Kivunlievitys synnytyksessä?

Epiduraalia!
suurin osahan sen ottavatkin!
itse synnytin esikoiseni n.6vk sitten!
sain epiduraalin ja se helpotti tosi nopeasti ja hävitti kivut pidemmäksi aikaa kokonaan.
laittaminen ei käy kipeältä kun vertovaa kipeisiin supistuksiin!
monet ovat sanoneet että ilokaasusta tulee huono-olo.
on olemassa toinenkin puudute mutta en muista nimeä. tarjottiin sitäkin mutta se puudute ei vaikuta kauan kuin epiduraali kestää paljon pidempään kun sitä puudutetta voidaan lisätä.
synnytyken jälkeen paikat saattaa olla kipeät ja pakottavaa kipua oli minulla ainakin pari vrk:tta mutta antoivat aina osastolla kipulääkettä kun pyysi.
kotiinkin kun päästiin niin sai sitä joskus ottaa panadolia särkyyn!

jokainen kokee synnytyksen omalla tavalla...
itse olen kipuherkkä. pelkäsin neuloja ja muutenkin lääkärin luona käymistä mutta synnytyksen jälkeen nämä neulat ja ym tuntuvat pieneltä synnytykseen verrattuna!
kun muistaa että se kipu jota siellä synnytyksessä on niin se ei kestä ikuisuutta vaikka se tuntuukin siltä!
Onnea sinulle synnytkseen!

Synnytys tekee todella kipeää. Kukin tuntee kivun omalla tavallaan, minulla avautumisvaiheen supistukset tuntuivat "tylppänä kipuna", joka nousi raastavaan kipuun. Ponnistusvaiheen lähestyessä supistukset muuttuivat kokonaan "raastaviksi" ja alapäätä alkoi kiristää ja polttaa koko ajan enemmän ja enemmän. Näin koin synnytykseni epiduraalipuudutuksesta huolimatta (puudutus ei kai mennyt oikeaan paikkaan - vain toinen kankkuni puutui). Ilokaasua vetelin, mutta tulin todella pahoinvoivaksi siitä.
Epiduraalin pitäisi kyllä viedä kivut kokonaan tai melkein kokonaan pois, joten kokeile sitä. Jos käy niin kuin mulla, pyydä uutta puudutusta (itse en älynnyt). Monet kehuvat (myös monet ystäväni) että kohdunkaulaan pistettävä puudutus on tosi tehokas.

epiduraalipuudutus ja kannattaa ajoissa pyytää, minulta se ainakin vei kaikki kivut

Ilokaasua annosteltiin ensin liikaa ja olin aivan sekaisin,(kuulin olemattomia ja näin harhoja) silti tunsin taustalla poltot.

Aquarakkuloitakin on kokeiltu, niistä ei ollut mitään apua.

Sain esikoista synnyttäessäni parakervikaalin ja akvarakkuloita. Aika tuntui pitkältä, kipu peitti kaiken alleen, mutta mies oli mukana, tunsin oloni ihan turvalliseksi ja lopulta vauva sitten syntyi. Kaikki hyvin. (Koska lapsi oli iso, yli nelikiloinen, kätilö teki episiotomian. Se oli kipeä pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Sitten ihan ok.)

Toinen lapsi syntyi pikavauhtia ilman ainuttakaan puudutusta. Olin pitkään kotona, kävelin, olin suihkussa. Sairaalassa sitten nopea 10 minuutin ponnistus (kivulias kyllä) ja lapsi oli sylissä! Käsittämättömintä oli, että seuraavana päivänä ei tuntunut missään: en tarvinnut mitään kipulääkettä, koska tikkejä ei ollut. Alapää täysin kunnossa! Ja lapsi oli sentään yli nelikiloinen ja minä olen normaalikokoinen!

En vastusta mitenkään puudutuksia - paitsi omalla kohdallani. En halunnut niitä. Halusin synnyttää itse lapseni. Varsinkin toisen kohdalla, kun tietää jo, mitä tekee, eikä pelkää niin paljon, pärjää aika hyvin.

