Seurustelin kesällä pojan kanssa, joka on minua vuoden nuorempi. Hän on 18vuotias. Syksyllä hän huomasi ettei ole valmis sitoutumaan, vaan tarvitsee vielä seurustella.
Kuitenkin kun menin käymään aina hänen luonaan, hän otti minut viereensä kuin yhdessä oltaisiin.
Tässä lähiaikoina minulle selvisi, että hänellä oli ollut yhden yön suhde. Järkytyin lievästi, en koskaan osannut kuvitella hänestä sellaista.
Puhuimme seuraavana päivänä asiasta, kun ajatukseni olivat hieman selvemmät. Olin ajatellut, et nyt ollaan enintään enää kavereita.
Mutta kun sitten näin hänet, tunsin, etten voi olla vihainen tai mitään muutakaan. Ja mitenpä voisin olla vihainen, kun vapaahan hän oli silloin, ei me enää seurusteltu, mutta asiasta oli tullut minulle kurja olo.
Olo oli kuitenkin puhuttuamme kuin ennenkin, sama kuin mitä oli ollut siihen asti ajatukset ja tunteet hänestä, ennen kuin asia paljastui.
Poika miettii vakavasti, että jos palaisimme yhteen. Mutta en tiedä pystynkö tähän.
Mietin kuitenkin, että kun lopulta kai yli pääsen asiasta ja sitten hän olisi tehnyt päätöksen että olisimme vielä yhdessä, ehkä pystyisin tähän.
Hän puhui jo kesällä, ettei pettäisi koskaan. Kyseistä asiaa koskien hän saattaisi tehdä asian uudestaan sinkkuna, mutta ei sentään silloin, jos yhteen palattaisiin.
Toisaalta tuntuu vielä kiusalliselta koko asia, vaikka eihän me yhdessä oltu silloin.
Mutta en tiedä. Olenko outo, kun en tunne vihaa tai mitään muutakaan häntä kohtaan nyt tästä. Pidän hänestä edelleen, ehkä vain osaan antaa anteeksi ja ymmärtää.
Kuitenkin kun menin käymään aina hänen luonaan, hän otti minut viereensä kuin yhdessä oltaisiin.
Tässä lähiaikoina minulle selvisi, että hänellä oli ollut yhden yön suhde. Järkytyin lievästi, en koskaan osannut kuvitella hänestä sellaista.
Puhuimme seuraavana päivänä asiasta, kun ajatukseni olivat hieman selvemmät. Olin ajatellut, et nyt ollaan enintään enää kavereita.
Mutta kun sitten näin hänet, tunsin, etten voi olla vihainen tai mitään muutakaan. Ja mitenpä voisin olla vihainen, kun vapaahan hän oli silloin, ei me enää seurusteltu, mutta asiasta oli tullut minulle kurja olo.
Olo oli kuitenkin puhuttuamme kuin ennenkin, sama kuin mitä oli ollut siihen asti ajatukset ja tunteet hänestä, ennen kuin asia paljastui.
Poika miettii vakavasti, että jos palaisimme yhteen. Mutta en tiedä pystynkö tähän.
Mietin kuitenkin, että kun lopulta kai yli pääsen asiasta ja sitten hän olisi tehnyt päätöksen että olisimme vielä yhdessä, ehkä pystyisin tähän.
Hän puhui jo kesällä, ettei pettäisi koskaan. Kyseistä asiaa koskien hän saattaisi tehdä asian uudestaan sinkkuna, mutta ei sentään silloin, jos yhteen palattaisiin.
Toisaalta tuntuu vielä kiusalliselta koko asia, vaikka eihän me yhdessä oltu silloin.
Mutta en tiedä. Olenko outo, kun en tunne vihaa tai mitään muutakaan häntä kohtaan nyt tästä. Pidän hänestä edelleen, ehkä vain osaan antaa anteeksi ja ymmärtää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sitä oikeaa välttämättä löytynyt!! Mulla on 2 tuttavapariskuntaa jotka alkoivat seurustelemaan n. 17 vuotiaana ja menivät naimisiin 10 v. sisällä mutta joskus tuli arki vastaan ja etsivät itselleen uudet puolisot!! Erosivat ystävinä ja pitävät jopa joulua yhdessä! Eli elämä tulee vastaan joskus 30:nä
mutta ei se tarkoita ettei rakasta toista ikinä ja elämä alkaa vasta siitä!!
Kerrotko vielä tuosta lauseestasi:
"Mutta ei se tarkoita, ettei rakasta toista ikinä ja elämä alkaa siitä!!"
Mul tulee mieleen et vaikka nuoria joo ollaan, niin mie olen aidosti välittänyt tästä hölmöläisestä vaikka niin tekikin. Tuntuhan se pahalta, yritän nyt unohtaa koko asian.
Kyllähän hän silmissäni on nyt vähän muuttunut asiasta kuultuani, mutta pääasiassa se sama heppu se minulle on.
Ensin tuli mieleen vaikka mitä, mitä nyt hänestä ajattelen, mutta sitten tuntuikin samalta kuin ennen.
Ehkä hänestä välittäminen on niin vahva, etten yksinkertaisesti osaa ajatella hänestä pahaa, vaikka niin teki.
Itse irtosuhteista minulla on tunne, etten hyväksyisi sellaista. Jos joku tykkää niin tehdä, tehkööt, mutta minua ei kiinnosta. Tosin en näe niissä mitään järkeä.
Järkytyin ehkä siksi, kun en olisi tästä henkilöstä sellaista uskonut.
Mutta sitä se on olla nuori ja tunteet vie.
Olen kuitenkin ylpeä että olen fiksu ja minua ei sellaiset kiinnosta :)