olen raskaana viikolla 37 5 ja nyt tuntuu että kaikki kaatuu päälleni.
okei ehkä on huolia kuten: ero,muutto, kaksi lasta aikaisemmin ja nyt odotan lasta eri isälle yksin. jäin sopivasti työttömäksi ennen äitiyslomaa ja velat kaatu niskaan.
muutin erilleen lapsen isästä ja jouduin ostaa huonekaluja ym.
nyt pelkään että olen tosi masentunut enkä jaksa pienen vauvan kanssa yksin.
onko kenelläkään kokemusta?
okei ehkä on huolia kuten: ero,muutto, kaksi lasta aikaisemmin ja nyt odotan lasta eri isälle yksin. jäin sopivasti työttömäksi ennen äitiyslomaa ja velat kaatu niskaan.
muutin erilleen lapsen isästä ja jouduin ostaa huonekaluja ym.
nyt pelkään että olen tosi masentunut enkä jaksa pienen vauvan kanssa yksin.
onko kenelläkään kokemusta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Otappa rakas ystäväni yhteyttä paikkakuntasi sosiaalitoimistoon. Kerro siellä huolesi. Apua on saatavilla. Olen itse ollut joskus lähes samassa tilanteessa. Jos paikkakunnallasi on olemassa esim. äiti/lapsikerhoja, mene rohkeasti mukaan. Näistä itse sain tietoja sosiaalitoimiston kautta. Ole vahva! Vaikeuksia varmasti on joka päivä, mutta luota itseesi ja kysele mahdollisuuksista, esim. Mannerheimin lastensuojeluliitosta. Voimia sinulle ja lapsillesi, olen ajatuksissa lähellä!! Tv: 3 lapsen äiti, entinen yh ja nykyisin uusioperheessä.
en varmaan ole ainut jolle käynyt näin ja olen parille ystävälleni kyllä kertonut mut eipä kukaan ole ottanut tosissaan.
tämä olisi jo toinen kerta. eka toisen lapsen olessa vasta puolivuotias. erosin silloinkin kun luulin että yksin olisi helpompaa.
kukaan ei vaan tajunnut tilannettani...
sosiaalitoimistoon olen kertonut että menee huonosti ja velat kaatuu niskaan ym.
uusi lapsi tulossa ja kaikkea pitäisi myös vauvalle hankkia, no sain kieltävän vastauksen että on omillaan pärjättävä.
nyt olen kyllä jonkun verran saanut jo rohkeutta kun tänne palstalle jo kirjoitin.
kiitos sinulle kannustuksesta.
yritän tsempata ja saada taas kiinni elämästäni
oksat pois ja lujaa mennään.
päivä päivältä mennään vaan huonompaan suuntaa.
eilen vielä luulin toisin mut en enään.
en saa nukkua ja raivoan lapsilleni kun en jaksa niiden tappelua. mitään ei uskota kaikki mitä sanon menee seinille.
olen väsynyt ja itken ihan mille vaan...
ei ole tietenkään lasten vika ja yritän kaikkeni mut välillä tuntuu että tekis mieli ottaa ja lähteä.
sekin vielä että lapseni ovat koko ajan kipeinä eli tarhaan ei voi viedä.
sitä tuntuu turhauttavalta tehdä yhtään mitään.
kiitos kaikille ketkä ymmärtää
hei ystäväiseni.
Sinulla on huolia, ja on tervettä että otat niistä tressiä.
Mutta nyt sinun pitäisi pystyä piristämään itseesi jotta lapsesi ja tuleva vauvasi saavat nähdä miten ihana äippä niillä on.
Minä en sinulle rahaa voi antaa, kun ei sitä ole;)
Mutta uskon että saat asiat järjestykseen kun vain osaisit katsoa ympärillesi?
Oletko ajatellut että lapset ovat lahja, minun tuttuni tekisi ihan mitä vaan kunhan saisi lapsia, hän nimittäin ei koskaan saa.
Lapsesi ovat nyt lapsia, mutta älä luovuta, sillä vaikka nyt et uskokkaan niin piaan ne ovat aikuisia.
Äläkä missään nimessä tunne syyllisyyttä siintä että olet niille huutanu ja raivonut, sillä minä olen vaikean lapsuuden kokenut ja voin sanoa että kyllä se elämä silti maittaa.
Minusta kuulostaa aivan että olisit masentunut?
Voisitko mennä lääkäriin, tai puhua neuvolassa?
Kerro huolestasi jokaiselle kelle voit, niin paljon kuin siintä puhut ulospäin niin se varmasti aina helpottaa.
Minulla ei juuri tuollaista tilannetta ole, mutta yhtä vaikeita on ollu.
Uskon että kaikille tulee vaikeita aikoja, joillekkin sairauksia,työttömyyttä,läheisten kuolemia,lapsettomuutta ym.
Joidenkin elämä opettaa paremmin toisten antaa liian helpon kuvan.
Nyt vain kun ymmärtäisit että surkea olosi ei auta asiaa, vaan sinun täytyy pystyä ryhdistäytymään, se ei varmasti pahenna oloasi.
Raskaus varmasti viellä masentaa enemmän.
Itse olen kanssa raskaana, ja olen avokkini jättänyt joka toinen tunti ym. mutta onneksi välillä voin nauraa itselleni.
Suomi on kuitenkin hyvä maa, ja jos vain haluat saat asiasi kuntoon,mutta ekaksi sinun täytyy pystyä nauramaan itsellesi ja ymmärtämään ettei mailmakaadu tähän:)
voit laittaa postia minulle jos haluat kirjoitella,minä kyllä jaksan;)