Olen todellakin alkanut huolestua itseni puolesta, koenko jonkinlaista skitsofrenian heräämistä itsessäni? Olen 18-vuotias, joten ikä on juuri sopiva, tässä iässähän ensimerkit alkavat usein näkyä.
Kenties ilmeisin oire, joka laittaa epäilemään tällaista, on pelko siitä, että muut ihmiset kuulevat ajatuksiani. Tiedostan kyllä koko ajan, että tuonkaltainen pelko on täysin irrationaalista, mutta...
Usein ollessani tilassa, jossa on muita ihmisiä ympärillä ja hiljaista (esim. luokkatila, jossa ihmiset keskittyvät koulutehtäviin tms.) tulee tunne, että jos ajattelen jotain sopimatonta tai kohdistan ajatukseni johonkin kyseisessä tilassa olevaan ihmiseen, hän ja kenties muutkin voivat kuulla sen. Tiedostan siis, että tämänkaltaiset pelot ovat ihan hulluja, mutta silti niitä esiintyy. Ennemmin niitä oli harvemmin ja miedommassa muodossa, koko juttu lähti ikään kuin jonkinlaisesta "vitsailusta" pääni sisällä, "entä jos tuollaista tapahtuisi". http://en.wikipedia.org/wiki/Schizophrenia#Schneiderian_classification
"the belief that one's thoughts are being broadcast to other people" sopisi kyllä tähän kuin nyrkki silmään..
Muitakin skitsofreniaan sopivia oireita olen huomannut. http://en.wikipedia.org/wiki/Avolition
Tuonkaltaista motivaation puutetta olen huomannut itsessäni yhä enemmän viime aikoina, en jaksa lukea kokeisiin kunnolla, siirtelen hoidettavia asioita ja unohtelen niitä.. Toisaalta, olen aina ollut laiska, ja ei tämä erityisen pahalta silti tunnu, ehkä vain hetkellisesti kun huomaan, kuinka kusin jonkun jutun taas. Toisaalta, olen jaksanut esimerkiksi kokeisiin kyllä lukea jokseenkin riittävästi, mutta en yhtä paljon kuin ennen. Pahentua tämä ei kyllä saisi..
Hieman olen myös epäillyt, olenko kuullut harhoja. Kaupungilla ollessani kuulin yllättäen voimakasta, korkeaa piippausta eräiden liikennevalojen suunnasta, joka pisti hieman ihmetyttämään - en nähnyt äänellä olevan mitään järkevää lähdettä. (Liikennevalot olivat noin sadan metrin päässä..) Valitettavasti lähellä ei ollut muita ihmisiä, joten minulle jäi mysteeriksi, kuuliko kukaan muu kyseistä ääntä. Myöhemmin samana iltana kuulin taas jotain piippausta, tällä kertaa matalampaa (miltei kuin auton äänimerkki, ei ulkona kyllä mitään käynnissä olevia autoja näkynyt silloin), talon ulkopuolelta joten menin alempaan kerrokseen kysymään siellä olevilta ihmisiltä, olivatko he kuulleet mitään - eivät olleet.. Molemmat äänet kyllä kuulostivat ehdottoman todellisilta.
Toisaalta epäilen myös omaavani jonkinlaista maanisdepressiivisyyttä/bipolaarisuutta, syksyllä kävin läpi masennusjakson (kuten kyllä moni muukin) jonka jälkeen elämä oli melko normaalia kunnes olin viikon pari jonkinlaisen lievähkön hypomanian vaikutuksen alaisena. (En silti mitään typerää tehnyt)
Huomaan myös, että monet Aspergerin syndrooman piirteet sopivat minuun, ja uskoin ainakin yhdessä vaiheessa omaavani ainakin lievän muodon siitä.
Kenties tämä onkin kaikki luulosairautta, joka näkyy myös olevan eräs skitsofrenian piirteistä?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hypokondria
Tässä nyky-yhteiskunnassa tosin yritetään saada ihmiset mahtumaan niin tiukkaan muottiin, että helppo se on "luulotautia" sairastaa.
Muutamia muitakin oireita sieltä täältä olen löytänyt, jotka jossain määrin sopisivat itseeni, mutta tämä viesti alkaa olla jo melko pitkä... Jotain vastausta olisi mukava saada, jos joku jaksaa edes jonkun pätkän tästä vuodatuksesta lukea.
Kenties ilmeisin oire, joka laittaa epäilemään tällaista, on pelko siitä, että muut ihmiset kuulevat ajatuksiani. Tiedostan kyllä koko ajan, että tuonkaltainen pelko on täysin irrationaalista, mutta...
