Alakaahan kokkailemaan

elämään jokaista tuntia täysillä, en luultavasti edes jokaista päivää. Välillä pitää rentoutua ja laiskotellakin.;))

Muuten yritän mielelläni poimia päiviini reseptisi ainaita parhaan kykyni mukaan. Matkani kohti täydellisyyttä, ei vielä ole päättynyt.;)))

täsä vaan niin huono kokki.
Muistaisi ees ensimmäisen ja viimeisen,
olisi oma itsensä ja rohkea.

Kaiken muun annostelisin hyppysillä, hiukkasilla ja ripauksialla, hieman sitä ja tätä.

Sitten vaan ihmettelen, että tämmöistäkös tämä elämä nyt on.

on minule tuommonen soppa tehtäväksi, eikä se mene ales vaikka toinenki sen keittäs, ja yrittäis väkisin syöttää.
Mie teen omat keitokseni, niin tulleepi semmoset ettei kehtaa jättää syömättä.
Niin vaikka net välilä vähän kitkeriä ovat olheetkin, niin nieltävähän net on ollu.

Tänhään mie tein yksinkertasen ruuan, ko tuo varsinainen ruokittava on joutunu tekehmään töitä melekheen yötäpäivää, eikä sitä ole tarvinnu ruokapuolesa ottaa niin huomioon. Nykki se tuli, ja alako ensimmäisenä evväithen tekkoon, ko on kuulema taas aamuyöstä lähettävä töihin.
Mie sanonki, että nythän sun hommas oikheen alakaa mallilhaan olla, ko käväset vaan evhäät hakemasa, ja taasen lähet, etkä ees koko alakuviikkona ollu ees öitäkhään kotona. On siinä hyväki puoli, että tämä minun joutenolo saa jotenki niinkö enemän arvokkuutta. Oikheen kohta alakaa vethään rintaa rottingile.

Niin, siitä ruuasta. Keitin hernekeiton, ja senki purkkitarpeesta, tuosa eilen. Tänhään mie paiston nelijä ruisryynäriä, joista koira söi osan, ja alakuviikon met elimä viikonlopun tähteilä.
Ei senthään laskisankosta syöty.
Mie laskinki, että tämän viikon evhäisiin on menny jo kaikhiaan kymmenen(10) euroa.
No olen mie vitosen eestä sauhuttanu sitte sikkareja, sillä kyllä tuommoset jätkäpojan evhäät sentään kunon ruokasavut ansaihtee.
Ruokaryyppyjen arvosina en niitä kuitenkaan pitäny.
Sittekö on joshain tammukkapurola tikun nokasa paistanu pientä punalihasta, niin sillon voipi jo taskumatista pienen siivun ottaakki, ja purovettä pääle. Lähteepi paremmin, se tammukan hyvä maku suusta poies, ja tullee ikhänkuin suurempi himo sitte kalastaa, että pääseepi taasen maistamhaan herkkua.
En mie viinatta methään lähe, jos sattuupi vaikka tulemhaan karhu vasthaan kärpässienikännirapulasa, niin voipi sille tarijota, jottei se ole niin äkänen.
Eikä niitä mennenkäisiäkhään saa muute esile houkuteltua.
Ei netkhään kyllä ihan vähälä tule näkösile, ovat niin ahanaaksi käynheet neki.
Joskus mie olen aatellu, että viinapiru näyttäyttypiki vain kaupunkilaisile niijen kotona, ko mie en ole sitä juurikhaan tavanu.
Minkähälaista kyytiä se sillä kelekalhaan antas, jos oikheen häijyksi alakas? Varmhaanki menis kovvaa vauhtia alamäkheen ainaski.

Ei heitämä poies raatit noista otuksista, ja pysymä vaan enempi täälä ruokapuolela,
varsinki nytkö meilä lähestypi vuojen paras syöntiaikaki. Nuo kauphiaathan net meitä tähän aikhaan pyytävät vaikka minkälaisila vieheilä, ja rosvot ympärivuotta iskukoukouluila. Nyt net ryöstökalastavat jokku meitä sähköläki aina vain enevisä määrin.

Siinä net taitavat sopakeittäjät ovat, en tiijä sitte ovatko posittiivisesti, vai negatiivisesti varhautuneita. Ei niihin ainakhaan voi meikäläinen positiivisesti suhtautua, eikä näy negatiisinkhään varrautuminen riittävän. */:)§§

Mie sammutan nyt tämän rakhinneen sähköherroja rikastuttamasta, ja menen pimiään nukhummaan, etten niitä ainakhaan nukkuesa niin palijoa hyövyttäs. Vaikka eihän tuo hyövytä säästääkhään, kö net nostavat hintoja sitä enemmän mitä enemmän yrittää säästää.

..yltiöpositiiviset ihmiset ovat ihan oma lajinsa, heidän kanssaan en ala kilpailemaan, paistakoot vaan ihan itse.

Kaikessa olkoon ohjenuorana kohtuullisuus, enempää ei voi ihmispololta vaatia. Jos 365 päivää vuodessa hymyilisi hangonkeksinä, alkaisi kyllä jo suonta vetää korvan juuresta, tai luulen, kun en ole koskaan yrittänyt.

Joskus on vaan pakko saada möröttää...

365 hyvin pullat uunissa vaatii vähintään päivän per kuukausi yhden täysin vajaan ja ainakin sen.

Positiivareista olen saanut lukea monta hyvää asiaa, mutta tänään ei karamelli maistu.
Perhkeles vieköön, mua otti koko päivän pattiin ja ottaa vieläkin.

Mä olen kokkaillut elämäni tätä sorttimenttia, mutta lipsahda hetkeksi niin koko kakku lässähtää.

-mimmi on nyt vihainen-

Todella kaunosieluisen ajatuksia. Kukaan luojanluoma ei tuollaiseen pysty.

Ole , elä ja anna muidenkin elää sopii minun ajatusmaailmaani.

Kun ei toisten asioihin puutu, ja elää omaansa se on paras tapa saada hyvän olon.

Vastaan jos kysytään, se on siinä.

Jos osaisi keittää tuolla ohjeella keitoksensa, niin eikös siitä puuttuisi silloin juuri heikot hetket. Jos ei ole niitä vastoinkäymisiä, niin ei niistä hyvistä pienistä hetkistäkään osaa nauttia.

Voi olla että tuo resepti on annettu samalla tavoin kuin kaikki muutkin reseptit. Niitä pitää soveltaa oman maun mukaan. Ripaus välillä mörkkiä elämää, tuhmaa tuhaus, villiä vilaus ja silleen. Kyllä siitä mauskas soppa syntyy sitenkin.

Jos osaisi karistaa nuo ennakkoluulot pois tästä keitoksesta, niin varmasti aineksia löytyisi soppaan paljon helpommin. Moni näyttää kyllä karistaneenkin, etenkin Hömppä löytää keitokseensa aina jotain kokemuksen tuomaa makeaa. Josta voi viiltää leivänpäälle särvintä tilanteessa kuin toisessakin.

Vihan ja kateuden siementä en kuitenkaan itse laittaisi soppaan ollenkaan, se antaa aina katkeran jälkimaun vaikka kuinka muuten soppa maistuisikin hyvältä. d;)

osaisi vaan tehdä ohjeiden mukaan, että onnistuisi.
Voihan sitä yrittää uudelleen huomenna, jos tänään ei ihan täysin onnistu.

Minä lähden "baanalle", mukavaa päivää sinulle!

*