Mikä siinä on, että naiset ovat kiinnostuneita
siihen asti, kunnes selviää, että mies on
ammatiltaan insinööri?
Onko nyt niin, että naiset luulevat, että kaikki
insinöörit viettävät aikaansa pelaten
tietokoneella tai sitten roolipeleissä?
Ei auta vaikka puhuisi taiteista ja tunteista,
pukeutuisi hyvin ja tanssisi - "Se on insinööri,
no can do!!!"
Arvatkaa mikä on irvokkainta: Jotkut näistä
naisista ovat itse olleet insinöörejä ja lisäksi
se, että pahimmat "Nörtit", mitä minä olen
tavannut ovat olleet kauppatieteilijöitä.
mieti sitä.
siihen asti, kunnes selviää, että mies on
ammatiltaan insinööri?
Onko nyt niin, että naiset luulevat, että kaikki
insinöörit viettävät aikaansa pelaten
tietokoneella tai sitten roolipeleissä?
Ei auta vaikka puhuisi taiteista ja tunteista,
pukeutuisi hyvin ja tanssisi - "Se on insinööri,
no can do!!!"
Arvatkaa mikä on irvokkainta: Jotkut näistä
naisista ovat itse olleet insinöörejä ja lisäksi
se, että pahimmat "Nörtit", mitä minä olen
tavannut ovat olleet kauppatieteilijöitä.
mieti sitä.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Itse olen insinööri ja ainakin tähän asti on
ollut hyvä vienti naisten keskuudessa. Eiköhän se
ole kuitenkin tyypistä kiinni eikä niinkään
ammatista, vaikkakin ammatin mainittuani on
tullut pelkästään positiivisiä reaktioita.
En itse ole ainakaan tähän mennessä antanut
kenellekään pakkeja insinööriyden vuoksi. Heh.
Kyllä huvittaa.
Kai se vaan on sitten minussa... ;-)
Tarttee mennä itseensä.
Itseensä meneminen on silloin tällöin ihan
tervettä, sitä en kiistä, mutta voithan ajatella
niinkin, että jos nainen lähtee karkuun
kuullessaan sinun olevan insinööri, voit huitoa
sellaisen naisen perään kintaalla. Mitä niistä...
Veikkaisin naisten kuuntelevan juttujasi puoli-
unessa,mutta sana:"insinööri" saa heidät
heräämään ja kävelemään pois.
Just tälläkin hetkellä näen märkiä unia yhdestä
työpaikallani olevasta insinöörimiehestä...
Nammmm! Itseäni 8v. vanhempi, mutta ah, niin
ihana gentleman! Oikea hurmuri!
Ei se todellakaa niin oo, ettei insinöörit
kelpais!Itse olen nähnyt märkiä unia ja
toivonut,haaveillut ja unelmoinut vuosia jo
tulevasta insinööristä.En ole eläissäni tavannut
ketään niin itseäni kiihottavaa ihmistä. Ja
tuleva ammattinimike saa minut vaan vielä enemmän
lämpenemään!
Muistan sua taas huomenna. Suukkoja siihenasti...
Monella on insinööriopiskelijoista ja
vastavalmistuneista huonoja kokemuksia.Monet
opiskelijat remuavat ja leuhkivat kännissä
yleisilläpaikoilla.Opiskelemaan tulevatkin usein
kuvittelevat olevansa parempia ihmisiä kuin
muut.Opiskelija kämppää haetaan lehdessä
ilmoituksella "Luotettava insinööriopiskelija
hakee yksiötä jne.." Me kuvitellaan että saadan
jo vuoden jälkeen opintojen aloittamisesta kunnon
kesä- tai muu duuni.
Minä olen insinööriskoulutuksen saanut nainen.
Työpaikka on täynnä insinöörimiehiä, joten en
tosiaankaan jaksa katsella vastaavaa otusta enää
vapaa-aikana. Se ei tarkoita, että insinööreissä
olisi milestäni jotain vikaa, kaipaan vain
vaihtelua ja erilaisia ihmisiä elämääni. Ei mulla
ole mitään ei-insinööreille-kritereriä, mutta
mielummin vietän vapaa-aikaani muussa seurassa.
Enkä minä näe tässä ajattelussa mitään irvokasta.
