Olinpa taas pikkujouluissa, jossa yhden tyypin takia piti koko porukan vaihtaa keskustelukieli englantiin. Juu, se ei ollut mikään vaihtari, vaan opiskelemassa Suomessa tutkintoa. Saa esiteltyä itsensä ja lueteltua ruoka-aineita (ihmeitä se kaupassakäyminen tuottaakin). Mukava kaveri, mutta toivon, että hänessä jokin vähän vihlaisi.
Puhun sujuvasti kolmea kieltä suomen lisäksi. Sujuvuudella tarkoitan, että kielioppi ja jotkin sanat varmasti joskus ontuu, mutta ainakin kuuntelen sujuvasti. Nauran sitten vitsille vähän myöhässä, mutta...no pointti selvisi. En halua suomea puhuttavan siksi, etten itse pysy muun kielisissä keskusteluissa mukana.
Olin Norjassa monta vuotta sitten Suomen itsenäisyyspäivän gaalassa, jonne tietenkin kokoontuivat suomalaiset. Heidän puolisonsa myös, jotka kaikki eivät suomea osanneet. Muistan, kuinka melkein itsepintaisesti puhuin erään naisen kanssa suomea ja ja joskus sanoja tai lauseita piti tulkata vieressä seisovalle. Sitten siihen tuli kolmas suomalainen, joka aloitti norjaksi ja pakotti lopulta meidätkin vaihtamaan kieltä. Suomen itsenäisyyspäivän gaalassa. Aina välillä ei vain tajua, mikä suomalaisia vaivaa.
Tajusin taas, kuinka ihanaa on, että poikaystävä puhuu suomea. Opiskeli kielen, eikä keksinyt huonoja tekosyitä, kuten että se on vaikeaa, tarjottu kurssi oli huono, kaikki puhuvat kuitenkin englantia jne. Minä puhun hänen äidinkieltään ja vitsi meillä on, että hänen pitäisi löytää uusi suomalaistypy, jonka kanssa voisi petrata suomea.
En nielisi poikaystävältäni sitä, ettei hän oppisi äidinkieltäni ja sen kautta kulttuuriani. Hänen äidinkielensä opiskelussa minulla ei ollut mitään motivaatio-ongelmia (ja siinähän opiskelussa eniten on kyse). Emme tiedä, jäämmekö Suomeen/ menemmekö hänen kotimaahansa, mutta mielestäni ei olekaan kyse siitä. Sanojen lisäksi hän on todella tehnyt teon, jolla osoittaa kiinnostusta taustaani ja minua kohtaan. Sillä loppujen lopuksi, vain suomeksi voin sanoa _aivan kaiken_ , mitä haluan, en vain sitä, mitä osaan.
suomen kielen oppiminen
27
2547
Vastaukset
- nainenvalkoinen
"Sillä loppujen lopuksi, vain suomeksi voin sanoa _aivan kaiken_ , mitä haluan, en vain sitä, mitä osaan."
Itse työskentelen monikulttuurisessa työympäristössä, ja olen oppinut arvostamaan äidinkieleni asemaa. Työssäni käytämme myös tulkkauksia, mutta usko tai älä - vaikka niissäkin voit itse puhua suomea, silti joskus tuntuu että voisit kumartua tulkin tai tulkkauspuhelimen yli toisen henkilön puoleen ja kuiskata JUURI HALUAMASI SANAT suomeksi muotoiltua niin että ne todella ovat ne oikeat ja tasan tarkkaan mitä tarkoitat.
Olen seurustellut englantilaisen miehen kanssa. Muistan kuinka tuskaista oli, kun englannin sanavarastoni oli niin huono. Tunsin itseni niin typeräksi, kun en osannut ns. osuvia sivistyssanoja englanniksi, joita yleensä puhekielessäni käytän runsaasti. Tunsin itseni usein yksinkertaiseksi, sivistymättömäksi ihmiseksi. Tottakai pääasia on että ymmärsimme toisiamme, mutta minusta usein tuntui siltä, etten todella voinut olla "minä" kun niin suuri osa normaalista sanavarastostani oli käyttämättömissä.
Sanoissa piilee suuri kauneus ja ihminen pukee niihin paljon itsestään. Yllättävän paljon itsestään.- Tu est estrella
Tiedän, mistä puhut englannin kielen kanssa. Olin yhden kesän Lontoossa ja tapasin niin brittejä, eteläafrikkalaisia (englanti äidinkielenä) ja ausseja. Kun oma englanti on lukion materiaaleista, hollywoodleffoista ja brittisarjoista, niin oli joskus aika pihalla aussien ja afrikkalaisten kanssa. Sitten kun heiltä jotain oppi, niin brittiseurassa se kuulostikin hassulta. Ja kaikille oli niin itsestään selvää, että puhuin englantia!
Asiaa ei auttanut yhtään, että tuli Suomesta. Suomi ei ole mikään ihmisen kieli, sen on pakko olla jälkeenjäänyt, eikä sillä voi ilmaista kaikkea. Muistan, miten eräs aussi kysyi, onko englannin oppiminen laajentanut tajuntaani. Olimme syömässä ja kai hän halusi jos ei nyt lämmitellä minua, niin tehdä ainakin tykö. Sitä sitten miettii, että tuo typerys ei edes tajua loukkaavansa ja kun tuo kysymys ei ollut provo, niin hän todella ajattelee olevansa syömässä mekkoon puetun apinan kanssa. Vastaukseni, ettei ole liian vaikeita asioita, mitä ei voisi jokaisella elävällä kielellä ilmaista, sai jatkokysymyksen: "Mutta kuinka monta sanaa suomessa on "ruoholle"?" Päätin vaihtaa keskustelunaihetta.
