Mieheni on viimeisen 4 vuoden aikana lisännyt juomistaan, nyt takana on 4 viikon loma ja pahimmillaan
tyhjiä tölkkejä kertyi miltei muovikassillinen. Päivässä. Hän viettää arkenakin monta iltaa viikossa saunassa,
missä hän istuu yksikseen, juo olutta, kuuntelee musiikkia ja "rentoutuu". Viikonloppu tarkoittaa automaattisesti
ns.kalsarikännejä saunan lauteilla ja koko viikonloppu meneekin krapulaa potiessa, kunnes taas voi korkata
seuraavan tölkin. En ole aikoihin jaksanut puhua lisääntyneestä oluenjuonnista, sillä hän hermostuu ja vakuuttaa
voivansa lopettaa, jos haluaa. Aika ajoin hän onkin juomatta jokusen päivän, muttei koskaan ole kestänyt viikkoa
ilman olutta. Jääkaappiin ilmestyy aina six pack olutta, ne eivät vaan enää ole 0,33 cl tölkkejä vaan puolen litran tölkkejä.
Työnsä hän on hoitanut käsittääkseni tunnollisesti, mutta epäilen vahvasti, että hän on aamuisin edes ajokunnossa. Viikonloppuisin suorastaan pelkään, että missä kunnossa hän oikeasti on, kun hän istuu rattiin. Hän sai sukulaisiltaan jonkinlaisen alkometrin, joku tuntuu olevan se mittari, minkä perusteella lähdetään liikkeelle. Epäilen, että tuo mittari pitää paikkansa. Humaltuneena hänestä tulee erittäin tunteellinen ja miesten kanssa jopa agressiivinen, hän on suorastaan huumorintajuton ja usein on tilanteita, missä saan olla vällien selvittäjänä ja tilanteen rauhoittajana.
Tunnistan hänestä monia alkoholistin piirteitä - kieltäminen, vakuuttelu ja ainainen repsahtaminen. Myös uniapnean oireita hänellä on ja usein nukunkin sohvalla, sillä hän kuorsaa erittäin kovaa, etten saa nukutuksi. Olemme molemmat usein väsyneitä, myös myöhään valvomisen takia, mutta varmasti hänen kuorsaaminen ja hengityskatkokset vaikuttavat molempien unen laatuun. Hän nukkuukin usein töiden jälkeen sohvalla - saattaa nukkua koko illan ja herätä mennäkseen sänkyyn nukkumaan. Hänellä on usein vatsa aivan vedellä ja iho reagoi aurinkoon tulemalla näppyläiseksi. Hän on hiljalleen lihonut ja iho kasvojen ja kaulan alueella on pöhöttynyt.
En jaksaisi katsoa vierestä, kun toinen tuhoaa itseään ja terveyttään, vähättelee juomistaan ja elämäntapojaan (epäsäännölliset ja epäterveelliset ruokailutottumukset). Koen, etten jaksa yksin hoitaa taloutta sillä aikaa, kun toinen rentoutuu saunassa, katsoo televisiota oluttölkin kanssa tai nukkuu sohvalla. Koen, että hän on välinpitämätön ja sulkeutunut; emme puhu kuin säästä. Haluaisin patistaa hänet uniapnea tutkimuksiin sekä otattamaan maksa- ja munuaisarvot, verensokerin, kolesterolin, verenpaineen jne mutta hänen mielestään lääkärissä käynti on naisten hömpötyksiä. En tiedä miten saisin hänet tajuamaan tilanteen vakavuuden. Että olen tosissani ja oikeasti huolissani hänestä.
Mielestäni tilanne on jatkunut jo liian pitkään, häpeän oluttölkkivuorta mikä asunnostamme ja kellaristamme löytyy, samoin niiden viemistä kauppaan. Luultavasti en pysty häntä auttamaan, vaan hänen pitää auttaa itse itseään. Silti koen, että jos muutan pois ja keskityn omaan elämääni, hylkään hänet ja pahennan hänen juomistaan. Mikä olisi järkevin ratkaisu? Haluaisin muuttaa omaan kotiin, missä minun ei tarvitsisi katsoa humalaista vätystä, välttää tiettyjä puheenaiheita etten ärsyttäisi häntä liikaa. Tunteet ovat hiljalleen kuolleet, jäljellä on inhotusta ja ärsyyntyneisyyttä, sääliäkin. Mutta päälimmäisenä on itsekkyys, etten halua elää tällaista elämää. Miten asian hänelle kertoisin?
tyhjiä tölkkejä kertyi miltei muovikassillinen. Päivässä. Hän viettää arkenakin monta iltaa viikossa saunassa,
missä hän istuu yksikseen, juo olutta, kuuntelee musiikkia ja "rentoutuu". Viikonloppu tarkoittaa automaattisesti
ns.kalsarikännejä saunan lauteilla ja koko viikonloppu meneekin krapulaa potiessa, kunnes taas voi korkata
seuraavan tölkin. En ole aikoihin jaksanut puhua lisääntyneestä oluenjuonnista, sillä hän hermostuu ja vakuuttaa
voivansa lopettaa, jos haluaa. Aika ajoin hän onkin juomatta jokusen päivän, muttei koskaan ole kestänyt viikkoa
ilman olutta. Jääkaappiin ilmestyy aina six pack olutta, ne eivät vaan enää ole 0,33 cl tölkkejä vaan puolen litran tölkkejä.
