Olen tässä herkutellut jonkin aikaa tällä uudestaan löytämälläni vanhoillislestadiolaisen laululyriikan helmellä.
Tämä taitaa samalla olla myös hoitokokouslestadiolaisuuden kattavin teologinen kokonaisesitys?
Tässä siis Pekka Kinnusen Summa Theologiae, Siionin laulu 96 vuodelta 1971. Oliko tämä myös se jota joskus nimitettiin hoitokokousten tunnariksi?
Jeesus Kristus sanallansa
seurakunnan asetti,
perustuksen teoillensa
vahvan sille rakensi.
Se ei järky, vaikka kerran
maa ja taivas häviää.
Aika vaihtuu iäisyyteen,
seurakunta vielä jää.
Ahdas parannuksen ovi
avoinna on kaikille.
Vaikka rikkaalle ei sovi,
mahdollista Isälle.
Hän voi antaa nöyrän mielen
kolkuttamaan ovea,
avata myös mykkäin kielen
pyytelemään armoa.
Avaimilla ovi aukee,
synninpäästö vapauttaa,
vihollisen kahleet raukee,
omantunnon rauhoittaa.
Sillä Kristus omillensa
päästönsanan asetti,
Hengen vakuudeksi antoi,
joka voiman antaapi.
Herran Henki nuhteleepi
sanan kautta maailmaa,
syyllisyyden osoittaapi,
katumukseen johdattaa.
Että kelpais jokaiselle
päästön sana taivainen,
jota saarnaa katuville
seurakunta Kristuksen.
Monet ovat synnin tähden
seurakunnan jättäneet,
mukanansa muita vieden
eksytykseen johtaneet.
Heitä myöskin Herran Henki
parannukseen kehottaa,
hoitamaton tunto viepi
aina ulos maailmaan.
Valkeus on läpi kansain
aikojenkin kulkenut.
Pohjan äären kansan saivat
myöskin kutsun taivaisen.
Siellä lepää Henki Herran
seurakunnan turvana,
sana osoitti sen kerran
aikain lopun merkkinä.
Ahkeroimme vielä hetken
totuudessa vaeltaa,
kunnes Isä päättää retken,
laumansa hän korottaa.
Seurakunta hoitaa meitä,
äidin lailla rakastaa,
vahvistaapi väsyneitä,
synnin viat puhdistaa.
Tämä taitaa samalla olla myös hoitokokouslestadiolaisuuden kattavin teologinen kokonaisesitys?
Tässä siis Pekka Kinnusen Summa Theologiae, Siionin laulu 96 vuodelta 1971. Oliko tämä myös se jota joskus nimitettiin hoitokokousten tunnariksi?
Jeesus Kristus sanallansa
seurakunnan asetti,
perustuksen teoillensa
vahvan sille rakensi.
Se ei järky, vaikka kerran
maa ja taivas häviää.
Aika vaihtuu iäisyyteen,
seurakunta vielä jää.
Ahdas parannuksen ovi
avoinna on kaikille.
Vaikka rikkaalle ei sovi,
mahdollista Isälle.
Hän voi antaa nöyrän mielen
kolkuttamaan ovea,
avata myös mykkäin kielen
pyytelemään armoa.
Avaimilla ovi aukee,
synninpäästö vapauttaa,
vihollisen kahleet raukee,
omantunnon rauhoittaa.
Sillä Kristus omillensa
päästönsanan asetti,
Hengen vakuudeksi antoi,
joka voiman antaapi.
Herran Henki nuhteleepi
sanan kautta maailmaa,
syyllisyyden osoittaapi,
katumukseen johdattaa.
Että kelpais jokaiselle
päästön sana taivainen,
jota saarnaa katuville
seurakunta Kristuksen.
Monet ovat synnin tähden
seurakunnan jättäneet,
mukanansa muita vieden
eksytykseen johtaneet.
Heitä myöskin Herran Henki
parannukseen kehottaa,
hoitamaton tunto viepi
aina ulos maailmaan.
Valkeus on läpi kansain
aikojenkin kulkenut.
