Koska tiedän että näitä juttuja googlaillaan hädissään ennen toimenpidettä (kuten minäkin tein) niin päätin kirjoittaa oman kokemukseni, joka tapahtui tänään. Olen parhaillaan sairaalassa ja läppäri tietenkin mukana.
Taustaa: Olen yli kolmekymppinen mies, WPW diagnosoitiin vahingossa sivulöydöksenä armeijassa. Eli EKG:ssä näkyi delta-aalto. Oireita minulla ei ole juuri ikinä ollut, mitä nyt joitakin "muljahduksia" joskus viikottain, joskus harvemmin. Tosin on tuntunut että iän myötä ne olivat lisääntyneet.
Nykyinen vaimo sitten patisti kardiologin puheille ihan siltä varalta että jos tuosta jotain voi joskus seurata. Lekurin kanssa päätettiin että vaikka vakavia oireita ei ikinä olekaan ollut, kannattaa tuo kuitenkin nyt tutkia ja mahdollisesti polttaa ylimääräinen johtorata sydämestä pois.
Muutama kuukausi odottelua jotta toimenpiteeseen pääsi, se tapahtui tänäaamuna. Olin ravinnotta eilisillasta lähtien, varmaankin siksi että toimenpiteen aikana saattaa tulla paha olo kun sydäntä rääkätään, ja ei ole kivaa heittää palkkia hoitohenkilökunnan päälle..
Anyway, tulin seiskalta osastolle (sisätaudit, kardiologia) ja hiukan alkuhaastattelua. Sanottakoon että en ole sairaaloissa juuri ollut, ja kammoksuin ajatusta jäädä yöksi, joten sanoin että haluan illalla jo kotiin. Ei kuulemma onnistu, siinä sun huone ja tossa pyjamat ja tossut ja muodikas sairaalatakki. Sanoin niille että syytä antaa jotain nappia samantien etten karkaa, sen verran paniikkia alkoi kehittyä.
Sain sitten jonkun diapamin tms. ja olo hiukan rauhottui. Pari hoitajaa tuli kertomaan juurta jaksaen toimenpiteestä ja vielä lääkäri itsekin, se hiukan rahoitti mieltä.
Odottelua kesti tuntikaupalla, pääsin kolmantena potilaana lopulta kidutuskammioon. Karvat ajeltuna nivusista. Sitten alettiin laittaa tippaa käteen, kun sanoin että tartten jotain konjakkia suoneen ja reilusti, ei tästä muuten mitään tule. Tärisin pelosta. Tipan asennus ei oikein onnistunut, vasta kolmannella kerralla sai sen kiinni niinkuin piti. Se pistely ja kirvely mikä siitä säädöstä seurasi oli jo melkein sietämätöntä. Kun tippa vihdoin oli kiinni, alkoi lääkettä virrata ja se humahti mukavasti nuppiin. Olin silti ihan liian tajuissani ja pian lääkäri alkoi hakata puudutuspiikillä oikeaan nivuseen.
Se vasta sitten sattuikin. Olin täysin jäykkänä, hiki valui jo joka paikasta. Aina vaa survottiin piikkiä uudestaan ja aina sattui, vaikka muka oli jo puudutusainetta sisällä. Itseasiassa koko toimenpiteen ajan nivuseen sattui aika paljon, en tiedä mikä siinä puudutuksessa oikein mätti.
Itse katetrit kun tungettiin sydämeen, alkoi samantien rinnassa muljahdella. Sedät toisessa huoneessa painelivat nappuloilta ja saivat sydämen tekemään aika ilkeän tuntuisia rytmihäiriöitä. Semmoista tykytystä mitä en ikinä ole edes kokenut.. mutta voisin kuvitella että jotain sen suuntaista kuin monilla on oireena ollut. Henkeä ahdisti ja jännitys ei vaan hellittänyt, edelleen koko kroppa jäykkänä ja hiki valui.
