Yli 15 vuotta pahaa paniikkihäiriöelämää takana päin! Kärsin laaja-alaisesta paniikkihäiriöstä ja olen ollut välillä hyvin huonossa kunnossa. Sairaus on invalidisoinut pahimmillan minut täysin neljän seinän sisälle, ja olen käynyt pitkiä masennusjaksoja lävitse. Kymmenien eri lääkemerkkien, vuosien terapiajaksojen, sopeutumisvalmennuskurssien jne. "mankelin" jälkeen voin kertoa, että olen ollut kohta yli kaksi vuotta ilman pahempia kohtauksia ja tuntemuksia! Jes!
Kerron tämän vain siksi, että jos joku saisi tästä voimaa, olenhan esimerkki siitä, eetä pitkäjänteinen "kuntoutus" kannattaa ja toipuminen on mahdollista. Epätoivossa olevat; Älkää memmnettäkö toivoanne!!(tämä ei ole klisee, eikä fraasi-vaan sydämestä tulevaa tekstiä)
Kerron tämän vain siksi, että jos joku saisi tästä voimaa, olenhan esimerkki siitä, eetä pitkäjänteinen "kuntoutus" kannattaa ja toipuminen on mahdollista. Epätoivossa olevat; Älkää memmnettäkö toivoanne!!(tämä ei ole klisee, eikä fraasi-vaan sydämestä tulevaa tekstiä)
Vastaukset 4
Vanhimmat
mikä oli se paras apu kohdallasi? Puhuminen, lääkkeet, aika, olosuhteiden muuttuminen vai mikä? Vai kokonaisuus kaikkineen?
Aina puhutaan, että esim. kahvi laukaisee paniikkihäiriön tai joku muu ulkoinen tekijä, mutta eihän kahvi voi olla SYY, jos se ei ole aikaisemminkaan aiheuttanut sitä.
Tunnistatko itse, mikä paniikkihäiriötäsi aiheutti aikanaan? Pettymys, stressi, hylkääminen vai mikä?
kaikki on auttanut omalla tavallaan. vasta viimeisestä terapiasta hyödyin, kun tapasin mukavan, aidosti empaattisen terapeutin. meidän kemiat pelasi yhteen, ehkä olin itsekin valmiimpi kohtaamaan asioita, koska olin vanhempi. minulla laukesi selkeästi paniikkihäiriö veljeni itsemurhan jälkeen. menin aluksi todella huonoon kuntoon, koska diagnoosin vahvistuminen ja taudin toteaminen vei aikansa..sitten ei meinannut löytyä oikeita lääkkeitä jne.
minun paniikkini on "erilainen" siinä suhteessa, että esim.kofeiinia pystyn käyttämään(tietenkin sill on rajansa)saamatta siitä oireita, samoin en ole koskaan eläessäni pelännyt esiintymistä. laaja-alaisuudesta kertoo se, että minulla ei ole ollut selkeästi kohdistuneita pelkoja, vaan olin kauhuissani kaikesta, kaikkialla, missään ei ollut ns."turvaa"..
Ekan kerran löysin "kohtalotoverin" taustojen suhteen. Minun siskoni teki itsarin ja pian sen jälkeen veljenikin kuoli. Tuli myös paikkakunnan vaihdos ja taas uusiin ihmisiin tutustuminen. Myös ystävän hylkäämiskokemuksia...
Kokonaisstressini on kova, vaikka olenkin nyt suht tyytyväinen elämäntilanteeseeni. Itse osaan nimetä asioita, jotka aiheuttavat paniikkia, mutta tuo lauseesi, että "olin kauhuissani kaikesta...missään ei ollut turvaa..." on myös kohdallani ihan nappiin menevä ilmaus.
Kiitos kun kirjoitit. Helpotti tietää, että muillakin on vastaavia kokemuksia ja ongelmia.
Onko paniikkikohtauksesi loppuneet jo kokonaan vai vähentyneet?
Toivon sinulle todella helpotusta ja paranemista ja yritän itsekin haalia niitä helpottavia asioita kasaan. Voimia ja iso halaus!
isoja kohtauksia ei ole ollut pariin vuoteen, ja pystyn matkustelemaan, liikkumaan missä vain pitkästä aikaa. tottakai välillä on epämääräisiä huonoja oloja ja joskus epämiellyttäviä tuntemuksia, mutta kun ne hallitsee, niin ne kestää ohikiitävän hetken, eikä sitä jää "puimaan", kuten ennen. tää tie on ollut pitkä ja vaikea, eikä tää elämä oo helpottunut murheiden osalta(harmi) vieläkään, mutta pääasia on, että pystyy nauttimaan elämästä ilman jatkuvaa pelkoa. toivon sinulle myös voimia ja iso halaus! on se sinuakin koiteltu! jaksellaan..