Olen hyvin koviakokenut ja traumaattinen /neuroottinen.Maailmankuvani ei ole kovin suotuisa,koska en vielä hyväksy/rakasta itseäni.
Psykoterapeuttini ja traumalääkärini ovat sanoneet minun selvinneen kokemuksistani/elämästäni fiksuuteni takia.En todellakaan tunne olevani fiksu.
Millaisia kokemuksia teillä muilla? Tuntuu monesti sen olevan minulle vain heitetty porkkana jotta jaksaisin läpikäydä kauhuni,koska minulla ei ole edes ihmissuhteita joihin turvautuisin.
epätietoinen
suklaa
8
487
Vastaukset
- Näin ajattelisin.
Kyllä kai fiksuus voi auttaa asiaa. Itsekin olen kokenut monia semmoisia asioita, mitä muut eivät ole. Toisaalta on hirveästi ihmisiä, joilla 100 kertaa pahempia kokemuksia kuin minulla. Sanotaanhan, että ihminen on joko järki- tai tunne-ihminen. Luulen että nämä tunne-ihmiset saattaisivat kokea traumaattiset tilanteet vieläkin traumaattisempina mitä järki-ihmiset.
Oon huomannut miten pienikin vastoinkäyminen voi olla herkälle ihmiselle liikaa. Itse kai oon enemmän järki-ihminen. Järkeilen asioita. Yritän järkeillä ja miettiä, miksi joku toimii niin kuin toimii ja se ikään ku auttaa ymmärtämään sitä toista ihmistä. Ja kun pystyy ymmärtämään niin ei ehkä traumatisoidu niin helposti. Näin minä asian näkisin.
Ehkäpä järki-ihminen pystyy myös käsittelemään asioita enemmän realistisesti. Tunne-ihmisellä taas voi olla niin valtavat negatiiviset tunteet mukana, että on kertakaikkiaan mahdotonta niiden tunteiden läpi ymmärtää toista. Ne omat vahvat tunteet on niin etusijalla, että on vaikeaa nähdä toista niiden läpi.
Itse mm. oon seurannut vierestä molempien vanhempieni loppuunpalamista. Oon joutunut toimimaan vähän ku vanhemman roolissa nuoremmalle siskolleni. Lisäksi on hyväksikäyttöä ja pari vaikeaa ihmissuhdetta. Olen elänyt perheessä missä on ollut sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa ja jatkuvaa nälvimistä vanhempieni välillä. Kun asuin kotona, tuntui miten joutuu aina olemaan varpaillaan isän lähettyvillä. Joutui miettimään, mitä voi puhua ja miten olla. Toinen vanhemmistani saa välillä (ei onneksi hirveän usein) silmittömiä raivo-kohtauksia ja äitini puhuu jatkuvasti omia ongelmiaan minulle.
Mutta kun ymmärtää minkälaisessa perheessä mm. isäni on itse elänyt, niin on helpompi rakastaa ja ymmärtää. Ehkä hän on itsekin traumatisoitunut ja purkaa sitä näin eteenpäin, voimatta hallita sitä.- suklaa
jo hyvin varhain lapsuudessani,tapahtui mielen pirtoutuminen,joten tunne-elämäni lukkiutui(mieli suojaa itsensä) ja elin pitkään järjelläni,mutta nyt myönnän monien tapahtumien/ratkaisujen johtuneen kuitenkin tunteiden kautta elämisenä.
Olen erittäin tunne-ihminen,herkkä -et voisi uskoa todeksi,jos tietäisit menneisyyteni.
Terapeuttini ja lääkärini perustelevat sanomansa näin:Olen traumojeni jkl osannut jäsentää,rakentaa tapahtumaa.Löytänyt "ulos"ja täten en ole sairastunut mieleltäni.
Tässä yhteydessä he puhuvat fiksuudesta.Voi olla etten vielä edes tiedosta omaa kapasiteettiani.
Monesti olen aivan pihalla kun keskustelen muiden kanssa ja he joutuvat vääntämään rautalankaa jotta jokin asiata menisi päähäni..todella noloa ja eristää!!
Sitten kuitenkin pystyn aikamoisiin suorituksiinkin etenkin tressin ja paineen alaisena.
Ehkä suruni peittää paljon,koska ajattelen monesti muista ihmisistä,miten kenestä vaan voisi tulla mitä vaan jos he viitsisivät vaivautua elämässään ja minusta ei voi tulla mitä vaan,koska traumani ovat pilanneet minut iäksi.
