Vihaan olla minä ja elää elämääni. Olen aikuinen ihminen, mutta en jaksa huolehtia asioistani. En myöskään voi olettaa että joku huolehtisi minusta niin kuin lapsesta ja välittäisi vaikka en itse välittäisi itsestäni.
Minulla on läheisiä joiden tiedän välittävän minusta. Heidän on vaikea sitä näyttää, ja vaikka joskus yrittävätkin, minä en osaa ottaa välittämistä vastaan. Toisaalta sitä ei kukaan voi mun puolesta tehdä.
En jaksa enää yrittää ja opetella tulla toisenlaiseksi. Elämä ei ole parantunut miksikään vaikka sitä on jo jokunen tovi tullut elettyä. Tiedän ja uskon että jos ei itse auta itseään ei sitä kukaan muukaan voi tehdä. En usko että jaksan itse auttaa itseäni enää kovin pitkälle.
Pattitilanne.
Minulla on läheisiä joiden tiedän välittävän minusta. Heidän on vaikea sitä näyttää, ja vaikka joskus yrittävätkin, minä en osaa ottaa välittämistä vastaan. Toisaalta sitä ei kukaan voi mun puolesta tehdä.
En jaksa enää yrittää ja opetella tulla toisenlaiseksi. Elämä ei ole parantunut miksikään vaikka sitä on jo jokunen tovi tullut elettyä. Tiedän ja uskon että jos ei itse auta itseään ei sitä kukaan muukaan voi tehdä. En usko että jaksan itse auttaa itseäni enää kovin pitkälle.
Pattitilanne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos noin kielteisesti ajattelet, masennut entistä enemmän ja et pääse eteenpäin. Jumala olkoon sinunkin toivosi ja uudistumisesi lähde. Kannan rukouksin siivin!
,...pessimistinen ajattelu tulee esille silloin,kun ihminen on masentunut.Jouluntonttu neuvoo ottamaan lääkäriin,psykiatrian erikoislääkäriin yhteyttä,jos masennus pukkaa päälle ja elämä tuntuu tylsälle ja ei ole tyytyväinen itseensä.Pattitilanteet ratkeavat kyllä.Niihin kuuluupi ihan oikeesti hakea apua ihmiseltä,joka on itsensä ko. alalle kouluttanut.
Pessimismiä ja masentuneen ajattelua tämä on, tiedän. Mutta vaikka kuinka ajattelisi positiivisia ajatuksia se ei poista ongelmia eikä niiden syitä. Harvoin myöskään parantaa oloa.
Olen hakenut apua, mutta sitä on todella vaikea saada. Se apu mitä on saatavilla on ollut tasoa "syö terveellisesti ja ulkoile". Syön, ulkoilen, tapaan ihmisiä ja ylipäätään teen kaikkea itsehoidon suosituksia.
Pikkuhiljaa vaan hiipuu tahto enää jaksaa yrittää kun ei oikeata apua ole saatavilla ja olen tajunnut että en selviä tästä tilasta omin voimin.
Kiitos teille vastanneille kuitenkin, helpottaa vähän saada kirjoittaa tänne.
jos joku sitä tarjoaa tai pyydä rohkeasti apua. Kyllä ihmiset mielellään auttavatkin, jos vain tietävät. Ei ihminen aina jaksa yksin. Ihmiset ovat toisiaan varten.