kiitos tästä hyvästä.

tämän uuven palstan kunniaks pittää illalla ottaa fingerporilainen. oli tämä aikamoinen yllätys.
tuos jossai ko joku sanoi et kaik on tarkotettu nuoremmille ihmisille nykyää maailmassa. siihe miekii olen kiinnittännyt huomioo.

jos ikä tullee esiin jossain ja siin ikäryhmitellää,niin viimesenä on ylleensä 50- ja viiva peräs, et siit etteenpäin.muttei uskalleta kirjottaa 60 tai 70 tai jopa 80.

sehä se ihmisen luonne on ,nuorenpana semmonen ,ettei hää usko vanhakss tulevansakaa,et hää on ikuisest nuor. ehkä luonto on niin tarkottanukkii,ettei nuorna piä murehtii ryppyjää,kuihtuvaa ruumiistaa,sairauksiiaa ja viimesii asuin paikkojaa.

sillo on vaa elettävä ja oltava nuor. en miekää murehtinu niit asioita. vaik monet enne vanhaa mietti enenpi ko nykyajan ihminen ,mite hänen vanhan käyp.

se johtu vissii siit ko enne ei ollu avustuksii,ei kotihoitoo eikä mittää appuu valtiolta tai kunnalta vanhuues. lapset hoiti vanhempansa ja jos ei ollu kettää eikä yksin tullu toimee passitettii vaivaistalloo.

sitähän jalmari pelkäs ko ruttoo. hää alko petaamaa vanhuuen varalle heti sodan loputtuu ja puhu siit koko elämän, et meiän pittää tehhä työtä ja säästää ettei jouduta vaivaistalloo.

jalmari oli suorastaa nuuka kaikessa. mittää ei haaskattu. jokkainen paperi pala ja narunpätkä pantii taltee. kaik käytettii niin loppuu,ettei ollu ennää mittää pois heitettävvääkää.

ja saiha hää assuu kotonaa loppuun asti,vaikkei työtä lopettannukaa,pellolle kevätkyntöihin kuoli 86 vuotiaan.

oon maailman meno siin mieles mänt hyvvää suuntaa et vanhukset ei joutu ainaakaa heitteille maantielle. heist pietää huolta.

no ,mie nyt mänin taas jutussain niin vanhaks ,että alko itelläkkii selkä täs kirjottaes jo köyristyy.:))

nykyajan vanha on mielestäin pirteempi ko enne,varmaa sekkii merkkaa, et ruoka on parempaa ja vaihtelevampaa, eikä hyö oo niin raskaalla työllä ennää vanhana.

miekii oon ollu ihan vetree, nyt oon viikon vähä potenu, ja se on vient pettii, mut kyllä se täst taas tokenee.

toivo on kantant minulle hedelmii ja tehny ruokaa.minul ei oo ennää elämäs mittää hättää ko oon saannu nämä ihmiset perheeksi.

mie jo piän heit perheenä ,vaik en heille sitä oo sanonukkaa,mutta jos minust tullee mummo ja kummikin viel niin sillohan mie oon heiän perheen jäsen. tai melkee;)

ja hyö ko on ain viikonloput täällä remontissa ja viikolkii on nyt käynny ko oon ollu kippee.

tuntuu niin mukavalle vähä sairastaa ko joku höpsöttää vieres huolehtimas,kohan ei kivistäs ,niin tämmösen lelluttelu kuurin vois ottaa sillo tällö;)

kippis sitten illalla teille kaikille ja tälle uuvelle osastolle:)))