Ja täytyypä sanoa, että ei se insinööriys teen
naistenkaan elämää helpommaksi. Suurin osa
miehistä juoksee pakoon jos erehdyn kertomaan
mitä teen työkseni.
Onko se sitten niin, että kaikilla insinööreillä
on jotenkin samanlainen ajatusmaailma, vai minkä
takia sinä et halua insinööriporukassa aikaasi
viettää?
Ainakaan minä en insinöörikaverieni kanssa
vapaalla ollessani edes puhu työasioista.
Osittain se johtuu siitä, että olemme eri
firmoista emmekä saa jakaa liikesalaisuuksia. Ei
meidän kaveriporukassa tiedä kuka on insnööri,
kuka juristi, kuka KTM. Olisi mukavaa, jos
naisetkin pystyisivät suhtautumaan samalla
tavalla.
Tuo, mitä sanoit miehistä, jotka pakenevat kun
kerrot ammattisi niin voi hyvinkin olla totta
yleisemminkin. Miehille tulee ahdistus, jos ne
huomaavat, että sinä satutkin tietämään enemmän
lujuusopista kuin he tai saat asennettua
näytönohjaimen kun he eivät.... ;-)
Ollaan me aika sakkia, insinöörit meinaan. :-)
En tiedä siitä ajatusmaailmasta, mutta
insinöörien ajattelutavassa on usein tiettyä
analogiaa. Enkä kai (toivottavasti?) mennyt
sanomaan että en halua viettää aikaani
insinöörien kanssa, vaan tarkoitin lähinnä, että
kun töissä katselen insinöörejä, niin vapaalla
mieluummin jotain muuta, ihan vaihtelun nimissä.
Ja ainakin minun kaveriporukoissa tulee myös
työasiat usein puheeksi. Jos puhun insinöörien
kanssa työasioista, niin se menee yleensä
epäkohdista tilittämiseksi, mutta esim humanistin
kanssa samasta aiheesta voi saada aikaan erittäin
mielenkiintoisen keskustelun, josta saattaa jopa
löytyä ihan yksinkertainen ratkaisu insinöörille
liian vaikeaan pulmaan.
Niin, ja pitää vielä lisätä tuohon miesten
suhtautumiseen naisinsinööreihin... Osa miehistä
löytää minusta välittömästi hyvätuloisen
elättäjän itselleen eikä suostu juoksemaan pakoon
kuin kirveellä uhaten. Mutta niitä välimaaston
tyyppejä ei löydy sitten millään!
Minusta tuntuu, että usein ihmisiä karkoittaa
insinöörien leuhkuus. Tässäkin keskusteluketjussa
toinen kehu kaveripiirillä ja toinen
ansiotasollaan.
Ei kannata niin hirveästi toitottaa olevansa
insinööri ja teknistä osaamistaan, vaan juttelee
jostain mielenkiintoisemmista asioista, mitä ne
nyt sitten onkin.
Pyrkii tutustuun ihmiseen ihmisenä, niin kyllä se
parhaiten tepsii. Minä ainakin vaivaannun jos
ammattiani kysellään kovin tarkasti, koska ei se
tutustumisen alkuvaiheessa ole mikään oleellinen
asia.
Kyllä mullakin parhaat kaverit on ihan muualla.
Jotenkin vaan homma on sitä "pukulinjaa" vapaa-
aikanakin. Itte vedän mieluummin vaikka kypärän
päähän ja meen ajaan karttingia.
Just tarkotin, että puhun naisten kanssa
oopperasta ( joka todella on intohimoni, eikä
vaan karvansaantikikka ) ja muusta. Mielestäni
ihan asiallista ja "hedelmällistä" dialogia,
josta ei mitenkään voisi vetää sitä
johtopäätöstä, että olen insinööri.
Sitten, kun olen kysyttäessä vastannut, että mikä
olen koulutukseltani ( ammatista sitä ei huomaa,
koska olen markkinoinnissa ), niin kaikki
sanomani näyttää jäävän vaan Quakea paukuttavan
insinörtin höpinöiksi. Mä en edes osaa pelata
niitä tappo-räiskintä-pelejä. Kerran koitin ja
joku teilas mut heti niskalaukauksella.
