Luulotautisuus

Minua on 23 vuoden mittaisen elämäni aikana vaivannut aina luulotautisuus ja sairauksien pelko. Esimerkiksi silmätulehduksen tulleessa pelkäsin joskus sokeutuvani.

Muutamia vuosia sitten tuli jakso, jonka aikana käsissäni ja jaloissani tuntui tapahtuvan tahdonvastaisia nytkähtelyjä ruumiin ollessa lepotilassa --> kamala pelko ja ahdistus mahdollisesta aivokasvaimesta. Sitten ne loppuivat yhtäkkiä, luultavasti oireet johtuivat eräästä vitamiinipillereistä joiden popsimisen olin lopettanut juuri ennen oireiden alkua.

Samoin jotkut kaulan imusolmukkeet ja luomet ovat vieneet usein yöunia, kun olen pelännyt niiden olevan syopäkasvaimia.

Jälleen olen alkanut pelkäämään kantavani kivessyöpää. Toinen kives näytti suuremmalta ja testailessa niitä toinen tuntui kumman muotoiselta.
Kuitenkin muutaman päivän päästä rauhoiduttuani kivekset olivat taas normaalisti saman kokoiset eivätkä tuntuneet kovilta tai muitakaan ylimääräisiä kyhmyjä ei tuntunut.



Onko muilla tälläaista sairaaloista luulosairastelua ja pelkoa? MIten olette siitä selvinneet?
61125
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

kun lopetin kofeiinin käytön, aikaa tosin meni joitakin kuukausia.

Äänestä
  • Kofeeinin poisto näyttää auttavan joka vaivaan. Voisitko listata kaikki mihinkä se auttaa?

    Äänestä

Mulla kans samaa tautia, tosin kunnolla alkanut päälle huonossa elämäntilanteessa noin neljä vuotta sitten.

Minulla ollut kaikkia mahdollisia oireita; outoja pään sähköiskuja, yleistä päänsärkyä, kauhea elohiiri juuri levossa, huimaus, väsymys, pulssi korkea, silmät välillä kuivat välillä vuotavat, luomet (jotkut), outo patti pässä, vatsaoireita, välillä tuntuu että vasen käsi puutuu, ääreisverenkierron heikkous jne jne

Itsellä diagnooseja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja jonkin sortin paniikkia. Syön Seronil lääkettä ja käyn terapiassa. Auttanut jonkin verran, silti aina tulee huonompia kausia.

En ole selvinnyt muutenkuin rakentamalla muuta elämää; keskittyä täysillä kouluun, aloittaa uusia harrastuksia, tehdä paljon asioita, asettaa itselle päämääriä jne..

Oletko huomannut, että oireet alkaisivat tiettyinä hetkinä? Esim ahdistutko jos olet yksin? Itsellä yksinäisyys yksi laukaiseva tekijä.

Koska itsekin tiedät että olet luulotautinen, sinun on vain pyrittävä toistamaan itsellesi aina kun paniikki iskee "tämä on sitä luulotautia, minulla on luulotauti ei aivokasvainta tai mitään muutakaan"

Yksi asia on kans käsitellä kuolemanpelkoon liittyvät asia; me kaikki kuolemme joskus. Ja mikä elämässä on tärkeintä? Elämän pituus vai sen laatu? Jos elät sata vuotiaaksi tällaista elämää; siis peläten päivittäin sairauksia jne, elämäsi on mennyt hukkaan. Sen sijaan jos elät seuraavat parikymmentä vuotta elämää, jossa olet saavuttanut asioita ja olet onnellinen, luutavasti valitsisit sen. Myös uskominen johonkin suurempaan, esimerkiksi Jumalaan, voisi auttaa sinua elämään elämääsi? Onko sinulla turvaton olo?

Siispä, koska kukaan ei voi vaikuttaa siihen, mitä kohtalo tuo tullessaan (joku saa aivokasvaimen jne), meidän pitää vaikuttaa asioihin joihin voimme vaikuttaa. Me kaikki kuolemme joskus. Eri asia olisi jos ihmisen elämä olisi loputon, ja vain ne kuolisivat jotka saisivat jonkun kasvaimen jne, mutta kun me kaikki kuollaan. Ei sinun käy sen huonommin kuin kenenkään muunkaan.

