Hauska termi, eikös!
Tarkoittanee kaketi iän ja muun kokemuksen tuomaa roolia (ammatti- yms), jonka taakse synnynnäinen temperamenttipiirre ujous voi piiloutua.
Te, jotka tunnistatte tästä itsenne ja erityisesti miehet, kertoisitteko miten tuo 'kaappiujous' ilmenee teissä?
Siis missä tilanteissa tulee esille eli milloin ette pystykään hyppäämään oman, esim ammatti- tms roolin taakse.
Kyselen, koska olen tutustunut mielenkiintoiseen mieheen, mutta hänen käytöstään on vaikeaa tulkita tietyissä tilanteissa.
Voiko ujo esim vaikuttaa epäkohteliaalta tahtomattaan juuri hiljaisudessaan yms.
Asia kiinnostaa TODELLA !
Haluan oppia ymmärtämään ujon sisimmän merkitystä ihmisen käyttäytymiseen.
Ja kyse ei ole siis hiljaisesta 'seinäkukkasesta', vaan päällepäin ihan tavallisesta tyypistä.
Eikä ole teeskentelyä, siitä olen varma :)
Kiitos, jos kerrotte omia tukalia tilanteitanne (ihmissuhteissa) ja miten toinen voisi ne positiivisesti huomioida ja ymmärtää oikein!
Tarkoittanee kaketi iän ja muun kokemuksen tuomaa roolia (ammatti- yms), jonka taakse synnynnäinen temperamenttipiirre ujous voi piiloutua.
Te, jotka tunnistatte tästä itsenne ja erityisesti miehet, kertoisitteko miten tuo 'kaappiujous' ilmenee teissä?
Siis missä tilanteissa tulee esille eli milloin ette pystykään hyppäämään oman, esim ammatti- tms roolin taakse.
Kyselen, koska olen tutustunut mielenkiintoiseen mieheen, mutta hänen käytöstään on vaikeaa tulkita tietyissä tilanteissa.
Voiko ujo esim vaikuttaa epäkohteliaalta tahtomattaan juuri hiljaisudessaan yms.
Asia kiinnostaa TODELLA !
Haluan oppia ymmärtämään ujon sisimmän merkitystä ihmisen käyttäytymiseen.
Ja kyse ei ole siis hiljaisesta 'seinäkukkasesta', vaan päällepäin ihan tavallisesta tyypistä.
Eikä ole teeskentelyä, siitä olen varma :)
Kiitos, jos kerrotte omia tukalia tilanteitanne (ihmissuhteissa) ja miten toinen voisi ne positiivisesti huomioida ja ymmärtää oikein!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Työminä on monesti hyvinkin erilainen kuin
todellinen minä.
Tämä johtuu monista tekijöistä, ulkoisista ja
sisäisistä.
Esimerkiksi itse olen varmempi kun olen työroolissani,
koska tiedän osaavani hommani hyvin ja nautin jonkinlaista
pientä arvostustakin.
Tämä näkyy heti kun laitan työvaatteet päälle,
ryhti paranee ja ääneen tulee voimaa ja varmuutta.
Kaikki pienet asiat vaikuttavat, asenne on erilainen.
Vapaa - ajalla en nauti yksinäisenä, rumana miehenä
ympäristön arvostusta, lähinnä hiljaista halveksuntaa ja
siten vaikutan heikommalta, hijaisemmalta ja
ryhtikin on hieman heikompi, koska en ole
"omalla maallani" tai osaamisalueellani.
Monesti hyvätkin tarkoitukseni ymmärretään väärin
ja hiljaisuus ja hymyn puute erottaa minut muista.
Ajattelen asioita pidemmälle eteenpäin kuin muut ja
näin ratkaisujeni perimmäinen ajatus jää muilta
huomaamatta.
Tavallaan en ole ollenkaan synkassa muiden kanssa, jopa keskustelu
rytmini on erilainen ja se tulkitaan töykeydeksi
kun en osaa rytmittää keskusteluani muiden tahtiin.
Saatan jättää osallistumatta illanviettoihin, koska
tunnen itseni ja tiedän etten ole illan ilopilleri,
joten annan muille mahdollisuuden viettää riemukkaan illan ja jään itse kotiin.
Tämä kuitenkin tulkitaan siten etten välittäisi
muista, vaikka asia on juuri päinvastoin.
Elämä ujoilla on taistelua näiden kahden maailman
välissä, toisaalta vaikutan kohteliaalta, vahvalta ja määrätietoiselta, vapaa-ajalla taas töykeän hiljaiselta ja epävarmalta.
Kertomuksesi luettuani ymmärrän ujon maailmaa taas hieman enemmän.
