Olen kokenut nyt molemmat sekä alatisynnytyksen ja sektion. Liputan sektion puolesta, mutta silti voisin harkita vielä alatiesynnytystä. Haluaisin kokea onnistuneen alatiesynnytyksen ja päästä peloista. Alatiesynnytyksessä lapsi revittiin imukupilla pois ja supistuksia ei ollut avittamassa. Kaiken jären mukaan olisi pitänyt tehdä hätäsektio, mutta jostain syystä näin ei tehty ja minulle jäi ikuinen trauma. Menin synnytykseen aivoimin mielin ja sairaana tulin takaisin.
Pelkäsin sektiota hirveästi. Olin liikaa lukenut näitä palstoja tyhmyyttäni ja luin itseni pelon valtaan. Olin aivan varma, että minä ja lapseni kuollaan. Toisin kävi. Nyt pinnasängyssä makaa aivan ihana vauva. Mielestäni sektiota on turha pelätä etukäteen, koska yleensä ottaen kaikki menee kuitenkin hyvin. En käsitä miksi joka puolella aina pelotellaan. Olen paremmassa kunnossa sektion jälkeen kuin alatisynnytyksen. Tämä on varmasti harvinaista, mutta näinkin voi asiat mennä. Sain haavatulehduksen sektion jälkeen. Menin aivan hysteeriseksi sairaalakammon takia. Kuitenkin tulehduksesta selvisin nieltävällä antibiootilla.
Otsikointi oli typerä. Tarkoitus oli vain kannustaa odottajia, että turhat pelot voisi unohtaa. Itse panikoin aivan turhaan. Nyt olen selvinnyt molemmista synnytyksistä fyysisesti. Toki sektiosta niin vähän aikaa, että mahassa vielä toipumista tapahtuu, vaikka kipua ei ole. Alatiesynnytksessä tosiaan imukuppi irtosi ainakin kuusi kertaa ja kaksi "kuppimallia" oli käytössä. Silti alapää on kunnossa. Toki osalle jää pahojakin fyysisiävammoja joista puhutaan liian vähän, mutta kehoa on kuitenkin yllättävän hyvä paranemaan.
Olen täällä kritioinut kätilöitä useampaankin otteeseen. Täytyy nyt kuitenkin todeta, että joukkoon mahtuu aivan ihania ammattilaisia. Minulla vain oli ensimmäisessä pilalle menneessä synnytyksessä huono tuuri. Nyt toisessa synnytyksessä yhtä lukuunottamatta kaikki kätilöt olivat todella mukavia, asiantuntevia ja empaattisia. Olen todella kiitollinen heidän toiminnasta ja minut pelkoineni otettiin hyvin vastaa. Synnytin eri sairaalassa kuin viimeksi ja tästä saan olla onnellinen. Tsemppiä kaikille odottaville:)
Pelkäsin sektiota hirveästi. Olin liikaa lukenut näitä palstoja tyhmyyttäni ja luin itseni pelon valtaan. Olin aivan varma, että minä ja lapseni kuollaan. Toisin kävi. Nyt pinnasängyssä makaa aivan ihana vauva. Mielestäni sektiota on turha pelätä etukäteen, koska yleensä ottaen kaikki menee kuitenkin hyvin. En käsitä miksi joka puolella aina pelotellaan. Olen paremmassa kunnossa sektion jälkeen kuin alatisynnytyksen. Tämä on varmasti harvinaista, mutta näinkin voi asiat mennä. Sain haavatulehduksen sektion jälkeen. Menin aivan hysteeriseksi sairaalakammon takia. Kuitenkin tulehduksesta selvisin nieltävällä antibiootilla.
Otsikointi oli typerä. Tarkoitus oli vain kannustaa odottajia, että turhat pelot voisi unohtaa. Itse panikoin aivan turhaan. Nyt olen selvinnyt molemmista synnytyksistä fyysisesti. Toki sektiosta niin vähän aikaa, että mahassa vielä toipumista tapahtuu, vaikka kipua ei ole. Alatiesynnytksessä tosiaan imukuppi irtosi ainakin kuusi kertaa ja kaksi "kuppimallia" oli käytössä. Silti alapää on kunnossa. Toki osalle jää pahojakin fyysisiävammoja joista puhutaan liian vähän, mutta kehoa on kuitenkin yllättävän hyvä paranemaan.
