Mitä mieltä olette jos on parisuhteessa saako haahuilla aidan yli? Miten tiukat moraalisäännöt yleensä 60 ihmisillä on?
Oletteko mieltä jotta koko ajan käsikädessä käymme yhdessä ain vai saako pari käydä yksin kaljalla / viinillä lähi bubissa? Saako käydä yksin risteilyllä, lomilla?
Entäpä sitten kun jää kiini pettämisestä. Annatko anteeksi? Oikea rakkaus raamatun mukaan antaa anteeksi 77 kertaa 7. Ja niin kai pitäisi olla. Jos oikein rakastaa niin pitäisi pystyä olemaan onnelinen että toisella on mukavaa.
Väkisten ei kumminkaan ketään saa pidetyksi omanaan.Ja minkä arvoista on olla yhdessä jos onni ei ole aitoa? Mitä sinä nainen / mies annat parisuhteessa anteeksi kumppanillesi? Ja lähdetkö kostoretkelle?
Oletteko mieltä jotta koko ajan käsikädessä käymme yhdessä ain vai saako pari käydä yksin kaljalla / viinillä lähi bubissa? Saako käydä yksin risteilyllä, lomilla?
Entäpä sitten kun jää kiini pettämisestä. Annatko anteeksi? Oikea rakkaus raamatun mukaan antaa anteeksi 77 kertaa 7. Ja niin kai pitäisi olla. Jos oikein rakastaa niin pitäisi pystyä olemaan onnelinen että toisella on mukavaa.
Väkisten ei kumminkaan ketään saa pidetyksi omanaan.Ja minkä arvoista on olla yhdessä jos onni ei ole aitoa? Mitä sinä nainen / mies annat parisuhteessa anteeksi kumppanillesi? Ja lähdetkö kostoretkelle?
Vastaukset 124
Vanhimmat
No, mitä se raamattu tässä pettämisasiassa tekee. Ei se todellakaan käske antaa anteeksi 77 x 7 pettämistä. Johan on kahjoa, jos ei nyt kertaalleen toinen usko, että pettäminen on oire jostakin. Vain hölmö jatkaa tuollaista itsepetosta.
yleensä on koettu elämän kaikki puolet niin onnen kuin nurjatkin puolet, ei vieraissa käynti välttämättä ole pettämistä jos on tehnyt selväksi että OMA PUOLISO on se tärkein elämässä ja yhteiset matkat lomat ja asiat yleensä toimii molempien yhteisen edun mukaisesti , ei kukaan voi elää umpiosaa , mutta aina puolison kunniottaminen on aina tärkein asia , ei uskottomuus ole hyväkään silloin kun se loukkaa toista puolisoa , elämä vaan on hyvin monen laista , ei mitenkään yksi selitteistä.
että jokainen päättäköön kohdallaan. Minä olen ollut aviossa kohta 40 vuotta ja koko sen ajan ukko on juonut. Sekin on pettämistä, koska krapula päivänä lupaa, nyt seon ohi, eikoskaan enää. Menee muutama päivä, taas löytyy joku syy.Joten kohtasin ihanan miehen ja rakastan häntä. Mutta en myöskään aio jättää tuota Juoppoa ukkoani.
juo juuri siksi kun sulla on toinen , miksi roikut huonossa liitossa jos olet löytänyt toisen IHMETTELEN HERÄTTÄÄ KYSYMYKSIÄ ??????
olen tuntenut hänet vasta 2 kuukautta. Koko elämäni olen passanut tätä miestäni. Säälin tavallaan häntä. Hänellä ei ole ketään ystäviä. Arvelen , jos jätän hänet se on hänen tuhonsa. Toinen asia on lapset ja lastenlapset. Jos muuttaisin kauas pois, en tiedä miten lapset suhtautuisi. Ja kaipaisin tavattomasti lasten lapsia , joita nyt näen päivittäin. Enkä tiedä haluttaisko me yhteen mennäkään rakkaani kanssa, sillä hän sairastaa vakavaa sairautta.
kuinka väärin pettäminen on. Sitten luin viestisi, ja mieleen tuli, että olet sinäkin osasi onnea ansainnut, vaikka noinkin, kuin kerroit.
Mitä sillä on pettämisen kanssa tekemistä että puoliso käy yksin ulkona tai matkoilla. Luuletko että heti kun pääsee puolisosta vähäksi aikaa irti on jo mielessä uuden iskeminen. Ei se niin toimi. Jos on hyvä liitto en usko että toiset kiinnostaa.
Tunnen monta avioliittoa jotka on hajonneet kun mies on ollut uskoton (eli kun mies on ollut mun kanssa). En tiedä onko paljon sellaisia pareja jotka käyvät vieraissa ja pysyvät yhdessä. Ainakin treffipalstalla on paljon varattuja jotka etsii seksiseuraa.
Jossain tilanteessa se saattaisi olla ymmärrettävää kerran.
Olisi arviotava siinä paikassa.
Jos pettämisessä, puolin tai toisin, olisi tippaakaan harkintaa niin matot halki vaan!
Meillä kummallakin on ollut ja on omia menoja.
Aikanaan jouduin olemaan työni puolesta, tuhansien muiden kanssa, paljon pois kotoa.
Ei tilanteeseen joudu! Siihen hakeudutaan jos halutaan.
Arkirutiineihimme kuuluvat aamupäivisin vaimolla parin tunnin steputtelu.
Minulla kuntosali.
Vaimolla on kunnallispolitiikkaan liittyviä kokouksia.
Kerran, pari vuoteen hän tekee tyttöjen matkan, 1 - 3vkoa.
Molemminpuolinenluottamus oli ehdoton jo nuorena.
Mihin se nyt olisi rapissut.
Tuskin minä vähällä vaivalla mistään parempakaan saisin.
Tilapäisiin hyppyihin ei ole tarvetta.
Itse tiedän olevani niin ehdottoman hyvä aviomies etten osaa kuvitella tilannetta jossa vaimo tarkoituksella katselisi vieraan perään.
Mutta jos, niin matot halki!
aioin kirjoittaa.
Mutta, mutta, kun kaikilla ei mene niin hyvin kuin Teillä ja meillä?
Vaikutat kovin onnelliselta avioliitossasi, kuin itse omassani.
En tiedä onnellisuudesta. Tavallista elämää!
Palaakseni tuohon alkuperäiseen kysymykseen niin vaimoni uskottomuuteen reagoisin taatusti hyvin voimakkaasti.
Olisin yllättynyt ja pettynyt.
Voin kuvitella kuinka helppoa on olla puheissaan suvaitsevainen mutta entä tositilanteessa?
En viitsi horista potaskaa.
Ei ole käynyt mielessäni. Muutaman kerran on täytynyt väistää.
Kuvittelen vaimoni olleen samoissa tilanteissa ja tunnelmissa.
Puhumme kaikki asiat halki joten sitä suurempi yllätys olisi.
Siinä tilanteessa sakset käteen!
Onnellista jatkoa Teille!
tämän asian suhteen omassa liitossani.
Kun ollaan oltu kahden aikuisen avioliitossa jo yli 30 vuotta, puhuttu, puhuttu, ja monien vaikeuksienkin läpikäyminä vielä on hauskaakin, ei ole mitään syytä pettää.
Ihan tavallista elämää mekin elämme, emme tanssi ruusuilla, mutta toisiamme tukien, ja tarvittaessa auttaenkin arkikin on ihan elämisen arvoista.