Ei ole todellakaan helppoa seikkailla kahden eri maailman välillä, uskon sen.
Ehkäpä juuri sinunkinlaisellesi henkilölle olisi helpompaa olla muiden kanssa 'yhteydessä' juuri kirjoittamalla. Siinä ujokin saisi asiansa sanotuksi 'oikealla ajoituksella' :)
Lisää kommentteja/kertomuksia!
Luin edellisen kirjoittajan sepustukset ja asiaa oli. Itselläni vaihtelee laidasta laitaan tuo ulosanti. Saatan olla hyvinkin puhelias ja suorastaan johtaja tai tilanteiden keskus ja tilannekomiikka tyyppi. Lisäksi töissä tunsin melkein johtavani itseäni huomattavasti vanhempia ihmisiä. Tosin kaikkien kanssa ei pysty edes puhumaan normaalisti. Uskoisin, että joku yhteinen tekeminen (tekosyy) auttaisi myös naisten kanssa juttelua ja on auttanutkin. Mutta en sitten varmasti mene sanomaan mitään tytölle jolle niin kovasti haluaisin jotain sanoa. Saatan vaikuttaa kylmältä enkä muka kiinnitä mitään huomiota, mutta oikeasti asia vaan merkkaa liian paljon. Ja kun hän sitten alkaa suhtautua minuun samalla tavalla, niin se lähes sattuu. Pahat muistot ja noidankehä josta on vaikea päästä pois. Veikkaan, että minua voi olla aika vaikea tulkita, koska mielentila ja ulkoinen olemus vaihtelee aika paljon. Uskoisin olevani aika hyvännäköinen, että en ujostele siitä syystä. Se vaan on niin vaikeata. Jos kävisi kerrankin jotain hyvää, niin todnäk ujous häviäisi.
Ja ikää oli 23.
Itellä vähä samanlain asiat.. tuoho vielä sellane lisäys et joskus saatan punastua jostai iha ihme asiasta.. siis jos vaikka kerron jotain asiaa ja kaverit vilkaisee toisiaan.. oon jotenki vainoharhanen tai jotai.. en tiiä miten pääsen tollasesta eroon.. jotku saattaa ajatella et ihme heikki ku punastelee aikunen jätkä.. pitäs jostai saaha itsetunto takasi..
miehen duunin kautta. Työasioista hän osaa kertoa itsevarmasti, mutta kun lähestyn häntä muissa asioissa (kyselen henk.koht.asioita) hän menee ikään kuin lukkoon. Mutta ehkä häntä ei vain kiinnosta...
ujous ja estyneisyys ilmenee vaikeutena lähestyä ihmisiä, puhua henk.koht.asioista tai joskus muistakin, vetäytymisenä sos.tilanteissa..mut on kasvatettu lakaisemaan ujous maton alle ja pärjäämään joten yritän käyttäytyä ja käyttäydyn toisin (ja näytän sit varmaan ylpeeltä tai joltain kylmältä ja vaikeesti lähestyttävältä ainakin sillon tällön),yritän peittää,mut eikai se aina onnistu vaan paistaa läpi:)Mut minkäs mä luonteelleni voin,satuin vaan syntymään tällasena.
Hauskinta onkin kun oon luonteeltani melkein päinvastainen kun tutustun kunnolla toiseen ihmiseen. Siis se estyneisyys väistyy ja muut temperamenttipiirteet tulevat esille.
Ei minulla varsinaisesti mitään estettä ole lähestyä uusia ihmisiä. Nykyään pystyn puhumaan ja puhunkin melkein mistä tahansa, ja olen muuttunut mykästä aika puheliaaksi varsinkin jos tiedän jotain puhuttavasta asiasta.
Oma ujous ilmenee lähinnä tarpeena hakea hyväksyntää muilta koska koen olevani muita merkityksettömämpi. Tarkoitan sitä että olen hyvin epävarma jopa sellaisten ihmisten kanssa jotka tunnen hyvin ja joiden kanssa olen paljon tekemisissä. Tämä ilmenee esim. siten etten tule tapahtumiin jollei minua nimenomaisesti kutsuta, koska ajattelen jostain kumman syystä ettei yleisesti esitetty kutsu koske minua. Sama koskee myös yhteydenpitoa muihin ihmisiin, joka lähes aina tarvitsee aloitteen siltä toiselta ihmiseltä. Samoin jos kuljen porukassa mukana, saatan vain kadota sanomatta mitään, koska koen ettei poistumistani tarvitse noteerata millään tavalla.
