Kuulkaas nyt, señorita, teidän asemanne ei ole kovinkaan hyvä ilman rahaa, passia ja viisumia vieraassa maassa. Meidän pankkimme ei voi lainata rahaa juuri ja juuri leikki-iän ohittaneelle tytölle, joka on saattanut jopa livahtaa maahan laittomasti.
Miksi suomalaistyttö livahtaisi salaa Meksikon kaltaiseen maahan, ajattelin, ja loin anovan katseen keski-ikäiseen pankinjohtajaan, jonka parhaat päivät olivat menneet 20 kiloa painoa ja tuppo hiuksia sitten. Pankinjohtajan ilme oli tärkeilevä ja ylimielinen, vaikka pankki ei ollut mikään suurin mahdollinen, eikä huonekaan mikään tilava ja loistelias. Sipaisin vaaleita vallattomia kiharoitani sivummalle; ne rönsyilivät kuin vesiputous, pitkinä ja tuuheina. Kostutin huuliani ja yritin selittää tilannettani vielä kerran.
- Señorita, pankkimme ei voi lainata teille rahaa, mies sanoi uudelleen kärsimättömällä äänellä, ja jatkoi irstaan virneen kohotessa pöhöttyneille kasvoilleen: - mutta minä voin, jos vain hinnasta sovitaan.
- Ei ikinä, huudahdin ja nousin ojentuen koko 153 senttimetriin pituuttani, ja käännyin ovelle päin. Samassa menetin tasapainoni ja kaaduin kiroten korkeita korkojani. Olin lyhyt, ja halusin edes jollain kasvattaa itsetuntoani, vaikka käveleminen siitä kärsikin. Kymmenen sentin korot saivat minut sentään juuri ja juuri keskimittaiseksi. Ennen kuin ehdin könytä pystyyn, pankinjohtaja tarttui käsivarteeni ja auttoi minut ylös. Suoristin valkoista mekkoani, jonka helma oli kömmähdyksessä kohonnut puoleen reiteen. Nyt se hipoi jälleen säädyllisesti polviani. Kiitin pankinjohtajaa kyseenalaisesta avusta ja astuin lähteäkseni, kun kuulin pankkisalista espanjankielisen huudon "¡Esto es un robo!" ja kimeitä kirkaisuja. Hämmennyin ja mies työnsi minut seinää vasten.
- Huuda vain, mutta kukaan ei kiinnitä sinuun huomiota, hän sanoi ja yritti hamuta huuliani omillaan. Käänsin pääni pois, kun vierestämme kuului syvä ääni.
- En ihmettele, jos holvista ei löydy juuri mitään, kun suuri herra pankinjohtaja perii velkojaan tällä tavalla.
Pankinjohtaja viitsi vaivoin katsahtaa miestä ja sanoi ylimielisesti:
- Saithan jo mitä halusit, mene nyt ja salli minullekin.
- Päästä tyttö, hänhän on vasta lapsi, mies sanoi vakaalla äänellä. Pankinjohtaja irroitti otteensa vastahakoisesti ja siirtyi kauemmas. Nyt näin pelastajani ensimmäisen kerran, ja huomasin, että ääni ei johtanut harhaan - mies oli komea ja miehekäs, jonkin verran yli kolmenkymmenen ja suurikokoinen; ja fyysisesti erittäin hyvässä kunnossa. Miehen iho oli auringossa paahtunut ja tukka pitkä ja tumma, varmasti melkein musta. Itse asiassa mies näytti aivan Zorrolta mustissa vaatteissaan ja naamiossaan. Vain hattu puuttui. Pelkkä miehen katseleminen sai aikaan kihelmöintiä vatsassani.
Mies aikoi ohitseni pankinjohtajan pöydän taakse, mutta seisahtui hetkeksi eteeni. Lävitseni kiiri voimakas väristys. Mies oli ainakin 30 senttiä minua pidempi, ja tuijotin häntä silmät pyöreinä ylöspäin. Mies sipaisi hiuksiani ja soi minulle pienen hymyn, ennen kuin siirtyi penkomaan pöydän laatikoita.
Kun mies oli valmis ja käveli ohitseni luomatta minuun katsettakaan, tarrasin hänen käteensä.
- Ota minut mukaasi, pyysin hennosti ja katsoin häneen anovasti.
- Tyttö kulta, mitä sinä tekisit neljän pankkirosvon matkassa?
- Minulla ei ole passia eikä viisumia, eikä penniäkään rahaa, sanoin ja lisäsin äkkiä: - eli olen vähän niinkuin lainsuojaton, kuten tekin.
- Me emme halua lasta sotkemaan kuvioitamme; ei meillä ole aikaa vahtia pikkutyttöjä, mies sanoi kylmästi ja jatkoi kulkuaan.
Pankinjohtaja istui taas pöytänsä takana ja virnisteli minulle.
- Antonio ja hänen koplansa kiertävät Meksikon pankkeja, etkä varmasti ole ainoa tyttö, joka heidän mukaansa on tahtonut. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että varakas pankinjohtaja on huomattavasti haluttavampi kuin maantierosvo. Ja varakashan minä vielä olen; ei kauaakaan, kun pääpankista virtaa raha-autoja täyttämään holviamme, ja palkkani juoksee taas. Tarjoukseni on yhä voimassa, mies lopetti silmäillen vartaloani avoimesti.
Juoksin minkä koroiltani pääsin, ja päästyäni pankkisaliin huomasin aikamoisen kaaoksen. Ihmisiä makasi maassa ja kolme miestä oli juuri siirtymässä ovelle säkit käsissään. Antonio harppoi jo puolivälissä salia, enkä keksinyt muuta kuin huutaa hänen nimeään ja toivoa, että mies kääntyisi katsomaan. Hän kääntyi, ja sillä välin olin jo ehtinyt ottaa kenkäni pois jaloistani. Ennen kuin mies ehti kääntyä jatkaakseen matkaansa, olin kuronut välimatkaamme umpeen jo puolella, ja koska mies ei vaivautunut juoksemaan, sain hänet kiinni pankin edustalla. Aurinko paahtoi kuin viimeistä päivää - kuumuus oli panostavaa, ja kultainen hiekka poltti paljaita jalkojani. Tartuin uudelleen miehen käsivarteen, ja roikuin siinä niin tiukasti kuin pystyin, mutta mies tyrkkäsi minut maahan vaivattomasti. Ehdin juuri ja juuri ennen tipahtamistani tarrata miehen naamioon, ja se jäi käteeni. Mies kirosi karkeasti, ja heitti minut kovakouraisesti autonsa takapenkille. Pian mies istui jo ratin takana ja auto huristi hiekkaa pöllyttäen pois kaupungista.