Aikaa kului ehkä tunti. Melko vähän verrattuna mitä voisi olla. Hemmot löysivät sen johtoradan ja polttivat sitä, senkin tunsin sydämessä aika ikävänä jomotuksena. Sitten taas tahdistuksia ja tykytystä. EKG näytti että delta aalto on häipynyt, eli operaatio oli onnistunut. Aloin huokasta helpotuksesta kun homma näytti viimein olevan ohi. Peitteet otettiin siinä pois, vaatteeni ja lakanat olivat litimärät. Tippaa laitettiin tulemaan etten ihan kuivu.
Sitten mut kärrättiin huoneesta ulos ja hoitsu painoi nivusta jollain ihme lapulla 10 minsaa, jonka jälkeen se jätettiin semmoiseksi, ei mitään painoja tms. Joku uusi hieno hemostaasityyny joka hyydyttää nopeasti.
Sitten kärrättiin osastolle ja piti maata liikkumatta selällään tunti, sen jälkeen istumaan, ja puol tuntia sen jälkeen sai jo kävellä.
Nivusta aristaa nyt, mutta mieli on hyvä. Kestin tuon kaiken ja ongelmakin saatiin korjattua. Vaimo salakuljetti hiukan viiniä ja hyvää ruokaa, ei tarvinnut koskea sairaalamuoniinkaan ;)
Nyt olisi yö tässä vielä edessä.. olen yksin 3 hengen huoneessa, toinen kaveri kenelle tehtiin sama homma mun jälkeen ei ilmeisesti ollut niin onnekas ja joutui johonkin valvontaan.
Viikko pitää olla saunomatta ja uimatta tms. liikuntaa pitää välttää, verenpainetta nostavia aktiviteetteja myös (eli ei vissiin kannata kiivetä selkään heti ensimmäisenä kun kotiin pääsee).
Tämmöistä. Ottihan se välillä koville mutta sitä parempi mieli on nyt kun sen kesti ja kaikki meni hyvin.
Taustaa: Olen yli kolmekymppinen mies, WPW diagnosoitiin vahingossa sivulöydöksenä armeijassa. Eli EKG:ssä näkyi delta-aalto. Oireita minulla ei ole juuri ikinä ollut, mitä nyt joitakin "muljahduksia" joskus viikottain, joskus harvemmin. Tosin on tuntunut että iän myötä ne olivat lisääntyneet.
Nykyinen vaimo sitten patisti kardiologin puheille ihan siltä varalta että jos tuosta jotain voi joskus seurata. Lekurin kanssa päätettiin että vaikka vakavia oireita ei ikinä olekaan ollut, kannattaa tuo kuitenkin nyt tutkia ja mahdollisesti polttaa ylimääräinen johtorata sydämestä pois.
Muutama kuukausi odottelua jotta toimenpiteeseen pääsi, se tapahtui tänäaamuna. Olin ravinnotta eilisillasta lähtien, varmaankin siksi että toimenpiteen aikana saattaa tulla paha olo kun sydäntä rääkätään, ja ei ole kivaa heittää palkkia hoitohenkilökunnan päälle..
Anyway, tulin seiskalta osastolle (sisätaudit, kardiologia) ja hiukan alkuhaastattelua. Sanottakoon että en ole sairaaloissa juuri ollut, ja kammoksuin ajatusta jäädä yöksi, joten sanoin että haluan illalla jo kotiin. Ei kuulemma onnistu, siinä sun huone ja tossa pyjamat ja tossut ja muodikas sairaalatakki. Sanoin niille että syytä antaa jotain nappia samantien etten karkaa, sen verran paniikkia alkoi kehittyä.
Sain sitten jonkun diapamin tms. ja olo hiukan rauhottui. Pari hoitajaa tuli kertomaan juurta jaksaen toimenpiteestä ja vielä lääkäri itsekin, se hiukan rahoitti mieltä.
Odottelua kesti tuntikaupalla, pääsin kolmantena potilaana lopulta kidutuskammioon. Karvat ajeltuna nivusista. Sitten alettiin laittaa tippaa käteen, kun sanoin että tartten jotain konjakkia suoneen ja reilusti, ei tästä muuten mitään tule. Tärisin pelosta. Tipan asennus ei oikein onnistunut, vasta kolmannella kerralla sai sen kiinni niinkuin piti. Se pistely ja kirvely mikä siitä säädöstä seurasi oli jo melkein sietämätöntä. Kun tippa vihdoin oli kiinni, alkoi lääkettä virrata ja se humahti mukavasti nuppiin. Olin silti ihan liian tajuissani ja pian lääkäri alkoi hakata puudutuspiikillä oikeaan nivuseen.
