Mieheni on ollut koko tämän vuoden sairaslomalla vaikean masennuksen vuoksi ja loppua ei näy...:-(. On kokeiltu ties kuinka monet lääkkeet ja sähköhoidot, sairaalajaksot yms. Alkaa pikkuhiljaa itsestä tuntumaan että en jaksa enää kauan, tai olen kohta itse samassa tilassa mieheni kanssa. Meillä on kaksi lasta ja hekin kärsivät isän saamattomuudesta ja siitä kun isä ei jaksa olla "samanlainen" kuin ennen. yritän kovasti ymmärtää ja tukeakin, mutta...Joskus se raja tulee vastaan. Rakastan miestäni ja haluan edelleenkin uskoa, että joskus tämä kaikki muuttuu vielä hyväksi, mutta sitä odotellessa olisi kiva lukea muiden vastaavassa tilanteessa olevien kommentteja ja vinkkejä arjesta selviytymiseen tällaisen elämäntilanteen keskellä.
kohtalotovereita?
leijona74
1242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En voi kertoa sulle neuvoja miten voisit jaksaa tätä tilannetta. Elämä ei ole helppoa. Sen on miehesikin huomannut.
Syy, miksi kirjoitin sinulle on, että olen itse ollut vakavasti masentunut. Ensin en jaksanut mennä kouluun. Lopulta en päässyt enää edes kodin ovesta ulos!!
Älä vähättele minua nuoren ikäni vuoksi. Kokemuksesta voin sanoa, että jokainen masentunut taantuu sairaudessaan lähes lapsen tasolle.
Tiedätkö syytä miehesi masennukseen? Jos tiedät, koita puhua siitä hänen kanssaan. Jos hän ei halua juuri silloin jutella, jätä hänet rauhaan sillä kertaa mutta koeta kohta uudestaan. Näin miehesi huomaa, että sinä todella välität!
Saattaa kuulostaa typerältä, mutta jokainen masentunut kaipaa paljon enemmän huomiota ja rakkauden osoituksia kuin "tavallinen" aikuinen. Pelkkä halauskin on jo paljon, ja se jää mieleen jos se on täydestä sydämestä annettu.
Mutta muista myös: Sinun ei ole hyvä antaa miehesi roikkua sinussa. Sinullakin on lupa näyttää hänelle tunteesi. Huuda, itke ja raivoa kun siltä tuntuu, mutta älä mielellään useampia kertaa viikossa... se näyttää miehellesi, että sinuunkin sattuu. Masentunut kun on usein itsekäs, ja pyörii itsesäälissä vaikka hän ei sitää myönnäkkään.
Loppujen lopuksi vuosi masennusta on lyhyt aika. Joillakin se kestää useita vuosia, ja se uusiutuu herkästi. Mutta läheisten tuella useimmat selviävät siitä!!
Tässä olisi vielä niiltä ajoilta tekstejäni:
Et kuunnella ehkä sä jaksa,
mut kuule ees sanat nää:
Mieti toisten yksinäisyyttä
myös muiden ikävää.
Älä unohda myöskään ittees,
älä unohda kokonaan!
Ajattele vain sydämmellä
siirry haavemaailmaan...