Mulla viikkoja 30 3 ja olo jotenki tukala. Masu tosin ei mikään valtava kuulemma (mulle se on, kantaisivat itte tän nii tuntisivat) mut aamusi ku nousen nii häpyluu/t ja tuntuu et kaikki maailman luut mitä tuol alhaal ny onki, sattuu. Vihloo, kävely epämiellyttävää iha ku vauva painais johki alas. Iltapäivään mennessä vast o alakerta tottunu ettei satu nii paljoo. Onks muilla? Tää kolmas lapseni eikä mul o kummastaka tytöst ollu tämmöst. Pää alaspäin pikkunen siel on, ultrissa ku oon saanu rampata. Kohdunkorkeus o 27, kuulemma ok, mitä muilla? Mikä olo kullakin odottajalla tällä hetkellä? Pitääkö mun tosissaa viel 10 viikkoa kärsiä tätä... Tuntuu et istuakaan ei voi yhtään etukumaras (huonon ryhdin ku omaan) ku tuntuu et ei saa kunnolla henkeä, iha ku painais keuhkotki kasaan. Kumma kyllä et valitan ja valitan. Tosissaa tuntuu et eka tukala raskaus! Ja oon iha kummissani :)
Tukala olo
rv 30
21388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kaksi lasta ennestään, nyt rv 7. mutta oli ihan pakko kirjoittaa, kun minulla oli ihan samanlaista kun odotin tuota kakkosta (tyttö) nyt 1v 3kk. ekaa kun odotin oli kaikki tosi hyvin, vähän närästi siinä loppu puolella kun maha niin iso ja söin paljon mausteista ruokaa. siis kakkosta kun odotin, just nuilla viikoilla, tosi painava olo, painoa oli tullut 12 kg ja sf mitta 36cm. oli tosi iso maha. häpyluuta särki yöt ja aamulla nousin en meinannu pystyä pukemaan päälleni kun alapää ja selkä ihan sökönä. pahoinvointiakin oli tuossa rv 28-35. ihan samanlaista kun alkuraskaudessa. nyt odotetaan kolmatta ja rv vasta 7 mutta olo on hirvee, niin paha olo päivisin et oikeen itkettää, ei kummastakaan ollut tämmöstä. ja tunteen on niin pinnassa et jos raanasta ei heti tuu kylmää vettä ku on jano niin tippa tulee silmään, en tiiä mikä nyt on niin erinlaista.
no sulla nyt enään max 12v jäljellä. koita jaksaa ja kyllä se siitä taas helpottaa ku maha vähän laskee. kaikkea hyvää sulle ja kaikille muillekkin odottajille.
Ihan kuin oisin itse kirjoittanut tekstisi. TOSIN niinpäin mulla, että aamulla on vielä melko siedettävä tilanne, mutta päivää ja -herttileijjaa- iltaa kohti kivut alkaa olla tosi sietämättömät. Jäin jo saikullekin ennen äippälomaa kipujen takia. Liitoskipujahan ne on. Mut on ihan tolkutonta se vihlonta ja nimenomaan iltaisin vaikka ois ihan paikallaan, häpyluussa käy sellanen juilinta ja vihlonta, että särkylääkkeitä on nappailtava, vaikka tietää mistä vaiva johtuu ja tietää, ettei se oo vaarallista, mutta on niin hiivatillinen kipu, että hohhoijaa. Ekassa raskaudessa mulla oli tätä vasta ihan viimeisillä viikoilla, ettei ollut peräti laskettu aikakin jo ollut, eli tyyliin yhden viikon aikana. Mut silloin vauva oli tietenkin jo laskeutunut ja kiinnittynyt ja tuntui, että vauvan kallo painoi omia lantion luitani vasten.
Mut lekuri sano, että toisissa ja useammissa raskauksissa nää liitoskivut tulee sen takia usein jo aiemmin, että kohtu kerää usein vähän enemmän lapsivettä kuin ekassa ja muutenkin vauva voi olla suurempi tai muutenkin myllää enemmän tai muuta, kun tilaa on enemmän ja kohtu venyvämpi, niin sit paine pehmeneviä luita vasten on suurempi. Ja onhan siinä tietty sekin, että kun niitä talliaisia pyörii jaloissa jo valmiina, sitä huomaamattaan kyykkii ja kumartelee ja nostelee enemmän kuin ekaa odottaessa, jolloin paikat "hajoo liitoksistaan" enemmän. Ja siltähän se kirjaimellisesti välillä tuntuu, ainakin jos vertaa vihlontaan..
Tarvii vaan aatella, että koska luiden ja nivelten (no niiden liitosten) pehmeneminen on hormonaalista ja kroppa valmistautuu tulevaa h-hetkeä varten, että synnytys tapahtuisi sitten nopeammin ja pikemmin kuin ekaa odottaessa yleisesti ottaen. :)
Mut hei! Tsemppiä vaan, kyllä me kestetään!