vai kuolema?
Jos elämä on täynnä ristiriitoja.Suunnatonta rakkautta,hellyyttä,hyvyyttä.Pohjatonta tuskaa ja mielipahaa...Kertokaa hyvät ihmiset miten te jaksatte ongelmatilanteissa.
Jos elämä on täynnä ristiriitoja.Suunnatonta rakkautta,hellyyttä,hyvyyttä.Pohjatonta tuskaa ja mielipahaa...Kertokaa hyvät ihmiset miten te jaksatte ongelmatilanteissa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ohi. Surkeimmankin päivän jälkeen valaistuu.
järkevintä.Niin minäkin yleensä teen.Nyt vain tuntuu että pahat asiat saa voiton kaikesta.Jaksais vaan huomiseen.
Juuri hiljakkoin kuulin eräiden, sanotaanko vähän sellaisten laitapuolen kulkijoiden sanovan toinen toiselle;nythän se päivä paistaa meidänkin risukasaan...
Hymyilin kuullessani sen. Niin meidän aina pitää huonoina hetkinä muistaa. Parempi päivä tulee joskus. Ihan varmasti.
vuoksi jaksaa.Jaksathan sinäkin jatkaa samaa rataa.Kannustaa toisia kun on sen aika.Olet kullan arvoinen.
Ihmiset ovat erilaisia; jotkut vain pystyvät sopeutumaan tilanteisiin. Jotkut taas hakemalla hakee tunnetason ääritiloja.
Jokaiselle osuus joskus huonoja ajanjaksoja, mutta ne ovat onneksi yleensä ohimeneviä. Kannattaa pysähtyä miettimään aikaisempia takaiskuja, ja sitä miten niistä on selvinnyt. Ja kannattaa muistella myös niitä hyviä hetkiä, joita on saanut kohdata, sillä niistä saa voimaa vaikeissa tilanteissa.
Juttelu luotettavien ystävien kanssa auttaa myös. Ja terveellinen ruoka ja säännöllinen uni. Ja liikunta.
Valoa ja voimia!!!
Mietin ja ajattelen menneitä hetkiä ja ymmärrän kuinka oikeassa oletkaan.Olenhan selvinnyt ennenkin.Kiitos sinulle.
Elämää oppii vain elämällä. Noita suuria tunteita ei omien havaintojeni mukaan tule kovin montaa kertaa elämässä. Mieletöntä rakkautta nyt harvempi kokee useamman kerran elämässään, koska ainakin minun tapauksessani se on johtanut suhteeseen joka sitten kestää pitkään.
On minullakin ollut hirveätä surua, läheisiä kuollut yms. muitakin sydänsuruja. Tällä hetkellä on sydänsuru. Sattuu kovasti.
Anna itsellesi lupa surra. Salli se. Huuda, raivoa, itke tee mitä teet. Jonain päivänä se on ohi ja huomaat että elämä jatkuu. Aina se jatkuu.
Itse olen tässä kamalassa surussani oppinut arvostamaan todellista hyvyyttä entistä enemmän. Olen kiitollinen jokaisesta hyvästä ihmisestä jonka olen elämässäni kohdannut. Se lämmittää kun tietää että toisaalla saa arvostusta ja hyväksyntää vaikka joku tekisi pahaa ja kohtelisi kuin saastaa.
Jollekin toiselle olen arvokas ja ainutlaatuinen.
Näin yritän selviytyä elämässä. En tiedä kuinka hyvin osaan selittää.
Pitää vaan hyväksyä se, että jotkut ihmiset ovat pahoja. Sellaisen kohteeksi joutuminen sattuu, mutta ei voi välttää pahoja ihmisiä muuta kuin siten ettei ikinä tutustu kehenkään uuteen ihmiseen ja se ei taas ole kivaa.
ainutlaatuinen.Sinunlaisia ihmisiä tarvitaan.Ensimmäistä kertaa mä voin sanoa että tämän palstan lukemisesta on jotain hyötyä.Olen tuntenut kuinka hyviä ja välittäviä ihmisiä on olemassa.Kiitos !
Olen tänään itkenyt silmäni turvoksiin,mutta tiedän että elämä jatkuu.Tiedän nyt että pohjalta noustaan:)
En tiedä mikä sinulla on ja miksi itket. Minusta tuntuu että Joulun läheisyys tekee ihmisistä haikeita, olisiko siinä jotain ajatusta?
Noissa aiemmissa suurissa suruissani, joista pahimmat ovat olleet läheisten ystävien menettäminen olen saanut apua muilta ystäviltä, eli vertaistukea. Olisiko sinulla mihinkään sellaiseen mahdollisuutta?
Minulla oli ystävä joka kuoli 18-vuotiaana auto-onnettomuudessa. Minä muistan kuinka silloin ajattelin etten ikinä selviä siitä kun se oli niin täydellisen epäoikeudenmukaista. Hän oli kova urheilija, se ystäväni. Treenasin paljon ja kilpailin kun ajattelin että hän olisi ylpeä minusta. Hän aina kannusti minua urheilemaan. Yhä edelleen urheilen, en kylläkään kilpaile enää.
Olisinpa itsekin joskus aikoinaan osannut ajatella noin fiksusti.Silloin kun ensimmäisen kerran menetin läheiseni.Olin silloin pahimmassa murrosiässä ja se asia on vieläkin,vuosikymmenten jälkeenkin mustana aukkona sydämessäni.Hänkin oli urheilullinen.En vain koskaan osannut ajatella noin positiivisesti ja viisaasti.Yritin silloin hukuttaa murheeni alkoholiin.Saihan sillä lisää ongelmia..Onneksi kuitenkin olen itsekin löytänyt liikunnan ilon,joka onkin minulle kaikki kaikessa.Aina sekään vain ei riitä.
Kyllä liikunta parempi vaihtoehto on kuin päihteet. Ehdottomasti suosittelen.
Liikuntaharrastuket olivat minun nuoruuteni voimanlähde, olen aina tykännyt urheilusta. Se ystäväni oli huippu ja hänestä olisi varmaan tullut jotain jos olisi saanut elää. Vieläkin muistan kuinka hän aina tsemppasi meitä muita. Sellainen hän oli.
Hyvä, jos olet jättänyt viinan juomisen vähemmälle. Läheisen menettäminen on kova paikka.
No ei liikunta kaikkea korvaa tietenkään, ei se mikään ihmissuhteen korvike kai pitäisi olla.
Oletko sinä kokenut jotain voimakasta surua juuri tänään vai tuliko tänään mieleen jotain ikävää?
Moi! Onko sun vointisi yhtään kohentunut eilisestä vai vieläkö on paha mieli. Aloitusviestisi oli aika itkuinen..