Eilisessä Helsingin Sanomissa oli verotuksen oikeudenmukaisuutta HS:n asiantuntijaraadin mielipiteiden pohjalta käsittelevä juttu. Siitä jäi minulle ainakin perintö- ja lahjaverotuksen osalta hatusta vetäistyn sivumaku.
Jo faktatieto oli väärin: perintöveroprosentti ei ole esitetyn taulukon mukainen 0-26, vaan 0-32 (tai tarkemmin liki 32).
1.1.2009 lukien korkein veroprosentti I veroluokassa on 13. Kuluvan vuoden loppuun asti se on 16. Tähän asti II veroluokassa on maksettu I luokan vero kaksinkertaisena. Kun syksyllä I veroluokan veroa laskettiin kolmella prosenttiyksiköllä, II veroluokan prosentit pysytettiin ennallaan. Korkein veroprosentti siis 1.1.2009 jälkeenkin II veroluokassa on 2 x 16 eli 32. Ero ilmoitettuun on huomattava ( 23 %).
Leskien ja rintaperillisten verokohtelua on viimeaikaisilla uudistuksilla olennaisesti helpotettu. Silti poliittisia irtopisteitä kerätään edelleenkin nimenomaan näistä perillistahoista huolta kantamalla. Tästä esimerkkinä em. raadin jäsenen Jaakko Kianderin toteamus: "Lesken asema voi olla kohtuuton, siinä pitäisi joustaa. Samoin veron maksamisessa. Alaikäiselle voi tulla 50.000 euron vero heti maksuun, vaikka taloa ei saa haltuun eikä sitä voi myydä."
Se kyllä pitää paikkansa, että veronmaksu voi käydä vaikeaksi, jos perittyä omaisuutta ei pystytä realisoimaan. Mutta otetaanpa lähempään tarkasteluun, millaisesta perinnöstä (talosta) alaikäiselle voi tulla Kianderin mainitsema "50.000 euron vero heti maksuun".
Esimerkki:
Perittävältä jää oikeudenomistajina 55-vuotias leski ja kaksi alaikäistä lasta. Perittävä omisti talon, johon leskellä ei ole avio-oikeutta; lapset siis perivät talon.
Mikä on talon käypä arvo, jos siitä kahdelle alaikäiselle lapselle lankeaa kumpaisellekin 50.000 euron suuruinen perintövero? Vastaus: 1.830.768 euroa (11 miljoonaa markkaa)!
Veroon päädytään seuraavasti:
Perintö 1.830.768 €, mistä kummankin lapsen osuus on puolet eli 915.384 €. Kun tästä vähennetään lesken elinaikaisen hallintaoikeuden pääomitettu arvo (10 x 5/100 x 915.384 € =) 457.692 € sekä alaikäisyysvähennys 40.000 €, jäännös osoittaa verotettavan perinnön määrän, mikä on 417.692 €; tästä perintövero per lapsi on 50.000 €. Miljoonaperinnön veroprosenttikin on vähennysten ansiosta vain 5,6.
Ei liene kovin monen alaikäisen ongelma saada perintönä parin miljoonan euron asunto. Ja jos perittävällä on ollut noin hulppea asunto, niin eiköpähän muutakin perittävää liene siunaantunut sen verran, että sitä realisoimalla lapset perintöveronsa kykenevät maksamaan, vaikka asunto onkin lesken hallinnassa hänen elinaikansa.
Entäpä lesken asema? Otetaanpa toinen esimerkki, missä (1.1.2009 jälkeen) perillisenä ovat toisaalta varaton leski ja toisaalta (testamentin nojalla) varaton avopuoliso. Perittävältä on jäänyt pääkaupunkiseudulla tavanomainen 260.000 euron arvoinen asunto. Aviopuolisoilla ei ole avioehtoa.
Leski saa avio-oikeuden nojalla verotta omistukseensa puolet eli 130.000 euroa, toinen puoli on perintöä, mistä leski voi vähentää puolisovähennyksenä 60.000 euroa. Lesken verotettava perintö on 70.000 euroa, mistä vero on 4.800 euroa.