Toistan varmaan jo itseäni, mutta mieleen vain tulvii muistoja ystävistä, jotka seurustelevat britin, jenkin jne. kanssa. Kuinka joku komistus istuu tyytyväisenä häissä ja odottaa tyttöystävänsä tulkkausta maljapuheista ja muusta keskustelusta, sillä eskimokieltä, jota puhuu 6 miljoonaa ihmistä, ei voi (vaikeus, hah!) tai kannata opiskella. Ja kun he eivät osoita minkäänlaisia kiusaantumisen merkkejä, kaikki ympärillä todella ajattelevat, että näin sen pitääkin olla. Sitten kun puheita pidetään häkkisenglannilla, ollaan saavutettu pohja. Olen senkin nähnyt. Ei se ole kohteliaisuutta paria ulkomaalaista vierasta kohtaan, vaan jonkinlaista alentumista pelleksi. Suomalaiselle, rakkaalle tyttärelle/pojalle puhutaan heidän juhlassaan perheen kotikielellä! - todellakin saavutettu....
Tu est estrella kirjoitti:
Tiedän, mistä puhut englannin kielen kanssa. Olin yhden kesän Lontoossa ja tapasin niin brittejä, eteläafrikkalaisia (englanti äidinkielenä) ja ausseja. Kun oma englanti on lukion materiaaleista, hollywoodleffoista ja brittisarjoista, niin oli joskus aika pihalla aussien ja afrikkalaisten kanssa. Sitten kun heiltä jotain oppi, niin brittiseurassa se kuulostikin hassulta. Ja kaikille oli niin itsestään selvää, että puhuin englantia!
Asiaa ei auttanut yhtään, että tuli Suomesta. Suomi ei ole mikään ihmisen kieli, sen on pakko olla jälkeenjäänyt, eikä sillä voi ilmaista kaikkea. Muistan, miten eräs aussi kysyi, onko englannin oppiminen laajentanut tajuntaani. Olimme syömässä ja kai hän halusi jos ei nyt lämmitellä minua, niin tehdä ainakin tykö. Sitä sitten miettii, että tuo typerys ei edes tajua loukkaavansa ja kun tuo kysymys ei ollut provo, niin hän todella ajattelee olevansa syömässä mekkoon puetun apinan kanssa. Vastaukseni, ettei ole liian vaikeita asioita, mitä ei voisi jokaisella elävällä kielellä ilmaista, sai jatkokysymyksen: "Mutta kuinka monta sanaa suomessa on "ruoholle"?" Päätin vaihtaa keskustelunaihetta.
Toistan varmaan jo itseäni, mutta mieleen vain tulvii muistoja ystävistä, jotka seurustelevat britin, jenkin jne. kanssa. Kuinka joku komistus istuu tyytyväisenä häissä ja odottaa tyttöystävänsä tulkkausta maljapuheista ja muusta keskustelusta, sillä eskimokieltä, jota puhuu 6 miljoonaa ihmistä, ei voi (vaikeus, hah!) tai kannata opiskella. Ja kun he eivät osoita minkäänlaisia kiusaantumisen merkkejä, kaikki ympärillä todella ajattelevat, että näin sen pitääkin olla. Sitten kun puheita pidetään häkkisenglannilla, ollaan saavutettu pohja. Olen senkin nähnyt. Ei se ole kohteliaisuutta paria ulkomaalaista vierasta kohtaan, vaan jonkinlaista alentumista pelleksi. Suomalaiselle, rakkaalle tyttärelle/pojalle puhutaan heidän juhlassaan perheen kotikielellä!"Toistan varmaan jo itseäni, mutta mieleen vain tulvii muistoja ystävistä, jotka seurustelevat britin, jenkin jne. kanssa." jne.
Niin. Et sitten koskaan kuitenkaan miettinyt, miksi nämä sinun ystäväsi alentuvat seurustelemaan miesten kanssa, jotka eivät kunnioita naisen kieltä tai kulttuuria? Tätä kannattaa funtsia, oikeasti. - Tu est estrella
todellakin saavutettu.... kirjoitti:
"Toistan varmaan jo itseäni, mutta mieleen vain tulvii muistoja ystävistä, jotka seurustelevat britin, jenkin jne. kanssa." jne.
Niin. Et sitten koskaan kuitenkaan miettinyt, miksi nämä sinun ystäväsi alentuvat seurustelemaan miesten kanssa, jotka eivät kunnioita naisen kieltä tai kulttuuria? Tätä kannattaa funtsia, oikeasti.Oletpä yksisilmäinen! Tämän ketjun aloittaminen juuri kertoo, että funtsin asiaa.
Ja jos sinua kiinnostaa, niin tätäpä asiasta funtsin. Suurin osa vastaajista on sitä mieltä, että kun (suomalaiset) enkkua osaavat, niin sitä myös käyttävät. Vaivatonta, kivutonta, simppeliä. Olen samaa mieltä, mitä tulee tutustumistilanteeseen ja deittailuun. Tai juhliin ja bileisiin, joissa englanti on ainoa yhteinen kieli monen eri maalaisen välillä. Mutta näistä tilanteistahan en aloitusviestiäni kirjoittanut. Kirjoitin suomen opiskelusta, kun elää vakavassa suhteessa suomalaisen kanssa. Minä olisin loukkaantunut, jos poikaystäväni ei opiskelisi/puhuisi suomea. Enkä tarkoita nyt mitään leikkimistä, että osataan sata sanaa, muttei voida keskustella suomeksi. Kuitenkaan kaikki eivät loukkaannu. He tuntevat, että osaavat niin hyvin vierasta kieltä, ettei mitään tarvetta suomelle ole. Osalle vieraan kielen puhuminen on vähän kuin roolinvaihto, osa seikkailua. Sitä se on ollut minullekin. Mutta sitten jossain vaiheessa voi käydä päässä, että onko tämä vakavaa, onko meillä tulevaisuutta, entä missä sitä meillä olisi. Parin miehen kohdalla on heti itse voinut vastata, että tämä kaveri ei ainakaan saa opiskeltua suomea, eikä häntä odottaisi mikään työ Suomessa. He voivat kehua Suomea ja suomalaisia, mutta juuri se, etteivät he viitsi nähdä vaivaa (vai onko muita syitä?) toisen kielen eteen on se, mikä suorastaan soittaa hälytyskelloja päässäni. Sillä vaikka minä olisin sosiaalinen, menevä, kielitaitoinen ja vaikka mitä, niin omien ystävien ja joskus tulevien lasten vuoksi en voi heittää Suomi-korttia menemään. Ja suurin syy onkin varmaan se, minkä kirjoitin jo täällä aiemmin. Rakastuneena minulla ei ole/olisi vaikeuksia tarttua uuteen kieleen, päinvastoin. Ja tämän kiihkeän tunteen, että haluaa oppia toisesta mahdollisimman paljon, puuttuminen mieheltä ei vastaisi omaa "panostani".