Täytyyhän jokaisella ihmisellä olla jotain "omaa", siis yksityistä. Harrastuksia, ystäviä jne. Jos on aina vaan toisen kylkiäisenä niin onpa pitkään jatkuessaan tylsää touhua.
Mieleeni on jäänyt jostain sanonta: jos kaksi ihmistä rakastaa vain toisiaan eikä ketään muuta niin se on... (arvatkaa)... itserakkautta kaksin! Minusta se on hyvin sanottu.
Parisuhteeseen tuo uusia ideoita, ajatuksia, virikkeitä, toimintaa nimenomaan se että molemmilla on myös omia juttuja. Silloin on jotain mistä keskustellakin kun yhdessä kuitenkin suuri(n) osa ajasta ollaan.
Ahistuisin jos ei omia menoja saisi olla. Aika vähissä ovat - nuo aviopuolisot kun usein on kaikesta toisen ajasta niin mustasukkaisia - mutta jo viikonloppu yksin jossain muualla kuin kotona virkistää kovasti. Ja sitten on kotonakin mukavampaa taas.
kuluu asiaan, jos on niin luvattu. Mieheni kanssa meillä oli täydellinen luottamus, kummallakin oli myös omia menoja. Koska perheellä ei ollut varaa ulkomaanmatkoihin, en olisi pitänyt hyvänä, jos mies olisi mennyt muussa seurassa. Seurustelun aikana meillä oli sopimus: jos parempi löytyy, on tietysti otettava se parempi. Nyt leskenä olen muodollisesti vapaa ja tilitysvelvollinen vain itselleni. En ole koskaan ollut kiinnostunut toisen omasta, en nytkään. Miehissä voi olla ystäviä. Lauantaina meille tulee käymään mieheni hyvä kaveri, maanantaina menen syömään yhden ystävän kanssa. Molemmilla on naisystävä. Osaan pitää rajat.
on parisuhteessa jos ei pysty olemaan uskollinen?
Ei tuo kaljalla käynti mun mielestä pettämistä ole jos kotiin tullaan silloin kun on luvattu eikä vasta viikon päästä.
Miksi ei voisi käydä eri paikoissa lomilla tai harrastuksissa?
Vai pitäs antaa 539 kertaa anteeksi raamatun mukaan?
Minä kun en ole uskovainenen niin pistin muijan kierrätykseen jo eka kerran jälkeen.
Luottamuksen voi menettää vain kerran.
uskovainen,mutta samoin olisin toiminut.
Minulla on lähes viisikymmentä vuotta ns. avioliittoa takana.
Ensimmäiset kymmenen vuotta olin uskollinen.
Oli vaikea lapsuus, siitä seurauksena läheisriippuvuus.
Se ei ole leikin asia sille joka sairastaa kyseistä sairautta (katson sen sairaudeksi).
Avioon menin ala-ikäisenä presidentin luvalla.
Mies osoittautui alkoholistiksi ja sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
Vaikka mies oli toistakymmentä vuotta vanhempi jouduin heti ottamaan vastuun kaikesta perheessämme.
Myös lapsi syntyi parin kuukauden kuluttua vihkimisestä, toinen parin vuoden päästä.
Minut oli alistettu täysin lapsena, miehen suku ja mies jatkoivat samaa perinnettä.
Minusta se oli luonnollista koska en ollut muunlaista nähnyt.
Nyt en voisi kuvitella että löytyy ihmistä joka pystyisi minut alistamaan.
Nyt lapsetkin ovat jo keski-ikäisiä, hyvin toimeentulevia kauniita ihmisiä.
Vaikka teinkin virheitä niin rakastin heitä taatusti niin paljon kuin joku pystyy lapsiaan rakastamaan, rakastan vieläkin.
En ole pystynyt irtautumaan miehestäni koska hän ei olisi pärjännyt ilman apua.
Tiedän, se on typerää ajatella noin, mutta se läheisriippuvuus.
Kun huomasin että olen kaunis ja miesten mieleen niin oli odotettavissakin että rakastun toiseen.
Miehiä on tullut ja mennyt, eräskin suhde on kestänyt yli 20 vuotta.
Lupasin aina erota mutta en pystynytkään siihen.
Mutta kaikesta huolimatta, olen pärjännyt hyvin.
Minulla on asunto ja mökki.
Hyvä auto ja matkustelen aina kun huvittaa.
Mies on ollut lasten lisäksi yksi huollettava enemmän.
No kai ne säännöt kaikille ihan samat, iästä riippumatta?
Vai voiks tässä olettaa että 60 saa sitten rietastella oikeen urakalla hyvillä mielin? :)
Jos ollaan ni ollaan, jos ei niin ei sitten, sitten ollaan yksin eikä olevinaan kaksin.
Vaan en mä ole kukaan kelleen saarnaamaan moraalista tms, todellakaan :)
No, sen verran mitä pystyvät. Toiset jaksavat, toiset eivät.
keskustelu koskee nyt parisuhdetta.Minusta sinkkuus on parasta ja sopii ainakin minulle.Silloin ei petä ketään.Jokainen mies,oli aviossa tai ei saa vapaasti tulla kanssani ulos istuskelemaan ja aivan varmasti kaffetta keitän ja olohuoneen soffalle saa rasittunut mies käydä pitkällensä.
En tunne huonoa omaatuntoa,jos vain voin olla avuksi ja iloksi miehelle,joka on mukavaa juttuseuraa jne.
anna mun kaikki kestää, naurua en voi estää! :))
Ollaan onnellisia, kukin tykönään!
on puhua,että antaa anteeksi.
Itse aikoinani jopa toivoin lopulta että mies löytäs jälleenkerran uude,että pääsen siitä lopullisesti eroon.
Niin,kävi ja hän kärysi,ei voinut valehdella sillä pettäminen paljastu niin hyvin.
Tätä ennen oli pettänyt monta,monta kertaa ja annoin anteeksi monta ,monta kertaa.
Mutta kun kuppi täyttyy,se on siinä.
ps.pettäminen vaikuttaa muullakin tavalla parisuhteessa,mies ei ole kiinnostunut mistään vaimonsa kanssa,ja pitää vaan piikanaan.
Jos rakastaa oikeasti,ei petä.
parinkymmenen vuoden takaa. Silloin aina toivoin, että mies jäisi retkilleen ainakin aamuun asti. Monesti jäikin, mutta kun taksin valot heijastuivat pihakoivuihin, huomasin toivoneeni turhaan.
Olen pitänyt huolen, että niissä tunnelmissa ei ole tarvinnut enää elää. Pettäminen ei ole mielestäni mitään, verrattuna parisuhteen pahimpiin puoliin. Kuinkahan monen onni sitten on oikeasti aitoa, epäilen että ei monenkaan!
lukenut nuo kaikki viestit ja i h m e t t e l e n suuresti minkälaisia 60 ihmisiä tänne oikein kirjoittaakaan.Useissa vastauksissa pettäminen muka hyväksyttävää ja sen saa mukamas nollattua a n t e e k s i p y y n n ö l l ä.Ei helv....i,menkää nyt itseenne arvon naiset ja miehet.Avioliitto on avioliitto sen kaikkinen velvollisuuksineen ja oikeuksineen.Jos puolisot pettävät ei se suhde ole enää avioliittomainen,miksi olla yhdessä jos nurmi on vihreämpää aidan toisella puolella.Tarve avioliiton ulkopuoliseen seksisuhteeseen kertoo ettei puolisot ole toisilleen luodut.Terveessä kahden ihmisen välisessä suhteessa yksi merkittävä asia on luottamus.Jos sen menettää saa liittokin mennä,ei sitä enää kannata anteeksipyynnöillä paikkailla.Niin ja vielä yksi asia:on varmaan aika ylevää olla kiertopalkintona vielä 60 .Naisen on helpompi saada sänkykaveri kuin miehen,nainen on aina antajan asemassa,mies ottaa jos saa.
niitä naisia joille muka lapset ja lapsenlapset on tärkeiä,siksi eivät eroa pettäjämiehestä.
