Olen katsellut nyt noin vuoden toista koiraa. Olisikohan kellään seuraavia ominaisuuksia vastaavaa rotua tiedossa:
- säkä 30-40 cm
- soveltuu elämään saksanpaimenkoiran (uros) rinnalla ja olisi itsekkin uros
eli jaksaa hölkkäilä meitin kanssa sen noin 10 km 3-4 x vko (aikuisena tietenkin)
- omaisi jonkin verran miellyttämishalua
- olisi nopea oppimaan sekä halukas että aktiivinen harrastuskoira (agility ja toko)
Tuntuu että olen käynyt läpi jo niin monta rotua, että tarvitsen jo apua. Lancashire Heeleriä olen jo vähän katsellutkin, mutta myös esimerkiksi Mittelspitziä... Ensimmäinen olisi mieluisampi, mutta kun tahtovat sairastaa silmistään..
Kiitos avustajille jo etukäteen!
- säkä 30-40 cm
- soveltuu elämään saksanpaimenkoiran (uros) rinnalla ja olisi itsekkin uros
eli jaksaa hölkkäilä meitin kanssa sen noin 10 km 3-4 x vko (aikuisena tietenkin)
- omaisi jonkin verran miellyttämishalua
- olisi nopea oppimaan sekä halukas että aktiivinen harrastuskoira (agility ja toko)
Tuntuu että olen käynyt läpi jo niin monta rotua, että tarvitsen jo apua. Lancashire Heeleriä olen jo vähän katsellutkin, mutta myös esimerkiksi Mittelspitziä... Ensimmäinen olisi mieluisampi, mutta kun tahtovat sairastaa silmistään..
Kiitos avustajille jo etukäteen!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onhan se rotuvalinta vaikeaa ja herättää paljon päänsärkyä, tiedän omien kokemusteni perusteella.
Mut kyllä se Lancashire heeler ois tosiaan hyvä valinta, eikä se silmäsairauksista kärsi läheskään niin paljoa kun vois lukemiensa tietojen perusteella luulla. Onhan se hyvä, et rotumääritelmät ottaa kaikki tärkeet seikat, kuten koirien sairaudetkin, vakavasti esille, mut silmäsairaudet on muutenkin helposti hoidettavissa ja sitä voi esiintyä lähes millä tahansa rodulla.
Lancashire heeler on muutenkin niin harvinainen, et se tarttis kyllä lisää suosioo. Se ei oo Suomessa ees sadan suosituimman rodun joukossa.
Mut kyllä niitä sopivan tuntusia rotuja löytyy niin kasoittain, et itekin voisin mainita joitakin ehdotuksia.
Miten ois vaikka kooikerhondje, basset fauve de bretagne, bedlingtoninterrieri, norfolkinterrieri, affenpinseri, manchesherinterrieri, lakelandinterrieri, shiba, kromfohrländer, lunnikoira, volpino italiano, pyreneittenpaimenkoira tai mudi.
Okei, ehkä näin suurella kirjolla koirarotuja taidan herättää myös vähäsen päänvaivaa, joten sanotaan nyt vaan muutama ehdotus.
Lancashire heeler ois sinänsä hyvä valinta, et se on sun itteskin mielestä sopiva rotuvalinta, mut jos mää kertoisin omista ehdotuksistani sen lisäks vaan yhen, se ois lunnikoira. Sen turkki pysyy hyvin puhtaana, se ei syö paljoa, se on pieni mutta energinen, ja se on luonteeltaan suunnilleen saman lainen kun saksanpaimenkoira.
Eli kun apua rodun valintaan halusit, niin minä sanon, että lancashire heeles tai lunnikoira.
Mut jos niistäkin kahesta ois sanottava vaan toinen, niin se ois tietysti se, kummasta sää itekin haaveilit alun perin, eli lancashire heeler.
Älä enää vaivaa päätäsi rodunvalinnoilla, sillä sinulle sopivin tuleva rotu on nyt saatu selvitettyä: lancashire heeler!
Onnea jatkoon!
