Surullisin Joulusi

tankavaara

minä lämmitin
me palelimme silti
kuusikin oli

39

1900

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Jouluni'

      oli, kun isäni kuoli päivä ennen Jouluaattoa.

      Isäni, rakas, mutta erikoinen, oman totuutensa julistaja.

    • tankavaara

      jos haluaisi
      sanoa aidosti vain
      tunteita nekin

    • Heikunkeikku

      Tämä aloitus on tänne, minun mielestäni, liian surullinen. Liian henkilökohtainen. Kun jo muistuu mieleen oma suru ja sitten lukee muiden suruja, niin "surustuu" vielä enemmän.
      Olisin iloinen, jos joku haluaisi poistaa tämän aloituksen. Minä kun en voi.

      • uhrauduin. Anteeksi Tankavaara.


      • Heikunkeikku
        mies-vm56 kirjoitti:

        uhrauduin. Anteeksi Tankavaara.

        ...sinulle.


      • susa51
        Heikunkeikku kirjoitti:

        ...sinulle.

        Oli surullista, kun oma äitini kuoli joulunpyhien jälkeen.
        Olimme omaiset, luulleet että hän vielä toipuu,
        asiaa ei ollut meille kerrottu kunnolla.
        Se tuntui kamalalta, omainen haluaa aina tietää totuuden. Olen kuullut monien mielipiteen terveysaseman vuodeosastosta..


      • VäreNa

        kanssasi heikku, miksi kaivaa vanhat surut esiin?
        Jos on tilaisuus olla hyvälläkin mielellä.
        Ollaan sen ikäisiä ihmisiä, että kaikilla on raskaita kokemuksia takanaan.'Miksi niitä tuoda pintaan.
        En minäkään halua "surustua"


      • ketjun otsikko

        Miksi tämä pitäisi poistaa? Johan ketjun otsikko kertoo sen, ettei aloitus ole hömppää eli suosittelen ohitusta, eikä lukemista, jos ei tekstiä kestä.


    • Rosaliiin

      ensimmäinen yksin ilman puolisoa.

      Vaikka kuinka yritin lapsilleni järjestää vaikka mitä.
      Koko ajan pala kurkussa ja kyyneleet silmissä.

    • pitäisi

      velloa synkissä tunnelmissa?
      Anna herrantähden ihmisten unohtaa surut.

      • taas surullinen

        Joulu oli 1974.
        Mieheni oli kuollut lokakuussa 27v ja itselle jäi pienet lapset.
        Olimme mummolassa siis kotonani viettämässä joulua ja silloin tuli jonakin päivänä Erkki Junkkarisen konsertti televisiosta ja ne laulut saivat suruni ja murheeni ratkeamaan liitoksista.
        Kun olin itkenyt ja huutanut iteni kuiviin ,tuli niin tyhjä olo että se sattui sielunsyövereitä myöten.


      • kysyy yksi
        taas surullinen kirjoitti:

        Joulu oli 1974.
        Mieheni oli kuollut lokakuussa 27v ja itselle jäi pienet lapset.
        Olimme mummolassa siis kotonani viettämässä joulua ja silloin tuli jonakin päivänä Erkki Junkkarisen konsertti televisiosta ja ne laulut saivat suruni ja murheeni ratkeamaan liitoksista.
        Kun olin itkenyt ja huutanut iteni kuiviin ,tuli niin tyhjä olo että se sattui sielunsyövereitä myöten.

        surut pitäisi unohtaa,kun ne kuuluu elämään ja näin joulun alla onkin hyvä herkistyä,kun koko joulusta on tullut oikea hurlumhei.


      • susa51
        kysyy yksi kirjoitti:

        surut pitäisi unohtaa,kun ne kuuluu elämään ja näin joulun alla onkin hyvä herkistyä,kun koko joulusta on tullut oikea hurlumhei.

        Eihän surua kuulu unohtaa, ainakin on surtava loppuun se menetys.
        Joulun aika on herkistymistä ja voi muistaa myös pois nukkuneita läheisiään.:)


      • RosaLiiin

        Miksi suru on aihe jota ei saisi tällä palstalla käsitellä.
        Jokaisella on omat surunsa ja sureminen kuuluu immeisen elämään.
        Miksiköhän ne pitäisi unohtaa, eihän tämä elämä mitään ruusuilla tanssimista ole.
        Mutta ei se ole vellomistakaan jos siitä muutaman lauseen kirjoittaa ja lukaisee.