Niin, mitä kaveripiirillä leuhkimiseen tulee,
niin ei sillä sekopääsakilla paljon leuhkita. Ei
niistä kai ole arvoa kun ittelle. Terveisiä vaan
jos tunnistatte... ;-)
Ihan hyvin on tullut vastauksia. Asiallisiakin
suurin osa. Paha vaan, että monet näkee, että se
insinööriys ei ole mikään este. Tämä jättää minut
hiukan hämmentyneeksi siitä, että mikä se "oikea"
este sitten on.... Olenkohan mä oikeesti
susiruma, tai sitten mun henki salakavalasti
haisee.... :-)
Toisaalta lisättököön, että nyttemmin on tullut
säpinää nätin kauppatieteilijän kanssa, jota ei
tunnu haittaavan insinörttiys... ainakaan vielä.
We´ll see.
Kannattaisi vähän tarkemmin lukea ennen kuin
alkaa valittaa... Enhän minä ansiotasostani
mitään sanonut, sanoin vain että jotkut miehet
luulevat, että se riittää jonkun siipeilijän
elättämiseen. Eikä se epäily synny siitä, että
minä mainostaisin palkkaani julkisesti, vaan
yleisestä luulosta että kaikilla insinööreillä on
järjettömän iso palkka. Eipä vaan ole sellaisesta
mekintää näkynyt ainakaan minun palkkakuitissani.
Ja koulutustani mainostan tasan silloin kun sitä
kysytään. Vaikka joskus on ihan kivaa valehdella
olevansa lähihoitaja, kun silloin voi jutella
ihan kuin oikeat ihmiset...
ymmärttää lukemaani.
"Osa miehistä löytää minusta välittömästi
hyvätuloisen elättäjän itselleen eikä suostu
juoksemaan pakoon kuin kirveellä uhaten"
Selitäppäs sitten tälläiselle keskinkertaiselle
miten muuten voi tajuta tämän lainatun lauseesi.
Ei siinä luulemisesta mitään lukenut vaikka nyt
luulen ymmärtäväni mitä yritit tarkoittaa.
Mutta ei sen väliä mitä tarkoitit. Jostainhan
tälläinen yleinen luulemus palkkatasosta täytyy
kohota...
Kyllä kelpaa! Jos vielä olet diplomi-inssi, niin
sitä parempi.
Itse opiskelen ainoana naisena luokalla ja
pärjään siinä missä muutkin, ainut vika kukaan ei
kutsu nimellä olen virtuaalikeiju.
Yksi oli ekat neljä viikkoo. Sitten se lähti.
Sillon ei ollut vielä kovin paljoo naisia
muutenkaan. Meitä oli kaikkiaan joku 90 ja siitä
porukasta ehkä 3 naista.
Nyttemmin on tullut lisää. Viime keväänä kun
valmistuin, niin alemmilla luokilla oli jo paljon
enemmän. Ihan hyvän näkösiäkin.... ;-)
Parasta PR:ää oli se Nylon Beatin
tyttöjen "insinöörit" -mainos telkassa.
En yhtään epäile, että et pärjäisi. Kyllä kaikki
tuntemani nais-insinöörit on ollut luokan
keskiarvon yläpuolella.
Hehe, virtuaalikeiju.... Kai ne koittaa pitää
sua "yhtenä jätkistä". Tosin se ei kai mies-
insinöörille olis kovin hyvä lempinimi.
Tästä on tehty tutkimuskin- ja insinööriksi
opiskelevista tai vastaavasti
muista korkeakoulutuksen kanssa painiskelevista
tytöt ovat useimmiten parempia koulumestyjiä,
keskimäärin omaavat korkeamman älykkyysosamäärän
ja tekevät enemmän työtä - ja silti pojat nousevat
esille kilapiluviettinsä ansioista ja saavat
paremmat työpaikat ja palkat. Vain koska heillä on
pokkaa tehdä itsestään numero tyttöjen
odotellessa, että heidän nerokkuutensa ja työnsä
huomataan!
Itse en oikein ole kiinnostunut insinööreistä,
koska he ovat poikkeuksetta olleet pitkästyttävää
seuraa ja jotenkin hieman turhan itseään täynnä.
Varmasti teissä on hyviäkin tyyppejä, eikä ooppera
ole omaakaan sydäntäni kaukana, mutta ikävä kyllä
oman veljeskuntanne jäsenet ovat teitä vähän
leimanneet. En kuitenkaan koskaan ole kysynyt
"Oletko insinööri?" Ja juossut karkuun jos on.