Makasin suuressa, upottavassa sängyssä. Olimme ajaneet iltaan saakka, kunnes saavuimme pieneen, perinteiseen länkkärikylään Teksasissa. Kylässä oli vain posti, ruokakauppa ja pieni saluuna, jonka yläkerrassa oli muutama huone matkalaisia varten. Otimme huoneiston, jossa oli vaatimaton keittiö ja makuuhuone. Kun minut oli laitettu nukkumaan, miehet jäivät vielä laskemaan saalistaan. Olin nukahtanut joksikin aikaa, mutta herätessäni kuulin kiihkeää puhetta viereisestä huoneesta. Yritin kuunnella, mitä miehet puhuivat, mutten saanut selvää espanjankielisistä sanoista. Pian puhe kuitenkin lakkasi, ja kuulin oven kolahtavan. Siirsin peiton sivuun ja nousin sängystä. Valkea puuvillamekkoni oli rypistynyt ja tukkani takkuuntunut. Haroin hieman hiuksiani, ja astelin ovelle, jota raotin varovasti. Antonio istui pöydän ääressä hermostuneen näköisenä. Hän nojasi päätään käsiinsä ja mutisi jotain. Raotin ovea hieman lisää ja pujahdin huoneeseen. Katselin hetken Antoniota. Miehessä oli jotain niin perin miehekästä, että se sai sydämeni pamppailemaan ja vatsani kihelmöimään. Mies oli keventänyt vaatetustaan; nyt hänellä oli yllään vain mustat housut ja valkoinen kauluspaita, joka oli puoliksi auki. Hihat oli kääritty kyynärtaipeisiin. Hänen kätensä olivat suuret ja voimakkaat. Hänen rintansa oli lihaksikas, ruskettunut ja osittain tummien, kiharien karvojen peitossa.
Hätkähdin lumouksestani, kun mies alkoi puhua.
- Mitä sinä siellä arkailet? Luulisi, että sinä jos kuka uskallat tehdä mitä haluat, vaikka vastassasi olisi pelätty rikollinen. Miehen äänessä kuulsi suuttumus. Siirryin hitaasti ja varovaisesti miehen viereen. Hän oli istuessaankin minua pidempi. Nostin käteni miehen selälle ja silitin sitä hiljaa.
- Jumalauta, tyttö! Antonio karjui ja ponnahti seisomaan. - Sinun ei olisi pitänyt heittäytyä taakakseni! Mies näytti niin suunnattoman suurelta ja pelottavalta, että peräännyin hieman. Mies lähestyi minua uhkaavana, kunnes seinä oli vastassani enkä päässyt enää kauemmas.
- Älä... sopersin ja valuin alemmas seinää pitkin sitä mukaa kun mies lähestyi minua.
- Sinun takiasi menetin aika kasan pesoja, sinun takiasi kymmenvuotiset kumppanini lähtivät! Ja minä jäin lapsi kontollani jumalan hylkäämään pikkukylään ilman autoa, vain muutama tuhat pesoa taskussani! Mies kumartui ja tarttui hartioihini nostaen minut pystyyn. Silmäni olivat apposen auki, kun kuuntelin miehen vuodatusta peloissani.
- Ehkä minun olisi vain pitänyt jättää sinut tänne ja lähteä heidän mukaansa! Tai myydä sinut, mies jatkoi hampaitaan kiristellen. Mies puristi hartioitani niin, että epäilin niitä pian koristavan aikamoiset mustelmat.
- Mikset sitten tehnyt niin, kysyin arasti.
- Ehkä teenkin! Mies ravisteli minua kuin sätkynukkea, ja pelkäsin hänen itsehillintänsä pettävän täysin. Hän nosti kätensä kaulalleni, ja siveli sitä korostetun hellästi, kunnes puristi sormensa kaulani ympärille.
- Älä... älä satuta minua, anelin peloissani. En uskaltanut liikahtaa vähääkään, mutta kyyneleet valuivat puroina suurista silmistäni. Hetken aikaa mies silmäili minua vihaisena, mutta irrotti sitten otteensa kaulaltani. Livahdin hänen ohitseen kohti ulko-ovea, mutta mies oli kuitenkin nopeampi. Hän tarttui hiuksiini kipeästi. Pyristelin vastaan, mutta mies vain tiukensi otettaan. Jalkani hädin tuskin hipoivat lattiaa, kun hän retuutti minua makuuhuoneeseen. Mies avasi vaatehuoneen oven ja törkkäsi minut sisään. Tömähdin seinää vasten ja tipahdin lattialle, ja juuri kun yritin kompuroida ulos, mies löi oven kiinni ja kiersi avainta lukossa. Hakkasin ovea ja huusin minkä kurkustani sain, mutta mies ei vastannut mitään.
Aikani riehuttuani ja itkettyäni istahdin lattialle epätoivoisena ja peloissani. Vaatehuoneessa oli aivan pimeää, en nähnyt yhtään mitään. Yritin kuunnella niin tarkkaan kuin taisin, mutta huoneesta ei kuulunut pihaustakaan. Oliko mies jättänyt minut tänne yksin, lopullisesti? Miksi hän olisi antanut ystäviensä mennä saaliineen, jos aikoi kuitenkin jättää minut? Ehkä mies tulisi takaisin. Ehkä mies vain suuttui, ja tulisi takaisin ja päästäisi minut pois. Olihan toisaalta minun syyni, että mies jäi ilman tovereitaan ja rahaa. Mies suojeli minua jäämällä luokseni - ehkä mies suojeli minua jopa pitämällä minut täällä! Omatuntoni alkoi painaa minua ja kyynel vieri poskelleni, kun ajattelin, mitä olin saanut aikaan tyrkyttämällä itseni heidän mukaansa. Sitten vielä yritin karata, kun mies oli uhrautunut vuokseni niin suurenmoisella tavalla. Selvitin hieman kurkkuani ja pyyhin kasvojani.
- Antonio... Antonio, aloitin epävarmalla ja hiljaisella äänellä.