- kaksikielisyyttä
ei saavuta monikaan, joka aloittaa toisen kielen opinnot vasta murrosiässä tai sen jälkeen. Melko hyvän taidon sen sijaan ehtii hankkia useassakin kielessä. Oma äidinkieli säilyy kyitenkin läpi elämän tunnekielenä, syvimpien tunteiden tulkkina.
Olen monta kertaa ajatellut sitä, millaisia väärinkäsityksiä saattaa vallita puolisoiden välillä juuri kielen takia. Niitä voi syntyä, puhuttiinpa kumman tahansa puolison äidinkieltä tai sitten kolmatta kieltä, joka ei ole kummankaan äidinkieli.
Vierasta kieltä puhuva joutuu aina ilmaisemaan itseään puutteellisesti. Monet hermostuvat siihen, että joutuu olemaan kuin lapsi tai afasiapotilas. Keskustelunaiheet ovat usein pinnallisia ja arkipäiväisiä, ja toinen puoliso saattaa ylitulkita yksinkertaiset lauseet. Kielihän ei ole vain sanoja, vaan merkkejä ja merkityksiä.
Näin joulun tullen tulee mieleen, mitä kummallekin puolisolle tulee mieleen esimerkiksi sanoista aatonaatto, adventti, lumilyhty tai tapaninajelu. Tai enkelikello, joulupukinnaamari tai kuusenjalka. Sanakirjasta katsomalla löytää hyvällä onnella käännöksen, mutta entä merkityksen?- kaksikielisyys?"
Ns. "kunnollista kaksikielisyyttä," kuten asian mainitsit ei saavuta kuin lapsi, joka on oppinut useamman kielen alle 10-vuotiaana.
Väität: "Vierasta kieltä puhuva joutuu aina ilmaisemaan itseään puutteellisesti. Monet hermostuvat siihen, että joutuu olemaan kuin lapsi tai afasiapotilas. Keskustelunaiheet ovat usein pinnallisia ja arkipäiväisiä."
En tiedä millaisiin pareihin olet tömännyt, mutta väitteesi tuntuu aika yksinkertaiselta. Olen ollut ranskalaisen mieheni kanssa jo lähes 20 vuotta ja voin kyllä sanoa, että pystymme kyllä molemmat ilmaisemaan aivan tarkasti tunteemme, eikä keskustelumme suinkaan ole pinnallista, lapsellista, tunteetonta, puutteellista tai väärinkäsityksiä täynnä, kuten asian ilmaiset. Puhumme toisillemme englantia, koska se on kieli, jolla aloitimme keskustelun. Opin ranskankielen myöhemmin, eikä kielen vaihto ole onnistunut; yritimme kyllä, mutta englanti tuntui paremmalta.
Vielä yksi asia, sanoit, että: Kielihän ei ole vain sanoja, vaan merkkejä ja merkityksiä.
Olet oikeassa. En puhu ranskaa, englantia tai suomea samalla tavalla. Kieli todellakin on enemmän kuin pelkät sanat. Kieli on kuin roolivaate. Olen erilainen puhuessani ranskaksi tai englanniksi, se on ihan selvä asia. - Ky ky kysyn vaan
kaksikielisyys?" kirjoitti:
Ns. "kunnollista kaksikielisyyttä," kuten asian mainitsit ei saavuta kuin lapsi, joka on oppinut useamman kielen alle 10-vuotiaana.
Väität: "Vierasta kieltä puhuva joutuu aina ilmaisemaan itseään puutteellisesti. Monet hermostuvat siihen, että joutuu olemaan kuin lapsi tai afasiapotilas. Keskustelunaiheet ovat usein pinnallisia ja arkipäiväisiä."
En tiedä millaisiin pareihin olet tömännyt, mutta väitteesi tuntuu aika yksinkertaiselta. Olen ollut ranskalaisen mieheni kanssa jo lähes 20 vuotta ja voin kyllä sanoa, että pystymme kyllä molemmat ilmaisemaan aivan tarkasti tunteemme, eikä keskustelumme suinkaan ole pinnallista, lapsellista, tunteetonta, puutteellista tai väärinkäsityksiä täynnä, kuten asian ilmaiset. Puhumme toisillemme englantia, koska se on kieli, jolla aloitimme keskustelun. Opin ranskankielen myöhemmin, eikä kielen vaihto ole onnistunut; yritimme kyllä, mutta englanti tuntui paremmalta.
Vielä yksi asia, sanoit, että: Kielihän ei ole vain sanoja, vaan merkkejä ja merkityksiä.
Olet oikeassa. En puhu ranskaa, englantia tai suomea samalla tavalla. Kieli todellakin on enemmän kuin pelkät sanat. Kieli on kuin roolivaate. Olen erilainen puhuessani ranskaksi tai englanniksi, se on ihan selvä asia.Palstan kielineron, bedelian kommentit? Luulisi kielineron nyt ainakin oikolukevan nuo edelliset kommentit ja korjaavan ne. Kansa vaatii selityksen.