Todella huono malli jos lapset tietää,ja muutenkin elämää valheessa.
Kulissiliitto ei ole rakkautta.
monet.Yhdessäolo ei anna mitään,mutta silti ei yksinkertaisesti viitsitä,kehdata,uskalleta lähteä rohkeasti omaan elämään.
Kyllä elämä jää kesken,jos ei uskalleta tehdä rohkeita pääröksiä.
No meitä on moneksi.Mitä elämää on elää toisen,toisten puolesta,säälistä,tottumuksesta...
Kyllä läheiset enemmän kärsivät nähdessään,kokiessaan ettei vanhemmilla ole mitään yhteistä.
Itse läksin rohkeasti asumaan itsekseni viimeisen lapsen lähdettyä pois kotoa,en vieraan miehen takia.Avioliittomme ei ollut ns.rakkausliitto,mutta melkein 40 vuotta kestettiin ja sitten oli aika lähteä elämään sitä elämää,vaikeuksineenkin,mitä piti elää.
Monissa avioliitoissa on myös läheisriippuvuutta,jotkut sanovat sitä rakkaudeksi,se on kaukana rakkaudesta,ja säälistä toista kohtaan yhdessäoleminen,huh.
Kyllä jokaisen aikuisen pitää oma elämänsä elää,ei toisten vuoksi.Jos joku ei yksin selviä,niin sitten ei selviä,yksinkertaista...eikö totta.
Pettämisesta olen sitä mieltä,että seksi"hairahdukset" eivät avioliittoa tapa,henkinen pettäminen onkin eri asia.Ja pettämistä on elää kulissiavioliitossa.
Itse olen mielikuvitellut suvaitsevaisuuspuheiden jäävän teorian asteelle toden tullen.
Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä parisuhteen jatkamisen järjettömyydestä ja molempien osapuolten henkisestä hiertymisestä uskottomuuden jälkeen.
Vielä omituisempaa jos uskottomuus on toistuvaa tai peräti jatkuvaa.
Jos on ylivoimaisia mielitekoja vieraan suuntaan, on ratkaisut mielestäni tehtävä ajoissa.
Elämä on rajallinen. Miksi hukata se?
Minäkin ihmettelen tämän ikäluokan uskottomuuskeskustelua.
Jos suhde on kestänyt myrskyisät nuoruusvuodet niin mikä hiivatti sitä nyt iltaruskon aikaan uhkaisi?
Sänkykamarikaverin saannin helppoudesta en tiedä.
Erään illallisen yhteydessä ajauduin illan isännän mukana naisten tansseihin.
Tytönhupakot olivat kaikkinensa hyvin aktiivisia.
Paras kävi tanssilattialla kiveksiini kiinni.
Selvisin siitäkin.
En halunnut olla epäkohtelias ja koska käsitin tilaisuuden tarkoituksen niin poistuin heti kun isäntäämme loukkaamatta katsoin sen mahdolliseksi.
Mielenkiinnon kohteena oloni syinä lienevät olleet ajettu parta, kammattu tukka, siisti puku (tanssiravintola) ja olin suunnilleen selvin päin.
Ps. Mielestäni samat periaatteet koskevat väkivaltaa parisuhteessa.
Vaimoni on mielestäni joustava, suvaitseva ja pitkälle erilaisia tarpeitani ymmärtävä.
Koskaan en ole tuntenut tarvetta läimäytykseen mutta tuttavapiirissämme esiintyvään LYÖMISEEN liittyen olen ajatellut että yhden kerran, jossain erikoisessa tilanteessa, vaimoni saattaisi antaa anteeksi yhden lämäyksen, ei lyömistä.
Kolmatta kertaa ei tulisi!
Minäkin elin liian kauan kulissiavioliitossa, 32 v. Kiva kuulla että sinäkin olet selvinnyt yhtä pitkän onnettoman avioliiton jälkeen yksin. Mulla on usein se tunne että liian myöhään heitin mieheni ulos, näin 60 on jo liian myöhäistä aloittaa uusi elämä. Korkeintaan voi ajoittain nauttia kiertopalkintona olemisesta. Vai onko teidän mielestä enää mitään toivoa?
toivoa.Kirjoitustesi perusteella tunnut olevan erittäinkin viehättävä.Älä heitä kirvestä kaivoon ja muista:jätä ukkomiehet rauhaan.
Nykyisinhän suositellaan tavaran kierrätystä, mutta aina voi aloittaa uuden vakisuhteen. Aikaa on koko loppuelämä.
ne on niitä kaikkein innokkaimpia...Olen huomannut että suhtaudun ukkomiehiin aika ylimielisesti. Jotenkin tuntuu että ukkomiehiä ei tarvitse ottaa sillä lailla vakavasti, niiden kanssa voi leikkiä ja käyttää hyväksi. Sinkkumiehiin suhtaudun aivan eri tavalla, kunnioitan heidän tunteitaa enkä lupaa mitään mitä en pysty pitämään.
niin helppoa:mies ei voi näytellä orgasmia,nainen voi.
Jossakin on näkynyt tilasto, jossa kerrotaan että seniori-ikäiset hyväksyvät paljon helpommin tuon aidan yli hamuamisen (en edes tee mieli puhua pettämisestä) kuin esim. 40-vuotiaat.
Syyhän on selvä: tarvetta on siihen enemmän.
Aiheuttavatko lesket aktiivisuudellaan houkutuksia parisuhteessa eläville vai mihin tuo tarve perustuu?
joillakin on tarvetta käydä vieraissa vaikka 30vuotta ja se ei lopu vaikka ikää tulee.
Kun lapset lähtee maailmalle,voi pettäjälle tulla yllätyksenä,että petetty puoliso ei enää haluakkaan tulla kohdelluksi kuin "vieras sika",ja ottaa jalat allensa,eikä enää palaa.
tarvetta 60 ?Sänkyhommat ovat halujen tyydyttämistä,näin se on.Jos avioliitossa ei saa halujaan tyydytetyksi syystä tai toisesta,ei kaikki ole kohdallaan (jos molemmat terveitä ruumiin ja sielun voimiltaan),ja se vihreämpi nurmi siellä aidan takana houkuttelee.Kyllä allekirj.tarvitsee pari-kolme kertaa viikossa ns.tyhjennyksen vanhaan malliin,ei siitä pääse mihinkään,onneksi puolisoni tarvitsee ja haluaa myös omanlaisensa tyhjennyksen.Mikä sen parempi avioliitossa kun kaikki natsaa ns.
En edelleenkään hyväksy avioliiton ulkopuolisia sp suhteita,Miksi ihmeessä joku voi 30-40 v odottaa kulissiliitossa,että pääsee nauttimaan luojan meille antamien himojen tyydyttämistä?
Mistä ihmeestä johtuu käsitys, että lesket ovat erityisen miehenkipeitä?
Itse olen ollut leski neljä vuotta, eikä ole pinintäkään halua sitoutua enää millään lailla.