- Päästä minut pois. Lupaan, etten enää yritä karata. Anteeksi, että olin niin harkitsematon... Antonio, jatkoin epätoivo äänessäni.
- Anna anteeksi. En minä tarkoittanut, että menettäisit rahasi ja toverisi. Halusin vain mukaasi, sillä sait minussa aikaan niin voimakkaan reaktion. Minusta tuntui, että... tarvitsin sinua. Minua palotti, ja olin aivan yksin. Anna minulle anteeksi... anna anteeksi, kuiskasin.
Ei aikaakaan, kun kuulin, kuinka avain kiertyi lukossa. Pian ovi lennähti auki ja Antonio nosti minut hellästi syliinsä. Nyyhkytin hiljaa hänen rintaansa vasten, ja mies istuutui sängylle. Hän laski minut makaamaan ja asetteli peiton jaloilleni.
- Älähän itke, querida, hän sanoi ja pyyhki kyyneleeni peukalollaan. Vaikka olin poissa tolaltani, kosketus sai väreet kiirimään pitkin selkääni ja kerääntymään alaruumiiseeni. Avasin silmäni ja katselin Antonion kasvoja. Parransänki korosti niiden miehekkyyttä. Antonion huulet olivat täyteläiset, ja hänen tummanruskeat silmänsä avautuivat mustien ja raamikkaiden kulmien alla. Silmäni tuikkivat sinisinä, kun tarkastelin Antonion kasvoja. Omani olivat hyvin erilaiset; pyöreät ja lapsenomaiset. Siniset silmäni olivat suuret ja kauniit, huuleni pieni ja suloinen ruusunpunainen suppu, ja ihoni vaalea, kuten pitkät hiuksenikin. Kohotin käteni ja kosketin Antonion kasvoja varovaisesti. Juoksutin sormeani hänen poskellaan, seurasin kulmakarvan muotoa ja lopuksi sivelin hänen huuliensa kaarta. Kohotin toisenkin käteni ja tartuin hellästi miehen kasvoihin vetäen ne puoleeni. Suutelin miestä varovaisesti ja hieman empien, suutelin toisenkin kerran, mutta mies ei vastannut. Kiedoin käteni miehen kaulaan ja yritin suudella intohimoisemmin, mutta mies irroitti käteni ja painoi minut paikoilleni.
- Sinä olet vasta lapsi, mies sanoi ja nousi seisomaan.
- En minä ole lapsi, sanoin hieman kiihtyen. - Ei lapsella ole naisen muotoja.
- Pikkutyttö mikä pikkutyttö, ei sitä pienet rinnat miksikään muuta, mies tuhahti.
- Mutta Antonio... sinä herätät minussa sellaisen tunteen... sellaisen, mitä en ennen ole tuntenut, sanoin ujostellen ja kasvojani peitellen. - Sellaisen kutinan vatsaan, ja ...tänne, sanoin posket punoittaen ja koskettaen pimppaani kevyesti. - Se tuntuu jotenkin pakottavalta... kuin sille olisi pakko tehdä jotain, sanoin ja mutristin huuliani.
Mies puristi kätensä nyrkkiin. - Älä leikittele kanssani, hän sanoi uhkaavalla äänellä.
- Mutta enhän minä... mitään leikittele, sanoin hölmistyneenä. - Ei se tunne mene pois, ellet tee sille jotain, lisäsin ja nousin seisomaan Antonion viereen. Kiersin käteni hänen ympärilleen ja painoin kasvoni vasten hänen kovaa rintaansa.
- Antonio, minä rakastan sinua, etkä saa jättää minua enää yksin, mumisin hiljaa. Antonio puristi minut rintaansa vasten ja silitti hiuksiani. Kohotin kasvoni kohti Antoniota ja anelin silmät kosteina, että hän suutelisi minua, edes ihan vähän. - Tarvitsen sitä, tarvitsen sinua, Antonio...
Antonio työnsi minut käsivarren mitan päähän itsestään ja istuutui sängylle haroen hiuksiaan.
- Soy un hombre - no un santo, por dios, mies rähähti kiihkeästi. Hän riuhtaisi minut itseään vasten ja suuteli minua rajusti. Käteni lepäsi Antonion rinnalla, joka pajastui puoliksi napitetun paidan alta. Antonion iho oli kuuma ja tuntui polttavalta sormenpäissäni. Antonion kädet vaeltelivat vartalollani ja saivat minut tuntemaan itseni hyvin pieneksi. Antonion kiihkeys pelotti minua, ja yritin vastustella. Antonio heitti minut sängylle kohottautuen päälleni. Hän jatkoi suutelemistani ja vartaloni hyväilyä, kuin ei olisi lievää vastarintaani huomannutkaan. Hengitykseni kiihtyi ja muuttui katkonaiseksi kiihotuksesta - ja pelosta. Painoin käteni vasten hänen rintaansa ja yritin työntää häntä pois, mutta Antonio pysyi paikallaan kuin kivimuuri.
Antonio tarttui mekkoni helmaan ja veti sen kokonaan pois paljastaen koskemattomat rintani. Ne olivat keskikokoiset ja kauniin pyöreät. Hän kumartui ylleni ja suuteli jo valmiiksi nöpöttävää nänniäni. Hän imaisi sen suuhunsa ja imi sitä niin, että se kasvoi valtavan suureksi ja herkäksi. Voihkaisin, kun mies maiskautti sen ulos suustaan.
Mies suuteli minua jälleen, tällä kertaa eroottisen varmoin ottein. Hänen kielensä tutki suutani harjaantuneesti ja dominoivasti. Vaikka tilanne kauhistutti minua, se kiihotti sitäkin enemmän. Pimppaani kuumotti ja se sykähteli äärimmilleen kiihottuneena. Miehen vahva käsi liukui kuumana rinnaltani lantiolleni ja pikkupöksyjeni päälle. Henkäisin kiivaasti. Tunsin kuinka pimppani tulvi kosteutta ja sitä pakotti suunnattomasti, tuntui kuin se olisi ollut räjähtämäisillään. Mies sujautti kätensä pikkupöksyihini ja liu'utti sormeaan kevyesti liukkaiden häpyhuulieni välissä. Huokailin nautinnosta. Mies paineli klitoristani taitavasti ja tunsin paineen kasvavan äärimmilleen, kunnes se oli laukeamaisillaan. Juuri silloin mies vetäytyi pois. Ynähdin pettyneenä.
