Mistä seuraa?

Kiitoksia.

En harrasta mitään missä tapaisi ihmisiä, ja netistä toki etsin aktiivisesti seuraa, mutta se ei useinkaan tunnu kovin hedelmälliseltä.

Heti alkuun totean että en tahdo väitellä asioista koska tiedän minun kantani johtuvan pessimismistäni ja negatiivisuudestani.

Tiedän että minun pitäisi ottaa kontaktia. Tuohon mitä sanoit, voi kuitenkin kommentoida, että myöskään ne, joihin minä ottaisin kontaktia, eivät olisi ottaneet minuun kontaktia. Mutta hehän tapaisivat siitä huolimatta minut jos minä ottaisin heihin kontaktia. Minä esim. luin jostain että 60% baareissa tapahtuvista alotteista on miesten tekemiä. Niissä 40%:ssa on siis vielä minullakin toivoa. Olen kuitenkin äärettömän kärsimätön, mikä on varsin huono asia. Toiseksi onnea ei myöskään yleensä saa jos sitä yrittää väkisin etsiä.

Mietin noita listattuja asioita ja mitkä niistä voisivat olla minulle helpoimpia. Olen tosiaan kuullut ihmisten tapaavan kaupan kassajonossa tai kadullakin, mutta todennäköisyys on siihen niin pieni, ettei se saa minua etsimään seuraa näistä paikoista. Eli ongelmanani on tosiaan se, että motiviini mennä kyseisiin paikkoihin olisi juuri se johonkin tutustuminen, eikä se, että viihtyisin paikoissa, viettäisin niissä aikaani muista syistä.

Olet oikeassa, minun pitäisi altistaa itseäni. Sen voin yrittää tehdä ensimmäiseksi, vaikken olisikaan valmis tekemään vielä alotteita. Ei huolta, olen varsin oma itseni enkä esitä mitään. Pidän myös hyvin huolta ulkonäöstäni yms.
Mutten vedä ihmisiä puoleeni nyrpeällä naamalla, enkä täydellisellä hiljaisuudella. En keksi mitään sanottavaa.

Minulle erittäin vaikea asia on tosiaan se aloitteen tekeminen. En kestä torjuntaa. Mutta kaipa sekin helpottuisi kerta toisensa jälkeen.

Yhtään vähättelemättä linkkien lukemisen potentiaalista hyötyä, olen lukenut jotain vastaavia juttuja, ja jotenkin, ollessaan yleistettyjä tekstejä, ne eivät ole osottautuneet hyödyllisiksi. Tuntuvat jotenkin etäisiltä, kaukaiselta verrattuna vaikkapa auttavaan ystävään. Niiden saaminen ei vaan ole yhtään sen helpompaa.

Apua kirjoitti:

Kiitoksia.

En harrasta mitään missä tapaisi ihmisiä, ja netistä toki etsin aktiivisesti seuraa, mutta se ei useinkaan tunnu kovin hedelmälliseltä.

Heti alkuun totean että en tahdo väitellä asioista koska tiedän minun kantani johtuvan pessimismistäni ja negatiivisuudestani.

Tiedän että minun pitäisi ottaa kontaktia. Tuohon mitä sanoit, voi kuitenkin kommentoida, että myöskään ne, joihin minä ottaisin kontaktia, eivät olisi ottaneet minuun kontaktia. Mutta hehän tapaisivat siitä huolimatta minut jos minä ottaisin heihin kontaktia. Minä esim. luin jostain että 60% baareissa tapahtuvista alotteista on miesten tekemiä. Niissä 40%:ssa on siis vielä minullakin toivoa. Olen kuitenkin äärettömän kärsimätön, mikä on varsin huono asia. Toiseksi onnea ei myöskään yleensä saa jos sitä yrittää väkisin etsiä.

Mietin noita listattuja asioita ja mitkä niistä voisivat olla minulle helpoimpia. Olen tosiaan kuullut ihmisten tapaavan kaupan kassajonossa tai kadullakin, mutta todennäköisyys on siihen niin pieni, ettei se saa minua etsimään seuraa näistä paikoista. Eli ongelmanani on tosiaan se, että motiviini mennä kyseisiin paikkoihin olisi juuri se johonkin tutustuminen, eikä se, että viihtyisin paikoissa, viettäisin niissä aikaani muista syistä.