Äänestä
  • Itse kärsin myös luulotaudista.. en syö vielä mitään lääkkeitä mutta käyn jaksottain nuorisopsykiatrilla koska pelkään, että minulla on aivokasvain. Itse olen huomannut saavani kauheita paniikkikohtauksia syksyisin ja talvisin.. aina kun on pimeää.

    Äänestä

  • Sama juttu kirjoitti:

    Itse kärsin myös luulotaudista.. en syö vielä mitään lääkkeitä mutta käyn jaksottain nuorisopsykiatrilla koska pelkään, että minulla on aivokasvain. Itse olen huomannut saavani kauheita paniikkikohtauksia syksyisin ja talvisin.. aina kun on pimeää.

    Helpottaa pelkoja erittäin paljon kuulla, että on myös sielunkumppaneita.

    Äänestä

Fobiat, huono itsetunto, luulotaudit, psykoosi(toisinaan), persoonallisuushäiriöt(toisinaan) jne. Kaikille on yhteistä se, että työnnetään vastuuta itseltä pois. Annetaan tuntemattomalle/alemmalle tajunnantasolle ohjat käsiin. Annetaan niinsanotusti elämän heitellä. Itselläni mielenterveydelliset ongelmat liittyivät/liittyvät ihmispelkoon. Uskoin että vain käyn läpi aikaisempia traumoja, mutta totuus olikin se että kieriskelin näissä traumoissa alitajuisesti. Jokainen pyristelee ongelmistaan eroon tavallaan. Itse aloin määrätietoisesti ajattelemaan traumojen aiheuttaneita ihmisiä huorina. Siitä lähti koko vyyhti purkautumaan, tunteet purskahdella(todellakin) esiin jostain aivojen sopukoista ja lopulta pääsin pisteeseen, jossa kaiken takana olinkin minä itse piilotajuisesti. Kuulostaa ehkä hyvinkin omituiselta, mutta minä myönsin sen itselleni. Siis täsmälleen sillä samalla tavalla jolla minä olin itselleni ääniä päähäni aiheuttanut. Tajusin heränneeni vuosien psykoottisesta tilasta(luultavasti kuitenkin persoonallisuushäiriö koska neuroleptit ei siihen tepsineet ja pystyin elämään suhtkoht normaalia elämää työssä ja vapaa-ajalla) jonka se huora sisälläni oli aiheuttanut. Tajusin samalla myös sen, miten olin piilotajunnasta antanut päivittäin vinkkejä omasta tilastani mutta olin kieltänyt kaiken ja peilannut nämä ongelmat muiden ihmisten kautta. Nykyisin oloni on suhteellisen ok. On suunnattoman helpottunut olo. Elämä hymyilee toisinaan ja tunnen raivanneeni sisäiset esteeni, sisäisen demonini pois. Olo ei kuitenkaan ole vielä vakiintunut ja toisinaan aivot menee taas takalukkoon, mutta määrätietoisesti pyrin pitämään tuntemattoman itseni aisoissa. Pääasia on se ettei siis kannata antaa sille huoralle valtaa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


anonyymi007 kirjoitti:

Minua on 23 vuoden mittaisen elämäni aikana vaivannut aina luulotautisuus ja sairauksien pelko. Esimerkiksi silmätulehduksen tulleessa pelkäsin joskus sokeutuvani.

Muutamia vuosia sitten tuli jakso, jonka aikana käsissäni ja jaloissani tuntui tapahtuvan tahdonvastaisia nytkähtelyjä ruumiin ollessa lepotilassa --> kamala pelko ja ahdistus mahdollisesta aivokasvaimesta. Sitten ne loppuivat yhtäkkiä, luultavasti oireet johtuivat eräästä vitamiinipillereistä joiden popsimisen olin lopettanut juuri ennen oireiden alkua.

Samoin jotkut kaulan imusolmukkeet ja luomet ovat vieneet usein yöunia, kun olen pelännyt niiden olevan syopäkasvaimia.

Jälleen olen alkanut pelkäämään kantavani kivessyöpää. Toinen kives näytti suuremmalta ja testailessa niitä toinen tuntui kumman muotoiselta.
Kuitenkin muutaman päivän päästä rauhoiduttuani kivekset olivat taas normaalisti saman kokoiset eivätkä tuntuneet kovilta tai muitakaan ylimääräisiä kyhmyjä ei tuntunut.



Onko muilla tälläaista sairaaloista luulosairastelua ja pelkoa? MIten olette siitä selvinneet?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu