Jos haluaa kissasta suht itsenäisen, eli pärjää yksin jopa 8 tuntia (työn takia) ja ei miu-u jos ei ole sylissä, miten pitäisi toimia?
Pitääkö opettaminen aloittaa jo heti kun se on pentu?
Itselläni oli pentu, joka koko ajan miukui jos ei saanut huomiota. Yritin olla huomioimatta sitä, että se oppisi, mutta lopulta miu-unta kävi aina niin surkeaksi, että hellyin ja otin sen syliin.
Kissasta tuli lopulta kunnon sylikissa, joka änki itsensä syliini.
Olen ajatellut ottaa uutta kissaa, mutta haluaisin siitä ehdottomasti itsenäisemmän, mutta kuitenkin ettei siitä tulisi ujo.
Eli siis mitkä olisi teidän mielestänne parhaimmat "itsenäistymis-harjoitukset"?
Kiitos jo etukäteen !!
Pitääkö opettaminen aloittaa jo heti kun se on pentu?
Itselläni oli pentu, joka koko ajan miukui jos ei saanut huomiota. Yritin olla huomioimatta sitä, että se oppisi, mutta lopulta miu-unta kävi aina niin surkeaksi, että hellyin ja otin sen syliin.
Kissasta tuli lopulta kunnon sylikissa, joka änki itsensä syliini.
Olen ajatellut ottaa uutta kissaa, mutta haluaisin siitä ehdottomasti itsenäisemmän, mutta kuitenkin ettei siitä tulisi ujo.
Eli siis mitkä olisi teidän mielestänne parhaimmat "itsenäistymis-harjoitukset"?
Kiitos jo etukäteen !!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä olen sitä mieltä, että kissojakin kasvatetaan. Ja nehän oppii sen perusteella, mistä ne itse hyötyy. Jos kissa oppii pennusta asti että se saa huomion naukumalla, se kyllä varmasti tekee aina niin ja aikuisena ääntä lähtee... Mutta jos se toteaa naukumisen turhaksi, niin kissasta riippuen se voi loppua aika piankin.
Minä olen jättänyt olosuhteidenkin pakosta heti kissat yksin päiväksi, tosin niitä on melkein aina ollut ainakin kaksi. Ensimmäisen yön ne huusi, mutta kun en välittänyt niin ne totesi että aha, me nukutaan jossain muualla kun makkarissa. Kahdesta kissasta on aina enempi seuraa toisilleen kuin yhdestä, joten jos vain mahdollista niin suosittelisin kahta kissaa jo alunperin.
Kissa oppii hakemaan huomiota ihmisestä miellyttävämmälläkin tavalla kuin naukumalla joka meillä ainakin birmalla helposti muuttuu kunnon mouruamiseksi. Meidän Dora naukuu ja sitten nousee puskemaan jalkaa vasten, Essi tarraa hellävaroen kynsillä käteen kahdella jalalla seisten ja ikäänkuin vetää käden niskan taa silmiin katsoen että "äippä, silitä ja rapsuta!"
Sen kummempia itsenäistymisharjoituksia ei minusta tarvita, heti pennusta asti alat käyttäytyä niin kuin tulet tekemään aina, ja mietit millä käytöksellä haluat kissan oppivan saavan mitäkin.
Vielä yksi esimerkki: Dora oli oppinut pentukodissaan pääsemään makkariin raapimalla ovea. No meillä ei yöksi kissat tuu makkariin, ja kun ei muutaman kerran vain välittäny oven raapimisesta mitään, se loppui ja kissa oppi että sinne pääsee päivisin kun ovi on auki.