Mun armahani joulun neito on,
ei povens' kaari ole muodoton!
Yksin hält mä lempee kuumaa pyydän,
yksin häll' mä joulusuklaat syydän!
Mut voi: hän vastaan mua nyt ota ei,
vaikk' syönparkain rinnan alt' jo vei!
Mua naureskellen pilkkaa, ivaa,
eip' oo mull' tänä jouluna kivaa!
Sua ootin niin, oi tyttö joulun,
mun panit sä käymään kovan koulun.
Mä oppinut oon tuskan, nöyryyden
ja pohjaan asti niellyt maljan sen.
Julmasti, tyttö, orjuutit mun,
jalkais juureen, nöyrä, nyt polvistun.
Anelen, pyydän - mut sä torjut mun,
torjut, vaikk' yhä vaan mä polvistun!
ei povens' kaari ole muodoton!
Yksin hält mä lempee kuumaa pyydän,
yksin häll' mä joulusuklaat syydän!
Mut voi: hän vastaan mua nyt ota ei,
vaikk' syönparkain rinnan alt' jo vei!
Mua naureskellen pilkkaa, ivaa,
eip' oo mull' tänä jouluna kivaa!
Sua ootin niin, oi tyttö joulun,
mun panit sä käymään kovan koulun.
Mä oppinut oon tuskan, nöyryyden
ja pohjaan asti niellyt maljan sen.
Julmasti, tyttö, orjuutit mun,
jalkais juureen, nöyrä, nyt polvistun.
Anelen, pyydän - mut sä torjut mun,
torjut, vaikk' yhä vaan mä polvistun!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllähän tuossa jo housut polvista kuluu :). Hyvin valitsit nimimerkin. Jäin miettimään ristiriitaa nimimerkin ja runon sanoman välillä.
Kiitokset lukunautinnosta! Kirjoitat sellaista muotoa, johon eivät omat rahkeet riittäisi.