Uskallatko olla elävässä elämässä omaa mieltäsi eli sanoa ääneen mielipiteitäsi, kun olet eri mieltä? Vai oletko hiljaa ja puriset jälkeenpäin elämäntoverillesi, itseksesi tai potkaiset koiraa?
Vaikuttaako netti sinun käyttäytymiseesi siten, että olet rohkeampi? Ovatko suomalaiset arkoja jäniksiä vai leijonia?
Tämän firman toimitusjohtaja sanoi eräässä tv-lähetyksessä, että hän on keskusteluissa riidellyt itsensä kanssa ts. huvin vuoksi vastannut itselleen ikäänkuin toisena persoonana. Niin meillä. Mainittakoon,että tmj on nuori mies, ei kuusikymppinen, joten ei tarvitse kenenkään suivaantua. Jaksatko leikkiä roolileikkejä? Vai etkö uskalla tunnustaa?
Vaikuttaako netti sinun käyttäytymiseesi siten, että olet rohkeampi? Ovatko suomalaiset arkoja jäniksiä vai leijonia?
Tämän firman toimitusjohtaja sanoi eräässä tv-lähetyksessä, että hän on keskusteluissa riidellyt itsensä kanssa ts. huvin vuoksi vastannut itselleen ikäänkuin toisena persoonana. Niin meillä. Mainittakoon,että tmj on nuori mies, ei kuusikymppinen, joten ei tarvitse kenenkään suivaantua. Jaksatko leikkiä roolileikkejä? Vai etkö uskalla tunnustaa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sanon asian suoraan, en näe mitään syytä "leikkiä roolia".
Joskus olen hiljaa, siksi kun säälin jotain, ja tiedän totuuden satuttavan. Harvoin onneksi törmään sellaisiin ihmisiin.
Tähän ikään mennessä tuttavat, ystävät perheeni tuntevat minut, eikä aiheuta ongelmia.
Ne joita aikoinaan se loukkasi, eivät onnekseni kuulu enää tuttaviini.
Takana en puhu pahaa, tai petä ystäviäni. Kaikki tietävät ettei minua saa siihen leikkiin mukaan.
asioihin, en mielistele, en nöyristele, en moiti, en ala arvoista ketään,kaikki mielipitte ovat mielenkiintoisia, toisista tulee hyvä mieli, toisista pahamieli ja saatan olla asiasta eri mieltä joskus muutan mielipidettä kun huomaan olevani väärässä,kiitos kaikille kirjoittajille.
olla tässäkin asiassa ihan kuin muutkin ihmiset.
Sanon, mitä mieltä olen, en riitele ilokseni kenenkään kanssa.
Kyllä vaan olisikin kurjaa jos netti olisi ainoa paikka missä availisin suutani. Ei ikinä ole ollut vaikeutta avata suuta. Puhun omia mielipiteitäni, en muiden. Olen hyvin suoraluonteinen ja sarkastinenkin, kuulemma. En suostu kynnysmatoksi, ja asiat ratkon yleensä naamatusten jos mahdollisuudet siihen on. Kyllä suomalaiset pupuja on, kyykytys jo valtiovallan taholta kertoo sen. Kaikki niellään kakistelematta. Asioita kuuluisi joskus kyseenalaistaa ja tehdä vastarintaa. Puhumattomuus ja hiljainen oleskelu on yleensä naisten vaiva.
Oman mielipiteeni takana seison avoimesti. Mielestäni asioista voi aina keskustella, mutta jossakin tilanteessa kannattaa jopa vaieta. En kuulu niihin totuuden torviin jotka laukovat mitä sylki suuhun tuo ja loukkaavat toisia ihmisiä. Perustelevat käytöstään sillä ”kun olen niin suoraluonteinen ihminen”. Yleensä nämä suoraluonteiset ihmiset eivät kuitenkaan kestä eriävää mielipidettä.