Mies heitti paitansa lattialle mekkoni seuraksi, ja tarttui alushousuihini ja nykäisi nekin pois. Hän asetti jälleen peukalonsa klitorikselleni ja työnsi yhden sormen turvonneeseen kolooni. Kesti vain hetken, kunnes pimppani ensin kiristyi äärimmilleen ja alkoi sitten sykähdellä voimakkaasti lähettäen suunnattomat nautinnon aallot koko vartalooni.
Hetken aikaa mies vain helli herkistynyttä pimppaani sormillaan, mutta riisui pian housunsa ja alkoi suudella minua uudelleen. Vartaloni syttyi jälleen eloon, kun mies näykki huuliani ja kaulaani. Pian hänen voimakkaat kätensä jo kourivat rintojani ja peppuani. Minua alkoi jälleen pelottaa. Mies siirtyi istumaan sängyn reunalle ja laski minut lattialle kontalleni haarojensa väliin.
- Tienes una boca muy preciosa, mi querida. Mies tarttui hiuksiini painaen kasvoni kaluaan vasten. Hän painoi sen lähes väkivaltaisesti suoraan suuhuni. Säikähdin ja yritin perääntyä, mutta mies piti päätäni paikoillaan ja käski imeä. Aloitin varovaisesti, mutta käsi painoi päätäni upottaen paksun kullin nieluuni, joka sai aikaan kakomisrefleksin. Yritin perääntyä uudelleen, mutta käsi ei antanut minun hievahtaakaan. Yritin imeä parhaani mukaan ja hieroa kaksin käsin vartta, joka jäi lähes kokonaan suuni ulkopuolelle.
Antonio sipaisi huultani ja nosti minut viereensä. Hän levitti haarani ja nousi päälleni. Minua pelotti, todella pelotti, ja nostin käteni vasten hänen rintaansa.
- E-ei sittenkään... en haluakaan, sopersin silmät pyöreinä ja peitin kasvoni käsilläni. Mies kosketti klitoristani ja värähdin lähes orgasmin partaalla.
- Eikö todellakaan halua, querida, mies kysyi ivaa äänessään. Mies avasi reiteni uudelleen, vaikka yritin estää häntä.
- Älä, vaikeroin ja yritin työntää miestä pois.
Antonio pysähtyi ja katsoi minua suoraan silmiin.
- Kuule tyttö, minua ei kukaan kohtele näin, et edes sinä, Antonio murahti ja jatkoi: - Se voi tapahtua sinulle miellyttävällä tai epämiellyttävällä tavalla, mutta älä luulekaan, että voit luistaa siitä. Mies nousi haara-asentoon päälleni vastusteluistani huolimatta, ja lyötyäni miestä vangitsi käteni ylleni. Yritin vääntelehtiä, mutta en liikkunut oikein mihinkään, kun miehen reidet puristivat minua paikoilleen ja käteni olivat hänen rautaisessa otteessaan.
Mies ohjasi kalunsa vaolleni ja keräsi siihen kosteutta hieroen sillä häpyhuuliani. En voinut sille mitään, mutta huuliltani karkasi pieni huokaus. Mies painoi kalunsa vasten pientä koloani, mutta minusta tuntui, ettei sillä ei ollut toivoakaan mahtua sisään. Mies painoi entistä kovemmin, mutta jokin oli pahasti tiellä. Puristin silmäni kiinni ja vaikeroin kipua.
- Ei se mahdu... ei se mahdu, ole kiltti...
- Voi tyttö pieni, kyllä se mahtuu, ja sinä tulet nauttimaan siitä, mies sanoi painokkaasti ja survaisi kalunsa sisääni yhdellä voimakkaalla työnnöllä. Parkaisin kivusta. Se tuntui lamaannuttavan minut täysin. Valitin kovaan ääneen, sillä kipu ei tuntunut laantuvan laisinkaan. Sentti sentiltä miehen suuri kalu upposi pieneen puristuksessa olevaan pimppaani. Päästyään pohjalle mies veti kalunsa takaisin huulille ja alkoi täyttää koloani uudelleen. Se upposi hieman paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, mutta aiheutti yhtä kovaa kipua venyttäen pimppaani äärimmilleen.
Miehen kalu hieroi voimakkaana jokaista nautinnonpistettäni, ja kaiken kivun keskeltä alkoi nousta lieviä nautinnon aaltoja, jotka voimistuivat joka työnnöllä. Tunsin valtavaa pakotusta koko lantiossani. Jokainen lihakseni jännittyi äärimmilleen, kunnes kipu ja nautinto olivat niin äärimmäistä, etten kestänyt enempää, vaan voimakkaat supistukset valtasivat koko kehoni. Voihkintani lakattua mies totesi ivaa äänessään:
- Así, querida, enkö sanonutkin niin...
Mies jatkoi tuskallista työntelyään vielä jonkin aikaa, kunnes jännittyi ja työnsi muutaman suorastaan väkivaltaisen voimakkaan työnnön syvälle pieniin sopukoihini ja täytti minut lämpimällä purkauksella.
Mies kierähti päältäni ja jäi makaamaan selälleen toinen käsi niskansa takana. Hän otti savukkeen yöpöydältä ja laittoi sen huuliensa väliin. Käännyin selin mieheen. Niiskautin hiljaa ja toivoin, ettei mies huomaisi kyyneliäni.
- Älähän tee itsestäsi marttyyria, mi pequeña, sinä nautit siitä, mies sanoi rennosti katse kattoon kohdistettuna ja pyöräytti minut kainaloonsa. Hän silitti hiuksiani ja näytti hyvin rentoutuneelta ja tyytyväiseltä imaistessaan henkoset savukkeestaan.
Tumpattuaan savukkeensa mies vilkaisi minuun ensi kerran ja pyyhkäisi hellästi alaluomeani.
- Miksi kyyneleet, pikkuinen? Sinähän halusit sitä, suorastaan kerjäsit. Kun minä annan jotain, otan saman verran takaisin - ellen enemmänkin, mies totesi ja painoi suudelman kosteille huulilleni. - Kun muistat sen, meillä alkaa sujua paljon paremmin, mies lopetti pilke silmäkulmassaan ja nousi seisomaan venytellen suurta vartaloaan.
