ongelma:tyttöystäväni ollut pidemmän aikaa(n9kk)haluton seksiin.mikään ei käy,en saa koskea häneen päivällä,ei istu viereeni sohvalle illalla,ei saa hivelemällä koskettaa/tai yrittää kiihottaa,nukkumaan mennessä kietoutuu omaan peittoonsa ja rupeaa nukkumaan,ei enää yhteisiä suihkuhetkiä.yritin tiedustella asiaa ja tuumattiin ettei oo oikein tehnyt mieli.oon yrittänyt avata keskustelua asian tiimoilta mutta ei mitään.ennen hänen kanssaan pystyi puhumaan.oon hommannu eroottisempia alusvaatteita itselleni kun ajattelin notta josko ne auttais.ei edes huomattu.ennen meillä oli seksi saatanan kiihkeää ja joskus hyökkäsimme toisiemme kimppuun vaikka keittiössä.nyt kun vastaavaa meinaa niin kommentti on:älä viitti,ei ny,ei jaksa.
alkaa nyt rauhallista miestäkin vituttamaan kirjaimellisesti.oltu yhdessä yli 5vuotta,mutta en usko että se siitä olis kiinni.toki eipä se ole vastannut rakkauden tunnustuksiini pitkään aikaan...
ikinä en oo elämässäni luovuttanu näis asiossa mutta onko nyt aika?
yritin yhteen aikaan elvyttää asioita laittamalla hänelle rakastan viestejä ja seksitekstareita kesken työpäivän,ja niihin ei vastattu.tuntui muuten aika "hienolta"...
virheitä olen minäkin suhteessa tehnyt,sen myönnän avoimesti ja niiden takia tein yli vuoden "töitä"tämän suhteen eteen jotta olisin taas hänen rakkauden ja luottamuksen arvoinen.tämäkö oli palkka?meillä on nyt yhteinen koti/asunto ja kaiken tämän purku ei huvita mutta pää ei tätä kauaa kestä...
kertokaa mielipiteitänne.odotan niitä suurella mielenkiinnolla.
alkaa nyt rauhallista miestäkin vituttamaan kirjaimellisesti.oltu yhdessä yli 5vuotta,mutta en usko että se siitä olis kiinni.toki eipä se ole vastannut rakkauden tunnustuksiini pitkään aikaan...
ikinä en oo elämässäni luovuttanu näis asiossa mutta onko nyt aika?
yritin yhteen aikaan elvyttää asioita laittamalla hänelle rakastan viestejä ja seksitekstareita kesken työpäivän,ja niihin ei vastattu.tuntui muuten aika "hienolta"...
virheitä olen minäkin suhteessa tehnyt,sen myönnän avoimesti ja niiden takia tein yli vuoden "töitä"tämän suhteen eteen jotta olisin taas hänen rakkauden ja luottamuksen arvoinen.tämäkö oli palkka?meillä on nyt yhteinen koti/asunto ja kaiken tämän purku ei huvita mutta pää ei tätä kauaa kestä...
kertokaa mielipiteitänne.odotan niitä suurella mielenkiinnolla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaa suuremmalta ongelmalta, kuin pelkästään väliaikaiselta haluttomuudelta. Olet siis pettänyt naistasi?
Kokemuksesta kerron, että vaikka naisesi sanoisi itselleen vaikka kuinka monta tuhatta kertaa, että ei se haittaa, kaikki saadaan kuntoon vielä, niin omaa sydäntään hänkään ei pysty huijaamaan... Naisesi on ihan selvästi viilentynyt sinua kohtaan-tiedät kyllä syyn. Teit vuoden töitä suhteesi korjaamiseksi virheittesi teon jälkeen- mutta miksi teit virheitä? Oletko miettinyt syitä omiin mielitekoihisi? Haluatko itse kenties jotain aivan muuta, kuin tätä naista? Omat tunteesi heijastuvat aivan varmasti myös parisuhteeseesi.
Voi hyvänen aika...Oletko tosiaan niin itsekäs, että ajattelet voivasi korvata toiselle särkyneen sydämen VUODEN TYÖLLÄ? Herää pahvi... Naisesi välittää susta, koska ei ole vielä lähtenyt kävelemään. Luulen kuitenkin että hän tekee henkistä eroa susta parhaillaan. Älä pahenna hänen oloaan syyllistämällä häntä suhteenne hiipumisesta. Ongelmien syntyyn tarvitaan aina kaksi ihmistä. Niin niiden selvittämiseenkin.