Se vasta sitten sattuikin. Olin täysin jäykkänä, hiki valui jo joka paikasta. Aina vaa survottiin piikkiä uudestaan ja aina sattui, vaikka muka oli jo puudutusainetta sisällä. Itseasiassa koko toimenpiteen ajan nivuseen sattui aika paljon, en tiedä mikä siinä puudutuksessa oikein mätti.
Itse katetrit kun tungettiin sydämeen, alkoi samantien rinnassa muljahdella. Sedät toisessa huoneessa painelivat nappuloilta ja saivat sydämen tekemään aika ilkeän tuntuisia rytmihäiriöitä. Semmoista tykytystä mitä en ikinä ole edes kokenut.. mutta voisin kuvitella että jotain sen suuntaista kuin monilla on oireena ollut. Henkeä ahdisti ja jännitys ei vaan hellittänyt, edelleen koko kroppa jäykkänä ja hiki valui.
Aikaa kului ehkä tunti. Melko vähän verrattuna mitä voisi olla. Hemmot löysivät sen johtoradan ja polttivat sitä, senkin tunsin sydämessä aika ikävänä jomotuksena. Sitten taas tahdistuksia ja tykytystä. EKG näytti että delta aalto on häipynyt, eli operaatio oli onnistunut. Aloin huokasta helpotuksesta kun homma näytti viimein olevan ohi. Peitteet otettiin siinä pois, vaatteeni ja lakanat olivat litimärät. Tippaa laitettiin tulemaan etten ihan kuivu.
Sitten mut kärrättiin huoneesta ulos ja hoitsu painoi nivusta jollain ihme lapulla 10 minsaa, jonka jälkeen se jätettiin semmoiseksi, ei mitään painoja tms. Joku uusi hieno hemostaasityyny joka hyydyttää nopeasti.
Sitten kärrättiin osastolle ja piti maata liikkumatta selällään tunti, sen jälkeen istumaan, ja puol tuntia sen jälkeen sai jo kävellä.
Nivusta aristaa nyt, mutta mieli on hyvä. Kestin tuon kaiken ja ongelmakin saatiin korjattua. Vaimo salakuljetti hiukan viiniä ja hyvää ruokaa, ei tarvinnut koskea sairaalamuoniinkaan ;)
Nyt olisi yö tässä vielä edessä.. olen yksin 3 hengen huoneessa, toinen kaveri kenelle tehtiin sama homma mun jälkeen ei ilmeisesti ollut niin onnekas ja joutui johonkin valvontaan.
Viikko pitää olla saunomatta ja uimatta tms. liikuntaa pitää välttää, verenpainetta nostavia aktiviteetteja myös (eli ei vissiin kannata kiivetä selkään heti ensimmäisenä kun kotiin pääsee).
Tämmöistä. Ottihan se välillä koville mutta sitä parempi mieli on nyt kun sen kesti ja kaikki meni hyvin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
jokaisella..Missä sulle etf tehtiin? Itse kerroin syksyllä kokemuksistani,vastasin jonkun kysymykseen tms. Itsellä puudutus eikä mitkään pistot tuntuneet,olin jo siinä vaiheessa kyllä lääkkeillä kyllästetty :D. Mutta tahdistaminen oli sitten se toinen juttu,niistä jäi kammo,tuntui tosi inhottavilta ja paniikki iski lääkkeistä huolimatta..
Ja nyt olenkin menossa uuteen tutkimukseen parin kuukauden sisällä ja toivottavasti myös ablaatio tällä kertaa tehdään.
Tiedän, että kohdallani tulee olemaan erikoistoimenpide tavallista suurempine riskeineen, diagnoosina harvinaisemmasta päästä oleva rytmihäiriö sydämen eteisessä,jäädytyksellä (kryoablaatio)tullaan hoitamaan mikäli pystytään ollenkaan hoitamaan,koska ylim.johtorata hipoo omaa sinussolmuketta.
