Näinä aikoina olen ollut saari
en kutsu valolla
en rannoilleni ketään kaipaa
tämä oli taas syvää kaijutonta syvännettä
ympärillä sieluni seinämillä hiljaisuus
ei edes rakkauden kuiskeet kuuluneet
enkä niitä kaivannut
tähän karikkoiseen elämääni saarena
mutta nyt ehkä elämä voittaa taas
ehkä jaksan kurkottaa ulos itsestäni
kohden sinua jota rakastan
sinua jota sieluni yksinäisempinäkin öinä
rakastaa
sinä ymmärrät niin lienee
oma sielusi kaikukoppa soittaa samaa sävelmää
olet niin rakas minulle
hienolla säikeellä yhdessä
vaikka en läsnä voi ollakaan
olen silti erakkosaarenakin
rakastunut sinuun
en kutsu valolla
en rannoilleni ketään kaipaa
tämä oli taas syvää kaijutonta syvännettä
ympärillä sieluni seinämillä hiljaisuus
ei edes rakkauden kuiskeet kuuluneet
enkä niitä kaivannut
tähän karikkoiseen elämääni saarena
mutta nyt ehkä elämä voittaa taas
ehkä jaksan kurkottaa ulos itsestäni
kohden sinua jota rakastan
sinua jota sieluni yksinäisempinäkin öinä
rakastaa
sinä ymmärrät niin lienee
oma sielusi kaikukoppa soittaa samaa sävelmää
olet niin rakas minulle
hienolla säikeellä yhdessä
vaikka en läsnä voi ollakaan
olen silti erakkosaarenakin
rakastunut sinuun
Vastaukset 11
Vanhimmat
on kirjoituksesi, todella!
Voi kuinka kaunis...minä tunnen samoin...erakkosaari
joskus hiljainen matka. Kuitenkin kaunis on ajatus ruonossa, pinnalla heijastelee valon leikki.
Yksinäisinä öinä
kylminä,tuulisina aikoina
odotin
Tulisi kuunsilta
tähtien valoverho
hetken näkisin saareltani
sinun saareesi
hymyilen niinä hetkinä
sinun saarellesi ja yhdessä
sen ohikiitävän tuokion
me emme ole yksin
vaan yhdessä
tässä elämän meressä
Kiitos kauniista vastarunostasi!
`värssysi´ tuntui
..satutti
jotenkin omaksuin.
kiitti er..
johon aallottaresi aallot pehmeästi
hellyydellä hellii kovaa kallioo ~~
soljuen pehmeästi aallottaresi~~
hieno runo* :)
.. kaukana on hän, ja lähellä:)
Kiitos kaikille kommenteista ja palautteesta.
ajatuksiani ja tunnelmiani olit tähän runoon saanut ladattua. Tuttua ja todellista, kiitos.
runosi on ja tuo mieleen erään itselleni hyvin tärkeän ihmisen, joka jossain pohti "olenko mä saari?". Toivon niin, että olet jaksannut jo kurottaa ulos syvästä hiljaisuudestasi.