Itse olen jo pitkään miettinyt minun ja alkoholin välistä suhdetta. Nuorempana join alkoholia juhliessa ja lähinnä siis korkeintaan kerran kuukaudessa. Nyt olen alkanut pelätä sitä, kun juon useita kertoja viikossa - mutta välipäiviä vielä ainakin toistaiseksi on.
Olen myös huomannut että nyt tälläkin hetkellä tahdon avata jääkaapissani lojuvan siiderin ja ehkä ostaa vielä muutaman lisää jotta saisin niillä aikaan hyvänolon tunteen. Miettinyt olen jo jonkin aikaa, pitäisikö minun irtautua hetkeksi alkoholista kokonaan ja katsoa tulevaisuutta siltä kantilta... Tämän viikon aikana minulla on ollut vain 1 päivää ilman viinaa.
Olen hieman masentunut, synkkä ja muutenkin perusluonteeni on surullinen ja liikaa itsekseni pohdiskeleva ihminen. Huomaan viihtyväni elämässä ainoastaan humalassa ja silloin koen taas ajoittain hyvin heikkoja hetkiä jotka myöskin pelottavat.
Tilannetta ei auta oluesta ja viinistä pitävä mieheni joka tänäänkin tahtoisi istua iltaa kahden kesken ja tietenkin viinikin olisi osa tätä iltaa...
Olen muutenkin herkästi riippuvainen.. Esimerkiksi shoppailen joka päivä, enkä osaa lopettaa vaikka olisin velkaantumassa. Kauhean heikko luonne selvästi...
Olen myös huomannut että nyt tälläkin hetkellä tahdon avata jääkaapissani lojuvan siiderin ja ehkä ostaa vielä muutaman lisää jotta saisin niillä aikaan hyvänolon tunteen. Miettinyt olen jo jonkin aikaa, pitäisikö minun irtautua hetkeksi alkoholista kokonaan ja katsoa tulevaisuutta siltä kantilta... Tämän viikon aikana minulla on ollut vain 1 päivää ilman viinaa.
Olen hieman masentunut, synkkä ja muutenkin perusluonteeni on surullinen ja liikaa itsekseni pohdiskeleva ihminen. Huomaan viihtyväni elämässä ainoastaan humalassa ja silloin koen taas ajoittain hyvin heikkoja hetkiä jotka myöskin pelottavat.
Tilannetta ei auta oluesta ja viinistä pitävä mieheni joka tänäänkin tahtoisi istua iltaa kahden kesken ja tietenkin viinikin olisi osa tätä iltaa...
Olen muutenkin herkästi riippuvainen.. Esimerkiksi shoppailen joka päivä, enkä osaa lopettaa vaikka olisin velkaantumassa. Kauhean heikko luonne selvästi...
Vastaukset 4
Vanhimmat
..ja hiljaa hiipien.
Sinun kehityskaaressa ei ole mitään epätavallista.
Yleensä kun asiaan havahtuu, on riippuvuus jo syntynyt. Kuten sinullakin.
Meikäläisellä se hiipi luihin ja ytimiin aivan vastaavasti, mutta meni elämäntilanteista ja omista ominaisuuksista, mm. riippuvuusalttiudesta johtuen paljon pidemmälle, tolkuttomiksi viikkojen ja kuukausien kaksin käsin juomiseksi.
Riippuvuuden lisäksi on eräs pirullinen piirre, jonka itse havaitsee vielä huonommin tai ei havaitse ollenkaan, eli persoonallisuus- ja luonnemuutokset.
Stressin sieto ja ongelmien ratkaisukyky laskevat ja mielialojen ailahtelu lisääntyy koukaten depression kautta tai selvänä sinne jääden.
Alkoholisoituva ihminen voi olla varsinainen hermokimppu, kun oma hermosto huutaa lisää viinaa.
Hoitoihin ja ulkopuolisiin apuihin en ota kantaa, kun perimmäinen korjauskeino on pitää korkki kylmästi kiinni.
Se on onnistuu alun fyysisistä ja jatkon psyykkisistä kipuiluista huolimatta, kun kirkkaasti koko ajan tiedostaa sen, että riippuvuus se mieltä rassaa, ja juomattomuuden edetessä fyysinen ja psyykkinen vointi helpottuu koko ajan.
Välissä tulee hermoilujen ja/tai synkkyyksien/depressioiden virittämiä kompastuskiviä juomiseen, mutta niistäkin pääsee yli tietoisuudella riippuvuuden väistymisestä.
Vaikka itselläni ei tuollaisia "viinaa kaksin käsin" ryystämisiä olekaan ollut niin selvä riippuvuus jokapäiväiseen käyttöön ja viikkoannos mielestäni ihan normit täyttävä.