- Tu est estrella
kaksikielisyys?" kirjoitti:
Ns. "kunnollista kaksikielisyyttä," kuten asian mainitsit ei saavuta kuin lapsi, joka on oppinut useamman kielen alle 10-vuotiaana.
Väität: "Vierasta kieltä puhuva joutuu aina ilmaisemaan itseään puutteellisesti. Monet hermostuvat siihen, että joutuu olemaan kuin lapsi tai afasiapotilas. Keskustelunaiheet ovat usein pinnallisia ja arkipäiväisiä."
En tiedä millaisiin pareihin olet tömännyt, mutta väitteesi tuntuu aika yksinkertaiselta. Olen ollut ranskalaisen mieheni kanssa jo lähes 20 vuotta ja voin kyllä sanoa, että pystymme kyllä molemmat ilmaisemaan aivan tarkasti tunteemme, eikä keskustelumme suinkaan ole pinnallista, lapsellista, tunteetonta, puutteellista tai väärinkäsityksiä täynnä, kuten asian ilmaiset. Puhumme toisillemme englantia, koska se on kieli, jolla aloitimme keskustelun. Opin ranskankielen myöhemmin, eikä kielen vaihto ole onnistunut; yritimme kyllä, mutta englanti tuntui paremmalta.
Vielä yksi asia, sanoit, että: Kielihän ei ole vain sanoja, vaan merkkejä ja merkityksiä.
Olet oikeassa. En puhu ranskaa, englantia tai suomea samalla tavalla. Kieli todellakin on enemmän kuin pelkät sanat. Kieli on kuin roolivaate. Olen erilainen puhuessani ranskaksi tai englanniksi, se on ihan selvä asia.Voinko kysyä, miksi hän ei ole opiskellut suomea? Ehdotitko sitä koskaan hänelle? Ottiko hän itse suomen opiskelun puheeksi? Jos saatte lapsia, puhutko heille suomea?
En kysy näitä kysymyksiä saadakseni sinua puolustuskannalle. - kielen kurssin
Tu est estrella kirjoitti:
Voinko kysyä, miksi hän ei ole opiskellut suomea? Ehdotitko sitä koskaan hänelle? Ottiko hän itse suomen opiskelun puheeksi? Jos saatte lapsia, puhutko heille suomea?
En kysy näitä kysymyksiä saadakseni sinua puolustuskannalle.20 vuotta sitten. Hän kyllä ymmartää suomea aika hyvin, puhunhan minä lapsille suomea (oppinut siinä samalla.) Emme ole koskaan asuneet Suomessa.
Vastaa ihan mielelläni, mutta nuo väiteet suhteemme yksinkertaisuudesta tai pinnallisuudesta johtuen eri äidinkielistämme, saivat minut, niinkuin sanoit, puolustuskannalle. Tuollaiset yleistämiset ovat kyseenalaisia.
Siis, minä puhun lapsille suomea, he puhuvat minulle ranskaa, mieheni puhuu lapsille ranskaa ja yhdessä mieheni kanssa puhumme englantia. Lapsillamme on kolme äidinkieltä. Kyllä tämä mielestä on enemmänkin rikkautta kuin kielten köyhyyttä. - näet tekstissäni?
Ky ky kysyn vaan kirjoitti:
Palstan kielineron, bedelian kommentit? Luulisi kielineron nyt ainakin oikolukevan nuo edelliset kommentit ja korjaavan ne. Kansa vaatii selityksen.
?????
- kuule..
näet tekstissäni? kirjoitti:
?????
Kyllä Bedelia osaa sulle kertoa mitä kaikkia virheitä olet tekstissäsi kirjoittanut - Odota vain niin kohta tulee listaa kunhan Bedelia oikolukee tekstisi.
- itse kirjoittaa ?
kuule.. kirjoitti:
Kyllä Bedelia osaa sulle kertoa mitä kaikkia virheitä olet tekstissäsi kirjoittanut - Odota vain niin kohta tulee listaa kunhan Bedelia oikolukee tekstisi.
Odotellaan, odotellaan.
kaksikielisyys?" kirjoitti:
Ns. "kunnollista kaksikielisyyttä," kuten asian mainitsit ei saavuta kuin lapsi, joka on oppinut useamman kielen alle 10-vuotiaana.
Väität: "Vierasta kieltä puhuva joutuu aina ilmaisemaan itseään puutteellisesti. Monet hermostuvat siihen, että joutuu olemaan kuin lapsi tai afasiapotilas. Keskustelunaiheet ovat usein pinnallisia ja arkipäiväisiä."
En tiedä millaisiin pareihin olet tömännyt, mutta väitteesi tuntuu aika yksinkertaiselta. Olen ollut ranskalaisen mieheni kanssa jo lähes 20 vuotta ja voin kyllä sanoa, että pystymme kyllä molemmat ilmaisemaan aivan tarkasti tunteemme, eikä keskustelumme suinkaan ole pinnallista, lapsellista, tunteetonta, puutteellista tai väärinkäsityksiä täynnä, kuten asian ilmaiset. Puhumme toisillemme englantia, koska se on kieli, jolla aloitimme keskustelun. Opin ranskankielen myöhemmin, eikä kielen vaihto ole onnistunut; yritimme kyllä, mutta englanti tuntui paremmalta.
Vielä yksi asia, sanoit, että: Kielihän ei ole vain sanoja, vaan merkkejä ja merkityksiä.
Olet oikeassa. En puhu ranskaa, englantia tai suomea samalla tavalla. Kieli todellakin on enemmän kuin pelkät sanat. Kieli on kuin roolivaate. Olen erilainen puhuessani ranskaksi tai englanniksi, se on ihan selvä asia."En tiedä millaisiin pareihin olet tömännyt, mutta väitteesi tuntuu aika yksinkertaiselta. Olen ollut ranskalaisen mieheni kanssa jo lähes 20 vuotta ja voin kyllä sanoa, että pystymme kyllä molemmat ilmaisemaan aivan tarkasti tunteemme, eikä keskustelumme suinkaan ole pinnallista, lapsellista, tunteetonta, puutteellista tai väärinkäsityksiä täynnä, kuten asian ilmaiset. Puhumme toisillemme englantia, koska se on kieli, jolla aloitimme keskustelun. Opin ranskankielen myöhemmin, eikä kielen vaihto ole onnistunut; yritimme kyllä, mutta englanti tuntui paremmalta. "
En minäkään ole millään tavalla kokenut, että minun ja mieheni kommunikaatio olisi jotenkin köyhää. Sehän riippuu ihan siitä, että kuinka hyvin sitä vierasta kieltä osaa, sekä myös siitä, että toimivatko kemiat muuten hyvin yhteen. Tänään tapasin erään ihmisen, jonka kanssa kommunikointi oli hyvin vaikeaa. Ei sen takia, etteikö hän olisi osannut täydellistä suomea, vaan sen takia, että eleet puuttuivat kokonaan, ja muutenkin tunnuimme olevan aivan eri aaltopituuksilla.
Kommunikoinnin vaikeuteenhan monet suhteet ja avioliitotkin päättyvät, vaikka molemmat osapuolet olisivat ihan suomalaisia ja äidinkielenään suomea puhuvia.
Ei jokaista sivistyssanaa tarvitse tietää. Suurimman osan niistä kun voi selittää. Usein selittäminen on jopa parempi vaihtoehto, koska itse ainakin katson, että runsaasti sivistyssanoja viljelevät ovat usein olevinaan vähän snobeja, eivätkä ota kuulijoitansa tarpeeksi huomioon. Aika pienellä vähemmistöllä kun on kaikenmaailman sivistyssanat hallussansa.
Meillä ainakin otetaan kielien suhteen melko rennosti. Sanakirjoja käytämme hyyyyvin harvoin. Jos jotain sanaa en tiedä englanniksi, niin saatankin tietää sen venäjäksi, tai mieheni suomeksi. Siksi jossain lauseessa saattaa olla sanoja kolmellakin kielellä. Suomalaisia ja venäläisiä sanoja käytämme puheessa etenkin sellaisista asioista, jotka ovat hyvin tyypillisiä näissä kulttuureissa, tai jotain sen kulttuurin "omaa", ja monet niistä sanoista ovat meillä jo ihan vakiintuneet puheeseemme (esim. ven. tvorog = rahka, kefir = piimä, borshtsh = borsh-keitto, punajuurikeitto ja suom. mämmi sekä joitain sanoja liittyen opiskeluun, lakiin jne). Noita venäläisiä sanoja on meillä enemmän käytössä lähinnä sen takia, että puhun venäjää paremmin, kuin mieheni puhuu suomea. Saunasta meillä on käytössä kaksi sanaa, eli suomen sauna ja venäjän banja.- syytä
itse kirjoittaa ? kirjoitti:
Odotellaan, odotellaan.
Mun maailma ei siihen kaadu jos joku pilkku on väärässä kohdassa lausetta tai käytetty väärin isoa- tai pientä kirjainta sanassa. Mulle on tärkeintä että asia tulee ymmärretyksi joten ei oo mitään intoa lähteä oikolukemaan kenenkään tekstiä. Oikolukekoon ja korjatkoon kirjoitusvirheet se kenen maailma kirjoitusvirheisiin kaatuu.
- eijaksakeksiämitään
kielen kurssin kirjoitti:
20 vuotta sitten. Hän kyllä ymmartää suomea aika hyvin, puhunhan minä lapsille suomea (oppinut siinä samalla.) Emme ole koskaan asuneet Suomessa.
Vastaa ihan mielelläni, mutta nuo väiteet suhteemme yksinkertaisuudesta tai pinnallisuudesta johtuen eri äidinkielistämme, saivat minut, niinkuin sanoit, puolustuskannalle. Tuollaiset yleistämiset ovat kyseenalaisia.
Siis, minä puhun lapsille suomea, he puhuvat minulle ranskaa, mieheni puhuu lapsille ranskaa ja yhdessä mieheni kanssa puhumme englantia. Lapsillamme on kolme äidinkieltä. Kyllä tämä mielestä on enemmänkin rikkautta kuin kielten köyhyyttä."Siis, minä puhun lapsille suomea, he puhuvat minulle ranskaa, mieheni puhuu lapsille ranskaa ja yhdessä mieheni kanssa puhumme englantia. Lapsillamme on kolme äidinkieltä. Kyllä tämä mielestä on enemmänkin rikkautta kuin kielten köyhyyttä."
Tunnen lapsen jonka isä puhui hänelle suomea, äiti japania ja keskenään he puhuivat englantia. Lapsi on myös asunut kolmessa eri maassa (suomi, japani ja usa). Lopputuloksena on se ettei hän osaa mitään noista kielistä äidinkielen veroisesti, koska mikään noista kielistä ei ole muita vahvempi. - Tu est estrella
eijaksakeksiämitään kirjoitti:
"Siis, minä puhun lapsille suomea, he puhuvat minulle ranskaa, mieheni puhuu lapsille ranskaa ja yhdessä mieheni kanssa puhumme englantia. Lapsillamme on kolme äidinkieltä. Kyllä tämä mielestä on enemmänkin rikkautta kuin kielten köyhyyttä."
Tunnen lapsen jonka isä puhui hänelle suomea, äiti japania ja keskenään he puhuivat englantia. Lapsi on myös asunut kolmessa eri maassa (suomi, japani ja usa). Lopputuloksena on se ettei hän osaa mitään noista kielistä äidinkielen veroisesti, koska mikään noista kielistä ei ole muita vahvempi.Minä olen tavannut noita lapsia, kun he ovat kasvaneet aikuisiksi. Suomen puhekieli ei töki, he ovat kuin suomalaisia. Mutta heiltä on kielletty pääsy yliopiston kirjoituskursseille. He eivät vain saa tekstejään valmiiksi, rekisterien taju puuttuu ja joskus tulee virheitäkin (esim. kuntosaliSSA).