Usein ollessani tilassa, jossa on muita ihmisiä ympärillä ja hiljaista (esim. luokkatila, jossa ihmiset keskittyvät koulutehtäviin tms.) tulee tunne, että jos ajattelen jotain sopimatonta tai kohdistan ajatukseni johonkin kyseisessä tilassa olevaan ihmiseen, hän ja kenties muutkin voivat kuulla sen. Tiedostan siis, että tämänkaltaiset pelot ovat ihan hulluja, mutta silti niitä esiintyy. Ennemmin niitä oli harvemmin ja miedommassa muodossa, koko juttu lähti ikään kuin jonkinlaisesta "vitsailusta" pääni sisällä, "entä jos tuollaista tapahtuisi". http://en.wikipedia.org/wiki/Schizophrenia#Schneiderian_classification
"the belief that one's thoughts are being broadcast to other people" sopisi kyllä tähän kuin nyrkki silmään..
Muitakin skitsofreniaan sopivia oireita olen huomannut. http://en.wikipedia.org/wiki/Avolition
Tuonkaltaista motivaation puutetta olen huomannut itsessäni yhä enemmän viime aikoina, en jaksa lukea kokeisiin kunnolla, siirtelen hoidettavia asioita ja unohtelen niitä.. Toisaalta, olen aina ollut laiska, ja ei tämä erityisen pahalta silti tunnu, ehkä vain hetkellisesti kun huomaan, kuinka kusin jonkun jutun taas. Toisaalta, olen jaksanut esimerkiksi kokeisiin kyllä lukea jokseenkin riittävästi, mutta en yhtä paljon kuin ennen. Pahentua tämä ei kyllä saisi..
Hieman olen myös epäillyt, olenko kuullut harhoja. Kaupungilla ollessani kuulin yllättäen voimakasta, korkeaa piippausta eräiden liikennevalojen suunnasta, joka pisti hieman ihmetyttämään - en nähnyt äänellä olevan mitään järkevää lähdettä. (Liikennevalot olivat noin sadan metrin päässä..) Valitettavasti lähellä ei ollut muita ihmisiä, joten minulle jäi mysteeriksi, kuuliko kukaan muu kyseistä ääntä. Myöhemmin samana iltana kuulin taas jotain piippausta, tällä kertaa matalampaa (miltei kuin auton äänimerkki, ei ulkona kyllä mitään käynnissä olevia autoja näkynyt silloin), talon ulkopuolelta joten menin alempaan kerrokseen kysymään siellä olevilta ihmisiltä, olivatko he kuulleet mitään - eivät olleet.. Molemmat äänet kyllä kuulostivat ehdottoman todellisilta.
Toisaalta epäilen myös omaavani jonkinlaista maanisdepressiivisyyttä/bipolaarisuutta, syksyllä kävin läpi masennusjakson (kuten kyllä moni muukin) jonka jälkeen elämä oli melko normaalia kunnes olin viikon pari jonkinlaisen lievähkön hypomanian vaikutuksen alaisena. (En silti mitään typerää tehnyt)
Huomaan myös, että monet Aspergerin syndrooman piirteet sopivat minuun, ja uskoin ainakin yhdessä vaiheessa omaavani ainakin lievän muodon siitä.
Kenties tämä onkin kaikki luulosairautta, joka näkyy myös olevan eräs skitsofrenian piirteistä?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hypokondria
Tässä nyky-yhteiskunnassa tosin yritetään saada ihmiset mahtumaan niin tiukkaan muottiin, että helppo se on "luulotautia" sairastaa.
Muutamia muitakin oireita sieltä täältä olen löytänyt, jotka jossain määrin sopisivat itseeni, mutta tämä viesti alkaa olla jo melko pitkä... Jotain vastausta olisi mukava saada, jos joku jaksaa edes jonkun pätkän tästä vuodatuksesta lukea.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos haluat diagnoosin, mene psykiatrille. Saat taatusti jonkin diagnoosin. Toisaalta kritisoin tämän läntisen maailman normalisaatiota. Diagnoosin saa hyvin herkästi, jos ei prikulleen sovi siihen ahtaaseen ihmisyyden muottiin, joka täällä vallitsee. Sitten on leimattu lopun elämäänsä. Hulluus on se filtteri, jonka läpi ihmistä katsotaan. Kyseessä ei siis ole enää ihminen nimeltä Matti tai Maija Meikäläinen, vaan se hullu, johon suhtaudutaan peläten ja varauksella.
Jos luet lääkärinkirjaa (ja nykyaikana siis netin terveyssivustoja), niin löydät varmasti itsestäsi kaikki mahdolliset sairaudet. Se on tyypillistä, ja siitä syystä sairaanhoitajat kiikuttavat omat lapsensa päivystykseen heti pienestäkin nippaisusta.