Pohjan äären kansan saivat
myöskin kutsun taivaisen.
Siellä lepää Henki Herran
seurakunnan turvana,
sana osoitti sen kerran
aikain lopun merkkinä.
Ahkeroimme vielä hetken
totuudessa vaeltaa,
kunnes Isä päättää retken,
laumansa hän korottaa.
Seurakunta hoitaa meitä,
äidin lailla rakastaa,
vahvistaapi väsyneitä,
synnin viat puhdistaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
'mehevää' tekstiä. Ihan vieras laulu minulle.
Tuo oli niinkuin jonkin laitteen käyttöohje (mistähän tämmöinenkin pöhkö mielikuva tuli).
Pitipä kaivaa kaapin kätköistä Siionin Laulukirja ja etsiä tuo mainitsemasi laulu.
Sen on oikein 'Laulujen laulu'!
Irvokkaassa merkityksessään!
Sehän julistaa 70-luvun hoito- ja henkioppia puhtaimmillaan.
Siitä löytyy vain me-oppi, ns. hevosvaunuoppi, seurakunnan korostusoppi, avaintenvaltaoppi, synninluvallisuuden varoitusoppi, puhtaan omantunnon pelastusoppi, saara-äidin hoivaoppi. Nuo nyt ainakin heti vaivatta löytyivät!
En tiedä, miten paljon sitä lauletaan ry:llä tai suviseuroissa. Vai onko se vaivihkaa jäänyt sivummalle?
Kun laulukirjaa uudistettiin 70-luvulla, niin tuostakin näkee, mitä ne raittiit ja puhtaat eli HYVÄKSYTTÄVÄT sanat ja sanonnat silloin olivat.
Niiden edestä poistui sitten monta tuttua laulua sen vuoksi, että ne olivat esim. YLEISHENGELLISIÄ. Haluttiin oma oppi ja omat laulut, ettei ekumenia pääsisi edes laulujen kautta siioniin eikä laulettaisi samoja lauluja, mitä 'nuo epäuskoiset ja väärävanhurskaat'...
herätyskristillisyydestä kasvatuskristillisyydeksi. Laulukirjasta poistettiin yleishengellisenä esimerkiksi laulu "Tule Jeesuksen luo, tule nuorena, oi" joka oli aikaisemmin paljon laulettu ja rakastettu laulu. Siinä kutsutaan nuorta epäuskoista ihmistä tulemaan Jeesuksen luo, mutta nyt tuollainen laulu oli käynyt tarpeettomaksi, kun vl-uskoon yleensä vain synnyttiin, ei käännytty.
hyvänenaika sellaisen kääntyä tarvitse ja uudestaan syntyä, joka on lapsenuskossa pysynyt. Epäuskoisen tulee syntyä uudestaan, mutta ei siis uskovaisen.
Laulu 128 on varmaan tutumpi.
'Kuule isä lastes ääni, ota korviis huutomme...'
Voipi olla, että tuota HS-laulua ei ole viime vuosina laulettu? Ehkä se oli hoitokokousten virittäjänä ja alkutahtina 70-luvulla?
Mutta laulun sisältämät raittiit sanat ovat vielä kertomassa siitä, miten tullaan autuaaksi ja pysytään autuaina.
Nuo sanat ovat aivan oudot ja ensi kertaa ne näen. "Kuule isä lastes ääni, ota korviis huutomme..." oli aivan eri sanoin tehty laulu.
En usko, että tuo laulu on ollut laulukirjassa ennen kuin näen sen itse. Olisin varmaan itsekin sitä laulanut. Ei, sanat olivat aivan tosienlaiset.
Pasi Mustonen veisaa yhden version sanoituksesta Youtubessa.
Onko tämä Pekka Kinnusen sanoitus uudessa Siionin laulut -kirjassa, mikä sävelmä siinä on?
Youtubesta löytyi. Äänite v 2016
Haku: Siionin laulu 96: Jeesus Kristus sanallansa
Ihanat sanat. Tuon vois kanonisoida