Olen täällä kritioinut kätilöitä useampaankin otteeseen. Täytyy nyt kuitenkin todeta, että joukkoon mahtuu aivan ihania ammattilaisia. Minulla vain oli ensimmäisessä pilalle menneessä synnytyksessä huono tuuri. Nyt toisessa synnytyksessä yhtä lukuunottamatta kaikki kätilöt olivat todella mukavia, asiantuntevia ja empaattisia. Olen todella kiitollinen heidän toiminnasta ja minut pelkoineni otettiin hyvin vastaa. Synnytin eri sairaalassa kuin viimeksi ja tästä saan olla onnellinen. Tsemppiä kaikille odottaville:)
Vastaukset 13
Vanhimmat
sektio tai alatiesynnytys mikä tuntuu parhaalta omasta itsestään on paras ratkaisu. Ei ole olemassa mitään kaavaa ihmisen olemassaololle tai toiminnoille
Tottakai se sektio vie voiton jos on huono kokemus alatiesynnytyksestä. Itselläni niin mahtava kokemus alatiesynnytyksestä että olisin varmasti erittäin pettynyt jos minulle sitä mahdollisuutta ei enää jostain syystä suotaisi vaan joutuisin syystä tai toisesta sektioon. Mielestäni synnytykseni oli helppo vaikka se kesti melkein 22h, en antanut tehdä episiotomiaa, sain NIIN pienen repeämän että istuin heti synnytyksen jälkeen kivutta, enkä tarvinnut alasuihkua virtsatessa ja kävely onnistui täysin normaalisti.
Ja tuo kaikki synnytykseen suhtautuminen on niin ihmisestä kiinni...
"Tottakai se sektio vie voiton jos on huono kokemus alatiesynnytyksestä."
Ei se aina noinkaan ole. Minulla on huono alatiesynnytyskokemus, ja aion silti seuraavankin synnyttää alakautta.
Tuota asennetta kannatan! Mutta tarkoitin nyt sitä yleistä asennetta, tiedät varmaan mitä tarkoitan. Harvassa on sellaiset ihmiset kuin sinä ainakin täällä nettien palstoilla. Todellisuudessa niitä toivon mukaan on enemmän ;)
jos enemmän niin mieli voi muuttua tai sektiota ainakin harkitaan kovasti. Jep, itsellä oli huono kokemus ekasta alatiesynnytyksesta ja vielä tokastakin, mutta kolmannen kohdalla voi olla että suunniteltu sektio. Molemmissa raskauksissa menin alakautta synnyttään hyvin mielin jne. mutta toisin kävi, vaikka hengitystekniikat, tietty rauhallisuus yms. oli hyvin hallussa. Lapset ovat onneksi terveitä ja toipuminen todella helppoa. Itse synnytyksistä ei sen enempää. En pienestä valita ja kipukynnyskin on korkea, mutta tämä on nyt minun mielipide.
Mulla ei ole kokemusta kuin sektiosta, ja hyvä juttu se mun mielestä oli. Multa repesi istukka (osittain) joten kiireellinen sektio jouduttiin tekemään. En siis kerennyt etukäteen jännittämään, en ollut itse asiassa edes pitänyt sektiota vaihtoehtona, eli en tiennyt etukäteen yhtään mitään siitä.
Spinaalipuudutuksen laittaminen sattui, muuten en tuntenut yhtään mitään. Mitään kipuja ei ollut edes siinä vaiheessa kun istukka repesi, tajusin sen vain siitä, että verta tuli kamalasti. Supistukset eivät myöskään ehtineet alkaa kunnolla, jonkunlaista "menkkakipua" tunsin vähän ennen leikkausta. Itse leikkaus ei tuntunut miltään, olin aivan puuduksissa.
Sektio tehtiin la-su-välisenä yönä, ja tiistaina pääsin liikkumaan jo.
Eli mulla on ainakin hyvä kokemus sektiosta. Tunsin yhtä aikaa helpotusta, pettymystä ja huonoa omaatuntoa leikkauksesta.
Helpotusta siksi, ettei "tarvitsisi" itse pusertaa vauvaa ulos, pettymystä siksi, että olin tavallaan odottanut sitä hikeä, verta ja itkua, mikä synnytykseen yleensä kuuluu, en odottanut pääseväni noin "helpolla".
Huonoa omaatuntoa osittai siksi, että en itse tehnyt mitään oikeastaan synnytyksen eteen, makasin vain ja osittain siksi, että ajattelin tehneeni jotain mikä sai istukan repeämään. Näin minulla... :)
Itse olen kokenut molemmat. Ja voi sanoa, että vaikka hätäsektio ekassa raskaudessa tehtiin, voin kokea synnyttäneeni koska sitä kesti 16 tuntia kunnes mentiin sektioon. En päässyt ponnistamaan, koska synnytys pysähtyi. No, tokassa sitten ei annettu sektiota ja itsekin olin sen kannalla että alakautta synnytän, vaikka eka synnytys oli hätä, mutta kai sitä kuitenkin tällä optimistisella luonteella meni niin sitä meni ja uskoi lääkäreitä. Molemmat lapset pienikokoisia alle 3 kg ja siispa tokassa raskaudessa sitten synnytys käynnistettiin jo vkolla 38 ettei vain laps kasva isommaksi kuin 3kg koska kuulema mun lantiomitoilla alakautta sen vois synnyttään...ja kun käynnistetään niin supistuksethan on ihan valtavat ja synnytys eteni tosi hyvin ja 9h, mutta ..... kun lapsi on siellä kovien supistusten keskellä ja supistuksia tuli tosi tiheään ja sitten vielä kalvojen puhkasut ja oksitoniinitipat niin hällä alkoi sydänäänet laskea,,ja sitten imukuppi joka onnistui onneksi hienosti. Itse toivuin sektiosta hyvin ja alatiestä, mutta alatiestä paremmin siinä mielessä, että kun on jo esikoinen kotona joka kaipaa syliä ja nostelua, niitä en ois voinut tehdä sektion jälkeen. Mutta näiden synnytyskokemusten takia, koska molemmissa lasten terveys vaarassa, aion vaatia kolmannessa raskaudessa suunnitellun sektion.
