Kun aurinko
ei suo hymyään
Päivät
sädettään kirkasta
Keräilen tavaroitani
Niitä kaikkein
välttämättömimpiä
Laavulla hiljaisella
Seuranani minulla ollut
nuotio, palava räiskyvä
Laulunsa alati soineet
saavuttaneet ovat
viimeisen säkeistönsä
Loputtoman yön syliin
matkani jatkukoon
Taakseni jää vain
hehkuva hiillos
Ehkä joskus
puhallat siihen
uuden liekin
Sammumattoman,
ikuisen
ei suo hymyään
Päivät
sädettään kirkasta
Keräilen tavaroitani
Niitä kaikkein
välttämättömimpiä
Laavulla hiljaisella
Seuranani minulla ollut
nuotio, palava räiskyvä
Laulunsa alati soineet
saavuttaneet ovat
viimeisen säkeistönsä
Loputtoman yön syliin
matkani jatkukoon
Taakseni jää vain
hehkuva hiillos
Ehkä joskus
puhallat siihen
uuden liekin
Sammumattoman,
ikuisen
Vastaukset 1
Vanhimmat
koko runo kokonaisuudessaan,
mut varsinkin tää loppu;
"Ehkä joskus
puhallat siihen
uuden liekin
Sammumattoman,
ikuisen"
kiitosta
ja hauskaa joulun odotust* :)
tigru vain piipahti* :)