Kieltenopiskelijana olen aika niuho näissä asioissa ja minun lapselleni tulee kyllä jokin äidinkieli. Vaikka se ei olisi suomi, ei haittaa. - kaksikielisyyttä
kaksikielisyys?" kirjoitti:
Ns. "kunnollista kaksikielisyyttä," kuten asian mainitsit ei saavuta kuin lapsi, joka on oppinut useamman kielen alle 10-vuotiaana.
Väität: "Vierasta kieltä puhuva joutuu aina ilmaisemaan itseään puutteellisesti. Monet hermostuvat siihen, että joutuu olemaan kuin lapsi tai afasiapotilas. Keskustelunaiheet ovat usein pinnallisia ja arkipäiväisiä."
En tiedä millaisiin pareihin olet tömännyt, mutta väitteesi tuntuu aika yksinkertaiselta. Olen ollut ranskalaisen mieheni kanssa jo lähes 20 vuotta ja voin kyllä sanoa, että pystymme kyllä molemmat ilmaisemaan aivan tarkasti tunteemme, eikä keskustelumme suinkaan ole pinnallista, lapsellista, tunteetonta, puutteellista tai väärinkäsityksiä täynnä, kuten asian ilmaiset. Puhumme toisillemme englantia, koska se on kieli, jolla aloitimme keskustelun. Opin ranskankielen myöhemmin, eikä kielen vaihto ole onnistunut; yritimme kyllä, mutta englanti tuntui paremmalta.
Vielä yksi asia, sanoit, että: Kielihän ei ole vain sanoja, vaan merkkejä ja merkityksiä.
Olet oikeassa. En puhu ranskaa, englantia tai suomea samalla tavalla. Kieli todellakin on enemmän kuin pelkät sanat. Kieli on kuin roolivaate. Olen erilainen puhuessani ranskaksi tai englanniksi, se on ihan selvä asia.en ole tavannut teitä.
Siitä, mitä kaksikielisyydellä ja toimivalla kaksikielisyydellä tarkoitetaan, ei ole päästy yksimielisyyteen. Yleensä murrosikäiset ja sitä vanhemmat eivät saavuta sellaista kaksikielisyyden astetta, jota voisi pitää kunnollisena. Poikkeuksia on, joillakin henkilöillä säilyy kielenomaksumiskyky aikuisuuteen. Sitä voi pitää eräänlaisena kehityshäiriönä - herkkyysikä ei pääty normaalisti.
Aikuisena opitulla kielellä ei pysty ilmaisemaan syvimpiä tunteita. Olisikin hyvä, että molemmat puolisot osaisivat toistensa kieltä, niin että kumpikin voisi käyttää omaa kieltään keskusteltaessa perimmäisistä asioista. Vain äidinkielellään voi olla täysin oma itsensä, kuten kerroit. - todellakaan
kaksikielisyys?" kirjoitti:
Ns. "kunnollista kaksikielisyyttä," kuten asian mainitsit ei saavuta kuin lapsi, joka on oppinut useamman kielen alle 10-vuotiaana.
Väität: "Vierasta kieltä puhuva joutuu aina ilmaisemaan itseään puutteellisesti. Monet hermostuvat siihen, että joutuu olemaan kuin lapsi tai afasiapotilas. Keskustelunaiheet ovat usein pinnallisia ja arkipäiväisiä."
En tiedä millaisiin pareihin olet tömännyt, mutta väitteesi tuntuu aika yksinkertaiselta. Olen ollut ranskalaisen mieheni kanssa jo lähes 20 vuotta ja voin kyllä sanoa, että pystymme kyllä molemmat ilmaisemaan aivan tarkasti tunteemme, eikä keskustelumme suinkaan ole pinnallista, lapsellista, tunteetonta, puutteellista tai väärinkäsityksiä täynnä, kuten asian ilmaiset. Puhumme toisillemme englantia, koska se on kieli, jolla aloitimme keskustelun. Opin ranskankielen myöhemmin, eikä kielen vaihto ole onnistunut; yritimme kyllä, mutta englanti tuntui paremmalta.
Vielä yksi asia, sanoit, että: Kielihän ei ole vain sanoja, vaan merkkejä ja merkityksiä.
Olet oikeassa. En puhu ranskaa, englantia tai suomea samalla tavalla. Kieli todellakin on enemmän kuin pelkät sanat. Kieli on kuin roolivaate. Olen erilainen puhuessani ranskaksi tai englanniksi, se on ihan selvä asia.Englanti on kielistä kaikkein surkein ilmaisemaan yhtään mitään. Kieli jossa on miljoonia sanoja ilman merkitystä. Hyi hitto että inhoan englannin kieltä. Ranskan kieltä on paljo kivempi kuunnella.
- Matti12
bedelia kirjoitti:
"En tiedä millaisiin pareihin olet tömännyt, mutta väitteesi tuntuu aika yksinkertaiselta. Olen ollut ranskalaisen mieheni kanssa jo lähes 20 vuotta ja voin kyllä sanoa, että pystymme kyllä molemmat ilmaisemaan aivan tarkasti tunteemme, eikä keskustelumme suinkaan ole pinnallista, lapsellista, tunteetonta, puutteellista tai väärinkäsityksiä täynnä, kuten asian ilmaiset. Puhumme toisillemme englantia, koska se on kieli, jolla aloitimme keskustelun. Opin ranskankielen myöhemmin, eikä kielen vaihto ole onnistunut; yritimme kyllä, mutta englanti tuntui paremmalta. "
En minäkään ole millään tavalla kokenut, että minun ja mieheni kommunikaatio olisi jotenkin köyhää. Sehän riippuu ihan siitä, että kuinka hyvin sitä vierasta kieltä osaa, sekä myös siitä, että toimivatko kemiat muuten hyvin yhteen. Tänään tapasin erään ihmisen, jonka kanssa kommunikointi oli hyvin vaikeaa. Ei sen takia, etteikö hän olisi osannut täydellistä suomea, vaan sen takia, että eleet puuttuivat kokonaan, ja muutenkin tunnuimme olevan aivan eri aaltopituuksilla.