Tietty tuo on juuri tuota minun täydellisyyttäni ja kontrollis hakuisuutta.
En edes osaa kertoa mitä haluaisin,ulosantini on huonoa. "Kyllä kai fiksuus voi auttaa asiaa. Itsekin olen kokenut monia semmoisia asioita, mitä muut eivät ole"
--
Olet käyttänyt "tervettä järkeä", joka on aina yhteydessä rakkauteen, eli olet katsonut asioita rakkauden näkökulmasta. Ihmisen tulisi tehdä juuri mäin. Rakkaus on ainoa todellinen voima, joka auttaa ihmistä. Silloin ihminen ei ota kanssaihmisiinsä tuomarin asennetta, mikä on patologinen asenne elämässä.
- Moffafaffa
Tietenkään et usko olevasi fiksu tai muullakaan lailla hyvä, jos kerran et hyväksy/rakasta itseäsi!
- suklaa
Tietysti monet käsittelemättömät asiat pettävät esim.tuon tunteen,etten ole fiksu.
Ja kuten kerroit,jos en hyväksy/rakasta itseäni niin eihän minulla ole hyvää ajatustakaan itsestäni.
Mutta,ajatelkaahan elämääni,huh huh pienen pieni maailma - Moffafaffa
suklaa kirjoitti:
Tietysti monet käsittelemättömät asiat pettävät esim.tuon tunteen,etten ole fiksu.
Ja kuten kerroit,jos en hyväksy/rakasta itseäni niin eihän minulla ole hyvää ajatustakaan itsestäni.
Mutta,ajatelkaahan elämääni,huh huh pienen pieni maailmaSinulla on ilmeisesti paljon rankempi mennneisyys, kuin minulla oli silloin kun muutin kotoa opiskelupakkakunnalle, vaikka ei minunkaan lapsuus ja nuoruus mitään herkkua ollut.
Minullakin oli tuo vaiva, etten hyväksynyt enkä rakastanut itseäni. Sitä sanottiin siihen aikaan alemmuudentunteeksi.
Sitten kesken opiskelun minuun iski vaikea masennus, eikä siihen aikaan ollut näitä uusia masennuslääkkeitä. Kävin melko syvällä masennuksessa. Niin syvällä että ajattelin, ettei minulla ollut edes ihmisarvoa. Siinä vaiheessa kaikki kunnianhimo meni kuin vessasta alas. Toivoin vain että voisin olla aivan tavallinen keskinkertainen ihminen.
Aikaa myöten masennus hellitti, ja pystyin viemään opinnot loppuun. Mutta kaikkein tärkeintä oli se, että minulle riitti keskivertoihmisen asema ja rooli senkin jälkeen kun olin parantunut masennuksesta.
Nyt olen taas oikein pollea ja ylpeä itsestäni ja lapsistani, koska olen kolminkertainen isoisä. Se on tällä hetkellä minulle maailman tärkein asia.
Tavallisen ihmisen roolin hyväksyminen auttoi minut pois alemmuudentunteesta. Se muutti elämäni tavalliseksi puurtamiseksi töissä ja perheestä huolehtimiseksi ja pienistä ilonaiheista nauttimeseksi. Mielestäni olen onnistunut elämässä, vaikka en ole rikas enkä muutenkaan mahtava.
Olisikohan sinllakin edessä jotain samanlaista... Hyväksyisitkö sinä keskinkertaisuuden omaksi rooliksesi maailmassa? Ei se ole huono rooli, ja vaikka sinulla olisi mahdollisuukisia paljon hienompaan rooliin, keskinkertaisella ihmisellä on paljon turvallisempi olo ja enemmän ilonaiheita. - suklaa
Moffafaffa kirjoitti:
Sinulla on ilmeisesti paljon rankempi mennneisyys, kuin minulla oli silloin kun muutin kotoa opiskelupakkakunnalle, vaikka ei minunkaan lapsuus ja nuoruus mitään herkkua ollut.
Minullakin oli tuo vaiva, etten hyväksynyt enkä rakastanut itseäni. Sitä sanottiin siihen aikaan alemmuudentunteeksi.
