vuosi kuivilla ja hoidoissa tämä lapsukainen.ja nyt valtasi alakulo,kaman saannin halu.loppuuko tuska ja himo aineisiin koskaan?itse hän pitää itseään onnellisempana ilman kamaa,mutta se halu ja himo vain hiipii mieleen.miten ihmeessä saan voimia häneen jottei retkahtaisi?
toivotontako?
äiti
9881
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei "äiti"!
Kuivilla oleminen on monessa tapauksessa juuri kuvailemasi kaltaista kausiluontoista paremmin ja huonommin selviämistä. Aikanaan käytetyt aineet määräävät myös paljon sitä miten elämä kuivilla tulee menemään.
Ilmeisesti lapsesi on käyttänyt jotain vahvempaa?
Itse seurailen parin entisen narkomaanin elämää. Suonensisäisiä käyttivät, ja varsinkin kevät saa niiden ajatukset aina liiaksi aineisiin, ja jaksaminen on hankalaa.
Tärkein asia lapsellesi olisi, että juttukaveri on olemassa. Ettei asiat jää päähän pyörimään. Hyvä olisi myös, jos se vaan on mahdollista, pysytellä mahdollisimman kaukana alkoholista ja myös muista päihteistä koska näillä kaikilla on mahdollista "muistella" niitä olotiloja joita aikanaan koettiin. Huumeisiin rakastutaan, tiesitkö? Ja niistä luopuminen on oikeasti luopumista, vaikka se typerälle kuulostaakin.
Jos lapsellasi on askareita ja muuta puuhaa jolla tuntea olonsa tärkeäksi ja tarvituksi..aina parempi. Näitä tunteita ei päihdeongelmaisella voi koskaan olla liikaa.
Toivotan sinulle voimia raskaalle taipaleellesi.Se ei ole helppo.
Naapurin äijä
kannabismyönteinen
Himo pysyy ikuisesti narkomaanilla, se ei lähde kulumallakaan.Tukea voi antaa mutta niitä retkahduksia tulee ja sille ei voi mitään,voit vain toivoa että retkahdus jää jää yksiin vetoihin,sekin on jo saavutus.Lapsesi on itse vastuussa sairaudestaan-tiedän, henkilökohtaisesti kuinka vaikea on hyväksyä retkahdusta kun ei itse ole siinä koukussa mutta lapsesi parantuminen lähtee vain hänestä itsestään eikä kenestäkään muusta.Jos hän malttaa pysyä erossa narkkikavereistaa,hän todennäköisesti pysyy kuivilla,yksi tapaaminen kaverin kanssa ja se on menoa sitten,on tullut todettua vähän liiankin hyvin tuo. Jaksamista.
aikanaan häviää. Minulla hävisi kolmen vuoden kuivilla eli "puhtaana" olon jälkeen.
Niitä tärkeitä kavereita, jotka ovat myös itse selvinneet "huumehelvetistä" löytyy ehkä parhaiten osoitteen
http://www.nasuomi.org
kautta.
Sieltä saa voimaa ja tukea olla kuivilla päivän kerrallaan.
Se on totta, että retkahduksia sattuu. Ei kuitenkaan kaikille. Itse retkahdin yli 10 vuoden kuivilla olon jälkeen.
Vaikka ainneen himo sammuukin, huumesairaus eli "addiktio" ei häviä koskaan, mutta sen kanssa oppii elämään. Nyt on taas mennyt 10 vuotta ilman mitään "emmettä".
Jotkut selviää ilman retkahduksia,mutta aina se retkahdus on pelottavaa meille jotka rakastetaan.Toisaalta kun miettii ni moni kuivilla olija sanoo ettei ollut mitään hyvää kun käytti kamaa.Vierotukset kadonnu jne...silti niinkuin sinäkin retkahtaa pitkän/vuosien jälkeen.Onko siihen aina joku syy?vai onko se vain selittämätön halu?tarve?
Se on se pakkomielle eli addictio, joka jää jäljelle, kun lopettaa käyttämisen. Eli riippuvuus suomeksi.
Riippuvuuksia on vaikka minkälaisia: alkoholi, huumeet, tupakka, pelaaminen, seksi, ruoka, raha, valta, uskonto etc. Jos vain lopettaa käyttämisen, eikä hoida riippuvuuttaan vertaisryhmässä tai muussa hoidossa, retkahtaminen on melko todennäköistä.
Usein yritetään vaihtaa riippuvuudesta toiseen, mutta varsin huonoin tuloksin. Esim AA:ssa rakastutaan usein rahaan, kun viina jää pois ja unohdetaan mitä AA-ohjelma kertoo toipumisesta.
Eli retkahtamisen saa aikaan parantumaton sairaus, joka toki on hoidettavissa. Ihan talonpoikaisjärjen mukaan, kun kroonisen sairauden hoito lopetetaan, niin sairaus uusiutuu.
Mikä sitten on ikävää, on se että samaan persoonaan mahtuu hyvinkin useita riippuvuuksia. Itseltä voin luetella hoidossa olevia tai "arrestoituja" mm. alko 25 vuotta, huumeet 10 vuotta, pelaaminen 9 vuotta, tupakka 7 vuotta, rahanhimo loppui konkurssiin vuonna -91, seksistä en tiedä kun vaimo väittää tykkäävänsä siitä kovasti, uskoon en ole hurahtanut vaikka hengellisiä heräämisiä on useampia.
toi "retkahduksia tulee eikä sille voi mitään" ei oo kovin kannattava asenne jos haluaa parantua narkomaniasta, tietenkin niitä voi tulla mutta ei pidä asennoitua niin että niitä tulee ja se on fakta
Miten olisi viriketoiminta (?) Ajatusten suuntaaminen tekemisen kautta muualle (?) Kannustus, tukeminen, turva... toisaalta jos retkahdus tapahtuu niin se on usein kuitenkin osa toipumista. Tosin negatiivinen takapakki.
sitä kun tuntuu olevan vähän jo liiaksikin..pakoon ajatuksia ynm!
Viime kädessä lapsesi tekee itse valinnan vetääkkö vaiko eikö. Itse olen entinen pollenisti ja sekakäyttäjä ja ravasin kaiken maailman hoidot läpi.Subutex-korvaushoitoa ei silloin tunnettu. Sitten kun TARPEEKSI löytyi halua lopettaa, tein sen ilman katkaisuhoitoa,nappeja yms. avohoito oli ainut jota käytin ja särkylääkkeitä viikon "oloihin". Olikin hyvä kokea kamalat vieroitusoireet, joita en ikinä unohda. Jäin pelkäämään niitä. Vaikka olen itse entinen käyttäjä, tuntuu että narkkareita paapotaan liikaa. Itse valinta kuitenkin tehdään. Se vetäminen loppuu kun tiiliseinä tulee vastaan. mikä sitten kullakin on se tiiliseinä...Tiedän että sinä kärsit enemmän kuin lapsesi. Niin minunkin vanhemmat tekivät. Kadun tekojani ja ensimmäistä vetokertaani. Kuitenkin pelastin itseni ja siitä olen ylpeä. Kukaan ei voi sitä tehdä toisen puolesta, ei edes äiti. Yritä jaksaa tukea...