Avopuolison verotettava perintö on 260.000 euroa, ja hänelle siitä lankeava vero 73.400 euroa.
Esimerkkitapauksessa lesken perintövero siis on 4.800 € ja veroprosentti (koko asunnon arvosta laskettuna) 1,8, kun taas avopuolison, "avolesken", vero on 73.400 € ja veroprosentti 28,2. Saman asunnon omistusoikeuden saamisesta leski siis selviää 1/15 osalla siitä, mitä perittävän avopuoliso joutuu perintöverona maksamaan.
Lesken ja rintaperillisten asema perinnön verotuksen suhteen ei siis olekaan aivan niin huono kuin verokeskusteluissa jatkuvasti, asiantuntijoidenkin taholta, on annettu ymmärtää.
Jo faktatieto oli väärin: perintöveroprosentti ei ole esitetyn taulukon mukainen 0-26, vaan 0-32 (tai tarkemmin liki 32).
1.1.2009 lukien korkein veroprosentti I veroluokassa on 13. Kuluvan vuoden loppuun asti se on 16. Tähän asti II veroluokassa on maksettu I luokan vero kaksinkertaisena. Kun syksyllä I veroluokan veroa laskettiin kolmella prosenttiyksiköllä, II veroluokan prosentit pysytettiin ennallaan. Korkein veroprosentti siis 1.1.2009 jälkeenkin II veroluokassa on 2 x 16 eli 32. Ero ilmoitettuun on huomattava ( 23 %).
Leskien ja rintaperillisten verokohtelua on viimeaikaisilla uudistuksilla olennaisesti helpotettu. Silti poliittisia irtopisteitä kerätään edelleenkin nimenomaan näistä perillistahoista huolta kantamalla. Tästä esimerkkinä em. raadin jäsenen Jaakko Kianderin toteamus: "Lesken asema voi olla kohtuuton, siinä pitäisi joustaa. Samoin veron maksamisessa. Alaikäiselle voi tulla 50.000 euron vero heti maksuun, vaikka taloa ei saa haltuun eikä sitä voi myydä."
Se kyllä pitää paikkansa, että veronmaksu voi käydä vaikeaksi, jos perittyä omaisuutta ei pystytä realisoimaan. Mutta otetaanpa lähempään tarkasteluun, millaisesta perinnöstä (talosta) alaikäiselle voi tulla Kianderin mainitsema "50.000 euron vero heti maksuun".
Esimerkki:
Perittävältä jää oikeudenomistajina 55-vuotias leski ja kaksi alaikäistä lasta. Perittävä omisti talon, johon leskellä ei ole avio-oikeutta; lapset siis perivät talon.
Mikä on talon käypä arvo, jos siitä kahdelle alaikäiselle lapselle lankeaa kumpaisellekin 50.000 euron suuruinen perintövero? Vastaus: 1.830.768 euroa (11 miljoonaa markkaa)!
Veroon päädytään seuraavasti:
Perintö 1.830.768 €, mistä kummankin lapsen osuus on puolet eli 915.384 €. Kun tästä vähennetään lesken elinaikaisen hallintaoikeuden pääomitettu arvo (10 x 5/100 x 915.384 € =) 457.692 € sekä alaikäisyysvähennys 40.000 €, jäännös osoittaa verotettavan perinnön määrän, mikä on 417.692 €; tästä perintövero per lapsi on 50.000 €. Miljoonaperinnön veroprosenttikin on vähennysten ansiosta vain 5,6.
Ei liene kovin monen alaikäisen ongelma saada perintönä parin miljoonan euron asunto. Ja jos perittävällä on ollut noin hulppea asunto, niin eiköpähän muutakin perittävää liene siunaantunut sen verran, että sitä realisoimalla lapset perintöveronsa kykenevät maksamaan, vaikka asunto onkin lesken hallinnassa hänen elinaikansa.
