Hei. Minulla epäillään kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Sairastuin masennukseen kolme vuotta sitten (koulukiusaamisen takia) ja pari vuotta siitä aloin muuttua. Löysin uusia kavereita ja minusta tuli sosiaalinen, puhelias ja temperamenttinen tyttö, vaikka lapsena olin ujo, hiljainen ja vetäytyvä.
Mielialani alkoivat heitellä, vuosi sitten pahasti. Ei voida sanoa että minulla olisi erikseen maanisia ja masennuskausia, vaan mielialani voi vaihdella päivittäin toisesta ääripäästä toiseksi ääripääksi muutamassa minuutissakin. Voin olla iloinen ja puhelias ja yhtäkkiä surullinen ja poissaolevan näköinen. Minulla ei ole tiettyä persoonallisuutta ja olen eri ihminen eri päivinä. Kuten ystäväni ilmaisevat olen eri persoona eri päivinä, ja minun on sen takia vaikea luoda uusia ihmissuhteita.
Seurustelusuhteeni ajautuvat karille ongelman takia, kukaan ei jaksa katsella käytöstäni kauaa.
En jaksaisi enää, sillä en tiedä mistä äkilliset mielialanvaihteluni johtuvat ja kaikki menee pieleen.
Mikä minua vaivaa?
Mielialani alkoivat heitellä, vuosi sitten pahasti. Ei voida sanoa että minulla olisi erikseen maanisia ja masennuskausia, vaan mielialani voi vaihdella päivittäin toisesta ääripäästä toiseksi ääripääksi muutamassa minuutissakin. Voin olla iloinen ja puhelias ja yhtäkkiä surullinen ja poissaolevan näköinen. Minulla ei ole tiettyä persoonallisuutta ja olen eri ihminen eri päivinä. Kuten ystäväni ilmaisevat olen eri persoona eri päivinä, ja minun on sen takia vaikea luoda uusia ihmissuhteita.
Seurustelusuhteeni ajautuvat karille ongelman takia, kukaan ei jaksa katsella käytöstäni kauaa.
En jaksaisi enää, sillä en tiedä mistä äkilliset mielialanvaihteluni johtuvat ja kaikki menee pieleen.
Mikä minua vaivaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei! Oletko sama, joka kirjoitti aiemmin näin: "Voin siis olla täysin iloinen ja energinen. Mutta alle sekunnin tuntuu, kuin voimat hupenisivat johonkin (vaikken tekisi mitään) ja mieliala muuttuu masentuneeksi. Mielialan muutos on todella silminnähtävä, saatan aloittaa imuroinnin ja pari minuutin jälkeen väsyn ja lopetan. Mielialanmuutos ja 'energiahukka' tapahtuu yleensä ilman mitää selvää syytä."
Minulla on ihan samanlaista. En kuitenkaan usko, että kyeessä on bipo, vaan se liittyy masennukseen ja serotoniiniaineenvaihduntaan. Minä en käytä lääkkeitä, kun 90% ajasta pärjään ilmankin. Se 10% on sitten ihan kauheaa, :'-c
Sáirastuin lukioaikoina masennukseen (kiusaamista..) ja koko ikäni olen ollut herkkä masentumaan uudelleen elämän vastoinkäymisissä. Nimenomaan hylkääminen ja huono kohtelu, mitätöinti ym. muiden ihmisten taholta tuleva shitti saa minut voimaan huonosti, vaikka yritän taistella pitääkseni mieleni ja kulissit pystyssä.
Minun mielipide on, ettei noihin diagnooseihin pidä liikaa tuijottaa. Ne ovat ihmisten keksimiä nimityksiä hyvinkin erilaisille ja eri syistä johtuville häiriöille psyyken tasapainossa. Lääkitys saattaa auttaa, tai sitten on portti kemialliseen viidakkoon, josta vaikea löytää ulos.
ovat kahden eri ihmisen kirjoittamia..
Mutta minulla on myös samoja oireita, lue aloittaja alla minun kirjoittama: Minullako..
