Kärsin kamalasta esiintymisjännityksestä, ja olen sen takia saanut hylättyjä numeroita kun välttelen esitelmien pitämistä koulussa, jo pelkkä nimenhuuto pelottaa... Syön nyt remeronia 30 mg, mutta apua siitä ei ole ollut. psykiatri kertoi että hän voisi kirjoittaa minulle beta salpaajia otettavaksi tarpeen mukaan, eli juuri ennen esiintymistä tms. Pelkään myös lääkkeiden sivuvaikutuksia, pahiten pahoinvointia ja oksentamista. Millaista se on kun ottaa lääkkeen ennen esiintymistä? Miltä silloin tuntuu? Millaisis haittavaikutuksia on tullut? En ole vielä kysynyt enempää näistä lääkkeistä mutta esitelmiä kasaantuu koko ajan lisää ja ne olisi pakko jossain vaiheessa pitää.
Kiitos vastauksista.
Kiitos vastauksista.
Vastaukset 9
Vanhimmat
koulujen alkua laitoin ennakoivasti seuraavan viestin. Sieltä pitäisi löytyä kaikki olellinen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=97&conference=1500000000000124&posting=22000000001155211
sama suoraan tässä:
Esiintymispelosta
Kirjoittanut: hmmm, 7.9.2003 klo 13.45
Taas alkavat mm koulut ja esiintymis jne. Esiintymispelko nostaa päätään.
Aiheesta on keskuteltu aikaisemmin mm allaolevissa linkeissä. Niistä käy ilmi, että todella monet ovat saaneet apua, kun ovat poikenneet lääkärissä kertomassa ongelmastaan.
Suosittelen asiasta kärsiviä tutustumaan ao linkkeihin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=97&conference=1500000000000124&posting=20500000000312991
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=97&conference=1500000000000124&posting=15000000000005760
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=97&conference=599&posting=20500000000264020
nimeltä Sotalol, kun jännitysoireisiini liittyi sydämen tiheälyöntisyys. Mulle betasalpaaja teki ällöttävän olon. Ei sopinut. Parhaiten oireisiini tepsii Limbitrol-niminen lääke.
mutta pitää ottaa n. 40-60 minuuttia ennen esiintymistä vesilasillisen kera. Kaikilla se ei vaikuta ja tekee joillekin sivuoireita. Minulle tuli alkuun hirveä väsymys ja haukottelin koko ajan.
Lääkettä kannattaa kokeilla ennen oikeaa käyttöä, sopiiko se, ja että alkuvaikeudet häviäisivät. Propralista tuli aluksi ilmavaivoja (närästys), siinä taitaa olla laktoosia.
Sain ko. lääkettä ku jouduin pakosta esiintymään yli 200:lle hlölle, nykyisessä työssäni joudun joskus (enkä kerran kk:ssa) esiintymään ja lääke todella auttaa! Suorastaan nautin esiintymisestä kun ei tarvi jännittää.
Sivuoireita mulle ei ole tullut muuta kun kuumottavat korvat..
koskaan tuntenut mitään sivuvaikutuksia, vaikka olen vuosikausia käyttänyt säännöllisesti esiintyessäni beettasalpaajaa.
Todella hieno homma!
Minäkin kärsin peloista. Niitä onkin paljon.. korkeat paikat, joukkoliikennevälineet, yksinäisyys, lääkärit, sairaalat, terveysasemat, sairaudet, sekoaminen, (hulluksi tuleminen) sosiaaliset tilanteet joissa syödään, ja kaikista eniten pelkään oksentamista. Olen 27 vuotias ja viimeksi olen oksentanut 4 vuotiaana. Pelkään sitä niin paljon että olen ajatellut että kuolisin mieluummin kuin oksentaisin. Tämä rajoittaa elämääni aivan älyttömästi. Välillä on helpompaa, valillä yhtä helvettiä. Eniten pelkään että oksennan kun olen yksin. Jos olen tutussa seurassa, en pelkää niin paljon. Tämän vuoksi yksin oleminen ahdistaa valtavasti. Ei ole ollut päivääkään etten olisi pelännyt tätä yhtä asiaa. Arvatkaa tunnenko olevani täysin idiootti kun ihmiset saavat tietää pelostani. Kun tämä kyseinen pelko kun ei ole mikään kovin yleinen. Kärsin myös paniikkihäiriöstä. Se puhkesi ollessani 16 vuotias. Paniikin tullessa pelkään eniten oksentavani ja menen yhä enemmän paniikkiin. Elän siis melkoisessa oravanpyörässä. Ihanimpia hetkiä on ne jolloin olen tutussa porukassa jossain mukavassa paikassa tai tilanteessa. Silloin olen ns. turvassa, enkä edes ajattele koko oksentamista.
Moi!
Etpä usko kuinka yleinen ongelma oksennuskammo on. Itse kuulun ko. postituslistalle, joka tosi on englannin kielinen mutta siellä olen tavannut monia ihmisiä ja on ihana kun saa puhua ja saada neuvoja ja rohkaisua omiin ongelmiinsa. Minäkin luulin ennen että olen yksin tämän hullulta kuulostavan fobian kanssa. Minäkin aina sanon että kuolisin mielummin kuin oksentaisin, mutta toisaalta pelkään kuolemaakin niin paljon, että ehkä sittenkin mielummin oksentaisin kuin kuolisin. Olen 19 ja vimeksi oksensin 1998 jouluna, eli 5 vuotta sitten.
Minä taas olen mielummin yksin. Pääsin vihdoin omaan asuntoon, solussa asuminen oli yhtä helvettiä. Kärsin vatsavaivoista päivittäin, ja paniikki vaivaa silloin kun olen ihmisten seurassa. Inhoan ja välttelen sosiaalisia tilanteita, julkista puhumista ja julkisia ruokailuja.
Voit mailata minulle jos haluat jutella.
Meilaisin sulle todella mielelläni, mutten ymmärrä mistä löydän meiliosoitteesi??? Meilaa sinä mulle!
niin, mun sähköposti on [email protected]