen pienestä hoitajan palkasta itse vuokran maksanut ja hoitomaksukin lienee suhteessa isompi, kuin kahden vanhemman perheessä. Ex-mieskään ei mikään kroisos ole, joten elareilla maksetaan nipin napin lasten harrastukset! Eli ei pääse silläkään konstin äiti rikastumaan...
Toki tiedän, että näitä yhteiskunnan elättejäkin on, mutta eivät he kaikki taida yh-äitejä olla...
Itse kun erosin maksoin laskuni tasan itse, ilman mitään asuntotukia tai muita sosiaalitukia.
Niin tekee varmasti moni yh.
Tokihan se on nyt helpompaa kun maksajia on kaksi, mutta kyllä sitä yksinkin pärjäsi ilman apuja. Eiköhän se ole ihmisestä eniten kiinni kuka haluaa heittäytyä tukien varaan.
Ei niitä ole tosiaan pakko ottaa, mutta sanoisinpa, että kuin moni lapsiperhe pärjää enää nykyisin ilman avustuksia? eikä se ole perheen vika, ei todellakaan. Ei ole mikäänhäpeä hakea avustuksia, vai onko parempi että lapset näkee nälkää??? Outoa toimintaa ihmisiltä jotka kaikki kuitenkin veroja maksaa, ja osa niistäkin veroista menee ulkomaille köyhille ihmisille, mutta mikä on kummallista, ettei itse kehtaa tai häpeää ottaa apua vastaan.
Että ekana en lähtisi yh perheitä yhteiskunnan varojen tuhlaamisesta syyttämään. Katsastappa ne alkoholistit ym. vähävaraiset ensin..
Ja jonain päivänä se kaupassa sinua häiritsevä räkänokkakin maksaa ja tekee työtä niin, että sinun eläkerahasti tupsahtavat pankkitilillesi kerran kuukaudessa.
hankittua.
yhtään mitään muuta kuin lapsilisään sen korotuksen. Ei ole yhtään pienemmät hoitomaksut, eikä muutakaan "ylimääräistä" tukea. Lapsen isä maksaa elatusmaksun, mutta minusta se on kohtuullista. Käyn siis töissä ja palkkani on se verran "suuri" etten saa mitään apua / tukea. Silti taistelen (maksan samat maksut kuin ennen mieheni kanssa) että saan pitää vanhan kotimme lapseni kanssa, se on meille tärkeää. Mistä olet keksinyt tämän ettei yh viitsi mennä töihin? Tunnen itse pienestä kaupungistamme muutamia yh-vanhempia (myös miehiä) ja heistä vain yksi on työtön ja tekee välillä keikkatöitä.
yh-perhe?
Lapsilisän korotus yh:lle on n. 37 euroa/kk. Ei kovin suuri.
Kotihoidontukea saa kuka tahansa, jos hoitaa lapsensa kotona, ei vaadita yh:ta.
Samoin asumistuet on kaikkien saatavilla, mikäli tulot ovat pienet.
Sama pätee muihinkin sosiaaliavustuksiin, ilmaiseen päivähoitoon myöskin.
Itse olin pitkään yhteishuoltaja (vain harva on yksinhuoltaja) ja ainut etuus minkä sain oli korotettu lapsilisä.
Muita tukia ei tullut, tein töitä 5 päivää/viikossa kuin muutkin.
Elarit tuli isältä säännöllisesti ja lastaan piti säännöllisesti luonaan. (pitää yhä).
Tiedän "ydin-perheen" jossa kaksi patalaiskaa ihmistä, kumpikaan ei tee töitä.
Eukko äitiysloamalla ja kotihoidontuella, kun tuki loppuu "pulla" taas uunissa.
Ukko lorvii kortistossa, ei edes ajanut korttia, koska olisi joutunut ottamaan töitä toiselta paikkakunnalta vastaan. Joten ÄLÄ yleistä omia mielipiteitäsi, kiitos!
sitä työeläkerahaa sulle pyörittäis jos ne 70% väestöstä vetäis sterilisaation?
U got tha point?
Minusta on jokaisen asia haluaako lapsia vai ei. Ne joilla on lapsia, on elämässään ehkä isompi vastuu kannettavampanaan. Näin minusta. Eli omien lapsien kasvatusvastuu, eikä se olekaan mikään helpoinpia tehtäviä. Itselläni on kyllä lapsia ja en mitenkään vähän isompien lapsien kanssa voi sanoa, että jokainen pv on ollut pelkästään ihanaa. On just niitä ns kurjia ja väsyneitä päiviä kyllä. Toki rakastan omia lapsiani yli kaiken. Silti vaikean eron jälkeen harkitsisin kyllä lapsen tekoa tulevaisuudessa......
että kuka maksaisi sunkin eläkkeesi ja ylläpitosi kun sinusta ei ole enää yhteiskunnalle hyötyä jos ei meidän lapset.
Mä en oikein ymmärrä että miksi sinun pitää kirjoittaa uusioperhepalstalle noin negatiiviseen sävyyn lapsista. Täältä kun et taida paljon saada positiivista palautetta tuollaisiin ajatuksiin.
Ja muuten mulla ei ole yhtään raskausarpea, ja lapset vain vahvisti parisuhdettamme...
Mutta mulla on jotain mitä sulla ei ole. Pieniä ihmisiä, jotka pyyteettömästi rakastaa minua ja joita pyytteettömästi saan rakastaa takaisin.
Minä tein lapseni nuoruuden huumassa, alle parikymppisenä ja erosin sitten lapsen isästä hyvin pian. Mikä sai minut tekemään lapsen? Jaa-a, jokin tarve olla aikuinen, jokin tarve olla tärkeä jollekin jne. Ei se aina tarvitse sen kummempaa selitystä, suosittelen silti järjen käyttöön! Ei lapsia suinpäin kannata tehdä, niistä joutuu kuitenkin itse huolehtimaan. Ei ne kivat tädit ja sedät, jotka kehoittavat hankkimaan lapsia, kuitenkaan lastasi hoida juuri nimekiskään jos ollenkaan.
Maailmassa on monia tärkeitä asioita, ei kaikkien tarvitse alkaa äideiksi.
Kasvatin lapsen yksin, ilman isäänsä. Isä halusi olla vapaa velvoitteista (olisin kai minäkin halunnut), mutta velvollisuudentunto ja rakkaus sai minut sinnittelemään. Opiskelin ammatin ja toisenkin ja siitä se sitten lähti sujumaan. Joskus poikani murrosiän aikoina olisin kaivannut miestä, joka olisi osannut ohjata poikaani oikeille teille, mutta kyllä minäkin ohjasin ja hyvin menee pojalla nyt.