        Aatteleppas, tämähän voi olla jollekin ainoa paikka missä tulee kertoneeksi surustaan,
        kun joku sitä sattui siitä näin herkkänä aikana kysymään.
        Vaikka sydän huutaisi kuuntelijaa, surunsa ja kyyneleensä voi niin helposti hukuttaa lahjapakettien rapistuksiin ja sitoa solmuihin ja kauniisiin rusetteihin.

        Kyllä joululla on se surullisempi puolensakin kaiken kimalluksen keskellä.
        Jos pelkää surua, tämän aloituksen ohi on helppo mennä.


    • tammikuun likka

      Se vuosi oli kuuskytluvun alkuvuosi. Joulunajan sää oli harmaa loskainen ei ollenkaan joulun tuntua. Isä oli jossakin tietämättömissä. Joulua meillä ei silloin ollut. Ainot lahjat joita me lapset saimme oli pieni ruutuvihko, kynä ja kumi. Ne äiti oli saanut "kylän rouvalta" meille lapsille. Kuitenkin olin tyytyväinen, että edes jotakin saimme, kun opettaja kyseli mitä olimme saaneet joululahjaksi.
      Se mikä sen joulun teki surulliseksi oli tunnelma, surullinen ja murheellinen. Äidin silmien iloa ei ollut ollenkaan eikä ruokapöydässä kaupan leipää, juustoa ja makkaraa eikä mitään mikä meidän jouluun "kuului".

      Tuo joulu on jäänyt surullisena mieleeni ja nyt muistellessa sama apeuden tunne tulee mieleeni kuten silloin lapsen mieli oli.

      Aikuisena vasta olen sen ymmärtänyt miksi näin on ollut.

      • Pirre*

        on varmaan ollut paha mieli..:(

        Siihen aikaa opettajat kyselivät aina mitä kukin oli saanut lahjoiksi, ja minusta se osoitti epäammatillisuutta, julmuuttakin. Piti oikein muka kirjoittaa aineita mieluisimmista lahjoista.

        Nykyistenkin opettajien pitäisi ymmärtää miltä köyhän lapsesta tuntuu, kun pitää kiemurrella siinä odottavien katseitten alla ja yrittää keksiä jotain...

        Köyhiä perheitä on tänäkin päivänä..opet!


      • Pirre*
        Pirre* kirjoitti:

        on varmaan ollut paha mieli..:(

        Siihen aikaa opettajat kyselivät aina mitä kukin oli saanut lahjoiksi, ja minusta se osoitti epäammatillisuutta, julmuuttakin. Piti oikein muka kirjoittaa aineita mieluisimmista lahjoista.

        Nykyistenkin opettajien pitäisi ymmärtää miltä köyhän lapsesta tuntuu, kun pitää kiemurrella siinä odottavien katseitten alla ja yrittää keksiä jotain...

        Köyhiä perheitä on tänäkin päivänä..opet!

        Olimme ehkä neljännellä, tai viidennellä luokalla kun olimme taas joulunjälkitentissä, ja eräs oppilas, tyttö sanoi, että me ei saatu kuin lakuja (muistaakseni lakuja), mutta saimme uuden kodin valmiiksi ja pääsimme muuttamaan siihen jouluksi, - pidin sitä jo silloin älyttömän viisaana vastauksena, - hänestä taisi tullakin jotain enemmän...


      • tammikuun likka
        Pirre* kirjoitti:

        on varmaan ollut paha mieli..:(

        Siihen aikaa opettajat kyselivät aina mitä kukin oli saanut lahjoiksi, ja minusta se osoitti epäammatillisuutta, julmuuttakin. Piti oikein muka kirjoittaa aineita mieluisimmista lahjoista.

        Nykyistenkin opettajien pitäisi ymmärtää miltä köyhän lapsesta tuntuu, kun pitää kiemurrella siinä odottavien katseitten alla ja yrittää keksiä jotain...

        Köyhiä perheitä on tänäkin päivänä..opet!

        Ja niin me "päikyn täditkin" teemme. Pitääkin ottaa tämä asia korvan taakse talteen. On tuo oma lapsuuden aikainen asia ollut mielessä ettei pitäisi kysellä. Sitä olettaa tänäpäivänä asioitten olevan toisin. Eipä taida olla tämän päivän yhteiskunnallisessa tilanteessa.