- Minä nautin sinusta, hän sanoi ja meni pieneen kylpyhuoneeseen.
Miksi suomalaistyttö livahtaisi salaa Meksikon kaltaiseen maahan, ajattelin, ja loin anovan katseen keski-ikäiseen pankinjohtajaan, jonka parhaat päivät olivat menneet 20 kiloa painoa ja tuppo hiuksia sitten. Pankinjohtajan ilme oli tärkeilevä ja ylimielinen, vaikka pankki ei ollut mikään suurin mahdollinen, eikä huonekaan mikään tilava ja loistelias. Sipaisin vaaleita vallattomia kiharoitani sivummalle; ne rönsyilivät kuin vesiputous, pitkinä ja tuuheina. Kostutin huuliani ja yritin selittää tilannettani vielä kerran.
- Señorita, pankkimme ei voi lainata teille rahaa, mies sanoi uudelleen kärsimättömällä äänellä, ja jatkoi irstaan virneen kohotessa pöhöttyneille kasvoilleen: - mutta minä voin, jos vain hinnasta sovitaan.
- Ei ikinä, huudahdin ja nousin ojentuen koko 153 senttimetriin pituuttani, ja käännyin ovelle päin. Samassa menetin tasapainoni ja kaaduin kiroten korkeita korkojani. Olin lyhyt, ja halusin edes jollain kasvattaa itsetuntoani, vaikka käveleminen siitä kärsikin. Kymmenen sentin korot saivat minut sentään juuri ja juuri keskimittaiseksi. Ennen kuin ehdin könytä pystyyn, pankinjohtaja tarttui käsivarteeni ja auttoi minut ylös. Suoristin valkoista mekkoani, jonka helma oli kömmähdyksessä kohonnut puoleen reiteen. Nyt se hipoi jälleen säädyllisesti polviani. Kiitin pankinjohtajaa kyseenalaisesta avusta ja astuin lähteäkseni, kun kuulin pankkisalista espanjankielisen huudon "¡Esto es un robo!" ja kimeitä kirkaisuja. Hämmennyin ja mies työnsi minut seinää vasten.
- Huuda vain, mutta kukaan ei kiinnitä sinuun huomiota, hän sanoi ja yritti hamuta huuliani omillaan. Käänsin pääni pois, kun vierestämme kuului syvä ääni.
- En ihmettele, jos holvista ei löydy juuri mitään, kun suuri herra pankinjohtaja perii velkojaan tällä tavalla.
Pankinjohtaja viitsi vaivoin katsahtaa miestä ja sanoi ylimielisesti:
- Saithan jo mitä halusit, mene nyt ja salli minullekin.
- Päästä tyttö, hänhän on vasta lapsi, mies sanoi vakaalla äänellä. Pankinjohtaja irroitti otteensa vastahakoisesti ja siirtyi kauemmas. Nyt näin pelastajani ensimmäisen kerran, ja huomasin, että ääni ei johtanut harhaan - mies oli komea ja miehekäs, jonkin verran yli kolmenkymmenen ja suurikokoinen; ja fyysisesti erittäin hyvässä kunnossa. Miehen iho oli auringossa paahtunut ja tukka pitkä ja tumma, varmasti melkein musta. Itse asiassa mies näytti aivan Zorrolta mustissa vaatteissaan ja naamiossaan. Vain hattu puuttui. Pelkkä miehen katseleminen sai aikaan kihelmöintiä vatsassani.
Mies aikoi ohitseni pankinjohtajan pöydän taakse, mutta seisahtui hetkeksi eteeni. Lävitseni kiiri voimakas väristys. Mies oli ainakin 30 senttiä minua pidempi, ja tuijotin häntä silmät pyöreinä ylöspäin. Mies sipaisi hiuksiani ja soi minulle pienen hymyn, ennen kuin siirtyi penkomaan pöydän laatikoita.
Kun mies oli valmis ja käveli ohitseni luomatta minuun katsettakaan, tarrasin hänen käteensä.
- Ota minut mukaasi, pyysin hennosti ja katsoin häneen anovasti.
- Tyttö kulta, mitä sinä tekisit neljän pankkirosvon matkassa?
- Minulla ei ole passia eikä viisumia, eikä penniäkään rahaa, sanoin ja lisäsin äkkiä: - eli olen vähän niinkuin lainsuojaton, kuten tekin.
- Me emme halua lasta sotkemaan kuvioitamme; ei meillä ole aikaa vahtia pikkutyttöjä, mies sanoi kylmästi ja jatkoi kulkuaan.
Pankinjohtaja istui taas pöytänsä takana ja virnisteli minulle.
- Antonio ja hänen koplansa kiertävät Meksikon pankkeja, etkä varmasti ole ainoa tyttö, joka heidän mukaansa on tahtonut. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että varakas pankinjohtaja on huomattavasti haluttavampi kuin maantierosvo. Ja varakashan minä vielä olen; ei kauaakaan, kun pääpankista virtaa raha-autoja täyttämään holviamme, ja palkkani juoksee taas. Tarjoukseni on yhä voimassa, mies lopetti silmäillen vartaloani avoimesti.
Juoksin minkä koroiltani pääsin, ja päästyäni pankkisaliin huomasin aikamoisen kaaoksen. Ihmisiä makasi maassa ja kolme miestä oli juuri siirtymässä ovelle säkit käsissään. Antonio harppoi jo puolivälissä salia, enkä keksinyt muuta kuin huutaa hänen nimeään ja toivoa, että mies kääntyisi katsomaan. Hän kääntyi, ja sillä välin olin jo ehtinyt ottaa kenkäni pois jaloistani. Ennen kuin mies ehti kääntyä jatkaakseen matkaansa, olin kuronut välimatkaamme umpeen jo puolella, ja koska mies ei vaivautunut juoksemaan, sain hänet kiinni pankin edustalla. Aurinko paahtoi kuin viimeistä päivää - kuumuus oli panostavaa, ja kultainen hiekka poltti paljaita jalkojani. Tartuin uudelleen miehen käsivarteen, ja roikuin siinä niin tiukasti kuin pystyin, mutta mies tyrkkäsi minut maahan vaivattomasti. Ehdin juuri ja juuri ennen tipahtamistani tarrata miehen naamioon, ja se jäi käteeni. Mies kirosi karkeasti, ja heitti minut kovakouraisesti autonsa takapenkille. Pian mies istui jo ratin takana ja auto huristi hiekkaa pöllyttäen pois kaupungista.