Työnsä hän on hoitanut käsittääkseni tunnollisesti, mutta epäilen vahvasti, että hän on aamuisin edes ajokunnossa. Viikonloppuisin suorastaan pelkään, että missä kunnossa hän oikeasti on, kun hän istuu rattiin. Hän sai sukulaisiltaan jonkinlaisen alkometrin, joku tuntuu olevan se mittari, minkä perusteella lähdetään liikkeelle. Epäilen, että tuo mittari pitää paikkansa. Humaltuneena hänestä tulee erittäin tunteellinen ja miesten kanssa jopa agressiivinen, hän on suorastaan huumorintajuton ja usein on tilanteita, missä saan olla vällien selvittäjänä ja tilanteen rauhoittajana.
Tunnistan hänestä monia alkoholistin piirteitä - kieltäminen, vakuuttelu ja ainainen repsahtaminen. Myös uniapnean oireita hänellä on ja usein nukunkin sohvalla, sillä hän kuorsaa erittäin kovaa, etten saa nukutuksi. Olemme molemmat usein väsyneitä, myös myöhään valvomisen takia, mutta varmasti hänen kuorsaaminen ja hengityskatkokset vaikuttavat molempien unen laatuun. Hän nukkuukin usein töiden jälkeen sohvalla - saattaa nukkua koko illan ja herätä mennäkseen sänkyyn nukkumaan. Hänellä on usein vatsa aivan vedellä ja iho reagoi aurinkoon tulemalla näppyläiseksi. Hän on hiljalleen lihonut ja iho kasvojen ja kaulan alueella on pöhöttynyt.
En jaksaisi katsoa vierestä, kun toinen tuhoaa itseään ja terveyttään, vähättelee juomistaan ja elämäntapojaan (epäsäännölliset ja epäterveelliset ruokailutottumukset). Koen, etten jaksa yksin hoitaa taloutta sillä aikaa, kun toinen rentoutuu saunassa, katsoo televisiota oluttölkin kanssa tai nukkuu sohvalla. Koen, että hän on välinpitämätön ja sulkeutunut; emme puhu kuin säästä. Haluaisin patistaa hänet uniapnea tutkimuksiin sekä otattamaan maksa- ja munuaisarvot, verensokerin, kolesterolin, verenpaineen jne mutta hänen mielestään lääkärissä käynti on naisten hömpötyksiä. En tiedä miten saisin hänet tajuamaan tilanteen vakavuuden. Että olen tosissani ja oikeasti huolissani hänestä.
Mielestäni tilanne on jatkunut jo liian pitkään, häpeän oluttölkkivuorta mikä asunnostamme ja kellaristamme löytyy, samoin niiden viemistä kauppaan. Luultavasti en pysty häntä auttamaan, vaan hänen pitää auttaa itse itseään. Silti koen, että jos muutan pois ja keskityn omaan elämääni, hylkään hänet ja pahennan hänen juomistaan. Mikä olisi järkevin ratkaisu? Haluaisin muuttaa omaan kotiin, missä minun ei tarvitsisi katsoa humalaista vätystä, välttää tiettyjä puheenaiheita etten ärsyttäisi häntä liikaa. Tunteet ovat hiljalleen kuolleet, jäljellä on inhotusta ja ärsyyntyneisyyttä, sääliäkin. Mutta päälimmäisenä on itsekkyys, etten halua elää tällaista elämää. Miten asian hänelle kertoisin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
..niin printtaa tuo tekstisi, ja laita se hänelle kouraan luettavaksi.
Alkoholisti aina sairastuttaa läheisetkin, ja niin on käymässä sinullekin.
Selvästi kopsattu jostain kertomuksesta..
jos joku kertoo tarkasti kumppanistaan niin
se on ok!!!.vai onko itselläsi deliriumi päällä??
Olen ekan vastaajan kanssa samaa mieltä,printti
käteen ja katso mitä tapahtuu....
Pelkäämpä vaan että alkoholisti tekee sen minkä on tottunut tekemään ongelmien esiintyessä.. Hän haluaa hävittää ne.. Kannattaa silti yrittää kaikkia konsteja. Mitä siinä on hävittävää -toisin kun olla tekemättä mitään.
kyllä.
...Voisi olla vaikkapa tarina meikäläisestä. Sellaista se oli elämä meidänkin perheessä.
Silloin kun join
Al Anonin palavereissa. Siellä on samoja asioita kokeneita ja saisit vertaistukea.
Haloo!
Kylläpä "riemastuin", koska kuvaat aivan meidän perhe-elämää!!! Minä vaan en enää jaksa odotella ja etsiä ratkaisuja joihin en kuitenkaan voi vaikuttaa. Ehdotan eroa heti joulun jälkeen. Lasten takia vasta joulun jälkeen ja nyt koitan sitkeästi katsella vätystä nukkumassa jolukuusen vieressä sohvalla pyhien yli....