Sitten kesken opiskelun minuun iski vaikea masennus, eikä siihen aikaan ollut näitä uusia masennuslääkkeitä. Kävin melko syvällä masennuksessa. Niin syvällä että ajattelin, ettei minulla ollut edes ihmisarvoa. Siinä vaiheessa kaikki kunnianhimo meni kuin vessasta alas. Toivoin vain että voisin olla aivan tavallinen keskinkertainen ihminen.
Aikaa myöten masennus hellitti, ja pystyin viemään opinnot loppuun. Mutta kaikkein tärkeintä oli se, että minulle riitti keskivertoihmisen asema ja rooli senkin jälkeen kun olin parantunut masennuksesta.
Nyt olen taas oikein pollea ja ylpeä itsestäni ja lapsistani, koska olen kolminkertainen isoisä. Se on tällä hetkellä minulle maailman tärkein asia.
Tavallisen ihmisen roolin hyväksyminen auttoi minut pois alemmuudentunteesta. Se muutti elämäni tavalliseksi puurtamiseksi töissä ja perheestä huolehtimiseksi ja pienistä ilonaiheista nauttimeseksi. Mielestäni olen onnistunut elämässä, vaikka en ole rikas enkä muutenkaan mahtava.
Olisikohan sinllakin edessä jotain samanlaista... Hyväksyisitkö sinä keskinkertaisuuden omaksi rooliksesi maailmassa? Ei se ole huono rooli, ja vaikka sinulla olisi mahdollisuukisia paljon hienompaan rooliin, keskinkertaisella ihmisellä on paljon turvallisempi olo ja enemmän ilonaiheita.Niin,olen paljon joutunut nörtymään elämän edessä.
Tunsin pitkään,että on olemassa kolme tasoa.
Ensimmäisssä elävät ihmiset ovat normaaleja,he ovat saaneet elää pumpulissa ja ovat hyvin tuomitsevaisia tälläistä kahden/kolmen tason ihmisiin verrattuina.(halveksin heitä)
Toisena elivät huumeiden käyttäjät/addiktioiset ihmiset,jotka tunsivat tipahtaneensa avaruudesta maahan ja puhuimme eri keiltä ensimmäisiin tasoihin kuuluvien kanssa,Toiset ja kolmannet olivat perheeni ja elämäni -ei saa yhteyttä normaaileihin ihmisiin
Kolmannessa tasossa elivät vangit ja muut asunnottomat pohjasakka joita ymmärsin(tuska ja traumat sotkevat pään)
Kuuluin toiseen tasoon ja jos ajattelemme tikkaita tasojen välissä niin minulla oli jalka kakkostasolla ja olin melkein kolmostason ihminen.
Onneksi nykyisin en ajattele noin.Meissä kaikissa on paljonkin puutteita,kenellä enemmän ja vähemmän.Rankempaa on tietyllä osa-alueiden vajaavuudessa,mitä minulla on yllinkyllin.Niiden myöntäminen ja "paikkaamien" on kovaa työtä!
Mitä itseeni tulee,en ole syönyt mielialalääkkeitä kuin 2 kuukautta,lopetin ja hain lääkkeet kiltisti,jotta Kela näkee mustaa valkoisella(petasin terapiaan pääsyä,mikä kannatti) minun olevan "huonossa kunnossa" ja kävin "terapissa"niin kauan,kunnes minulla oli voimaa ja taisteluntahtoa saadakseni ja etsiäkseni psykoterapeutin-jäädäkseni henkiin,kirjaimellisesti.
En nauti mitään lääkkeitä kaaoksellisen elämäni tuskaisiin tunne kuohuihin,olen siitä hyvin ylpeä
Olen paljon sinua nuorempi ja uskon/haluan elämän kantavan,ei mikään tuleva tapahtuma vedä enään mattoa jalkojani alta,tietysti jos sairastuisin esim.parantumattomaan syöpään sitä en kestäisi-pääsee miltei mielenrauhaan sisällään ja sairastuisi..
Mutta tuo jossittelua.
Väsyttää,kroppani/mieleni joutuu todella koville,mutta ehkä olen joskus eläkkeellä rakkaiden ihmisten ympäröimänä Joulua viettämässä! - Moffafaffa
suklaa kirjoitti:
Niin,olen paljon joutunut nörtymään elämän edessä.
Tunsin pitkään,että on olemassa kolme tasoa.