Tunnen useita samassa tilanteessa olevia naisleskiä, tyytyväisiä omaan elämäänsä ja vapauteen.
olevan. Mieheni hyvä ystävä kutsui vähän aikaa sitten päiväkahville ja painotti sitä, että vaimon poissaollessa. En tosiaankaan mene, melko tyhmää. Olen ollut neljä vuotta leski ja ajattelin kaikessa rauhassa elellä yksikseni. En ole esim. kertaakaan käynyt yksin tanssimassa. Mutta mieskavereita on siunaantunut miltei enemmän kuin nuorena. Yksinäisiä ihmisiä tuntuu olevan paljon. Nykyinen miesystäväni sanoi, että laatunaisia on vähän. Kyllähän se mieltä lämmittää, kun pitää minua sellaisena. Mutta emme kumpikaan halua enemmän sitovuutta, elämme tätä hetkeä. Jos hän löytää paremman, en katkeroidu, vaan muistelen yhteisiä hyviä hetkiä ja porskutan eteenpäin. Toisten omat eivät minua kiinnosta.
eivät kai ole joutuneet petetyiksi. Jos olisivat, eivät noin kirjoittaisi.
En minäkään käsittänyt miksi työkaveri tappoi itsensä tuossa tilanteessa.
Sitten ymmärsin kun sama tapahtui itselle.
Kaksi kuukautta meni etten saanut nukuttua ja mielialat oli vuoristorataa, varmaan sekoaminen oli lähellä. Pahinta oli kun kuvittelin, että olen itse tehnyt väärin. Tosin vaimokin oli huolissaan mun mielenterveydestä, kun en ymmärtänyt noin yksinkertaista asiaa kuin hänen vieraissa käyntiään.
Selvisin kuitenkin kun tajusin etten minä ollut tehnyt mitään väärää ja sain tehtyä päätöksen erosta.
Petetyksi joutuminen on sellainen helvetti etten sitä toivo edes vihamiehelleni.
Kyllähän toisessakin osapuolessa vikaa on, kun vieraissa käydään (= joudutaan käymään).
Jos vieraisiin hakeudutaan on parisuhtessa jotain reilusti parannettavaa.
Jos siihen ajaudutaan ilman omaa suunnittelua on kyse aivan muusta.
Useimmiten "ajautuminen" on ennakoitavissa ja vältettävissä.
Jos ei vältä sitä on kyse jo hakeutumisesta.
Jos parisuhteessa on vikaa asioista pitää puhua ja selvittää ne. Sun systeemillä kaikki kävisivät vieraissa jos parisuhde ongelmat antavat siihen oikeuden.
Mun mielestä toisen pettämiseen ei ole mitään puolustusta.
Pettämisen tarkoitus on salata asia toiselta. Miten se auttaa ongelmiin jos toinen ei tiedä asiaa?
Monet näkyvät tietävän, mikä on oikeaa rakkautta ja mikä ei myös toisten ihmisten kohdalla. Minä en edes omalla kohdallani. Tiedetään, mikä on se ainoa oikea menettelytapa pettämistilanteessa, ja jotkut jopa tietävät, miten kaikki ihmiset tuntevat ja ajattelevat, tai ainakin, miten kaikkien tulee ajatella.
Minä vain en tiedä. Olen huomannut ajattelevani ja toimivani aivan eri tavoin kuin muut.
JK. Eikö muuten Jeesuksen anteeksiantamisen vaatimus ollut vain 70 x 7?
ole sitä,etteikö sais omalta puolisolta vaan pettäjä hakee aina muka uutta ja parempaa,ei kelpaa oma,kun piiaksi.
mistäs sen kukaan tietää,kyllä miehet osaa imarrella?,näköjään :)
Laatumiehiä on vielä vähemmän. Ukot ovat yleensä etsimässä omavaraista, mieluimmin vielä elättävää hoitajaa kaikilla herkuilla. Sellaista ei helpolla löydy, ei naiset niin tyhmiä ole.
imartele ja siksi tulkitsen toisen sanomiset kohteliaisuuksiksi. Näin pysyy hyvällä tuulella.
Kaikkihan käyvät ainakin tilaisuuden tullen vieraissa. En halua tietää, jos mielitiettyni käy vieraissa enkä ikimaailmassa kertoisi, jos olisin käynyt itse vieraissa. Hän ei taatusti halua sitä tietää.
Parempi naida kuin palaa.
käy mies vieraissa,vielä senkin jälkeen jatkaa kun kärähtää,niin se syö kyllä vaimoa.
Ei sitä vaan jaksa vaan väistyy,kerää kamppeensa ja lähtee uuteen elämään.
Liekö tuo miehelle niin shokki,sillä ei hän ole edes rakastanu vaimoa kun petti.
En usko enää valheita ja sitä saa mitä tilaa.
On kyllä omituista, kun yli 60-vuotias ajattelee vielä pettämistä ja ei-pettämistä. Eikö palstan kirjoittelijoilla ole mitään muuta tähdellisempää ja tärkeämpää puheenaihetta näin joulun alla?
Tuntuu omituiselta, että vielä kuusikymppisinä vatvotaan pääasiallisesti seksiasioita.
Elämässäni ovat tärkempänä asiana muut asiat ja harrastukset: olen tähän ikään asti jo kokenut tasapainoisen seksielämän iloja ja suruja kuten varmasti monet ikäiseni. Eikä voi sanoa enää mitään siitä puhe-mistä-puute-olotilasta. Tämäkin ketju todistaa todella pinnallisista ajatuksista ja toimista näin joulun keskellä.
Samaa olen minä miettinyt, oudolta se tuntuu. Onhan sitä tähän ikään seksiä harrastettu vuosikymmenet, luulisi jo jokaisen saaneen siitä oman osansa.
Parikymppisten päässä ei juuri muuta pyöri, mutta että juttu jatkuu vielä tähän ikään on käittämätöntä. Näitä ketjuja lukiessa jää mieleen, että kuusikymppiset ramppaavat discossa kuin teini ikäiset, paheksuvat kun heitä isovanhempina kutsutaan mummoksi ja vaariksi ja vinkuvat seksin perään minkä ehtivät.
on niin paljon muutakin kuin seksiä. Olen kokenut onnellisen avioliiton ja se olisi oikeastaan riittänyt loppuiäksi. Sitten kohdalleni osui kohtalotoveri, jolla myös on ollut onnellinen avioliitto. Meillä on hauskaa yhdessä. Eilen liikuin muissa asioissa samoilla seuduilla ja hän kutsui minut ulos lounaalle. Hän imuroi autoni ennen kuin lähdin ajamaan parinsadan kilometrin päähän kotiini. Tällainen huolenpito lämmittää, samoin se, että saa olla hetken yhdessä.
samoin edellistä koska otitte kantaa.
Ei kaikilla ole seksielämä ohi vielä kuuskymppisenä. Yksi asia on varmaa, niinkauan kun seksi kiinnostaa pysyy nuorekkaana. Mites se Junnu lauloikaan: sen huomaa naamasta kun lakkaa saamasta.. pitää muuten paikkansa.
Siitä on tieteellistä näyttöäkin, että vanheneminen nopeutuu kun seksi loppuu. Eli terveellistä touhua, suosittelen sullekin.
kalaa uimaan äläkä äitiäs n-----n. Hiljasessa vedessä ne isot kalat kutee....
