kirjoittamisenilo pois - melkeimpä ainut ilo mitä tässä elämässäni oli jäljellä ja senkin ilkeät vieneet minulta?
Eikö riittänyt että aiheutettiin työpaikan menetys?
Eikö riittänyt että aiheutettiin työpaikan menetys?
Miksi minulta
on riistetty
7390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sanottavakin
epätoivoakin
nouse ylös nyt
kun vastaan Sinulle. Yritä nyt etsiä muitakin iloja, kun kirjoittaminen.
Talvella vähän vaikeaa, jos ei pidä talvesta.
Mutta ystävistä, Joulusta, Se on vähän itsestä kiinni, miten asiat kokee.
parissa tällä hetkellä koska niin katkeria kokemuksia jopa hyvistä ystävistä.
Joulu ei tule tänä vuonna muuten kuin numeroina kalenterissa, menetin läheiseni juuri eikä ole edes intoa viettää joulua.
ajasta iäisyyteen, otan osaa. Mutta elämä jatkuu, uskon, että läheisesi olisi halunnut, että vietät Joulua ihan normaalilla tavalla, kunnioittaen hänen muistoaan. Näitä tilanteita tulee eteen jokaiselle. Ensimmäinen juhlapyhä on aina erillainen, mutta sellaista elämä on.
Ihmisillä, ystävillä on aina oma elämä, ja ajattelevat sen pohjalta, ei kaikista kannata ottaa niin tosissaan, sitä voi loukata toista tahtomattaan.
Sinulta pitää ottaa vielä jokin rakkaasi pois.
Sitten alat vuotaa verta. Alat kirjoittaa...
Jos intohimona on kirjottaa, lukea, opiskella kieliä - sanat ja niiden lumo, niin sitä intohimoa ja harrastusta ei kukaan eikä mikään voi viedä pois; eikä se myöskään tule automaattisesti sen jälkeen kun veri on alkanu vuotamaan sydämestä.
Sitä pitää vaan harrastaa, ihan niinku pitäis hukkuvana oljenkorresta kiinni. Täytyy taistella niitä "ilkeilijöitä" sun muita vastustajia vastaan.
KUKAAN eikä MIKÄÄN voi viedä ihmiseltä pois sen rakkaimpia harrastuksia; ehkä joku totaalisen halvaannuttava sairaus tai kuolema, ehkä....
Mä tiedän ku jatkuvasti oon joutunu taistelemaan omasta elämästäni verenimijöitä vastaan; mut on haluttu alistaa, lannistaa, imeä tyhjiin, mitätöidä, käyttää kaikin tavoin hyväks.
Joka päivä joudun tekemään sotasuunnitelman, joka päivä kirjotan.
Alottaja voi kysyä itseltään: Kuinka tärkeetä tää kirjottaminen (mitä hän tarkottaa sillä?) on mulle?
..hampain iloistasi kiinni. Vaikka hampaat irvessä, joskus. Älä anna muiden viedä sinulle kuuluvaa.
Mulla ainakin kirjoittelemiset, soittelemiset ja muut jutskarit kulkevat "omia polkujaan", välillä niitä joutuu kovastikin haeskelemaan ja huhuilemaan.
Itsestä se on kiinni, miten kovasti niitä takaisin huutelee. Näin "syräntalvella" tahtoo inspiraatiot karkailla ties minne. Aina ne vaan palajaa emäntänsä helmoihin :) Tuohan se routakin porsaan kotiin.
Jos muut ovat mielesi synkistäneet, niin tökkää pahat mielet pois. Eivät tyhmät, ajattelemattomat ihmiset voi keneltäkään mitään viedä. Ellet anna niin tapahtua.
Pakota vaikka ensin itsesi...
siitä se sitten lähtee...