Lähestytään asiaa toiselta kannalta. Miten elämäsi sujuu? Nautitko arkisista asioista? Pystytkö keskittymään opintoihin (tai työhön) ja onnistuuko se kohtuullisella menestyksellä? Onko sinulla ystäviä tai muita tärkeitä ihmissuhteita, ja oletko ihmissuhteisiisi tyytyväinen? Seurusteletko? Jaksatko ja pystytkö hoitamaan arkeesi kuuluvat asiat? Pystytkö huolehtimaan itsestäsi?
Harrastat koko ajan itsesuggestiota sen suhteen, että kokemusmaailmasi on häiriintynyt. Tämä alkaa toimimaan jo itseään toteuttavana hypoteesinä. Huomaat itsessäsi yhä enemmän outoksia, millä todistat itsellesi olevasi sairas.
Itse ajattelisin tuon ajatustenlukuasian siten, että ihmiset ovat hyvin herkkiä toisten sanattomille viesteille. Suurin osa viestinnästä tapahtuu sanattomasti. Siinä mielessä ajatustenluku toimii. Sinäkin varmaan huomaat eron ihmisessä, joka on syventynyt tehtäväänsä siten, että tuskin huomaa ympäristöään, ja siinä ihmisessä, joka tarkkailee muita miettien, mitä nämä minusta ajattelevat. Levottomasti pälyilevä ihminen herättää varmasti toisissakin levottomuutta tai ainakin kummastusta, ja muut jäävät seuraamaan tätä.
Olet varsin nuori vielä, ja henkinen kasvusi on kesken (ja niin se on aina kesken kaikilla vanhemmillakin ihmisillä, ihminen ei ole koskaan valmis). Voisikohan tuo olla jokin normaali kehitysvaihe jollekin tietyntyyppiselle ihmiselle? Itse ainakin olen ollut aikanaan tarkkailija/jännittäjä/epävarma, ja jotain tuon tyyppistä ajattelua siihen on saattanut liittyä. (Tosin olen saattanut nyt tulkita kirjoitustasi ja nähdä siinä sellaisia vivahteita, joita siinä ei ole).
Joka tapauksessa suosittelisin käymään jonkin vanhemman ja kokeneemman ihmisen juttusilla. Opiskelupaikan terveydenhoitajan vaikka aluksi, hän voi ohjata sinua eteen päin. Ja jotain riittävän mukaansa tempaavaa tervettä harrastusta suosittelen myös, niin ei jää aikaa liialle itsetarkkailulle. Toivon sinulle kaikkea hyvää, eiköhän asiasi järjesty!
Pystyn kyllä, siitä huolimatta mitä ensimmäisessä viestissä kirjoittelin, keskittymään opintoihin ihan tarpeeksi, ihmissuhteita on kyllä ja ovat jotakuinkin kunnossa. Arkisista asioista pystyn kyllä nauttimaan suurimman osan ajasta. Diagnoosista en tiedä, ainakaan mitään lääkehoitoa en haluaisi, tietäen että sivuvaikutuksia on vaikea välttää. Eikä toki stigmatisointikaan olisi mitenkään miellyttävää.
Sanattomasta viestinnästä ei kyllä kyse ole, enkä pälyile ketään luokassa. Olen satavarma, etteivät kuvitelmani näy ulospäin mitenkään. Itsekin olen syventynyt kuuntelemaan opettajaa tai tekemään tehtäviä, mutta yhä enemmän olen vain huomannut kuvittelevani, että muut voivat ihan konkreettisesti aistia ajatukseni, vaikken niitä mitenkään ulospäin näytä, enkä katso edes muita ainakaan kasvoihin näin kuvitellessani, eli en voi saada tällä laillakaan mitään epäilyn aihetta. Nämä kuvitelmat minut lähinnä saivat huolestumaan ja lukemaan tarkemmin asioista ja huomaamaan kenties muitakin "oireita". Nämä muut oireet voin kyllä kuitata vielä "vaarattomiksi", mutta tämä ajatustenluku-pelko on kyllä jotain aivan todellista.
Jotenkin se vain pistää huolestumaan, kun jotain näin konkreettista ikään kuin lätkäistään naamalle, tarkoittaen siis näitä kuvailemiani harhakuvitelmia. Nuorempana ei tällaisia ole ollut. Olen itsekin varsinkin nuorempana jännittänyt yhtä jos toistakin asiaa ja ollut epävarma itsestäni, nykyään olen saanut enemmän itsevarmuutta.. Ja sitten yllättäen saan kokea jotain tällaista? Ei ole kyllä mukavaa... Varsinkin kun olen saanut huomata, että kuvitelmat ovat vain kehittyneet pahempaan suuntaan. No, seurailen tilannetta ja koitan hakea apua, jos se tarpeelliseksi tulee.