Asiaa pyöritellään löytämättä sen pihviä. Onnellinen parisuhde näkyy kilometrin päähän, eikä siinä tapahdu pettämistä. Ihmisoikeuteen kuuluu onnellinen parisuhde, jos se vain on mahdollista. Avioliitto tai avoliitto ei takaa onnellista parisuhdetta kuin osalle. Osa liitossa olevista voi löytää tämän suhteen muualta. Avioliitto on paljon muutakin kuin onnellinen parisuhde ja se voi kantaa tämän muun ansiosta. Ei ole mitään syytä jättää ihmisen perusoikeuteen kuuluvaa onnellista parisuhdetta heitteille, vaikka se olisi liiton ulkopuolella. Kokonaan toinen asia on, onko avioliitto / avoliitto purettava mikäli onnellinen parisuhde on muualla kuin siinä.Liiton ulkopuolella olevassa onnellisessa parisuhteessa on kaksi asianosasta ja petetty. Yhtälö on vaikea, eikä siihen ole patenttiratkaisua. Usein tilanne johtaakin siihen, että mahdollinen toimiva suhde kariutuu ja pari jatkaa epätyydyttävässä suhteessa uskoen kaiken muun liitossa olevan kantavan sitä. Omasta tahdostaan tai jonkun muun tahdosta ulkopuolelle jäävä toimivaan suhteeseen kykenevä menettää tilanteen tuoman onnen. Siitä eteenpäin jääkin kunkin elämä sitten arvailujen varaan.
voi määritellä?
10 sinulle!
on sitä täysin turhaa selittää.
Otan osaa jos et sitä ole kokenut.
Sillä, jos olisit, tietäisit, etkä kyselisi tyhmiä.
että vielä kokisit. Omani antoi minulle oikean energialatauksen, kantaa kuolemankin yli. Fysiikassa määritellään suureita, näissä asioissa on kyse henkilökohtaisista kokemuksista, joista ulkopuolinen ei tiedä mitään. Jokainen määritelköön tavallaan ja toivon jokaiselle tällaisen kokemuksen.
”Ole läsnä, tässä ja nyt, itsellesi ja toiselle, ei vain rakastellessa vaan myös arjen hetkissä päivän mittaan. Ajattele, että parisuhteen parhaat hetket ovat saari keskellä jokea, jonne kumpikin tietää voivansa uida silloin tällöin levähtämään toinen toistensa sylissä.”
naisia, jota haluavat olla tuossa jalkavaimon pestissä. Kaikille se ei vaan sovi. Joillekin tulee niin suuria syyllisyyden tuntoja, että eivät moiseen pysty.
itseensä ja puolisoonsa kaikissa elämän tilanteissa, se ei sulje pois mahdollisia kriisivaiheita elämästä, vaan kokonaisuus ja lopuksi yhteinen vanhuus ja lopuksi pidetään vain kädestä toisiaan ja muistellaan menneitä kuinka oli hyvää ja kuinka selvittiin hankalistakin ajoista ,muistellaan kun lapset oli pieniä ja rukoillaan lastenlasten ja lastenlasten lasten puolesta, jotta luoja heitäkin suojelee elämän aallokoissa, näin meillä viidenkymmenen avioliiton nyt elämän illassa me mieheni kanssa haaveillaa, minä tässä teille kirjoittelen kaikenmoisia mielipiteitäni ilman pilkkuja ja pisteitä , mutta kirjoitan silti, tässä on meidän onni kokonaisuudessaan, johon on kuulunut kaikki mahdollinen eämä "myrskyineen" nyt olen onnellinen elämälle kaikesta mitä se on tuonut ja mitä vielä tuo, oppikaa elämään ,raamatussa sanotaan "otsasi hiessä sinun tulee leipäsi ansaitseman" EI HETI PIDÄ PANNA KANTAPÄITÄ VASTAKKAIN KUN ENSIMMÄISET VAIKEUDET ILMESTYY ,ihminen tuntee elävänsä oikeaa elämää kun ponnistelee OMAN prheensä puolesta ,tässä on minun määritelmä onnellisesta avioliitosta .
asian koen minäkin. Meilläkin oli kriisimme, mutta yhdessä jatkettiin siihen asti, kun olimme luvanneet. Suurin uhka selvisi minulle vasta mieheni kuoleman jälkeen. Hänen, ei perheemme, tuttavapiiriin kuulunut nainen yritti koko ajan lyödä kiilaa väliimme. Ei onnistunut, vaan viimeinen yhteinen vuotemme oli onnellisimpia.
Mitäs tehdään, kun yhteiselo sujuu muuten hyvin, mutta toinen haluaisi yhteiselossa sitäkin (siis tuota ketjussa käsiteltyä) ja toinen ei halua kuulla siitä edes puhuttavan, ja tilanne on jatkunut noin ei viikkoja vaan monia vuosia. Toinen on joutunut olemaan ilman sitä, mikä kuitenkin kuuluisi luonnollisesti puolisoiden väliseen yhteiseloon.
Jos kerran toinen ei halua, eikö silloin haluavalla ole täysi oikeus irtosuhteisiin, jos ne eivät muuten yhteiseloa riko?
on loogisesti ajatellen paikallaan tässä tapauksessa, mutta... käytännössä kaikki voikin mennä päälaelleen. Ehkä sun pitää kokeilla niin pääset irti pattitilanteesta... mutta aviopuolisosi ei todennäköisessti tätä ymmärrä.
Avioliitossa on parisuhteen toimivuuden edellytys se, että myös makuuhuoneessa onnistuu. Sehän on koko suhteen perustavaa laatua oleva kulmakivi.
Jos akka ei anna, niin mikä teitä yhdistää? Rahat vai status? Meikäkäläisten iässä tuskin lapset enää kotosalla pyörimässä. Kysyn, mikä saa jatkamaan toimimatonta parisuhdetta? Tottumusko, että näin se menee. Teet kuitenkin väärin akkaasi kohtaan jo siinä hetkessä, kun alat ajatella syrjähyppyjä. Se ei ole ratkaisu, vaan lisää ongelmia suhteeseen hairahtaneiden kesken. Järki käteen. Jää mieluummin yksin kuin kaksin yksin.
syy on miksei toinen halua.Täällä monet 60 ovat näköjään lopettaneet petihommat kokonaan,kenenkähän ehdolla.Eihän se ole normaalitilanne,että nuo hommat loppuvat kuin seinään kun täytät 60 v.
onnelliseen parisuhteeseen, jos se on ylipäätään mahdollista. Usein se ei ole.
vieraisiin niin minäkin menen vaikka kotonakin saan vaimolta
Miksi luopua tuollaisen seikan takia muuten onnistuneesta parisuhteesta?
Ihan järkevä ratkaisuehdotus kysymyksen esittäjällä oli. Olisi luonnollista, että se tyydyttäisi suhteen molempia osapuolia - ja luonnollisesti sitä kolmattakin.
Mielestäni tasapainoiseen parisuhteeseen kuuluu kumppanin hyvinvoinnista huolehtiminen.
Puolin ja toisin!
Jos toinen osapuoli ei välitä kumppanistaan niin mielestäni se on selvä signaali hyljätylle osapuolelle etsiä tyydytystä ja läheisyyttä muualta.
Harrastukseni syö hormooneja mutta lääkärin mukaan en ole vielä korvaushoidon tarpeessa.
Ilman vaimoni aktiivisuutta jäisivät intiimien sessioiden välit nykyistä pitemmiksi.
Minä arvostan kumppaniani ja osoitan sen myös käytännössä.