Luuletko, että autat asioita paremmiksi itsekkäästi itkemällä, että SINÄ sentään olet tehnyt TÖITÄ suhteen eteen. Just. Toisen naisen selästä ponnistettuasi sanasi saavat tosiaan vakuuttavan pohjan. Kuulostaa lähinnä säälinkerjuulta. Itsekkyys ja syyttely tuhoavat monia suhteita.
Kerran rikottu on vain kokoonliimattu kopio menneestä. Anteeksi kauheasti kun sanon ihan suoraan, mutten usko tuolla asenteella asioiden paranevan pätkääkään. Toisaalta näkisin, ettet ole itsekään kamalan innostunut korjaamaan suhdettasi - vai olenko väärässä?
Luottamus on kaiken perusta, kaikki pohjaa siihen tietoon, että toinen on täällä sinua varten. Mitäs kun se perusturva viedään ihmiseltä?
sain todella paljon ajattelemisen aihetta "kristiina".aukaisit monia saloja mielestäni jotka oivalsin kun luin viestisi.mun täytyy myöntää että sanoissasi oli järkeä.
ei,en pettänyt seksuaalisesti naistani,vaan pidin yhteyttä toiseen naiseen,omana heikkona hetkenäni,ja jos se koituu tämän suhteen kohtaloksi,sen ristin kannan.kun asioita mietin ennekuin tulin tänne sivulle tänään,huomasin että olen alkanut ratkoa ongelmaa väärästä päästä.kun etsin syitä,olin hakoteilla.olisi pitänyt ajatella mitä naiseni yrittää mulle sanoa käytöksellään.
ja haluan elämäni jatkuvan TÄMÄN naisen kanssa,haluan hänen kanssaan yhteisen tulevaisuuden.aivan samaa mieltä olen kanssasi siitä että kaikkeen parisuhteessa tapahtuviin asioihin tarvitaan kaksi osapuolta.ja aamulla aion asiasta keskustella hänen kanssaan.ei,en ajatellut että kaikki korvaantuu vuoden työllä,ei toki.en ole kovin hyvä tuomaan itseäni julki,ilmeisesti ilmaisin asian nyt väärin.kaikissa suhteissa tulee"virheitä",uskoisin,ja niistä pitää pystyä keskustelemaan.asia mikä on ollut minulla puutteena pitkän aikaa.
nimesi osui hyvin nappiin sillä erään ystäväni nimi on kristiina.
mutta kiitos sinulle sanoistasi.
ja olen jo alkanut muuttamaan asennettani...
moni asia vastauksessasi olettaa että olisin pettänyt...
jo vuoden työ kommentilla ajoin takaa tahtoa kuinka paljon haluan saada suhteen toimimaan mutta kun ei tulla vastaan...
mutta sanon vielä kerran:en pettänyt!
kiitos kuitenkin,,,
Toivon oikeasti onnea yritykselle. Monet eivät nykyään vaivaudu näkemään juurikaan vaivaa parisuhteensa eteen, ja ero väännetään pienestäkin syystä, eikä useimmiten näkyvää vikaa edes löydy.
Mietinpä vain, että kumpikohan mahtaa lopussa tuntua paremmalta: asia, jonka eteen on yhdessä tehty työtä, vaiko helpoimman tien valitseminen... Kumpikohan valinta voisi kaduttaa ajan myötä?
Ei ole helppoa kuvitella aikaa niin kauas tulevaisuuteen, että sielunsa silmin näkee itsensä esim. vanhainkodissa. Yksi asia on varma, mitä itse en ainakaan halua siellä kököttäessäni pohtia : Olisiko meidän sittenkin pitänyt yrittää? Saatoin menettää elämäni ihmisen ja tilaisuuteni ...
Siellä istuessa seksi tuskin lienee se päällimmäisin asia mielessä, mutta todennäköisesti toista ajatellessaan muistaakin kuitenkin vain ne alkuaikojen kiihkeät hetket, joilloin kaikessa oltiin vielä mukana täydellä tunteella, ja luotettiin toiseen 110 prosenttisesti...
Oli mahtavaa lukea sun vastaus, ja huomata ettei kaikki olekaan niin tunteettomia ja itsekkäitä nykyään. (Joskus samassa tilanteessa olleet ymmärtävät yskän paremmin.) Kaikkea hyvää teille!