      • Pirre*
        tammikuun likka kirjoitti:

        Ja niin me "päikyn täditkin" teemme. Pitääkin ottaa tämä asia korvan taakse talteen. On tuo oma lapsuuden aikainen asia ollut mielessä ettei pitäisi kysellä. Sitä olettaa tänäpäivänä asioitten olevan toisin. Eipä taida olla tämän päivän yhteiskunnallisessa tilanteessa.

        moniongelmaisissa perheissä voi olla että se joulujuoma on ainut "ilon" tuoja, ja lapsi/et unhoon jää..


    • tulee*

      surullisin jouluni tähän saakka.

      • Pirre*

        joulu on ensimmäinen miehensä kuoleman jälkeen, - ja tiedän ettei mieli mettä keitä..:(


    • 1964.

      Absolutia päässä ja muuten tyhjässä vatsassa.

      Aattoiltana klo 20:n tietämissä Södertäljen pääkadulla päin liikennemerkkiä lainatulla Saabilla.

      Herääminen pirukseen palellen autossa sillan alla jouluaamuna klo 2:n tienoilla.
      Vatsan tyhjennys ja parakin etsiminen.

      Kraanavesi ainoana jälkimaininkien hoitona ja kylmä rinki takapuolen ympärillä virkavaltaa odottaen.

      Selvisin rahalla. Auton korjaus.

      En tiedä oliko surullinen.
      Silloin ei ainakaan mukava.

    • Surullisin jouluni oli, kun oli kova ikävä kotiin, kipu ja pelko.

    • ent.tehtaantyttö

      ..viime Jouluni, sekä oma faijani että, mieheni olivat sairaana. Mies päässyt juuri kotiin ensimmäisestä syöpäleikkauksestaja oli vielä kovin huonossa kunnossa..myöhemmin alkukeväästä uusi isompi leikkaus edessä..faija ei enää selvinyt, kuoli tänä kesänä. Mies selvisi. Vietämme nyt "uutta Joulua" hyvällä mielellä...mies tuossa yks päivä sanoi; että viime jouluna hän ajatteli kun ekaa kerran mentiin Peijakseen että, hänen vuoro lähteä...muistan vaan kuinka rauhallisia kumpikn oltiin silloin kun autolla lähdettiin kotoa Peijaksen Sairaalaan, en tiedä mistä se rauhallisuus silloin meihin tuli... pelko ja hätä tulivat jälkeenpäin.

      Osanottoni kaikille teille; jotka olette Rakkaan läheisenne menettäneet...jouluna tai joulun alla..tai sen jälkeen...

      Hyvää ja Rauhallista Joulua;

      t.friidu ja tuohtunut sekä kundit

      • Meriläinen

        tuli varmaan sieltä Rekolan kartanosta joka on Peijaksen vieressä.
        Paljolti sieltäkin aikoinaan alkoi tämän tytön uusi elämä kun siellä oli se seurakunnan olotila meille ongelmaisille. Päivät siellä ja illat taas paikassa jossa on meikäläisiä.

        Toivon teille onnellista joulua.
        Paljon sanottavaa sydämessä niille vaan ei ole sanoja


      • ent.tehtaantyttö
        Meriläinen kirjoitti:

        tuli varmaan sieltä Rekolan kartanosta joka on Peijaksen vieressä.
        Paljolti sieltäkin aikoinaan alkoi tämän tytön uusi elämä kun siellä oli se seurakunnan olotila meille ongelmaisille. Päivät siellä ja illat taas paikassa jossa on meikäläisiä.

        Toivon teille onnellista joulua.
        Paljon sanottavaa sydämessä niille vaan ei ole sanoja

        ..ei niitä sanoja aina ole minullakaan. Vaikka kuinka etsisi...Nooh;) sitten taas kun Ei pitäisi olla niitä on niitä sanoja taas liikaakin...Ihmisiä me kaikki ja inhimillisiä ja erehtyväisiä olentoja kaikki joten, ja toisaalta hyvä niin...

        Lämmintä ja Rauhaisaa Joulua;

        t.friidu


    • Kermankalle

      Joulu oli se kun veljeni menehtyi neljän lapsensa kanssa tulipalossa. Jouluaattona.

      • Pirre*

        kauheaa, jäikö äiti eloon..kuinka hän selvisi..

        Otan osaa, ja ei tarvia vastata jos et halua....


      • ent.tehtaantyttö
        Pirre* kirjoitti:

        kauheaa, jäikö äiti eloon..kuinka hän selvisi..

        Otan osaa, ja ei tarvia vastata jos et halua....