Minullekin alkoholismi hivuttautui salaa, ihan puskista. Se alkoi kaikki sosiaalisesta juomisesta opiskelijakavereiden ja tulevan puolison kanssa ja päättyi yksinäiseen jokapäiväiseen kossu/siideriannokseen. Vaikka koko ajan olenkin työni pystynyt pitämään niin ihan selkeä alkoholisti olen ollut.
Nyt olen ollut juomatta 1.6. lähtien ihan kokonaan. Olen tosin aiemminkin pitänyt yli vuoden mittaisenkin tauon (ja muutamia lyhyempiä), mutta sortunut uudestaan. Nytkin on ollut hetkiä, jolloin on meinannut lipsua, mutta onneksi joka kerran on löytynyt vastavoima, jonka ansiosta pääsen yli mieliteosta. Ei se aina helppoa ole, mutta pitäisikö sen edes olla? Eihän elämässä muutenkaan aina kaikki ole helppoa.
Kivasti Kalle kirjoitit tuosta, että tietoisuus helpottaa. Minua se on suuresti auttanut. Nyt kun olen asian todella ajatellut ja tiedostan oman riippuvuuteni niin se jotenkin kummasti auttaa pääsemään ohi "kohtauksista", jolloin luulee, että tähän elämään pystyisi vielä kohtuukäytön sisällyttämään. Käsittämättömiä ajatuksia, mutta kyllä niitä silloin tällöin hiipii mieleen. Ja kaiken lisäksi minä en edes pidä minkäänlaisen alkoholin mausta ... mutta se riippuvuus, se ne ajatukset mieleen ajaa.
Onneksi saan olla tämänkin päivän raittiina.
Olen ollut raittiina viikolla aina korkeentaan sen kolme päivää jo muutaman vuoden ajan.
Ymmärsin varsinkin tuon että mies odottaa että vietätte iltaa viinin merkeissä. Siitä on tullut osa parisuhteen hoitamista ja teidän oma pikku maailmanne.
Jos siihen haluaa muutosta niin se on samalla viesti toiselle että parisuhteeseen haluaa muutoksen.
En tiedä kauan olet juonut(?)mutta mä yritän sen vuoksi-koska tässä on mennyt vuosia-yrittää ilman, vaikka mies ottaakin.
Vinkkejä miten pysyt raittiina mullei ole antaa koska tässä on vasta viikko selvinpäin takana.
Jos sä ottasit enemmän niin huomaisit helpommin jatkuvan kupittelun huonot puolet. Muutama siideri, ei tule rapulaa eikä varmaan hirveesti örvellytäkään, vaikka arvelluttaakin moinen tissuttelu. Mutta pienistä puroista kasvaa iso virta. Toisaalta on ihmisiä jotka surffaavat läpi elämän ottamalla vähän enempi kuin toiset mutta joutumatta silti ahdinkoon. Kaikki yleistykset toimii vain yleensä...
Tää on siinä mielessä tietty vaikea pala, et on paha mennä kiistämään etteikö oman puolison kanssa olisi mukava istuskella iltaa kaikessa rauhassa viinilasin ääressä, jos kumpikaan ei yliammu juomistaan siinä tilanteessa. Työhän voitte yrittää vaikka sopia "treffit" tietylle päivälle, eikä liian usein, jolloinka semmoset extempore pullon aukaisut jää vähemmälle. Yritä sinä jättää soolona tissuttelu veks ja keskitä huikka näihin ukkos kanssa oleiluihin.
Luonne kysymys on selvä peli. Mullakin on just tää meininki, että mopo keulii aika ajoin ihan sama mitä olen päättänyt. Toisille ihmisille annetut lupaukset pitää vähän paremmin, kai siinä on joku häpeäkannustin... Sitten on näitä sankareita jolla kaikki on halki-poikki-ja-pinoon meinigillä. Eräs sukulaiseni lopetti tupakin polton (30v) kerta rykäsyllä, ja viinan juonnin vähensi saunakalja-autoilemaankykenevä-asteelle samoin tein. Eikä tullu uskoon tai sairastunut.
Mut meillä on se luonne joka on annettu, ja sen kans pitää elää. Tiedostamalla oma periksiantavaisuutensa voi kehitellä strategioita joilla keplutella elämässä noin sanotaanko plussan puolella. Ei turhia murheita koska murheet voi aina hukuttaa... ja siihenhän nyt ei pyritä.
Jokainen puteli joka jää ottamati on ilon aihe, jokainen huikka joka tulee otettua on vain elämää.