raskaaksi.
Jos edellinen asiallisesti kertoo asiansa, miksi pitää toivoa, ettei hän enää tule raskaaksi?
..et ole kuitenkaan äiti! Tuo kommentointisi tuohon oli todella epäasiallista.
Eli olen synnyttänyt esikoisen alateitse ilman puudutuksia, jota en kerennyt saada, vaikka minut käynnistettiin. Supistukset olivat aivan järkyttäviä (kuulemma käynnistetyssä aina pahemmat) ja oksensin kivusta useamman kerran ennen ponnistuvaihetta. Ponnistusvaiheesta sinänsä minulla ei ole mitään muistikuvaa koska olin kai niin kipeä, se kestikin kyllä vain 4 minuuttia. Kiitos lyhyestä ponnistusvaiheesta kuuluu kai sille etten saanut puudutusta. Episotomia tehtiin ja jälkivuoto oli hirveä ja hyytymiä paineltiin mahasta seuraanvana aamuna useaan otteeseen, en voiut kunnolla istua..jouduin ottamaan kipulääkettä monena päivänä synnytyksen jälkeen. Kävelykin oli hankalaa ja ilman käsisuihkua en voinut käydä kusella ainakaan kahteen viikkoon.
Eli kokemus oli aika kamala ja kivun lisäksi olen muutenkin todella skeptinen koko synnytyksen suhteen, en koe sitä yhtään luonnollisena asiana... se on nöyryyttävää ja luonnotonta, en tiedä miksi ajattelen niin, mutta en pysty ajattelemaan sitä mienkään positiivisesti, enkä näe siinä mitään luonnollista ja kaunista..siis syntymässä ja synnytyksessä.
Nyt olen siis raskaana ja toinen lapsi syntyy kesällä, olen jo nyt ihan hermona syynnytystavan valinnan vuoksi..olen ollut tähän asti aivan varma että en enää koskaan synnytä ja olen neuvolassakin jo sanonut että haluan ehdottomasti sektion, ja se on minulle luvattukin, mutta kuitenkin jostain syystä olen vielä alkanut miettimään että mitä teen..haluan siis tietää onko muilla vastaavasta kokemusta? Minkä valinnan olette tehneet?
Ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan sillä että synnytys on luonnotonta ja nöyryyttävää, onko muita jotka ajattelevat asiasta näin? Haluaisin kyllä ajatella asiasta positiivisemmin, mutta en voi sille mitään että se on niin kylmiä väreitä ja inhoa ja vihaa herättävä asia mulle. Kait se mulla ainakin jotenkin liittyy siihen, kun synnytystilanne on pakkotilanne ja siinä ei voi ollenkaan vaikuttaa itse siihen miten homma etenee ja on tavallaan muiden armoilla avuttomana ja paikat paljaana. Se on jotenkin niin inhottavaa...:(
mutta tietysti se voi olla jonkun mielestä nöyryyttävää.
Minusta synnytys on naisen elämän huipentuma, jota miehet ja lapsettomat naiset saavat vain kadehtia.
Jos olet raskaana, on sinulla edessä synnytys. Sille et mahda mitään. Siksi onkin parempi olla luonnon puolella kuin yrittää turhaan pyristellä vastaan.
Muista myös, että synnytys on paljon positiivisempi asia kuin ne muut pakkotilanteet, jotka meitä kaikkia vielä odottavat: sairaudet, vanheneminen ja takuulla kuolema.
Olen muuten kanssasi samaa mieltä, että synnytys alakautta on tosiaan maailman ihaninta ja luonnollisinta, vaikka se sattuu ja pelottaa, MUTTA itsellä ekassa hätäsektio ja tokassa sitten alakautta sukkelasti, mutta sattui lapsella oleen napanuora kaulan ympäri että aina jotain häikkää, niin se pelottaa ja molemmissa synnytyksissä en siis saanut vauvaa viereen heti. Mutta onneksi ovat ihania vauvoja molemmat ja terveitä. Mutta en voi sille mitään, että synnytystapa tulee mietityttämään suunnattomasti ensi kerralla! Sitä ylpeyden tunnetta mitä koin alakautta synnyttäessä en voi sanoin kuvata.