        Otan osaa..

        t.friidu


      • Kermankalle
        Pirre* kirjoitti:

        kauheaa, jäikö äiti eloon..kuinka hän selvisi..

        Otan osaa, ja ei tarvia vastata jos et halua....

        Siitä on jo toistakymmentä vuotta, mutta näin joulun aikaan se tulee väkisinkin mieleen. Telkkari räjähti myöhään aattoiltana. Vaimo ja pienin lapsista kerkesivät asunnosta ulos.


      • viivi-amaldiina
        Kermankalle kirjoitti:

        Siitä on jo toistakymmentä vuotta, mutta näin joulun aikaan se tulee väkisinkin mieleen. Telkkari räjähti myöhään aattoiltana. Vaimo ja pienin lapsista kerkesivät asunnosta ulos.

        ei varmasti unohdu. Osanottoni.

        JouluRauhaa sinulle.


    • HTZA

      eikä tule.

    • Heikunkeikku

      ...tarkkaavaisuutta sheriffiltä ja ennen kaikkea Ajattelua poistoissaan.
      Nimittäin nyt on poistettu ensimmäinen vastaukseni avaajalle. Mutta ei toista, jossa pyysin koko ketjun poistoa. Jos alkuperäinen, ensimmäinen vastaukseni olisi ollut näkyvillä, olisi ymmärretty, Miksi kirjoitin tämän poistopyynnön.

      Jos poistetaan ensimmäinen, niin olisi ollut hyvin loogista poistaa myös toinen viestini.

      Nyt poistopyynnöstäni saa aivan väärän käsityksen.
      No, asialle ei voi mitään. Tahdoin kuitenkin sanoa oman mielipiteeni.

      • kyllä näki

        Sinun ensimmäisenkin vastauksen, mutta minä en kuitenkaan ymmärrä, miksi vaadit tämän ketjun poistoa?


    • joulusi

      käy sääliksi.
      Toit kuusen ja yritit lämmittää kylmää
      tupaasi. Miksi sen teit vaikka tiesit sen turhaksi?

    • sellainen se oli minun

      surullisin jouluni oli kahdeksankytluvun alussa,kun isäni oli hyvin vakavasti sairaana.Itseasiassa hän oli,...niin sanotusti terminaalihoidossa.Hän kuoli tammikuun alkupuolella vähän ennen tammikuun puoltaväliä.Surullisempaa joulua minulla ei toistaiseksi ole ollut.

    • Äiti eli silloin viimeisiä päiviään. Silloin emme vielä tienneet kuinka lähellä rajaa äiti jo oli. Hän nukkui pois tammikuun kolmannen päivän aamuna.
      Kun sitten jälkeenpäin katselin jouluna otettuja kuvia, aivan hämmästyin kuinka sairaan ja väsyneen näköinen äiti jo silloin oli.
      Nyt vietän ensimmäistä joulua ilman äitiä. Tämä joulu on ensimmäinen erilainen joulu ja ihan yhtä hyvin voisin nimetä tämän elämäni surkeimmaksi jouluksi.

    • Anskuliini

      niin monta surullista joulua, ettei oikein voi nimetä niistä yhtä.
      Vietin yksinäisiä jouluja, kun työni oli sellainen, että jouduin olemaan jouluaattona töissä ja poikani halusi viettää joulun isovanhempiensa kanssa.
      Koulun loputtua laitin pojan linja-autoon ja yritin täyttää jouluni työllä.

    • Oma kämppä

      Huomenna olisi lasten takia mentävä syömään exän laittamia jouluruokia.

    Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitään järkeä?

      Että ollaan erillään? Kummankin pää on kovilla.
      Ikävä
      127
      1984
    2. Noniin rakas

      Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi
      Ikävä
      100
      1730
    3. Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä

      Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy
      Maailman menoa
      57
      1380
    4. Kumpi vetoaa enemmän sinuun

      Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?
      Ikävä
      79
      1375
    5. Multa sulle

      Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M
      Ikävä
      31
      1038
    6. Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?

      Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s
      Ikävä
      47
      936
    7. Nainen, olen tutkinut sinua paljon

      Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm
      Ikävä
      51
      933
    8. Onko sulla empatiakykyä?

      Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet
      Ikävä
      44
      892
    9. Ei se mene ohi ajan kanssa

      Näin se vaan on.
      Ikävä
      73
      866
    10. Tavoitteeni onkin ärsyttää

      Sua niin turhaudut ja unohdat koko homman
      Ikävä
      109
      863
    Aihe