Molemminpuolista "selän raaputusta".
minäkin olisin aikoinani tahtonut, sinulla on sama arvomaailma kuin minulla, mutta elämä on eletty lapset lentäneet ja lapsenlapset jo yliopistoissa, mieheni arvomaailma oli hieman erilainen mutta "kaiken se kärsii , kaiken se kestää " ja kesti, joten en kadu elämässäni mitään kokonaisuutea elämäni oli hyvä ja antoisa, vaikka joskus kivulias, mummoni aikoinaan antoi elämän ohjeeksi sanomalla "ei jumala anna ihmiselle suurempaa taakkaa kuin jaksaa kantaa , " ristinsä jokaisella" nyt kiitän luojaa kaikesta mitä on ollut ja mitä tuleman pitää .
Kyllä pitää hyväksyä omat tekemisensä ja vaikeatkin päätökset - nekin jotka ilmiselvästi menivät pieleen. Todisteita pieleen menosta kun ei voi jälkikäteen saada. Parasta vaan ajatella että "niin meni kuin hyvä on".
Hienosti on elämäsi mennyt, kun on lapsetkin yliopistoissa. Ovat saaneet nauttia paremmasta opetuksestakin kuin me vanhat aikanaan - ei noilla virkkeillä olisi suomen-tenteistä läpi päästy.
Onneksi "kaikki se kärsii..." -ajattelu ilman omaa itsenäistä asioiden arvioimista on vähenevä luonnonvara. Hatunnosto heille jotka selvisivät (ainakin näennäisesti) kolhuitta.
missään tenteissä, eikä sitä varten että sais jonkun arvosanan, eiköhän täällä jokainen ole asian ja mielipiteen vuoksi.
yksikään avioliitto välty kiusauksilta on ihmisten heikkoutta jos sortuvat uskottomuuteen, ei uskottomuus merkitse sitä että EI RAKASTAISI OMAA PUOLISOA , eikä uskottomuus merkitse sitä että avioliitossa olisi jokin pielessä ei ei ei vaanse merkitsee jokaisen meidän omaa HIMOA TOISTA SUKUPUOLTA KOHTAAN, oma puoliso on aina se paras MUTTA ME IHMISET OLEMME UTELIAITA JA AINA VAAN HALUAMME KOKEA SEN ENSI HUUMAN uudeleen ja uudelleen , lopettakaa turha jauhaminen uskottomuudesta ja puolisoitten syyttely , JOKA IKINEN MEISTÄ ON HEIKKO ja syyllistymme samaan jossakin vaiheessa elämää joka sisimmässäämme harmittaa kun tajuamme oman heikkouden, siis antakaamme anteeksi itsellemme ja toisillemme ja rakastakaamme OMAA puolisoa kaikesta huolimatta hän on kuitenkin se oikea ja paras j a juoskaamme vieraitten perässä muuten vaan viihteeksi.
tekstiä,että huh huh.Vätän että harva AVIOMIES hyväksyy,että se RAKAS AVIOVAIMO käy vieraissa miehissä tyydyttämässä itsensä.
Aviovaimot hyväksyvät huomattavasti helpommin rakkaan aviomiehensä pussintyhjennykset toisen naisen sisään.
Kyllä miehet jättävät sellaisen eukon joka hyppii vieraissa kuin pupujussi.Vaimot ovat taas miehissä niin kiinni,että pienet syrjähypyt eivät suhdetta rassaa.Väittäkää muuta mitä väitätte,näin se on.
Yrität omaa mielipidettäsi tyrkyttää, ainoana oikeana.
Voi voi, ota nyt hyvä ihminen huomioon, että tuo on ainoastaan sinun pieni ajatuksesi asiasta. Ei välttämättä monikaan siihen yhdy.
Ja lopeta tuo huutaminen.
Avioliitossa on paljonkin pielessä, uskottomuuden tullessa kuvioihin, ja useimmiten rakkaus on kyllä silloin typerä sana, puolisoaan kohden. Et kai todellakin usko: "kulta mä petin sua siks ku rakastan sua niin paljon".
IHMINEN ON HEIKKO jokaisessa meissä on se sisään kirjoitettu kaikissa meissä on himo muitakin kohtaan kuin vain omaa puolisoaan MUTTA KUN TÄMÄN HEIKKOUDEN TIEDOSTAA SEN VOI MYÖS HALLITA JA SUUNNATA TUNTEENSA VAIN OMAAN PUOLISOON mutta jos emme tiedosta omaa heikkouttamme ja tajua että se heikkous on meissä jokaisessa niin silloin voimme käyttäytyä huonosti ja juosta vieraissa ja syytellä vaan toista puolisoa "KUN HÄN ON SEMMONEN JA SEMMONEN" niin mulla on oikeus pettää , kyllä kypsät aikuiseksi kehittyneet ihmiset tiedostaa myös omat heikot puolensa ja näin hallitsevat myös käytöksensä ,RAAMATUSSAKIN on sanottu "ihminen on heikko" "liha on heikko henki vahva" se tarkoittaa juuri sitä että kun tiedostaa heikkoutensa ei myöskään sorru TYHMYYKSIIN .
lienen, koska seksi ei ole koskaan ollut niin määräävä tekijä elämässäni kuin se tuntuu monelle olevan. On yksinkertaisesti ollut niin paljon muutakin tekemistä. En ole myöskään tottunut saamaan läheskään kaikkea, mitä olisin halunnut. Seksin voin korvata monella muulla, hukkaan menisi elämä, jos seksin perässä alkaisi kulkemaan. Tunnen uhden henkilön, jolle seksi ja syrjähypyt ovat olleet tärkeitä. Ei ole onnellinen.
Opettele kirjoittamaan oikein käyttämällä pisteitä virkkeiden lopussa ja virkkeiden isoja alkukirjaimia. Ei isoja kirjaimia muuten tarvitse noin käyttää.
"... juoskaamme vieraitten perässä muuten vaan viihteeksi." Niin tehdään.
äidinkielenopettajia.
Valitettavasti meillä ei kaikilla ole kirjoitustaito hallinnassa. Mutta ajatukset lienevät tärkeimpiä täällä keskustelupalstoilla. Toki fiksun ihmisen tunnistaa jo tekstin kirjoituksesta; silloin on sekä ajatus että oikeinkirjoitus hallussa (enkä väitä olevani fiksuimmasta päästä, se jo saman tien mainittakoon).
Mielestäni henkilö on jäänyt teini-ikäisen haihattelijan asteelle, jos tässä iässä vielä juoksee "astialta astialle". Sopusoinnussa itsensä (ja mahdollisen puoliskonsa) kanssa elävä ihminen ei ainakaan näillä palstoilla sukupuolikontakteistaan huutele. Elämä on tässäkin kohdassa taitolaji. Kunnioita muita niin voit kunnioittaa myös itseäsi.
aivan hauskaa kun hän voi täällä opettajan taitojaan esitellä ja oikaista minunkin kieliopillisesti viheellisiä tekstejä ja arvostella, en aio opetella enään tässä ijässä oikein kirjoitusta jos hän ei saa selvää kirjoitelmistani niin hänellähän voi olla ymmärrys vaikeuksia,(kyllä hän varmaan on ollut hyvä opettaja vahinko vaan kun se virka on jäänyt eläkeelläkin päälle hän tahtoo vielä opettaa meitä vanhoja mummeleita, en tahdo olla täydellinen ) joten antakaamme se hänelle anteeksi, minä olen aina saanut selvää ihmisten kirjoituksista vaikka ei kirjakielellä eikä kieliopillisesti oikein ookkaan kirjoitettu , pääasia on mielipiteen ilmaisu ja joskus jopa voi olla lohduksi ja hyödyksi toisileen , tärkeintä on kommunikointi toisten ihmisten kannssa.
niin ja teini-ikäisiä vastaan?