Kommunikoinnin vaikeuteenhan monet suhteet ja avioliitotkin päättyvät, vaikka molemmat osapuolet olisivat ihan suomalaisia ja äidinkielenään suomea puhuvia.
Ei jokaista sivistyssanaa tarvitse tietää. Suurimman osan niistä kun voi selittää. Usein selittäminen on jopa parempi vaihtoehto, koska itse ainakin katson, että runsaasti sivistyssanoja viljelevät ovat usein olevinaan vähän snobeja, eivätkä ota kuulijoitansa tarpeeksi huomioon. Aika pienellä vähemmistöllä kun on kaikenmaailman sivistyssanat hallussansa.
Meillä ainakin otetaan kielien suhteen melko rennosti. Sanakirjoja käytämme hyyyyvin harvoin. Jos jotain sanaa en tiedä englanniksi, niin saatankin tietää sen venäjäksi, tai mieheni suomeksi. Siksi jossain lauseessa saattaa olla sanoja kolmellakin kielellä. Suomalaisia ja venäläisiä sanoja käytämme puheessa etenkin sellaisista asioista, jotka ovat hyvin tyypillisiä näissä kulttuureissa, tai jotain sen kulttuurin "omaa", ja monet niistä sanoista ovat meillä jo ihan vakiintuneet puheeseemme (esim. ven. tvorog = rahka, kefir = piimä, borshtsh = borsh-keitto, punajuurikeitto ja suom. mämmi sekä joitain sanoja liittyen opiskeluun, lakiin jne). Noita venäläisiä sanoja on meillä enemmän käytössä lähinnä sen takia, että puhun venäjää paremmin, kuin mieheni puhuu suomea. Saunasta meillä on käytössä kaksi sanaa, eli suomen sauna ja venäjän banja.Jokaisen maahaanmuuttajan velvollisuus on opetella kieltä. Miten hän on saanut keploteltua oleskeluluvan
Ymmärrän kyllä pointtisi ja sen, että olisi kätevämpää puhua suomea ja Suomessa kuuluu puhua suomea jne. Jos kuitenkin on paikalla joku suomea taitamaton ulkomaalainen, on äärimmäisen epäkohteliasta puhua suomea, jos englantiakin osaisi. Eri asia sitten jos ei sitä osaa.
Jos itse olen ollut ainoa "ulkomaalainen" ryhmässä, on aina puhuttu englantia, jos siis osataan. Näin siis esim. meksikolaisten, espanjalaisten (silloin, kun en vielä espanjaa osannut) ja venäläisten kanssa on aina ollut, eikä sitä omaa kieltä siihen väliin aleta puhua ollenkaan.
Samaa mieltä olen kyllä siitä, että jos pari suunnittelee yhteistä tulevaisuutta jne, niin molempien on hyvä opetella molempien kielet, ihan jo perhe-elämää ajatellen. Kieli on muutenkin niin suuri osa kulttuuria, ja periaatteessa ihan ajattelutapaakin. Vaikka venäläinen mieheni puhuu sujuvaa englantia, niin ymmärrän häntä kuitenkin paremmin, jotenkin syvemmin, koska osaan hänen omaa äidinkieltänsä. Ymmärrän miksi hän painottaa joitain asioita, miksi puhuu tietyllä sävyllä, ymmärrän vitsit paremmin jne. Vaikka vierasta kieltä opiskelisi kuinka kauan, niin valitettavasti sen kaikista syvimmän kielitaidon saavuttaminen on lähes mahdotonta, varsinkin jos sitä yrittää vasta aikuisiällä.
"Juu, se ei ollut mikään vaihtari, vaan opiskelemassa Suomessa tutkintoa. Saa esiteltyä itsensä ja lueteltua ruoka-aineita (ihmeitä se kaupassakäyminen tuottaakin). Mukava kaveri, mutta toivon, että hänessä jokin vähän vihlaisi."
Minä sen sijaan ymmärrän ihan hyvin, jos joku on tullut Suomeen puhtaasti ilmaista tutkintoa suorittamaan englannin kielellä, eikä ole millään tavalla kiinnostunut Suomen kulttuurista, ja sen takia ei opiskele suomea. Ehkä tyyppi ei ylipäätänsä välitä opiskella kieliä, eikä suunnittele koskaan palaavansa Suomeen. Mitä järkeä sitä suomea sitten on opiskella? Muutaman vuoden asuminen Suomessa, jossa puhutaan englantia melko laajasti, ei ole ongelma, vaikkei kieltä osaisikaan...