Voin puhua paljon, mutta jos tarkkaavaisesti kuuntelee niin huomaa etten kerro itsestäni tai asioistani mitään henkilökohtaista. Oikeastaan paljon puhumalla pystyn ohjaamaan keskustelua turvallisiin ja yleisiin asioihin, jolloin minun ei tarvitse mitään itsestäni kertoa. Se tarjoaa turvaa, mutta myös pitää muut ihmiset aina etäällä.
Yllä mainitusta huolimatta minulla ei ole mitään ongelmaa toimia vaativassa ja runsaasti asiakaspalvelua sekä esiintymistä sisältävässä ammatissa, koska luotan osaamiseeni sekä tietooni kyseisestä asiasta. Se mihin en luota on juurikin tuttujen ja ystävien halu olla tekemisissä kanssani.
Itsevarman ja puheliaan kuoren alla on ihminen joka on pohjimmiltaan kaikkea muuta kuin itsevarma tai puhelias, ja joka pelkää viimeiseen asti asian paljastumista muille ihmisille.
Mielenkiintoista tekstiä kirjoitit...
Entä miten toimit tilanteessa, jos olet kiinnostunut jostain naisesta; muututko hiljaisemmaksi ollessasi hänen kanssaan kahden siinäkin tapauksessa, että teillä jonkinlainen suhde olisi jo olemassakin?
Tai tunnetko tarvetta jotenkin 'karata' tilanteesta, ja pelkäätkö yleensä näyttää tunteitasi kahden?
Vaikeaa selittää mitä oikein tarkoitan: lähinnä kai sitä, että jos olet (tai yleensä kuka vain ujo) rakastumassa niin pelottaako tunteet ja läheisyys sinua?
Oletan, että 'takana' voisi olla pelko siitä, voiko toinen osapuoli(johon ujolla tunteita)hyväksyä 'ujon' sellaisenaan ja tästä pelosta seuraa sitten ujolla jonkin asteinen 'perääntyminen ja välttelykin'.
Olenko yhtään oikeilla jäljillä??
koska siinä joutuu paljastamaan toiselle ihmiselle sitä mitä muilta yrittää varjella, eli juuri sitä ujoutta joka on piilotettu ylisosiaalisuuden taakse. Kiinnostusten ollessa kyseessä huomaan joka kerta tarvitsevani oikean syyn jotta voin heidän kanssaan keskustella. Ehkä se on itsesensuuria tai jotain mutta suurin osa keskustelunaloituksista jää sanomatta siksi kun niitä hetken mietittyä pitää ihan idioottimaisina. Helpompi on puhua silloin kun on jo joku aihe, mutta sen keskustelun aloittaminen taas voi olla kovin hankalaa.
Tuo tilanteesta karkaaminen koskee lähinnä aikaa, jolloin kiinnostusta on omalta puolelta mutta toisen osapuolen tuntemukset ovat vielä hämärän peitossa. Ei tunteet ja läheisyys pelota, tarvitsen niitä ihan yhtä paljon kuin muutkin ihmiset, vaan se luottamuksen muodostaminen. Se vie minun kohdallani pidemmän aikaa, ja jotkut saattavat tulkita hitaan etenemisen epäröintinä tai merkkinä siitä ettei minua kiinnosta.
Ei tuo hyväksymisen pelkääminen varsinaisesti ole syynä, ainakaan omalla kohdallani. Itse olen kokenut asian niin että osaltani pelkään tuottaa pettymyksen. Kun kiinnostun jostain niin siinä tulee mukaan ne tavalliset ajatukset omasta riittämättömyydestä ja toisen ylivertaisuudesta, ja tätä kautta oikeastaan pelkään sitä etten olekaan sitä mitä toinen luuli tai odotti minun olevan. Tuotan pettymyksen, kun paljastuu etten varsinaisesti ole sitä mitä olen antanut käytökselläni ymmärtää.
Ymmärrän taas enemmän suhteestani ujoon mieheen ;)
Juuri näin hänkin taitaa toimia.
Olen ihmetellyt että miksi muuten puheliaankin miehen 'vetää niin hiljaiseksi' olla lähelläni, nyt ymmärrän. Olen välillä jo miettinyt etteikö välittäisi...
"koska siinä joutuu paljastamaan toiselle ihmiselle sitä mitä muilta yrittää varjella, eli juuri sitä ujoutta joka on piilotettu ylisosiaalisuuden taakse."- tuota en ollut osannut ymmärtää ja kuitenkin nyt tiedän että asia on juuri näin.
"Ei tunteet ja läheisyys pelota, tarvitsen niitä ihan yhtä paljon kuin muutkin ihmiset, vaan se luottamuksen muodostaminen. Se vie minun kohdallani pidemmän aikaa, ja jotkut saattavat tulkita hitaan etenemisen epäröintinä tai merkkinä siitä ettei minua kiinnosta." - Tämänkin nyt ymmärrän suhteessani mieheen. Olin jo välillä hyvinkin epäilevä kun laitoin itselleni faktoja 'pöytään' ja ihan vähällä luovuttaakin olettamastani kiinnostuksen puutteesta johtuen...