Sinun tekstistäsi selvää.
Vaikealukuista, puuttuu isot kirjaimet, ja lauseita vaan peräjälkeen pötkönä.
Olisi kohteliasta meitä huononäköisiäkin kohtaan, edes yrittää.
En edes koeta lukea tuollaista. Silloin lienee turhaa kirjoitella, mikäli on mielipiteensä tänne luettavaksi laittanut, ja tehnyt sen liki mahdottomaksi.
Eli miksi sitten lainkaan kirjoittaa?
Minä en ole opettaja, ja koulussa kyllä kaikille oikeinkirjoitustaito opetettiin, silloinkin, kun me olimme lapsia.
nuorekas mummi , naimisissa ja olen rakastunut ihanaan mieheen. On mahtavaa kokea rakkaus vielä tällä iällä.
Arvostan sinun oikeinkirjoitus taitoasi, on ilo lukea, jatka hyvää äidinkielen opetusta, ehkä me vanhukset vielä opimme sinulta jotain hyvää, ainakin luemme suurella mielen kiinnolla.
Joko sait kaikki 70 kirjoittajat oppimaan, kun siirryit tänne paasaamaan????
Oikeinkirjoituksen taitoa voi vaatia muiltakin kuin äidinkielen opettajilta. Oikein kirjoitettu ja asianmukaisin välimerkein varustettu teksti on helppo lukea.'
Hankalaa on tuota lukea ja harvapa jos kukaan tuon sekamelskan lukee ja siitä selvän saa.
Se seikka että joku huomauttaa virheellisestä kirjoituksesta voisi olla aihetta kiitollisuuteen. Jos kirjoittaja on vähänkin järkevä, hän ottaa siitä opikseen. Kaikista tyhmintä on ruveta arvostelemaan sitä, joka on hyväntahtoisuudessaan antanut neuvoja. - Tuokin yritti olla huvittava, mutta tuskinpa sai nauramaan ketään. Jäiköhän siinä kansakoulu kesken?
Todettakoon etten ole äidinkielen opettaja, en entinen enkä nykyinen. Siitä pidän kuitenkin kiinni, että kirjoitan asianmukaisesti ja niin toivon muidenkin tekevän. Se on huomaavaisuutta muita kirjoittajia kohtaan.
Kyllä täällä muuten muutkin kuin äidinkielen opettajat osaavat kirjoittaa ja antaa kirjoitusneuvoja.
hoh hoh hoooooo hah haaaa haaaaaa haaaa heh heh heee , ainakin sinä sait kaikki nauramaan , sekin on hyvä, nauru pidentää ikää, kirjoita lisää hyvääääää huumoria heh heh heeeeee
ilmeisesti jäänyt?Kun et osaa kun kirjottaa toisten kirjotus virheistä.Minä ainaskin ymmärsin, et täs käsiteltiin aivan muuta asiaa.Ei ollut pilkun nussimisesta kyse,vaan kaverin.
heheee hahahaaahhaaaa ihmettelinkin jo että pilkun nussimiseksiko tämä koko juttu menikin, onneksi tulit tilanteen pelastamaan ja valaisit minuakin hahaaahaaaa haaa haaa kaveria ne taitaakin nussia hahaaahaaa mutta nyt elän ainakin sata vuotta olen niin paljon nauranu kiitos sulle nähdään toistekiiiii hoho hohoooo heh heee
Viittaakin siihen, että kyseessä on ns. vähemmän vakavasti otettava kirjoittaja.
pilkut!
kerrottavaa kuin pilkkujen ja pisteitten paikat, ai niin ne isot kirjaimet nekin vielä sun mieltä painaa, hymm hymm eipä taida kansa sinusat juurikaan viisastua hih hih hiiii, mutta jatka silti opetustasi, ehkä olet valinnut juuri oikean ikäryhmän oppilaiksesi.
elämää, parisuhdetta ,perhettä, lapsia ,ym , ainakin kaikilla muilla näyttää olevan kaikemoista elämän kokemusta, niin eroita , uskottomuudesta, ja kaikenlaisesta elämästä, onnesta kuin onnettomasta rakkaudestakin ja nehän on juuri mielenkiintoista luettavaa,ja se kuinka ihmiset on selvinneet kaikista elämän kiemuroista se ainakin minua kiinnostaa ,ja niistä saa myös uusia ajatuksia elämän moninaisuudesta , esm ei ole yksin vaikeitten kysymysten äärellä on muitakin, ei pilkut eikä pisteet kiinnosta ketään ei niihin kukaan muu oo rakastunu.
olla olemassakaan?
Rukoile sitä jumalaas, että antais järjen valoa.
toivotan sulle Hyvää joulua , anteeksi jos naurattaa en voi sille mitään vaikka kuinka pidättelen naurua," Hyvää joulua ja Hyvää mieltä"
pettäminen on ainoa kriteeri, jotta puolisonsa voisi jättää. Muuten liitto kestää eliniän, vaikka eroaisivatkin. Jos menee uudelleen naimisiin, tekee huorin. Näin on, vaikka eihän sellaista kukaan enää opeta.
Minä en varmaan kestäisi pettämistä. Vaikka voihan pettää mielessäänkin ja tehdä asioita, joilla loukkaa toista. Seksuaalisella puolella siis.
Kyllä sellainen vie hellät tunteet. Jos parisuhde kestää, se on varmaan enemmän kaveruutta sen jälkeen.
Voi olla asioita, mitkä pitävät yhdessä. Tunteiden vallassa ei enää tällä iällä mennä. Järki on mukana.
Kosto ei kuulu repertuaariini. Rukous on sen tilalla. Armon varassa on hyvä elää.
Kyllä Jeesus on hyvä kumppani! Ei petä, vaan antaa kaiken, minkä lupaakin. Ajattele, taivaspaikka! Mutta ei ilman Jeesusta.
Teille on omat sivut!
En halua ateistina todellakaan uskonnon satuihin törmätä yleisellä keskustelupalstalla.
En minäkään suolla pornoa tänne, koska se voisi loukata jotakin.
mitään pakkosyöttöä ollut? Et edes pureskellut, saati niellyt - syljit heti pois.
Mitä siitä tulisi, jos joka sanaa pitäisi varoa. Hän sanoi asian omalta kannaltaan, ilman sen kummempaa käännyttämistä. Eikös jo avauksessa lainattu jotain Johanneksen kirjasta, en nyt ihan kyllä muista.
Tavallisia joka päivän asioita, uskonto ja seksi, pornon nyt voi tosiaan jättää omille palstoilleen. Minun mielestäni.
on avioliitossakin sallittu jopa suositeltavaa , ei tulis eroja niin paljon , eikä lapset turhaan kärsis niin paljon kuin nykyään, rakastumisen tunteet menee ohi aika pian, kun arki astuu kuvioihin silloin järjen käyttö on tuiki tarpeellinen avioliiton jatkumisen kannalta katsottuna. Mielestäni jos uskonnon opetusta kouluissa ei olisi vähennetty niin rajulla kädellä kuin on, ei nyky lapset olis niin hukassa kuin nyt on, kouluissa valtava määrä särkyneitä lapsia toisensa "kurkussa " kuvaannollisesti,opettajat pelkää töihin menoa. -Maailman sivistys perustuu raamattuun, ilman sitä ei olis minkään moista sivistystä.
Hei,
eikö muka muissa kulttuureissa ole sivistystä kuin kristillisessä, esim Aasian kulttuurit?
Ei kristinusko ole ainoa sivistynyt uskonto maailmassa, vain yksi monien joukussa.
Budha se on sama asia, se on heidän jumalansa .
Sinä ymmärsit kerrontani. Toistensa kunniottaminen on avioliiton perusta, yksi niistä. Tahto toinen. Ei siinä tunteita kysytä, vaan tahtoa.
Toisin sanoen, avio ei kestä aidan yli hyppimistä ilman vaurioita.
Eikös alussa ollutkin rakkautta ja kunnioitusta? Sitä kun jatkaa, se kasvaa vaan.. Kestää sitten ne huonotkin päivät.
Oli alun jutussa puhe anteeksiantamisen määrästä. käytännössä lähes rajaton. Kuka meistä siihen pystyy? En minä ainakaan. Siksi tarvitsen Jeesusta, anteeksi nyt taas. Ei kai uskoni satuta?
Suolana on käsketty ollakin. Se kirvelee, kun haava on auki. Ja parantaa... Ihan rakkaudella ateistillekin tiedoksi. En minäkään koko ikääni ole uskonut. Olin teosofi.
Nyt on hyvät elämän eväät ja mieli levollinen olosuhteista huolimatta. Ja niitä on riittänyt. Koettelemuksia. Tämän mieheni kanssa.
Jumalan kämmenellä jne. kuvaa tuntojani.
Buddha ei ollut jumala, vaan hyvän elämän opettaja. Buddhismi on oikeastaan ateistinen uskonto, uskonto ilman jumalaa. Siksi se ei mielestäni ole edes varsinainen uskonto, vaan pikemminkin elämänfilosofiaa.
Han, Hon?
olevan monenlaisia ja kukin tulkoon uskollaan autuaaksi. Itselläni on sisäinen jarru enkä nauti tilapäissuhteesta, jos jompikumpi osapuoli on varattu. Miehet ovat mielenkiintoisia muutenkin kuin eroottisessa mielessä. Minulle tulee tänään käymään mieheni hyvä kaveri ja juttelemme tovin. Sitten lähden käymään kahvilla ex-miesystäväni luona. Halaamme tavatessa ja lähtiessä ja juttelemme kahvikupposen ääressä. Ensi viikolla käyn lenkillä ja lounaalla hyvän miespuolisen ystävän kanssa. Tämä tapahtuu pari kertaa vuodessa. Aatonaattona tutustun miesystäväni omaisiin päivällisellä ja joulupäivänä menen hänen luokseen joulua jatkamaan. Vain hänen kanssaan on halu tehdä muutakin kuin halata. Tällä tyylillä olen elänyt ja voin sanoa, että melko tyytyväinen ja tasapainoinen olen.
Siinä ovat suhdeasiat varsin hyvin eikä ole kyse edes pettämisestä.
näyttää sinulla olevan ja johtuu varmasti siitä että olet sekä sym - ja empaattinen henkilö. En minäkään mihinkään irtosuhteisiin menisi jos olisi oma kulta jossain. Mutta mielestäni meille ypöyksinäisillekin pitää suoda lemmen iloja ainakin silloin tällöin.
Samaa mieltä viimeisen virkkeen osalta.
Eihän niitä "ypöyksinäisiltäkään" kai kukaan varsinaisesti kiellä, mutta moni voi pitää sopimattomina, varsinkin jos ei niitä itse niitä harrasta. Miksi pitäisi olla jokin jokapäiväisen elämän piiriin kuuluva asia, joka joillekuille ei olisikaan sallittua?
Niitä pitää kyllä itse hakea tai olla ainakin haettavana, ne eivät juurikaan ilmesty itsestään.
Kävelin ihan korvessa, enkä hakenut tai ollut haettavana.
Olin n. 30 v., tämä metsästäjä n. 70 v.
minulle, ei halunnut pettää vaimoaan. Mutta lähellä oli. Vieläkin harmittaa.
Noin se on aina mennyt ja menee edelleenkin. Minusta ihan hyvä myös tässä iässä.
Ja menen virran mukana ilman estoja ja syyllisyyden tunteita.
Tanttoja on jo ikätovereissa ihan liialtikin. En enää heistä välitä, koska paljon nuorempiakin löytyy tarjolle.
vuoks,kysyisin? Miten luokittelet "tantan"?
Tämä on kyl asian vierestä.Mut kiinnostasi tietää...
Onko mahollisesti meikämannella miten paljon korjaamista.Vai onko jo peli menetetty;)?
omat ystävät ja kaverit saa ja pitää säilyttää. Samoin tavata heitä ilman puolison läsnäoloa. Olkoon risteily tai etelänmatka.
Sitä mitä ei silmä näe ja korva kuule, ei aiheuta ongelmia.
Jokaisella on oma elämä elettävänään, ei sitä voi toisen kautta elää.
edellä kirjoitin ,että olen 60 vuotias, naimisissa ja rakastunut toiseen ihanaan mieheen. Että tällä iällä voi kokea jotain tälläisia tunteita on jotain uskomatonta.
varmaan tuon ikäsenä ihmisenä olet kuullut,mitä sellasista naisista/miehistä.Nimeä käytetään...
En voi sitä tähän kirjottaa,voi tulla syyte.
jos olet löytänyt toisenkin pukin ei luulis sit puutteessa olevan et täällä ruikuttaa
kiinnostunut sinun harha -askeleesta, yleensä tommoset pidetään omana tietona, varsinkin kun olet tehnyt aviorikoksen, se loukkaa jotain kanssa ihmistä, ja valitetavasti nainen, nykyään myös mies joutuu halventavan arvostelun kohteeksi, ei huono käytös tee kenestäkään onnellista , päinvastoin aiheuttaa pahaa mieltä ympäristöön, joten pidä vaan omana tietonasi huono käytöksesi älä loukkaa muita ihmisiä.
voi missä iässä vaan, niin minullekin kävi pari vuotta sitten. Miksi tuomitsette rakastuneen ihmisen ja väitätte että hän on tehnyt aviorikoksen. Rakastuminen ja seksi eivät ole sama asia, rakastua voi myös vaikka ei seksiä ole ollut. Näin minulle kävi ja olen joutunut elämään sen tunteen kanssa. Rakastuminen ilman rakkauden täyttymystä on kärsimystä. Onko kukaan joutunut tällaiseen tunnetilaan?
rakastumisella ilman rakkauden täyttymystä.
En välitä mitään vaikka edellä tuli rankkaa tekstiä joissain viesteissä. Kateelliset asialla.
Ei rakkaudelle voi mitään jos se vaan tulee. Ajattelen kaikella on tarkoituksensa.Sekö ei ole pettämistä jos mies juo usean kerran viikossa 40 vuotta. Aina uudelleen ja uudelleen lupaa, nyt se on loppu. Mielestäni sekin on lupausten pettämistä, toisen halveeramista ja jos ajattelee, että tse nyt on ihan sama mitä toiselle lupaa.
että olin onnettomasti rakastunut varattuun mieheen, joka ei ollut kiinnostunut "sivusuhteesta".
se tuntui varmaankin sinusta pahalta. Mutta on sanonta, aika parantaa haavat, en tiedä tässä tapauksessa.