Makasin suuressa, upottavassa sängyssä. Olimme ajaneet iltaan saakka, kunnes saavuimme pieneen, perinteiseen länkkärikylään Teksasissa. Kylässä oli vain posti, ruokakauppa ja pieni saluuna, jonka yläkerrassa oli muutama huone matkalaisia varten. Otimme huoneiston, jossa oli vaatimaton keittiö ja makuuhuone. Kun minut oli laitettu nukkumaan, miehet jäivät vielä laskemaan saalistaan. Olin nukahtanut joksikin aikaa, mutta herätessäni kuulin kiihkeää puhetta viereisestä huoneesta. Yritin kuunnella, mitä miehet puhuivat, mutten saanut selvää espanjankielisistä sanoista. Pian puhe kuitenkin lakkasi, ja kuulin oven kolahtavan. Siirsin peiton sivuun ja nousin sängystä. Valkea puuvillamekkoni oli rypistynyt ja tukkani takkuuntunut. Haroin hieman hiuksiani, ja astelin ovelle, jota raotin varovasti. Antonio istui pöydän ääressä hermostuneen näköisenä. Hän nojasi päätään käsiinsä ja mutisi jotain. Raotin ovea hieman lisää ja pujahdin huoneeseen. Katselin hetken Antoniota. Miehessä oli jotain niin perin miehekästä, että se sai sydämeni pamppailemaan ja vatsani kihelmöimään. Mies oli keventänyt vaatetustaan; nyt hänellä oli yllään vain mustat housut ja valkoinen kauluspaita, joka oli puoliksi auki. Hihat oli kääritty kyynärtaipeisiin. Hänen kätensä olivat suuret ja voimakkaat. Hänen rintansa oli lihaksikas, ruskettunut ja osittain tummien, kiharien karvojen peitossa.
Hätkähdin lumouksestani, kun mies alkoi puhua.
- Mitä sinä siellä arkailet? Luulisi, että sinä jos kuka uskallat tehdä mitä haluat, vaikka vastassasi olisi pelätty rikollinen. Miehen äänessä kuulsi suuttumus. Siirryin hitaasti ja varovaisesti miehen viereen. Hän oli istuessaankin minua pidempi. Nostin käteni miehen selälle ja silitin sitä hiljaa.
- Jumalauta, tyttö! Antonio karjui ja ponnahti seisomaan. - Sinun ei olisi pitänyt heittäytyä taakakseni! Mies näytti niin suunnattoman suurelta ja pelottavalta, että peräännyin hieman. Mies lähestyi minua uhkaavana, kunnes seinä oli vastassani enkä päässyt enää kauemmas.
- Älä... sopersin ja valuin alemmas seinää pitkin sitä mukaa kun mies lähestyi minua.
- Sinun takiasi menetin aika kasan pesoja, sinun takiasi kymmenvuotiset kumppanini lähtivät! Ja minä jäin lapsi kontollani jumalan hylkäämään pikkukylään ilman autoa, vain muutama tuhat pesoa taskussani! Mies kumartui ja tarttui hartioihini nostaen minut pystyyn. Silmäni olivat apposen auki, kun kuuntelin miehen vuodatusta peloissani.
- Ehkä minun olisi vain pitänyt jättää sinut tänne ja lähteä heidän mukaansa! Tai myydä sinut, mies jatkoi hampaitaan kiristellen. Mies puristi hartioitani niin, että epäilin niitä pian koristavan aikamoiset mustelmat.
- Mikset sitten tehnyt niin, kysyin arasti.
- Ehkä teenkin! Mies ravisteli minua kuin sätkynukkea, ja pelkäsin hänen itsehillintänsä pettävän täysin. Hän nosti kätensä kaulalleni, ja siveli sitä korostetun hellästi, kunnes puristi sormensa kaulani ympärille.
- Älä... älä satuta minua, anelin peloissani. En uskaltanut liikahtaa vähääkään, mutta kyyneleet valuivat puroina suurista silmistäni. Hetken aikaa mies silmäili minua vihaisena, mutta irrotti sitten otteensa kaulaltani. Livahdin hänen ohitseen kohti ulko-ovea, mutta mies oli kuitenkin nopeampi. Hän tarttui hiuksiini kipeästi. Pyristelin vastaan, mutta mies vain tiukensi otettaan. Jalkani hädin tuskin hipoivat lattiaa, kun hän retuutti minua makuuhuoneeseen. Mies avasi vaatehuoneen oven ja törkkäsi minut sisään. Tömähdin seinää vasten ja tipahdin lattialle, ja juuri kun yritin kompuroida ulos, mies löi oven kiinni ja kiersi avainta lukossa. Hakkasin ovea ja huusin minkä kurkustani sain, mutta mies ei vastannut mitään.
Aikani riehuttuani ja itkettyäni istahdin lattialle epätoivoisena ja peloissani. Vaatehuoneessa oli aivan pimeää, en nähnyt yhtään mitään. Yritin kuunnella niin tarkkaan kuin taisin, mutta huoneesta ei kuulunut pihaustakaan. Oliko mies jättänyt minut tänne yksin, lopullisesti? Miksi hän olisi antanut ystäviensä mennä saaliineen, jos aikoi kuitenkin jättää minut? Ehkä mies tulisi takaisin. Ehkä mies vain suuttui, ja tulisi takaisin ja päästäisi minut pois. Olihan toisaalta minun syyni, että mies jäi ilman tovereitaan ja rahaa. Mies suojeli minua jäämällä luokseni - ehkä mies suojeli minua jopa pitämällä minut täällä! Omatuntoni alkoi painaa minua ja kyynel vieri poskelleni, kun ajattelin, mitä olin saanut aikaan tyrkyttämällä itseni heidän mukaansa. Sitten vielä yritin karata, kun mies oli uhrautunut vuokseni niin suurenmoisella tavalla. Selvitin hieman kurkkuani ja pyyhin kasvojani.
- Antonio... Antonio, aloitin epävarmalla ja hiljaisella äänellä.
- Päästä minut pois. Lupaan, etten enää yritä karata. Anteeksi, että olin niin harkitsematon... Antonio, jatkoin epätoivo äänessäni.