Työssäni jouduin usein miettimään sanomisiani, juuri siitä roolista johtuen. Näin varmaan meistä jokainen. Samoin äitinä, anoppina, puolisona ja ystävänä harkitsen sanomisiani.
Ehkä on niin, että suoriin kysymyksiin vastaavat juuri ne, joilla ei ole pohjimmiltaan tarvetta esittää muuta kuin itseään. Siitä huolimatta en niele juttuja siitä,että ei koskaan muka loukkaa ketään. Kyllä me tietämättämme loukkaamme, ihmiset eivät vaan näytä sitä eli halutaan säilyttää kasvot.
Enkä tällä iällä enää usko, että paha olisi meistä itsekustakin niin kaukana, että emme tahallamme loukkaisi. Kyllä vaan, se näkyy täällä palstoilla mainiosti, elävästä elämästä puhumattakaan. Valehteleminen on inhimillistä.
Mielestäni suomalaiset ovat pohjimmiltaan pupuja. Erinäisten havaintojen tuloksena sanoisin myös, että monasti tähän ominaisuuteen liittyy, ettei muka halua loukata ketään. Kumma kyllä, täällä kirjoitellaan mielipiteitä, mutta olette varmaan olleet tilaisuuksissa, missä yleisöltä kysytään: onko kysymyksiä tai muuta sanottavaa? Ei koskaan ole. Korkeintaan joku nousee ja kysyy, missä on vessa tai jotakin muuta yhtä maanläheistä ja aiheeseen liittymätöntä.
Monikymmenpäinen joukko on siis julkisesti samaa mieltä yhden puhujan kanssa kaikesta,mitä hän suustaan suoltaa. Näitä suomalaisia ihmeitä on kerrakseen! Varsinkin, kun tällä palstoilla pieni joukko ei ole yhtä mieltä juuri mistään.
En ole samaa mieltä sen kirjoittajan kanssa, joka väitti, että naiset ovat hiljaa. Ehkä julkisesti ja ehkä juuri tämä kuusikymppiset joukko, mutta ainakin nuoremmat saavat suunsa auki. Sanon mieluummin, että suomalaiset miehet ovat hiljaa ja hiljaisia. Niin suullisesti kuin kirjallisesti paitsi humalassa tai muissa huumeissa.
Kukaan ei tunnustanut leikkivänsä roolileikkejä. Kummallista, kun moni meistä tekee juuri niin. Vaihtaa nikkiä tuon tuostakin, kirjoittaa nikittä, vastaa samaan keskusteluun monella nikillä tai nikittömänä ynnä muuta. Miksi sitä ei voi tunnustaa? Ei minusta siinäkään mitään pahaa sinänsä ole. Jos tuntee olevansa jakomielinen tai halua leikkiä sellaista, siitä vaan. Oman äänen tunnistaa oli nikki tai nikitön. Ei persoonan vaihtaminen niin helposti onnistu. Halusi tai ei, omalla äänellään sitä puhuu tai kirjoittaa kukin tavallaan, vaikka esittäisi jonkun muun mielipiteitä loppujen lopuksi. Niin että tässä oli nippu mielipiteitä. Missä määrin omia, se jääköön lukijan arvattavaksi.
sormilla,rustailen sen minkä osaan ja taijan.
Miul ei oo neuvojaa,vaik välil tarviisinkin.Miut varmaan tunnistaa ilman helekutin nikkiäkin.
Tuohon siun kirjottamaan et,jos kysytään, -onko kenel sanottavaa. -Miul oli sanottavaa,oltiin työpaikka kokoontumises.Mie uskalsin avata tän suuren suuni,ja moittia vuoropomoa.Kyllä kuulinkin siint sit.Miul kun on se paha vika ,etten osaa ain pitää suutani kii;))
ps.niikun täälkin kirjottelen väärin ja vääriin paikkoihin...
muu se voisi olla kysyn vaan ????????