Entäpä lesken asema? Otetaanpa toinen esimerkki, missä (1.1.2009 jälkeen) perillisenä ovat toisaalta varaton leski ja toisaalta (testamentin nojalla) varaton avopuoliso. Perittävältä on jäänyt pääkaupunkiseudulla tavanomainen 260.000 euron arvoinen asunto. Aviopuolisoilla ei ole avioehtoa.
Leski saa avio-oikeuden nojalla verotta omistukseensa puolet eli 130.000 euroa, toinen puoli on perintöä, mistä leski voi vähentää puolisovähennyksenä 60.000 euroa. Lesken verotettava perintö on 70.000 euroa, mistä vero on 4.800 euroa.
Avopuolison verotettava perintö on 260.000 euroa, ja hänelle siitä lankeava vero 73.400 euroa.
Esimerkkitapauksessa lesken perintövero siis on 4.800 € ja veroprosentti (koko asunnon arvosta laskettuna) 1,8, kun taas avopuolison, "avolesken", vero on 73.400 € ja veroprosentti 28,2. Saman asunnon omistusoikeuden saamisesta leski siis selviää 1/15 osalla siitä, mitä perittävän avopuoliso joutuu perintöverona maksamaan.
Lesken ja rintaperillisten asema perinnön verotuksen suhteen ei siis olekaan aivan niin huono kuin verokeskusteluissa jatkuvasti, asiantuntijoidenkin taholta, on annettu ymmärtää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
liity mitenkään verotukseen. Verottajan ainoa päämäärä ja tavoite on kerätä niin paljon veroja kuin mahdollista, jopa lain henkeä rikkoen. Oikeudenmukaisuutta ei verottaja edes mieti, verottaja hakee vain kaikki mahdolliset kohdat joista voi verottaa. Väärillä tulkinnoillakin, jopa tietoisesti sellaista tekemällä. Väittämällä jotain mikä ei pidä paikkaansa. Ja verolaki on siitä kumma laki että se 'ajaa yli' kaikkien muiden lakien. Kohtuuttomuuskaan ei verottajaa estä verottamasta. Vanha tuomarin ohje Olaus Magnukselta: "Mikä ei ole oikeus eikä kohtuus ei saata olla lakikaan", se on hylätty verolakeja säädettäessä ja verottajaa ohjeistaessa! Lisäksi nykyisin verovirkailijat ovat itse luvattoman huonosti perehtyneet veroasioihin ja verolakiin, epäilyttää joskus että verotusta tehdään enemmän tunteen pohjalta kuin lain mukaisesti. 'Libera nos a malo'!
Voi se 1000 euronkin lasku olla 2 vuotiaan maksettavaksi kohtuuton.
Vastaavasti nuori aikuinen lapsi, tonnin parin perintöveromaksu on usein aika kohtuuton, perittyä omaisuutta ei välttämättä ikinä realisoidu myytäväksi asti.
Perinnönjättäjä kuoli heinäkuussa 2008. Omaisuuden pääosa oli 10000 YIT:n osaketta joiden arvo perunkirjoituksessa oli 10000*17.5 = 175000 euroa. Perintöveropäätös tuli (ainoalle) alaikäiselle rintaperilliselle postista tänään: 19900 euroa maksettava. No onneksi myös osakkeet saatiin kirjattua arvo-osuustilille samana päivänä jotta vero saadaan maksettua. Jos hän myy kaikki päivän kurssiin, hän saa rahaa (ennen kuluja) 44000 euroa. Hänen todellinen veroprosenttinsa on siis 19900/44000 = 45.2%
Jos perinnönjättäjä olisikin tehnyt testamentin II veroluokkaan kuuluvan kummipoikansa hyväksi, tämä joutuisi maksamaa veroa 46200 euroa, eli todellinen veroprosentti on 46200/44000 = 105%. Kummipojan ei edes kannata ottaa testamenttia vastaan, ellei hän sitten halua heittäytyä verottajan armoilla ja toivoa saavansa perintöverotusta oikaistua harkinnanvaraisilla perusteilla.
On selvä epäoikeudenmukaisuus, että testaattorin tahto voi jäädä toteutumatta verottajan ahneuden takia.