- Anna anteeksi. En minä tarkoittanut, että menettäisit rahasi ja toverisi. Halusin vain mukaasi, sillä sait minussa aikaan niin voimakkaan reaktion. Minusta tuntui, että... tarvitsin sinua. Minua palotti, ja olin aivan yksin. Anna minulle anteeksi... anna anteeksi, kuiskasin.
Ei aikaakaan, kun kuulin, kuinka avain kiertyi lukossa. Pian ovi lennähti auki ja Antonio nosti minut hellästi syliinsä. Nyyhkytin hiljaa hänen rintaansa vasten, ja mies istuutui sängylle. Hän laski minut makaamaan ja asetteli peiton jaloilleni.
- Älähän itke, querida, hän sanoi ja pyyhki kyyneleeni peukalollaan. Vaikka olin poissa tolaltani, kosketus sai väreet kiirimään pitkin selkääni ja kerääntymään alaruumiiseeni. Avasin silmäni ja katselin Antonion kasvoja. Parransänki korosti niiden miehekkyyttä. Antonion huulet olivat täyteläiset, ja hänen tummanruskeat silmänsä avautuivat mustien ja raamikkaiden kulmien alla. Silmäni tuikkivat sinisinä, kun tarkastelin Antonion kasvoja. Omani olivat hyvin erilaiset; pyöreät ja lapsenomaiset. Siniset silmäni olivat suuret ja kauniit, huuleni pieni ja suloinen ruusunpunainen suppu, ja ihoni vaalea, kuten pitkät hiuksenikin. Kohotin käteni ja kosketin Antonion kasvoja varovaisesti. Juoksutin sormeani hänen poskellaan, seurasin kulmakarvan muotoa ja lopuksi sivelin hänen huuliensa kaarta. Kohotin toisenkin käteni ja tartuin hellästi miehen kasvoihin vetäen ne puoleeni. Suutelin miestä varovaisesti ja hieman empien, suutelin toisenkin kerran, mutta mies ei vastannut. Kiedoin käteni miehen kaulaan ja yritin suudella intohimoisemmin, mutta mies irroitti käteni ja painoi minut paikoilleni.
- Sinä olet vasta lapsi, mies sanoi ja nousi seisomaan.
- En minä ole lapsi, sanoin hieman kiihtyen. - Ei lapsella ole naisen muotoja.
- Pikkutyttö mikä pikkutyttö, ei sitä pienet rinnat miksikään muuta, mies tuhahti.
- Mutta Antonio... sinä herätät minussa sellaisen tunteen... sellaisen, mitä en ennen ole tuntenut, sanoin ujostellen ja kasvojani peitellen. - Sellaisen kutinan vatsaan, ja ...tänne, sanoin posket punoittaen ja koskettaen pimppaani kevyesti. - Se tuntuu jotenkin pakottavalta... kuin sille olisi pakko tehdä jotain, sanoin ja mutristin huuliani.
Mies puristi kätensä nyrkkiin. - Älä leikittele kanssani, hän sanoi uhkaavalla äänellä.
- Mutta enhän minä... mitään leikittele, sanoin hölmistyneenä. - Ei se tunne mene pois, ellet tee sille jotain, lisäsin ja nousin seisomaan Antonion viereen. Kiersin käteni hänen ympärilleen ja painoin kasvoni vasten hänen kovaa rintaansa.
- Antonio, minä rakastan sinua, etkä saa jättää minua enää yksin, mumisin hiljaa. Antonio puristi minut rintaansa vasten ja silitti hiuksiani. Kohotin kasvoni kohti Antoniota ja anelin silmät kosteina, että hän suutelisi minua, edes ihan vähän. - Tarvitsen sitä, tarvitsen sinua, Antonio...
Antonio työnsi minut käsivarren mitan päähän itsestään ja istuutui sängylle haroen hiuksiaan.
- Soy un hombre - no un santo, por dios, mies rähähti kiihkeästi. Hän riuhtaisi minut itseään vasten ja suuteli minua rajusti. Käteni lepäsi Antonion rinnalla, joka pajastui puoliksi napitetun paidan alta. Antonion iho oli kuuma ja tuntui polttavalta sormenpäissäni. Antonion kädet vaeltelivat vartalollani ja saivat minut tuntemaan itseni hyvin pieneksi. Antonion kiihkeys pelotti minua, ja yritin vastustella. Antonio heitti minut sängylle kohottautuen päälleni. Hän jatkoi suutelemistani ja vartaloni hyväilyä, kuin ei olisi lievää vastarintaani huomannutkaan. Hengitykseni kiihtyi ja muuttui katkonaiseksi kiihotuksesta - ja pelosta. Painoin käteni vasten hänen rintaansa ja yritin työntää häntä pois, mutta Antonio pysyi paikallaan kuin kivimuuri.
Antonio tarttui mekkoni helmaan ja veti sen kokonaan pois paljastaen koskemattomat rintani. Ne olivat keskikokoiset ja kauniin pyöreät. Hän kumartui ylleni ja suuteli jo valmiiksi nöpöttävää nänniäni. Hän imaisi sen suuhunsa ja imi sitä niin, että se kasvoi valtavan suureksi ja herkäksi. Voihkaisin, kun mies maiskautti sen ulos suustaan.
Mies suuteli minua jälleen, tällä kertaa eroottisen varmoin ottein. Hänen kielensä tutki suutani harjaantuneesti ja dominoivasti. Vaikka tilanne kauhistutti minua, se kiihotti sitäkin enemmän. Pimppaani kuumotti ja se sykähteli äärimmilleen kiihottuneena. Miehen vahva käsi liukui kuumana rinnaltani lantiolleni ja pikkupöksyjeni päälle. Henkäisin kiivaasti. Tunsin kuinka pimppani tulvi kosteutta ja sitä pakotti suunnattomasti, tuntui kuin se olisi ollut räjähtämäisillään. Mies sujautti kätensä pikkupöksyihini ja liu'utti sormeaan kevyesti liukkaiden häpyhuulieni välissä. Huokailin nautinnosta. Mies paineli klitoristani taitavasti ja tunsin paineen kasvavan äärimmilleen, kunnes se oli laukeamaisillaan. Juuri silloin mies vetäytyi pois. Ynähdin pettyneenä.