Synnytys sattuu, mutta synnyttäisin sata kertaa ennen kuin antaisin lapseni pois. Synnytys kestää korkeintaan päivän (sitten yleensä leikataan). Synnytys on pikkujuttu lapseen verrattuna. Sitä lasta sitten on kestettävä loppuelämä. No se oli vitsi. Lapset ovat ihania, mutta kyllä niiden kanssa elämä kovaakin on. Niitä valvottuja öitä, sitä huutoa ja riitelyä, syyllisyyttä, epävarmuutta, surua... Paljon iloa ja mielettömästi rakkautta tietysti myös, mutta synnytys... se on aika sivuseikka.

mulle annettiin eka kohdunkaulanpuudutus ja kun se ei tehonnut yhtään sain epiduraalin joka vei kaikki kivut ja tuntu vain semmosia muljahduksia kun vauva vedettiin ulos. alapää oli hellänä noin viikon synnytyksen jälkeen mut yllättävän äkkiä siitä toipu. parin viikon päästä kaikesta oli muistona vain arpi. synnytyksen jälkeisiin kipuihin annetaan synnärillä särkylääkettä joten niistä ei kannata huolia.tsemppiä vaan

...itselläni oikein miellyttävä synnytyskokemus n. 1.5 vuotta sitten! Otin ilokaasua ja epiduraalipiikkikin laitettiin. Sanoin heti haluavani hyvät kivunlievitykset ja olin todella tyytyväinen. Ilokaasusta tulee joillekin huono olo, mutta ei mulla ollut mitään ikäviä tuntemuksia. Epiduraali ei tuntunut missään supistusten rinnalla. Tee niinkuin itsestäsi parhaalta tuntuu, äläkä ainakaan usko niitä hörhöjä, jotka vastustavat kaikkea lievittävää, se on heidän oma valintansa...niinkuin myöskin kivunlievityksen käyttäminen.

Minulle parasta kivunlievitystä avautumisvaiheen kipeisiin supistuksiin oli kuuma suihku. Lämmintä vettä vaan alaselälle ja pikkuhiljaa tuli lämpöä vaan lisättyä. Ekaa synnyttäessäni ei epiduraaleja keretty edes ehdottelemaan, kun kohdunsuun avautuminen oli nopeampaa kuin minua hoidellut kätilöoppilas ja kätilö uskoivatkaan. Kipulääkettä sain piikkinä kannikkaan ja ilokaasuakin kokeilin. Olo meni vähän tokkuraiseksi (en tiedä kummasta johtui enemmän). Ilokaasun hengittely maskin läpi tuntui kuitenkin niin raskaalta, että keskityin sitten vaan muuten vaan hengittelemään... Toisessa synnytyksessä kone piirteli supistuskäyrää ja kätilö vaan puheli että aamulla lääkäri tulee ja voidaan synnytystä käynnistellä. Sanoin siinä vaiheessa kyllä miehelleni että minusta kun tuntuu ettei tätä enää tarvitse käynnistellä. Kysyin kätilöltä voisinko mennnä kuumaan suihkuun. Olin siellä noin puoli tuntia, sitten synnytyspöydälle ja kahden minuutin ponnistuksen jälkeen oli nelikiloinen poika maailmassa. Jostain syystä synnytyskertomuksessa luki "syntyi yllättäen...." Ei minusta kyllä mitenkään yllättäen! Kätilölle kai se sitten oli yllätys?
Ekan synnytyksen jälkeen olin huomattavasti kipeämpi (tehtiin episiotomia), toisen jälkeen alapää parani "hetkessä" (ei episiotomiaa). Tokan synnytyksen jälkeen kyllä jälkisupistukset ekan vuorokauden aikana (varsinkin imettäessä) panivat syömään kipulääkkeitä, niitä antoivat sairaalassa kyllä kiitettävästi. Eli kyllä voi kipuja lievittää. =)