T: Sussex spaniel
Sussex Spanielin viestiin korjaus: Heelerien silmäsairaudet ovat rodussa vakava ongelma. Perinnöllinen linssiluksaatio on erittäin kivulias ja sokeuttava silmäsairaus. Tuhansia euroja maksavat silmäleikkaukset eivät välttämättä tuo toivottavaa tulosta, ja vaihtoehtona on elää sokean koiran kanssa tai lopettaa se. Linssiluksaatiota esiintyy rodun kaikissa linjoissa. Lisäksi esiintyy muitakin silmäsairauksia, kuten perinnöllistä kaihia, joka myös saattaa sokeuttaa nuoren koiran.
vähän pelkäänkin. Olen käynyt läpi pitkän listan sukupuita (Heeler) ja aina kun luulee löytävänsä, sieltä ilmestyy jotakin..=( nimenomaan silmäsairautta.
LancHeeler ja vuonna 2009, kerron teille:
Ehkä annoin vähän liian lievän vaikutelman rodun silmäsairauksista, mutta ehkä siksi en mainitse niitä riittävän vakavina, koska tunnen koiria, jotka ovat saaneet vastaavia sairauksia silmiinsä. Yksi koira joutui jopa leikkaukseen silmänsä takia, mutta nyt kun silmät ovat taas hyvässä kunnossa, ainoastaa vähän rähmivät, sen koiran omistaja kertoi, että hän rakastaa koiraansa niin paljon, etteivät kalliit hoitomaksut paljolta tuntuneet. Koira oli dobermannin ja labradorinnoutajan risteytys.
Mutta se on ymmärrettävä, että koirien jalostus lähes pelkän ulkomuodon vuoksi on tuonut lähes kaikille roduille alttiuden perinnöllisille sairauksille. Mutta on heelerien elättäminen sinänsä halpaa, että ne eivät syö paljoa.
Varsinkin sen asian ymmärtäminen on tärkeää, että lancashire heelerin silmäsairaudet ovat siitäkin syystä niin yleisiä, että rodun suosio on vielä kovin pieni. Liian pienellä populaatiolla on vaikeaa saada jalostukseen riittävästi riittävän terveitä yksilöitä. Lancashire heeler tarvitsisi siis nykyistä enemmän suosiota ja kasvattajia.
Jos rotuvalinnassa pitää vakavana vaatimuksena myös koiran terveyttä, voi oikean rodun löytämänen viedä ikuisuuden. Minusta rotuvalinta on tehtävä sen perusteella, onko rotu luonteensa puolesta sopiva, ja ettei sen kustannukset tule ruokinnan osalta liian kalliiksi ja ettei sen turkki ole liian vaativahoitoinen.
Tietysti rodulla tavattaviin sairauksiinkin on varauduttava, ja jos niitä esiintyy, ne on hoidettava.
En toivo tästä syntyvän mitään tulista soppaa keskusteltavaksi, kerroin vain, mitä mieltä itse olen. Voitte kyllä vastata tähän, jos haluatte, mutta haluan keskustella asioista sopuisasti, en riidellen.
T: Sussex spaniel
kriteerisi oikein hyvin ja on vielä kaikeksi hyväksi nätti kuin karamelli.
http://www.shetlanninlammaskoirat.fi/
http://www.koirat.com/rotu.phtml?id=21
http://fi.wikipedia.org/wiki/Shetlanninlammaskoira
esimerkiksi australiankelpie?
yksi oma lempparini laajasta rotukirjosta. On kyllä vähän päälle 40cm korkea, mutta kaunis ulkomuoto ja energisyys kyllä korvaa kaiken ;) sopii hyvin tokoon ja agilityyn!
tutustumisen arvoinen rotu ehdottomasti..
http://www.sbcak.fi/ak_suomessa.php
että kettuterrieri. kun oikea motivaattori löytyy, se kiipeää vaikka pers eellä puuhun eikä muuten väsy. erinomainen agilitykoira, ketterä kuin mikä eipä peljästy sitä isoa koiraakaan
OLETKO LUKENUT KOIRAKIRJOJA
Eipä ole käynyt pienessä mielessäkään! Koirakirjat voivatkin olla hyvä lähde..;)