Itse kyllä ehdottomasti käyttäisin tilaisuuden hyväksi ja opiskelisin kieltä.Olisi muuten jännä tietää, missä kohtaa menee se raja, että kuinka iso porukan pitää olla, että kieli ehdottomasti muuttuu suomeksi, vaikka joukossa olisi yksi ulkomaalainen. Joku sosiologi voisi tietää :-)
Toki olen sitä mieltä, että juhlissa ja suurissa porukoissa, joissa on yksi suomea osaamaton ulkkis, on luonnollista puhua tietenkin suomea. Mutta esim. nuorisoporukassa, jossa vaikkapa 5 henkeä, jotka kaikki osaavat englantia, se tuskin on ongelma vaihtaa englanti kieleksi.- sfdsfdsfs
bedelia kirjoitti:
Olisi muuten jännä tietää, missä kohtaa menee se raja, että kuinka iso porukan pitää olla, että kieli ehdottomasti muuttuu suomeksi, vaikka joukossa olisi yksi ulkomaalainen. Joku sosiologi voisi tietää :-)
Toki olen sitä mieltä, että juhlissa ja suurissa porukoissa, joissa on yksi suomea osaamaton ulkkis, on luonnollista puhua tietenkin suomea. Mutta esim. nuorisoporukassa, jossa vaikkapa 5 henkeä, jotka kaikki osaavat englantia, se tuskin on ongelma vaihtaa englanti kieleksi.sä puhut läpiä päähäs kielellä kun kielellä
- surkea
Ymmärsin että miehesi ei ole oppinut Suomea edes auttavasti samassa ajassa, jossa sinä hänen kielensä täysin.
- täysin suomalainen
mutta lapsuudestani, taustastani, ystävistäni jne johtuen minulle on helpompaa kommunikoida englanniksi. Ajattelen englanniksi, näen unia englanniksi jne.
Onko englannin kieli laajentanut tajuntaasi - ei välttämättä ole loukkaava kysymys. Englanti on saanut runsaasti vaikutteita monista kielistä, ja sinun on helpompi ymmärtää muita kieliä, koska osaat englantia. Lisäksi englantia puhutaan ympäri maailmaa, ja se on todella hyödyllinen kommunikointikieli.
Toki isänmaallisuus on tärkeätä mutta
jos paikalla on joku, joka ei puhu suomen kieltä, minusta on korrektia ja kohteliasta kommunikoida kielellä, jota kaikki osaavat. En siis tarkoita, että koko Suomen itsenäisyysgaalaa tulisi vetää englanniksi, mutta jos kolmas henkilö, joka ei puhu Suomea haluaa liittyä keskusteluunne, ei ole kohteliasta puhua suomea silloin.
Itse seurustelin muinoin arabimiehen kanssa. Jos hengasin hänen ja hänen ystävän/ien kanssa, he jossain vaiheessa automaattisesti vaihtoivat arabikieleen. Koin sen todella loukkaavana. Minulta ei pyydetty anteeksi, etteivät he vaivautuneet puhumaan englantia, vaan minulta pyydettiin anteeksi, etten osannut arabiaa.- vielä..
minulle ei ole tärkeätä, että tuleva aviomieheni osaa sujuvasti suomen kieltä, eikä minulle ole niin tärkeätä, että osaan hänen äidinkieltään. Toki perussanastoa on kiva opetella.
kysymys vielä aloittajalle: mitä teet, jos esim tulevan aviomiehesi isä on portugalilainen ja äiti saksalainen, muttä hän on elänyt koko ikänsä kiinassa? opetteletko puhumaan sujuvaa portugalia, jotta ymmärtäisit hänen kulttuuriaan isän puolelta, sujuvaa saksaa äidin taustasta johtuen, ja kaiken lisäksi mandariinikiinaa, koska sen vaikutus miehen kasvuun ja kehitykseen on ollut niin olennainen? mietipäs sitä... - Tu est estrella
vielä.. kirjoitti:
minulle ei ole tärkeätä, että tuleva aviomieheni osaa sujuvasti suomen kieltä, eikä minulle ole niin tärkeätä, että osaan hänen äidinkieltään. Toki perussanastoa on kiva opetella.
kysymys vielä aloittajalle: mitä teet, jos esim tulevan aviomiehesi isä on portugalilainen ja äiti saksalainen, muttä hän on elänyt koko ikänsä kiinassa? opetteletko puhumaan sujuvaa portugalia, jotta ymmärtäisit hänen kulttuuriaan isän puolelta, sujuvaa saksaa äidin taustasta johtuen, ja kaiken lisäksi mandariinikiinaa, koska sen vaikutus miehen kasvuun ja kehitykseen on ollut niin olennainen? mietipäs sitä...Mitä tulee siihen kysymykseen "tajunnan laajenemisesta", niin ei sitä tarvitse pyöritellä täällä. Tajusin sen aikanaan ihan oikein. Sen taustalla oli oletus siitä, ettei suomessa varmaan ole atk-sanastoa tms. Se, että kielten opiskelu avaa ovia uusiin maailmoihin ja kulttuuruihin, on ilmeistä.
Hypoteettinen kysymyksesi ei ole ollenkaan vaikea vastata; opiskelisin kieltä, jonka mies kokisi äidinkielekseen. Enkä tekisi sitä siksi, että niin "pitäisi" tehdä. Se halu tulee itsestään, tai paremminkin halusta tietää mahdollisimman paljon rakkauden kohteesta.
- mii nou orait
juu orait, mii orait= orait orait.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 683219
Kerro jotakin hauskaa. :)
Kirjoita jotakin mukavaa vaikka kaivatustasi. :) Ei törkytekstejä kiitos. :)753087Mä sanon tän suoraan.
Se on sun käytös mikä ajaa pois. Et välitä muitten tunteista kun omistasi.682952On olemassa tiettyjä sääntöjä!
Ja jos aiot pärjätä mun kanssa niin teet vain niinkuin mä sanon. Mieheltä Naiselle662621Oliko pakko olla taas tyly?
Miksi oot niin tyly mua kohtaan nykyään? Ei edes tunneta kunnolla. Katseita vaihdettu ja varmasti tunteet molemmin puoli442132- 611699
Huomenna heitän järjen
romukoppaan ja annan tunteen viedä. Kerran tässä kuitenkin vain eletään. Muistan myös jonkun minua viisaamman sanoneen,251667Hyvää huomenta
Hyvää huomenta ja alkavaa viikonloppua ihanalle naiselle! Mitä ikinä teetkään, niin täälä sua yksi miekkonen ajattelee.181649- 351645
- 591576