Olet antanut arvokasta neuvoa kertomalla avoimesti asiasta.
Nyt jaksan olla kärsivällinen ja antaa aikaa sekä tilaa toisen etenemiselle.
Jos sinulla vielä lisää vinkkiä niin otan ilolla vastaan ;))
Ja btw, Hyvää Joulua!
Eli jos ajattelet ihastuksestasi näin:
Kun kiinnostun jostain niin siinä tulee mukaan ne tavalliset ajatukset omasta riittämättömyydestä ja toisen ylivertaisuudesta, ja tätä kautta oikeastaan pelkään sitä etten olekaan sitä mitä toinen luuli tai odotti minun olevan. Tuotan pettymyksen, kun paljastuu etten varsinaisesti ole sitä mitä olen antanut käytökselläni ymmärtää.
Niin voisiko siinä käydä niin, ettet uskaltaisikaan ihastuksesi kanssa suhteeseen, vaan valitsisit jonkun johon et olisi yhtä paljon ihastunut, mutta joka olisi kuitenkin tutumpi ja tietäisi ujoudestasi jo ennestään?
Kun varmistut ihmisestä että hän on sinusta kiinnostunut. Niin, mitä tämä riittämättömyys tarkoittaa? Selitätkö?!
Kun ihminen kiinnostuu toisesta, hänen täytyy olla kiinnostunut toisen persoonasta (ulkonäkö, luonne, pukeutuminen yms.) Eihän hän muuten kiinnostu!
!.Ulkonäkö
Jos olet aito etkä liiemmin muuta ulkoista olemustasi, niin ei ongelma
2. Luonne
Hän tuntee sua jonkin verran kiinnostuakseen sinusta. Ainoa ongelma, jos et käyttäydy aidosti. Ja luonnettahan voi aina skarpata!
3.Pukeutuminen
On vain rahasta kiinni!
Tietty yksi ongelma mikä tulee mieleen on varallisuus. Eli onko ulosottoja yms? Ja toinen on sänkytaidot, mutta nekin on opeteltavissa olevia asioita...
Joten riittämättömyys?! Onko sitä?!
meidän "suhteessamme" ei ollut todellista minun mielestäni. Luulen, että se oli hänen omassa päässään, koska oli tullut muutamaan kertaan hylätyksi rankalla tavalla. Ehkä se oli saanut hänen syyllistämään itseään. Harmi hänelle, että oli valinnut vääriä naisia. Minulle hän olisi kelvannut juuri sellaisena kuin olisi. Pelko oli hänellä liian suuri yrittämiseen.
mutta kirjoitin aiemmissa vastauksissani missä se ongelma on ja mikä sen aiheuttaa, ja siellä oli myös vastaus kohtaan jota et ymmärtänyt.
ihmisenä sellainen että uskon sinun epäonnistuvan hänen kanssaan! Ei millään pahalla...ylimielisyydellä ei pääse pitkälle (näissä ihmisuhdeasioissa)
Neuvo sulle! Unohda hänet & kieri säälissä!
mitään 'häntä', ainakaan tällä hetkellä. Vastasin vain kysymyksiin omista lähtökohdistani ja kokemuksistani, koska aloittaja asiaa kysyi.
Ylimielisyyttä taas olet osoittanut lähinnä itse, vastaamalla minun kirjoitukseeni ja esittämällä siitä tai sen sisällöstä tulkintoja, jotka olisivat osoittautuneet perusteettomiksi tai vääriksi jos vain ennen vastaustasi olisit vaivautunut lukemaan sen mitä kirjoitin.
Ihmisenä taas et minua tunne kuin muutaman kirjoituksen verran, ja jos kerran niiden perusteella pystyt tekemään minusta tai ajatusmaailmastani kovin yleispäteviä ja kattavia teesejä siitä mitä ja minkälainen olen, olet varmastikin Suomen mittakaavassa psykologian ja psykiatrian kärkinimiä ja voin vain ihmetellä mitä oikein teet täällä.
Mun ei tarvitse kieriä säälissä, koska suhteen muodostaminen ei ole mahdotonta. Se vain vaatii enemmän työtä ja aikaa, kuin mitä muilla ihmisillä.
Hyvää joulua.
hän on juuri tällainen. Ammatti-minä rohkea ja itsevarma, Sisällä pien poika joka pelkää. Minulle kuitenkin täysi paskiainen