Olen vain huomannut, että ne, jotka ovat sanoneet
olevansa insinöörejä ovat olleet myös huomattavan
pitkäveteistä seuraa. Olen pahoillani.
Niinpä, kai sitä vieläkin luullaan, että
naisinsinöörit ovat tyytyväisiä
pienempipalkkaisissa teknisissä hommissa. Huono
homma.
Sekä nais- että miesinsinöörien kanssa
työskennellessä en ole kyllä huomannut mitään
eroa. Parikymmentä vuotta sitten naisinsinöörit
joutuivat varmasti tekemään sukupuolensa takia
huomattavasti enemmän töitä. Täytyy hattua nostaa
näille pioneereille. Muutaman tunnenkin.
Niin se varmaan on, että monet ammattikuntamme
edustajat ovat tylsähköjä, varsinkin sellaiselle,
joka ei työskentele samalla alalla. En ole
paljoakaan puhunut vapaa-ajallani työasioista.
Tuo oli kyllä uusi piirre tuo ylpeys. Olenkohan
mäkin jotenkin sitten sellanen?!?!? Mitenköhän se
ilmenee?
Kyllä se nyt pahasti näyttää siltä, että vika ei
olekaan insinööriydessä vaan minussa...... Noo,
voiko tuolle mitään.
mun ukkoni on di opiskelija ja ei mikään nörtti
(niitä kyllä sitten löytyy kaveripiireistä..)=)
omaa "nörttiä" en vaihtas mihinkään!
Meillä kaveriporukassa kulkee vitsi, että naiset
tykkää insinööreistä, koska he tekevät kaiken
kahdesti. No, leikki sikseen. Olen yrittäjä-
nainen ja en osaa kuvitella, miksi joku on noin
idiootti, että hylkii ammatin/koulutuksen
perusteella. Olen sen alan yrittäjä, että
työaikani on erittäin epäsäännöllistä. Jos nyt
jotain toivoisin tulevan seurustelukumppanini
ammatilta, niin toivoisin, ettei se olisi yhtä
epäsäännöllistä. Mutta muuta en osaa vaatia. Ihan
sama, onko mies paskakuski, insinööri vai
lastentarhanopettaja. Mutta neuvoisin jättämään
moiset nirppanokat omaan arvoonsa. Hyvä se tietty
tässä on neuvoa, mutta yritä jaksaa ja älä menetä
toivoasi! Sinulla on hyvä koulutus!
Insseillä on se yksi herne joka ettii kaveria :)
kun tuollainen suhtautuminen ei ole koskaan
tullut vastaan.
tosin jo ensimmäisessä työpaikan psykologisessa
testauksessa se lipeväkielinen hassu tyyppi antoi
kolmenpäivän testauksen tuloksena, että "olet
aika erikoinen insinööriksi -noin positiivisessa
mielessä" -otin asian positiivisena
palautteena... tosin aina välillä miettien pieni
epäilys mielessä..
suhteissani insinööriydestä ei ole ollut muuta
haittaa kuin hiukka analyyttinen ajattelu
toisinaan... väärässä paikassa. :) mutta kukaan
ei ole sentakia juossut karkuun -tosin ei
syliinkään. Ja muistahan nuori insinööri alku...
maailmassa naisia riittää
Seurustelen onnellisesti insinöörin kanssa, enkä
näe siinä mitään ammattiin liittyviä esteitä.
Minulle ei kelpaisi insinööri enää ikinä. Yhdesti
olen sellaisen kanssa avoliittoon retkahtanut,
eikä hommasta tullut mitään. Eron jälkeen
deittaillessani muita insinöörejä, juttu tyssähti
ennen kuin alkoikaan. Nykyään heilastelen
luonnotieteiden maisterin kanssa ja hyvin menee.
Ei toki voi yleistää, mutta sen verran mitä näitä
insinööripiirejä näin, niin viina virtaa siinä
porukassa erittäin vuolaasti. Naisia ei liiaksi
viinaanmenevä mies yleensäkään kiinnosta.
Tunnetustihan insinööreillä on firman saunailtaa
tuon tuostakin ilmaisine viinatarjoiluineen. Kun
ilmaiseksi saa, niin överiksi menee. Kuka jaksaa
kännistä äijää katsella vuodesta toiseen?
Lisäksi insinöörien keskuudessa pesii hirvittävä
paskantärkeys ja kuvitelma omasta paremmuudesta.
Vaikka insinööri olisikin ainoastaan amk-
koulutuksen saanut, keskinkertaisella Nokia-
palkalla kitkutteleva miekkonen, hän usein
kuvittelee olevansa maailman erinomaisin ja
hyvätuloisin olento. Varsinkin dipl. inssien
solvaaminen on oivaa ajanvietettä.."ei ne osaa
mitään vaikka on muka yliopistosta"...Kuinka
fiksua.
Oma ex-insinöörini muistutti joka käänteessä,
kuinka minä valmistuttuani tulen tuskin koskaan
tienaamaan yhtä paljon kuin hän...Enpä menisi
tuota lyömään lukkoon ihan vielä. Kavereilleni ja
muille ympäröiville ihmisille hän huokaili,
kuinka elättää tuota kiittämätöntä, opiskelevaa
tyhjäntoimittajaa (minua)...
Nii-in, ajattelin opiskella hieman kauemmin
saadakseni parhaan mahdollisen koulutuksen, mitä
Suomessa voi saada. Sitähän insinöörini ei
arvostanut, vaikka minulla olisi ollut lukiokin
käymättä, olisi työnteko ollut hyödyllisempää
kuin itsensä sivistäminen. Insinööreissä pesii
usein myös kärsimätön materialisti.
Tiivistettynä: ryypiskely, omahyväisyys ja
itsensä nostaminen muiden yläpuolelle (jopa
aiheetta) tekevät insinööreistä naisille yök-
asian. "Moi, olen töissä Nokialla" ei ole enää
kovin hehkeä aloitus.
Kylläpä vaan osasit ihan perustella näkökulmasi.
Kirjoittele vain enemmän, myös kiinnostavammista
aiheista. Minulle tuo insinööri maailma on yhtä
kaukana kuin mars.
Kaveripiirissä on ko alan opiskelijoita, mutta
minulle on taas aivan sama mitä kukin tekee, jos
ei kuitenkaan ala hankalaksi toisille.
Saisinpa varmaan kuulla kunniani, jos erehtyisin
rakkaussuhteessa kanssasi vähättelemään sinua tai
en näkisi metsää puilta. Se kuulostaa
ihanteelliselta..Siis molemminpuolinen kunnioitus
ja sen vaaliminen tasa-arvoisesti.Kuten tunteiden.
Itselläni ei ole koulutusta lainkaan, koska AMK
tai opistoasteen tutkinnot eivät ole saaneet minua
jatkamaan loppuun asti maratonia, jonka
juoksemiseen en ole tiennyt syytä. Vuosien
varrella tässä on ollut aikaa miettiä ja olla
töissä lastentarhasta
palolaitokseeen/saippuakauppiaaseen. Muutenkin
sitä on muuttunut aika hyväksi sopeutujaksi ja
hyväksymään elämää ja itseään. Haaveita on
saatanastil, mutta kaiken aika ei ole vielä ehkä
vuosiin. Materialistisuus on karissut omaan
turhuuteensa ja turha ylpeys samoin, mutta
itsearvostus on säilynyt rehellisyydellä.
Päällepäin ei näy useinkaan muuta kuin
räätälin/kuukausittaisen elintason tuoma
kädenjälki, kuten suhde MTV:n ja trendien
clicheisiin. Niinpä en usko mitään mitä en näe
alasti ja tarpeeksi läheltä suurten totuuksien
hetkellä rakkauden punoessa versojaan.
Romantikkoja arvostetaan, käytännön ihmisiä myös
ja varakkaita tottakai, mutta kuka tarvii
arvostusta, jos sitä ei saa ihmisenä?
Saattaa tietenkin olla, että kyseinen kaveri olis
kusipää vaikka olisi koulutukseltaan sitten
vaikka luonnontieteilijä.
Itse etsin yhtenevää ajatusmaailmaa, eikä sitä
minkään maailman alastomuus ja rakkaus korvaa,
ikävä kyllä. Ajatusmaailman saa myöskin aika
nopeasti selville ihan vain kuuntelemalla. Etenkin
jos tosiaan joutuu vain kuuntelemaan...
Nonniin laitetaan niitä ihmisiä sinne
lokeroihin.... Tää ois insinööri eli siis
yhtäkuin jotain, tää toinen on yksinhuoltaja
putkiasentaja transvestitti ja sekin taas
kertoisi siis jotain ihmisestä....
Aargh, en voi sietää ihmisten lokeroimista
minkään tämän tyyppisen perusteella. Ihminen on
aina eri ihminen oli sitten bantuneekeri tai
kurpitsa farmari Närpiöstä. Toki kulttuuriset ja
ammatilliset seikat vaikuttavat ihmisen
ajatuksiin ja olemukseen, mutta ei nyt sentään...
Enpä usko että toi munkaan tekninen koulutus on
vaikuttanut niin paljon mun luonteeseen ja tapaan
ajatella/toimia, että ansaitsisin tulla
heitetyksi insinöörien/dinsinöörien lokeroon....
Kiitos siitä, tässä vielä oma stoorini...
Insinöörejä löytyy tosiaan nykyään joka nurkasta.
Olisi aika tylsää jos kaikki olisivat
samanlaisia, eikä se ole edes mahdollista koska
joka ikinen ihminen on erilainen, onneksi. Itse
pidän itseni hieman osaavampana teknisessä
mielessä, mutta tämän asian huomasin jo n. 10-
vuotiaana elektroniikka-rakennussarjojen takia ja
silloin en tiennyt vielä mitä minusta tulee
isona, no insinööri minusta kuitenkin tuli sitten
lopulta ja tällä hetkellä olen IT-alan
ammattilainen. Muutenkin olen suht järkevä ja
sosiaalinen ihminen joka yleensä tulee hyvin
toimeen kenen kanssa tahansa.
Olen törmännyt tosi moneen insinööriin. Niihinhän
ei voi kertakaikkiaan olla törmäämättä, koska
pikainen (ja subjektiivinenkin) empiirinen
tutkimukseni osoittaa, että 50 % miehistä on
insinöörejä!!! Miksi ei kelpaa? Jotenkin tuntuu,
että juuri insinöörit ovat niitä, jotka mittaavat
KAIKEN! Ja ovat bisnes-miehiä yms. Eräs tuntemani
insinööri halusi kanssani naimisiin, hän olisi
antanut minulle siitä hyvästä urheiluautonsa; en
ole kauppatavaraa! Hänellä oli ylimääräistä
rahaa, jolla hän olisi halunnut teettää minulle
silikonit (rintaliivieni koko D/75). Hän
tsemppasi minua lääkkiksen pääsykokeisiin, koska
olisi niin hienoa, kun olisi lääk.lis. ja
insinööri pariskunta (ei siis minun itseni
takia). Hän halusi palavasti tavata vanhempani,
koska oli "bisnes-ihmisiä" jne. jne. Vain nainen,
joka rakastaa enemmän rahaa ja maallista
omaisuutta olisi voinut olla hänen kanssaan. Hän
ei edes ymmärtänyt nostaa kytkintä, vaikka
vihjasin tosi rankasti. Sitten hän löysi
Maaritin. Huh, helpotus! Nauroin vapautuneesti,
mistä hän suuttui, ja alkoi sanomaan, että
loppujen lopuksi olin aika kuivaa seuraa (yms.
vastaavaa) Totta, mistäköhän johtui!!! Nyt tosin
vanhempana olen miettinyt, että miksiköhän sitä
nuorena on niin naivi ja ihanteita pullollaan.
Varsinkin asuntolainan lyhennyspäivinä muistelen
kaiholla insinööriromanssiani. Se on tosiasia,
että naiset tykkää rentuista, ne on kiva saada
kiikkiin.
Usko huvikses, että kyllä säkin vielä "kelpaat",
veikkaan, että olet n.28 v., siis sulla ei ole
kiirettä. Kun oikea tulee, voit olla jo 6 vk:n
kuluttua kihloissa, 1½ vuoden kuluttua naimisissa
ja toisena hääpäivänä teillä voi olla jo kolme
suloista ipanaa (vaikka morsian olisikin
hääpäivänään "koskematon")
Onnea ja lykkyä - ei se välttämättä johdu susta,
eikä sun ammatista - välttämättä siis!