Ensimmäisssä elävät ihmiset ovat normaaleja,he ovat saaneet elää pumpulissa ja ovat hyvin tuomitsevaisia tälläistä kahden/kolmen tason ihmisiin verrattuina.(halveksin heitä)
Toisena elivät huumeiden käyttäjät/addiktioiset ihmiset,jotka tunsivat tipahtaneensa avaruudesta maahan ja puhuimme eri keiltä ensimmäisiin tasoihin kuuluvien kanssa,Toiset ja kolmannet olivat perheeni ja elämäni -ei saa yhteyttä normaaileihin ihmisiin
Kolmannessa tasossa elivät vangit ja muut asunnottomat pohjasakka joita ymmärsin(tuska ja traumat sotkevat pään)
Kuuluin toiseen tasoon ja jos ajattelemme tikkaita tasojen välissä niin minulla oli jalka kakkostasolla ja olin melkein kolmostason ihminen.
Onneksi nykyisin en ajattele noin.Meissä kaikissa on paljonkin puutteita,kenellä enemmän ja vähemmän.Rankempaa on tietyllä osa-alueiden vajaavuudessa,mitä minulla on yllinkyllin.Niiden myöntäminen ja "paikkaamien" on kovaa työtä!
Mitä itseeni tulee,en ole syönyt mielialalääkkeitä kuin 2 kuukautta,lopetin ja hain lääkkeet kiltisti,jotta Kela näkee mustaa valkoisella(petasin terapiaan pääsyä,mikä kannatti) minun olevan "huonossa kunnossa" ja kävin "terapissa"niin kauan,kunnes minulla oli voimaa ja taisteluntahtoa saadakseni ja etsiäkseni psykoterapeutin-jäädäkseni henkiin,kirjaimellisesti.
En nauti mitään lääkkeitä kaaoksellisen elämäni tuskaisiin tunne kuohuihin,olen siitä hyvin ylpeä
Olen paljon sinua nuorempi ja uskon/haluan elämän kantavan,ei mikään tuleva tapahtuma vedä enään mattoa jalkojani alta,tietysti jos sairastuisin esim.parantumattomaan syöpään sitä en kestäisi-pääsee miltei mielenrauhaan sisällään ja sairastuisi..
Mutta tuo jossittelua.
Väsyttää,kroppani/mieleni joutuu todella koville,mutta ehkä olen joskus eläkkeellä rakkaiden ihmisten ympäröimänä Joulua viettämässä!Nyt käsitän miksi sinua hoitaneet ihmiset ovat olleet sitä mieltä, että ole sevinnyt fiksuutesi ansiosta.
Hyvää Tätä Joulua Sinullekin!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vuonna 2026 jää entistä vähemmän rahaa käteen palkansaajille
Työttömyysvakuutusmaksu nousee 0,3 prosenttia. Työeläkemaksu nousee 7,15 prosentista 7,3 prosenttiin. Työmarkkinajärjest946592Suomen kansa puhunut: Purra huonoimpia ministereitä
Kouluarvosanalla 6–, eli samaa tasoa mitä Purran oikeakin koulutodistus. Epäpätevyys on tullut huomattua Suomen talouden4604697Mitä aiot tehdä uudenvuoden aattona
Mitä olet suunnitellut tekeväsi uudenvuoden aattona ja aiotko ensi vuonna tehdä jotain muutoksia tai uudenvuoden lupauks1262647Joulun ruokajonoissa entistä enemmän avuntarvitsijoita - Mitä ajatuksia tämä herättää?
Räppärit Mikael Gabriel, VilleGalle ja Jare Brand jakoivat ruokaa ja pehmeitäkin paketteja vähävaraisille jouluaattoa ed1372369Marin sitä, Marin tätä, yhyy yhyy, persut jaksaa vollottaa
On nuo persut kyllä surkeaa porukkaa. Edelleen itkevät jonkun Marinin perään, vaikka itse ovat tuhonneet Suomen kansan t02121Pituuden mittaaminen
Ihmisen pituuden mittaaminen ja puolikkaat senttimetrit. Kuuluuko ne puolikkaatkin sentit tai millit teistä ilmoittaa m321146En tiedä enää
Pitäiskö mun koittaa vältellä sua vai mitä? Oon välillä ollut hieman mustasukkainen, myönnän. En ymmärrä miksi en saa su701053Luuletko, että löydetään vielä
Yhteys takaisin? En tiedä enää mitä tehdä... tuntuu jo että olen vieraantunut sinusta. Naiselta531020- 103983
- 72858