Mies heitti paitansa lattialle mekkoni seuraksi, ja tarttui alushousuihini ja nykäisi nekin pois. Hän asetti jälleen peukalonsa klitorikselleni ja työnsi yhden sormen turvonneeseen kolooni. Kesti vain hetken, kunnes pimppani ensin kiristyi äärimmilleen ja alkoi sitten sykähdellä voimakkaasti lähettäen suunnattomat nautinnon aallot koko vartalooni.
Hetken aikaa mies vain helli herkistynyttä pimppaani sormillaan, mutta riisui pian housunsa ja alkoi suudella minua uudelleen. Vartaloni syttyi jälleen eloon, kun mies näykki huuliani ja kaulaani. Pian hänen voimakkaat kätensä jo kourivat rintojani ja peppuani. Minua alkoi jälleen pelottaa. Mies siirtyi istumaan sängyn reunalle ja laski minut lattialle kontalleni haarojensa väliin.
- Tienes una boca muy preciosa, mi querida. Mies tarttui hiuksiini painaen kasvoni kaluaan vasten. Hän painoi sen lähes väkivaltaisesti suoraan suuhuni. Säikähdin ja yritin perääntyä, mutta mies piti päätäni paikoillaan ja käski imeä. Aloitin varovaisesti, mutta käsi painoi päätäni upottaen paksun kullin nieluuni, joka sai aikaan kakomisrefleksin. Yritin perääntyä uudelleen, mutta käsi ei antanut minun hievahtaakaan. Yritin imeä parhaani mukaan ja hieroa kaksin käsin vartta, joka jäi lähes kokonaan suuni ulkopuolelle.
Antonio sipaisi huultani ja nosti minut viereensä. Hän levitti haarani ja nousi päälleni. Minua pelotti, todella pelotti, ja nostin käteni vasten hänen rintaansa.
- E-ei sittenkään... en haluakaan, sopersin silmät pyöreinä ja peitin kasvoni käsilläni. Mies kosketti klitoristani ja värähdin lähes orgasmin partaalla.
- Eikö todellakaan halua, querida, mies kysyi ivaa äänessään. Mies avasi reiteni uudelleen, vaikka yritin estää häntä.
- Älä, vaikeroin ja yritin työntää miestä pois.
Antonio pysähtyi ja katsoi minua suoraan silmiin.
- Kuule tyttö, minua ei kukaan kohtele näin, et edes sinä, Antonio murahti ja jatkoi: - Se voi tapahtua sinulle miellyttävällä tai epämiellyttävällä tavalla, mutta älä luulekaan, että voit luistaa siitä. Mies nousi haara-asentoon päälleni vastusteluistani huolimatta, ja lyötyäni miestä vangitsi käteni ylleni. Yritin vääntelehtiä, mutta en liikkunut oikein mihinkään, kun miehen reidet puristivat minua paikoilleen ja käteni olivat hänen rautaisessa otteessaan.
Mies ohjasi kalunsa vaolleni ja keräsi siihen kosteutta hieroen sillä häpyhuuliani. En voinut sille mitään, mutta huuliltani karkasi pieni huokaus. Mies painoi kalunsa vasten pientä koloani, mutta minusta tuntui, ettei sillä ei ollut toivoakaan mahtua sisään. Mies painoi entistä kovemmin, mutta jokin oli pahasti tiellä. Puristin silmäni kiinni ja vaikeroin kipua.
- Ei se mahdu... ei se mahdu, ole kiltti...
- Voi tyttö pieni, kyllä se mahtuu, ja sinä tulet nauttimaan siitä, mies sanoi painokkaasti ja survaisi kalunsa sisääni yhdellä voimakkaalla työnnöllä. Parkaisin kivusta. Se tuntui lamaannuttavan minut täysin. Valitin kovaan ääneen, sillä kipu ei tuntunut laantuvan laisinkaan. Sentti sentiltä miehen suuri kalu upposi pieneen puristuksessa olevaan pimppaani. Päästyään pohjalle mies veti kalunsa takaisin huulille ja alkoi täyttää koloani uudelleen. Se upposi hieman paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, mutta aiheutti yhtä kovaa kipua venyttäen pimppaani äärimmilleen.
Miehen kalu hieroi voimakkaana jokaista nautinnonpistettäni, ja kaiken kivun keskeltä alkoi nousta lieviä nautinnon aaltoja, jotka voimistuivat joka työnnöllä. Tunsin valtavaa pakotusta koko lantiossani. Jokainen lihakseni jännittyi äärimmilleen, kunnes kipu ja nautinto olivat niin äärimmäistä, etten kestänyt enempää, vaan voimakkaat supistukset valtasivat koko kehoni. Voihkintani lakattua mies totesi ivaa äänessään:
- Así, querida, enkö sanonutkin niin...
Mies jatkoi tuskallista työntelyään vielä jonkin aikaa, kunnes jännittyi ja työnsi muutaman suorastaan väkivaltaisen voimakkaan työnnön syvälle pieniin sopukoihini ja täytti minut lämpimällä purkauksella.
Mies kierähti päältäni ja jäi makaamaan selälleen toinen käsi niskansa takana. Hän otti savukkeen yöpöydältä ja laittoi sen huuliensa väliin. Käännyin selin mieheen. Niiskautin hiljaa ja toivoin, ettei mies huomaisi kyyneliäni.
- Älähän tee itsestäsi marttyyria, mi pequeña, sinä nautit siitä, mies sanoi rennosti katse kattoon kohdistettuna ja pyöräytti minut kainaloonsa. Hän silitti hiuksiani ja näytti hyvin rentoutuneelta ja tyytyväiseltä imaistessaan henkoset savukkeestaan.
Tumpattuaan savukkeensa mies vilkaisi minuun ensi kerran ja pyyhkäisi hellästi alaluomeani.
- Miksi kyyneleet, pikkuinen? Sinähän halusit sitä, suorastaan kerjäsit. Kun minä annan jotain, otan saman verran takaisin - ellen enemmänkin, mies totesi ja painoi suudelman kosteille huulilleni. - Kun muistat sen, meillä alkaa sujua paljon paremmin, mies lopetti pilke silmäkulmassaan ja nousi seisomaan venytellen suurta vartaloaan.
- Minä nautin sinusta, hän sanoi ja meni pieneen kylpyhuoneeseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Excelente! Fantástico! Tätä lisää!
Kiva alku. Mun mielenkiinto lopahti Antonion mukaan lähtiessä. Romanssit palstalle kuuluu tai novelleihin. Kinkyä ei ole nähnytkään.