Mutta jollain pallokatetrilla ensin tutkitaan,ja nimenomaan siihen liittyy niitä riskejä,trombiriskiä yms.Ei kiva...
Ole onnellinen että sulla on kaikki nyt ohi ja sait avun!Vointeja.
Turussahan tuo oli. Lääkäri oli Koistinen, varsin hieno mies ja taitavan oloinen.
Hän kävi tuossa puol tuntia sitten herättelemässä ja antoi tuoreen EKG:n käteen, delta-aalto on hävinnyt ja toivotteli hyvää kotimatkaa.
Olipa mukava lukea viestisi. Itse olen menossa samaiseen tukimukseen, kunhan kutsu tulee.
Oletko siis viikon sairaslomalla ja sitten töihin?
Ei tuosta aiheesta ole hirveästi tietoa tai muiden kokemuksia netistä löytynyt. Toivottavasti vaivat häviävät.
Juu viikko sairaslomaa.. sit ylityövapaita jne. En mee töihin ennen ens vuotta.
Muutaman kerran on sydän "muljahtanut" nyt parin päivän aikana. Eli sama vaiva mikä mulla olikin :P en tiedä sit miten se on mahdollista, ja liittykö se mitenkään tuohon johtorataan joka EKG:n mukaan olisi nyt poissa.
Olo on kuitenkin OK ja mustelma nivusessa tosi pieni. Tarvii soitella lääkärille ens viikolla ja kysellä että onko tuommoiset muljahdukset normaaleja vai merkki siitä että operaatio kuitenkin kusi jollain tapaa..
Muljahdukset on joko eteis tai kammiolisälyöntejä ja niillä ei ole tekemistä oikoradan kanssa. Lisälyöntejä voi nyt toki tulla enemmän kun stressi ym.laukeaa operaation ja jännityksen jälkeen. Haepa tuolta vuoden tai kahden takaa täältä 24:sta Katju H:n ja Marketan kirjoitukset samoista kokemuksista.
Vointeja! Perässä tullaan kohta...
katjuh:n viestit.
Juu tosiaan olin missannut nuo katjuh:n viestit noista lisälyönneistä. Itekki pelästyin ku jo seuraavana aamuna muljahti.. olin että wtf, eiks tää ny vaikuttanukkaan mihkää.
Mutta juu kai se on normaalia että sydän on vielä vähä sekasin ku invasiivinen toimenpide takana.
Ei siinä, kovaa ajoa ja tsemppiä!
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4000000000000038&posting=22000000038413520
Vaikka kyse on ihan vakavasta asiasta, nauratti tälläistä vanhaa hoitaja-tätiä lukiessa kokemuksiasi leikkaussalista.Että joku osaakin kirjoittaa noin hauskasti.Kirjailija-ainesta olet. Kiitos sinulle,että sait minut nauramaan katketakseni.Toivotan hyviä vointeja. Olen saikkulomalla itse, juuri vaihdettu uusi sydämen tahdistin.
Mukava kuulla, että "HienoKaverin" ablaatiohoito onnistui. Läheiselläni kävikin sitten vähän huonompi tuuri. Häneltä poltettiin vahingossa koko AV-keskus ablaatiossa ja nyt opetellaan elämään tahdistimen kanssa. Sydämen tykytykset ennen ablaatiota tuntuvat nyt pieneltä vaivalta, kun opetellaan elämään tahdisimen kanssa. Miettikää tarkkaan ennenkuin menette ablaatioon.
Moi!
Viime viikolla Koistisen hoivissa tehtiin elfys ja ablaatio, pari johtorataa poltettiin.
Makasin tutkimuspöydällä kuin kaltattu sika, hiestä märkänä ja helvetillisesti värisevänä. Jännitys aivan kaamea, siinä tuli mieleen mitä kaikkea ihminen saa aikaan pelkäämällä. Kesti vartin verran yli tunnin koko operaatio, aika tuntui kyllä lyhyeltä. Rytmi oli sellainen, ettei ole ennen kokenutkaan. Hoitohenkilökunta oli kyllä loistavan ammattitaitoista, tiesivät kyllä mitä tekivät. Käskivät hengittää, kun vetelin pöydällä happea kuin särki kuivalla maalla. 18 vuotiaasta asti ollut rytäreitä, nyt mittarissa yli 50 vuotta. Näin jälkeenpäin ajateltuna oli hyvä että menin, nyt on ollut kohtuu olo. Noista lisälyönneistä ei kannata välittää, ne ei tapa ellei ole jotain rakeenteellista vikaa. Yleensä nopeat rytärit lähtee juuri tuosta lisäristä, johtorata polttamalla päästään niistä. Osastolle kun tulin, alkoi pumpun rytmi kiihtyä, aattelin jo että voihan vee. Pampula huuleen, kyllä lakkasi.