Mulla on myös noita, että tunnen olevani täysin eri persoona eri päivinä. Tuntuu, että olen niin paljon kaikkea etten ole mitään..Eli siis olen kaikkia persoonallisuuden piirteitä: iloinen, surullinen, rauhallinen, vilkas, pirteä, surumielinen, nauravainen, vakava, tiukka, löysä jne..
eli siis minulla samat oireet kuin aloittajalla..laitoinkin jo sinulle kommenttiä nämä otsikolla, unohtui yksi asia.
Minä myös käytin masennuslääkkeitä, jotka vain pahensivat oireitani. Nämä oireet pahenivat vanhempieni kuoltua, ennen sitä lääkitys tehoa ja olo oli ok. Mietinkin, että laukaisikohan vanhempieni kuolemat 'jotain muutakin' kuin masennuksen..Koska sen jälkeen lääkkeet eivät enää auttaneet ja oireet olivat pahemmat kuin nyt ilman lääkkeitä. tosin nyt on pahan kausi stressin takia..
On se niin mukavaa olla hullu..
Useinkaan mielenterveyden ongelmissa ei ole niin, että olisi erilaisia sairauksia, jotka vain tunnistettaisiin. Pikemminkin on niin, että on kenttä, jolla esiintyy mitä moninaisimpia oireita, joita sitten lääkärit yrittävät jotenkin luokitella. Näin ollen ei ole tarkkaan ottaen tärkeätä, mikä diagnoosi sinulle annettaisiin - kun näet tärkeintä on oma tilasi, jota diagnoosi yrittää jäljitellä. Lähinnähän näitä diagnooseja tarvitaan viranomaisten jne. keskinäiseen kommunikointiin, ts. KELAlta jos tekee hakemuksen tarvii paperin jossa on joku nimi sairaudelle jne.
Mulle tulee mieleen, että kohdallasi voisi olla jonkin sortin identiteettihäiriö. Tämän tuo mieleeni se, kun sanot, että olet (jopa kaveriesi mielestä) eri päivinä kuin eri ihminen. Ääripää tästä häiriöstä on ns. dissosiatiivinen identiteettihäiriö, jossa esiintyy oikeita sivupersoonia, jotka käyttävät eri nimiä eivätkä tiedä toisistaan. Mutta tästä ei ole kohdallasi kysymys ilmeisestikään. Kuitenkin voisi olla saman ongelman lievemmästä ilmentymästä.
Nykyisin ei semmoista diagnoosia olekaan kuin identiteettihäiriö. Mutta eipä sillä väliäkään. Kaksisuuntainen on mahdollinen, mutta myös epävakaa persoonallisuushäiriö. Toisaalta kaksisuuntainen on nykyään muotidiagnoosi, joka nyt annetaan kenelle tahansa halukkaalle - ja monesti myös haluttomallekin.
Koska olet nuori ja häiriö tämän tyyppinen, voisi esimerkiksi terapiasta olla apua. Siinä sitten vähitellen yritettäisiin sulautella näitä identiteetin raakileita yhteen.
Kuten joku aiemmin mainitsikin, kyse ei ollut samasta tekstistä mitä joku oli alempana kirjoittanut, ennen en ole palstalla vieraillut.
Sekoitin kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja epävakaan persoonallisuushäiriön eli jälkimmäinen on se mitä minulla epäillään.
Syön lääkettä masennukseen ja ahdistukseen, mutta eivät tunnu auttavan. Tai no ahdistuksen tilalle on tullut melkein täysi välinpitämättömyys (kaikkea muuta, paitsi läheisiä kohtaan). Käyn myös keskusteluterapiassa, josta ei ole vielä tähän mennessä ole ollut paljoa apua, mutta ehkä vielä joskus. Ainakin jonkin verran tuntuu helpottavan kun saa puhua kunnolla ja psykologit saavat miettiä ratkaisua ongelmaani.
Ei ole kivaa elää näin mutta uskon että asiat vielä joskus kääntyvät paremmin päin, vaikka se vie aikaa. Ystävien, rakastavan poikaystävän seura ja loma piristävät kummasti. Hyvää joulua kaikille mielenterveysongelmien kanssa kamppaileville!