ylä-asteel oli kavereita ja ne meni lukioon ja mä amikseen ..ni ne pätti jättää mut kaveripiiristä pois kokonaan ..ei soita eikä tekstaa ...nyt käyn amis lukion lukio jaksoo ja en pärjää ollenkaan sielä ...kokoajan itse murha mielessä ja miten tekisin sen ja mitä jättäisin viestiks ...ny ei oo yhtään kaveria ja oon viettänyt kesäloman alusta tähänsaakka aikaani kotona koneen ääressä ...päivät toistaa itseään ja suunnittelen ja puhun itseni kanssa ...kateellinen broidille koska sillä on niin hyvii kavereita ja se on mua parempi kaikessa eli onks sill välii jos mä vaikka tappaisin itseni ...välittäiskö ees kukaan
rasisti paskat kaverit
-juhani-
11812
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Yhelle tutulle jätkälle kävi kans noin.
Ihan sama juttu mut tosta on 10v aikaa.
En tiedä mistä johtuu, paha sanoa.
Varmaan tuntuu tosi paskalta, koita pärjätä. Tsekkaa uusii frendejä jos jostain löytyis ja naisii kans?!
Itsaria nyt ei ainakaan kannata tehdä. Maailma on jo menettäny tarkpeeks loukattuja ihmisiä jotka osaavat ajatella toistenki ajatuksia.
take care
-L
kaikki saattaa tuntuu nyt iha paskalt, mut kyllä se siitä.. nii tyhmältä ku se nyt kuulostaaki.. ja kyllä sä saat uusii frendei, parempii frendei, kunhan vaan meet juttelee rohkeesti uusille tyypeille.. häntä pystyyn kaveri:)..
Moi juhani!
Todella ikävää tuollainen!! )= tiedän todella miltä sinusta tuntuu!! sillä joskus muinoin mut jätettiin kaveriporukan ulkopuolelle, ja se tuntui ihan hirveen pahalta!!
Ainakin sanon sen että tollasten tyyppien takia ei todellakaan kannata tehdä itsemurhaa!! olet todella arvokas ihminen ja todella mukava!!usko vaan pois!! (= on aika vaikeata sanoa mitään painavaa tekstiä vaikka haluis hirveesti sanoo jotain extra-hyvälle tuntuvaa....
halauksin:enkuliini
jos sä et kelpaa heille sellaisena kuin olet niin he eivät ole olleet sinun
must on tullu joka kesänloman jälkeen epä sosiallisempi ja ujompi että en usko että saan enään ystävii ...en ees puhu mun perheelle paljoo mitään
lukiolaiset on hinttejä
Tuli mieleen, että onkos sinulla kenties ihan sosiaalisten tilanteiden pelko..? Pelkäätkö esim. koulua tai muita paikkoja jossa on paljon ihmisiä?
Enpä minäkään saa yhtään uusia kavereita, vanhoja on onneksi muutama. Koulussa tosin vain yksi kaveri. Ujouskin on jossain määrin voitettavissa. Se on pienestä kiinni, jos pyytää vaikka jotain lainaamaan terotinta niin on jo parempi olo, kun on saanut otettua yhden askeleen. Tärkeintä olisi se ettei itse leimaa itseään ujoksi.. muuten siitä on vaikea päästä pois.
Ymmärrän kyllä ettei se ole helppoa, itselläni kun on aina ongelmia juuri sen takia että olen niin epäsosiaalinen. Mutta mutta, älä ihmeessä itsemurhaa ajattele! Suurin osa elämästä jäljellä vielä. Älä tuudittaudu ajatukseen, ettet saisi mukamas koskaan enää ystäviä.
älä vaivu masennukseen... monilla on tolanen jakso jossain vaiheessa elämäänsä.... tässä yksi sosialinen kaveri ehdokas... =)
...kävi melkein samoin. Tai no, ei edes melkein. Kaverit meni lukioon ja ite amikseen. En pitänyt heihin yhteyttä, koska tunsin kasvaneemme erillemme. Heillä oli lukiojutut ja mulla amiksesta uudet kaverit. Ja, kun amis päätty, lopetin sieltä saatuihin kavereihin yhteydenpidon. Tiedän, olen törkeä, mutta heidän jokaviikkoiset dokausreissut krapuloineen ei enää kiinnostanut. Onhan mulla vielä pari kaveria, entisiä naapureita. Toiseen ei voi luottaa (peruu tapaamiset ja juoruu), mutta toiseen voin luottaa kuin kallioon.
Ainut ongelma vain on, että tämä luotettava kaveri on mun exä, eikä avomieheni pidä ajatuksesta yhtään.
Noh, tämä meni nyt vähän omien asioiden vuodattamiseksi. Pointtini oli kuitenkin se, että kavereista kasvaa erilleen, sille ei voi mitään. Älä itsaria mieti, vaan sitä, mistä saat uusia kavereita. =)
Hei, itsemurha ei auta mitään. Mulla ei oo koskaan ollu yhtään hyvää ystävää ja nyt mul ei oo yhtään. Kyllä vituttaa, kotona mäkin oon päivästä toiseen. Munkin siskolla on aivan tajuttomasti kavereita, mut tää saattaa johtuu siitä ku mä oon niin ujo.... vituttaa...
Mä oon 17 vuotias...
Tulin vahingossa tänne nuorten palstalle. (olen murkkuikäisen äiti)Voin sanoa sinulle Juhani ja muille yksinäisyyteensä tuskastuneille, että aika aikaansa kutakin. Vaikka nyt, tässä tilanteessa ja elämänvaiheessa yksinäisyys tuntuu pahalta, se on kuitenkin vain yksi elämänvaihe. Tilanteet muuttuu, ja ihmiset ympärillä vaihtuu.
Sitten aikanaan työelämässä saat ympärillesi ihan uudet porukat, kenties alat seurustella ja saat uusia tuttavuuksia ja jopa kavereita tyttöystävän piireistä jne.
Elämää kannattaa ajatella pitkänä aikajanana, tämänhetkinen "jananpätkä" on vain pienenpieni pätkä koko jatkumossa. Se, että nyt on yksinäinen ja murheellinen, ei tarkoita, että koko loppuelämä menee samaa rataa. Yritä ottaa pieniä askeleita jokapäivä sinne parempaan suuntaan. Aseta aluksi päivän päämääräksi vaikka että vaan sanot pari sanaa jollekin ihmiselle. Jos jää odottamaan, että joku toinen tulee ensin juttelemaan, saa odottaa aika kauan.
Onko siinä amiksessa jotakin harrastuspiiriä., joka kiinnostaisi, sieltäkin voisi saada kavereita? Yritä ottaa aktiivinen asenne elämään, kukaan ei tule sinua kotoa hakemaan. Tsemppiä!