Äläs puhu palturia. Nopeat rytmihäiriöt voivat käynnistyä ilman ylimääräistä rataakin.. Terveen sydämen kammiotakykardia lähtee vaan yhdestä ainuasta kammiolisälyönnistä joka osuu sopivasti olikohan se nyt T-aallon päälle..
Itse kävin myös ko tutkimuksessa kun pumppu räpättää 120-130ilman mitään ulkopuolista/psyykkistä/sisäistä syytä. (sinustakykardia diaknosoitu, ei ylimääräsiä johtoratoja yms)
Myös kammiotakykardiani käynnistyy itsenäisesti ilman mitään poikkeavuutta. Lisärini lähtee 2 eri fokuksesta eli ovat monimuotoisia, ja sen takia tykyttää välillä kammioissa lujaa. Eipä se tutkimus ollut pahakaan, vaan ne rytmit mitä ne matki olivat ikävän tuntusia. Harmi sinänsä kun ei ollut mitään vikaa, vaan terve ku pukki vaikka oireita on niin pirun paljon. Sanottii vain että sympaattinen hermosto ylivilkas, joka aiheuttaa "vaarallisia" kammioperäisiä rytmäreitä. = ei hoitoa, ei suositeltu lääkkeitä kun ne eivät mulle sovi matalan sykkeen takia. On vaan kuulemma kestettävä niinkuin mies.
kukaan itseänsä kunnioittava kardiologi ei jätä "vaarallisia" kammioperäisiä rytmihäiriöitä hoitamatta.
Pari kammioperäistä lisälyöntiä, vaikka olisi peräkkäin, ei ole vaarallista. Pidempi kestoisena ongelma on vaikeampi.
Matala syke ei sinänsä ole lääkityken este. Rytmihäiriölääkkeitä voi käyttää ainakin sykettä ja verenpainetta nostavan/tasoittavan lääkityksen kanssa.
Täytyy vaan sanoa että itse olen hieman kateellinen niille, jotka ovat ablaatioon päässeet ja saaneet siitä apua. Itse kärsin av-johtumisen hidastumisesta, joka siten aiheuttaa VT:n. Ja sydämen omille johtoradoille ei voi mitään oikein tehdä.
Kunpa joku keksikin keinon, millä pääsisi eroon tästä vaivasta. Kun ei ole
Suomen johtavat kardiologitkaan keksineet ratkaisua. Tälläkin hetkellä olen Meilahdessa seurannassa ja 'lääkekokeilussa', jo toista viikkoa..
Kauhea paniikki,
menen 4 pvän päästä samaan toimenpiteeseen.
Kertokaa jos on kokemusta kunnon humautuksesta ja 2013 tehdystä toimenpiteestä.
Eiväkö nykyään jo voi laittaa muualta kuin nivusesta tuubeja sisään?
t.hermoheikko
Kerran kokeiltu laitta korvasta sisään mutta mennet väärään osoitteeseen ja henki meinannut lähteä, sieraimesta olivat laittaneet nin persreiästä oli tullu ulos . Joten ei taida paljoo lla vaihtoehtoja kuin nivunen tai käsivarsi. Älä turhaan hermoile koskee se joka tapauksessa aivan hiiirveesti eikä siinä mitkään tropit auta kun hoitsujen pitää saada kuulla jos huudat että osaavat vetää letkua pari senttii takas päin.Niin varmaan tässätapuksessa on vuorossa joku aloitteleva kardi .. joskushan se on aloitettava pyörälläkin ajaminen.. No älä' välitä potilas asiamiehelle voit valittaa