Olen kuudennella viikolla raskaana ja raskaus ei ole suunniteltu. Mieheni on kuitenkin "kärsinyt" vauvakuumeesta jo vimme kesästä ja tiedän että lapsi on todella odotettu, miehenkin puolesta.
Ongelma, tai onko se nyt ongelma sitten, on se, että kaipaisin vähän enemmän innostuneisuutta mieheni osalta. Välillä tuntuu, että hän ei edes muista että olen raskaana. Ei kysele vointia ja jos kerron itse ei reagoi siihen mitenkään.
Tänä aamuna hän oli lähdössä töihin ja kerroin kuinka paljon pelkään sitä tilannetta kun lapsi on syntynyt ja joudun sitä periaatteessa hoitamaan yksin. Mieheni käy viikot muualla töissä ja on kotona vain viikonloppuisin. Minulla ei ole paikkakunnalla yhtään ystäviä tai tuttuja.
Hän sanoi että se on kaksipiippuinen asia ja että ei olisi hyvä jos hänkin on vain kotona... En tiedä tarkoittiko hän sillä että tulot tippuisivat vai että menisi hermot kun olisimme kummatkin kotona... Minä aloin itkemään ja halusin vain halauksen ja vähän kauniita sanoja mutta mies lähti vain töihin. Sanoi vain heippa ja lähti. Nyt itken täällä sitten kun on niin kurja olo... Ensimmäistä kertaa mietityttää että onko tämä nyt sitten tällaista tästä lähtien. Kaipaisin vain hellyyttä ja vähän myötätuntoa. Oloni ei kuitenkaan ole ollut kovin hyvä tässä alkuraskaudessa (mahaa jomottaa, oksettaa, väsyttää ja lisäksi minulla on vielä paha genitaaliherpes päällä)
Ongelma, tai onko se nyt ongelma sitten, on se, että kaipaisin vähän enemmän innostuneisuutta mieheni osalta. Välillä tuntuu, että hän ei edes muista että olen raskaana. Ei kysele vointia ja jos kerron itse ei reagoi siihen mitenkään.
Tänä aamuna hän oli lähdössä töihin ja kerroin kuinka paljon pelkään sitä tilannetta kun lapsi on syntynyt ja joudun sitä periaatteessa hoitamaan yksin. Mieheni käy viikot muualla töissä ja on kotona vain viikonloppuisin. Minulla ei ole paikkakunnalla yhtään ystäviä tai tuttuja.
Hän sanoi että se on kaksipiippuinen asia ja että ei olisi hyvä jos hänkin on vain kotona... En tiedä tarkoittiko hän sillä että tulot tippuisivat vai että menisi hermot kun olisimme kummatkin kotona... Minä aloin itkemään ja halusin vain halauksen ja vähän kauniita sanoja mutta mies lähti vain töihin. Sanoi vain heippa ja lähti. Nyt itken täällä sitten kun on niin kurja olo... Ensimmäistä kertaa mietityttää että onko tämä nyt sitten tällaista tästä lähtien. Kaipaisin vain hellyyttä ja vähän myötätuntoa. Oloni ei kuitenkaan ole ollut kovin hyvä tässä alkuraskaudessa (mahaa jomottaa, oksettaa, väsyttää ja lisäksi minulla on vielä paha genitaaliherpes päällä)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei se voi tietää miltä sinusta tuntuu jos et kerro.
Mies ei aisti raskauttasi mistään muusta kuin käytöksestäsi. Raskaana olevat muuttuvat käytökseltään omituisiksi (kuten sinäkin olet muuttunut) ja jos miehellesi ei kukaan kerro mistä se johtuu on hän ihan pihalla. Luulee sinun tulleen jotenkin hulluksi. Järkevästi ajatteleva miehesi ei voi ymmärtää miten alle sentin mittainen olento yhtäkkiä muuttaa käyttäytymistäsi ja tarpeitasi.
Miehet innostuvat lapsesta yleensä siinä vaiheessa kun se on konkreettinen. Eli syntynyt ja vielä enemmän sitten kun siitä alkaa olla seuraa taaperoiässä. Vauvat ovat enemmän äitien juttu.
Meillä meni mieheni kanssa lähes juurikin tuohon tapaan alkuraskaudesta. Tilanne helpotti heti kun ukko näki ultrassa että masussa oikeesti on jotain. Ei siitä kyllä koskaan sellasta elokuvien unelma odottaja-isää tullut. Itsestä tuntui ettei mies välittänyt pätkääkään vauvasta tai itsestäni, jälkeenpäin ajateltuna se menee kyllä hormonien piikkiin :) Magnesium auttaa siihen vaivaan.. Älä huoli, suomalaiset miehet vaan yksinkertaisesti on valtaosin niin toopeja ettei ne osaa käsitellä asioita sydämellä. Sitten kun näät vaavin isin sylissä ekaa kertaa niin huomaat murheittesi olleen turhia :)
Sinulla on juuri nyt se vaihe raskaudesta,että mielialat vaihtelee jatkuvasti. Pienetkin asiat tuntuvat kaatavan maailman. Olen ollut 4 kertaa raskaana ja synnyttänyt,joten tiedän mistä puhun. Jotkut ovat raskaana ollessaan hehkeimmillään ja toiset,johon minä lukeudun,kauheimmillaan. Mutta olotila alkaa helpottaa toisella kolmanneksella,eli tossa 3-4kk odotusajassa.
tarkoitettu miesten keskusteluun.
Jos teillä on muuten suhde kunnossa, niin älä huoli. Ei äijät tajua mitenkään sitä myllerrystä joka käy sinun sisällä. Sinä muutut, et ehkä itsekkään vielä tajua miten,jos olet ensisynnyttäjä ( kohta ymmärrät ). Sinulta tulee paljon odotuksia, ajatuksia. Oletko nyt muka huonompi naisena? ( Et todellakaan) Nyt se mies hakee vaan muita, jotka ei ole raskaana ( Oikeasti mies on niin ylpeä, ettei sanotuksi saa) Seksiä ei kai enää voi harrastaa? ( Kokemuksesta....SEKSI VAIN PARANEE...) Ja loppujen lopuksi jos miehesi on se MIES, niin odotappa sitä päivää, kun hän nostaa esikoisenne syliinsä. AAaaahh... ps. mieskin saa itkeä ( ainakin oman lapsensa takia)..