Ei se minulla ainakaan tehny kipeää kun poikaani synnytin.
Istuin säkkituolissa,täytin ristikkoa ja puhuin välillä puhelimeen. Äitini siinä puhelimessa kysyi kun puhuttiin tuntitolkulla etteikö tule supistuksia ollenkaan ja hämmästy kun sattui juuri silloin supistaan aika kiivaaseen tahtiin eikä se huomannut äänestäni yhtään.
Menin sairaalaan klo. 4,00 aamuyöllä ja klo 11,00 oli käärö sylissä. Työntövaiheessa meni 10 minuuttia ja tosiaan kätilö kokeili kohdunkaulaa,ihmetteli kun olin niin rauhallinen. Sitten klo 11,00 käskettiin alkaa työntämään ja minähän työnsin niin että repesin tosi pahasti. 1,5 tuntia minua paikattiin ja se teki tosi kipeää kun ei voitu enää puuduttaa 3 piikin jälkeen.
Itse synnytykseen en ottanut mitään, en edes ilokaasua.
Osaatte varmaan kuvitella miten kävely sujui vähän aikaa, istuin renkaan päällä tosi kauan.
Synnytykset on kaikki niin erinlaisia.
Onnea synnytykseen, hyvää joulua ja hyvin se synnytys sulla menee.

Minä pärjäsin ilokaasulla melkein loppuvaiheeseen asti. Ajoituksessa vai on oltava tarkka muuten se ei auta. Eli jos olet kytkettynä supistuksia mittaavaan "koneeseen" niin siitä on helppo seurata ajoitusta, vähän ennen supistusta pitää hengittää ilokaasua. Loppu vaiheessa sain kohdunkaulan puudutuksen joka vei suoraan taivaaseen,sai jopa otettua pienet tirsat. Sitten vielä lääkettömästä avusta itse ristin sen synnytystanssiksi Gregorian soimaan taustalle ja lantio pyörimään siinä vaipui melkein "transsiin" kun hyvä rentouttava musiikki soi, en edes huomannut ku kätilö kävi katselemassa vointia.Muista olla mahdollisimman paljon pystyssä, koska sängyssa maatessa kivut vain tuplaantuu.

Olen itse synnyttänyt esikoiseni tammikuun 3.pvä, ja taisin synnytyksessä käyttää kaikkia mahdollisia kivunlievityskeinoja, lämpimistä viljapusseista (toinen oli selän takana ja toinen alavatsan päällä, kun istuskelin keinutuolissa) lähtien. Ne kyllä auttoivat jonkun aikaa, mutta kävin myös lämpimän suihkun alla, henkäilin ilokaasua, epiduraali jouduttiin laittamaan kahteen kertaan, kun se meni ekalla kerralla väärään kohtaan ja vain vasen puoli puutui... Mieheni oli mukana synnytyksessä ja pelkästään hänen läsnäolonsakin auttoi kipuihin hieman, vaikkei hän sinänsä mitään pystynytkään tekemään, muuta kuin kädestä pitämään ja rauhoittelemaan. Mutta jo pelkästään se, että lähellä oli joku tuttu naama, auttoi. Poikamme jouduttiin loppujen lopuksi vetämään imukupin kanssa ulos, koska hänen sydänäänet laskivat huolestuttavan alas ja pojan ulostullessa selvisi syykin siihen. Hänellä oli napanuora kiertynyt kaulan ympärille ja toinen käsikin oli siellä välissä... Lähellä oli, ettei meitä viety kiireellä hätäsektioon. Minulla repesi hieman paikat siitä huolimatta, että väliliha leikattiin, ja ensimmäiset pari päivää synnytyksen jälkeen olivat kaikkein tuskallisimmat. Sairaalassa antoivat kyllä särkylääkettä, kun vain pyysi, ja minulla kivut alkoivat helpottaa jo lähes huomaamattomiksi parin viikon jälkeen. Kävely oli tietysti aika ankkamaista eikä puhettakaan, että olisi pitempiä matkoja pystynyt taapertamaan... Mutta, kipu on niin yksilöllistä. Minulla on alhainen kipukynnys, joten senkin takia kaikki tuntui niin kovin kipeältä.