Olet oikeassa, minun pitäisi altistaa itseäni. Sen voin yrittää tehdä ensimmäiseksi, vaikken olisikaan valmis tekemään vielä alotteita. Ei huolta, olen varsin oma itseni enkä esitä mitään. Pidän myös hyvin huolta ulkonäöstäni yms.
Mutten vedä ihmisiä puoleeni nyrpeällä naamalla, enkä täydellisellä hiljaisuudella. En keksi mitään sanottavaa.

Minulle erittäin vaikea asia on tosiaan se aloitteen tekeminen. En kestä torjuntaa. Mutta kaipa sekin helpottuisi kerta toisensa jälkeen.

Yhtään vähättelemättä linkkien lukemisen potentiaalista hyötyä, olen lukenut jotain vastaavia juttuja, ja jotenkin, ollessaan yleistettyjä tekstejä, ne eivät ole osottautuneet hyödyllisiksi. Tuntuvat jotenkin etäisiltä, kaukaiselta verrattuna vaikkapa auttavaan ystävään. Niiden saaminen ei vaan ole yhtään sen helpompaa.

Vaikka et tahtoisikaan väitellä, tuntuu että mun on vain pakko kirjoittaa. Koeta kestää =)


"Tiedän että minun pitäisi ottaa kontaktia."

Jos kerran tiedät, miksi et toimi? Jos tahdot seuraa, sen eteen on nähtävä hieman vaivaa. Kukaan ei vain lankea ojennetuille käsivarsillesi, vaan sen eteen on saatava ihmiset haluamaan tutustua suhun. Se ei tapahdu itsestään, mutta se tapahtuu KUIN itsestään, kunhan on ennakkoluuloton ja avoin uusille mahdollisuuksille.


"Minä esim. luin jostain että 60% baareissa tapahtuvista alotteista on miesten tekemiä. Niissä 40%:ssa on siis vielä minullakin toivoa."

Aika saamatonta, jos saan sanoa. Itse taas olen lukenut, että naiset (miksei miehetkin) ovat kuin parkkipaikkoja: hyvät on jo viety ja vapaat on vammasille. Miksi uskottelet itsellesi, että sulla ei muka ole mahdollisuuksia "parempiin parkkipaikkoihin"? Valitettavasti jos joku todella uskottelee itselleen, että on huonompi/tyhmempi kuin todellisuudessa onkaan, harvinaisen usein onnistuu siinä (C.S. Lewis). Lisäksi sinuna ehkä miettisin, että löytyykö baareista todella arvoistasi seuraa?


"..tiedän minun kantani johtuvan pessimismistäni ja negatiivisuudestani....Olen kuitenkin äärettömän kärsimätön, mikä on varsin huono asia... ...kadullakin, mutta todennäköisyys on siihen niin pieni, ettei se saa minua etsimään seuraa... ..Mutten vedä ihmisiä puoleeni nyrpeällä naamalla, enkä täydellisellä hiljaisuudella...En kestä torjuntaa.."

Luehan hieman omaa tekstiäsi! Tahdotko olla tuollainen luuseri, hm? Kehottaisin tarkistamaan hieman asenteitasi positiivisemmiksi. Käsrivällisyyttä voi opetella, itsevarmuutta ja hymyilemistä voi kehittää. Puheenaiheita ei ole vaikea keksiä, seuraat vain ajankohtaisia asioita ja luet paljon. Itsevarmat ja positiiviset ihmiset ovat tekemäni pitkän havainnoinnin perusteella selkeästi suositumpia kuin happamat ja tylsät pessimistit. Torjutuksi tulemista taas ei kannata pelätä, niin todennäköisesti käy enemmän tai vähemmän jokaiselle jossain vaiheessa. Tappioista ja pettymyksistä oppii valtavasti! Itsekin useamman kerran torjutuksi tulleena voin sanoa, että useimmissa tapauksissa kannatti tulla torjutuksi.

Eli lyhyesti, tiedät mitä pitää tehdä joten TOIMI! Et saa ketään, jos et korjaa tuota yleisnegatiivista asennettasi. Hyvää illanjatkoa! =)

Don Juan Hermoso kirjoitti:

Vaikka et tahtoisikaan väitellä, tuntuu että mun on vain pakko kirjoittaa. Koeta kestää =)


"Tiedän että minun pitäisi ottaa kontaktia."

Jos kerran tiedät, miksi et toimi? Jos tahdot seuraa, sen eteen on nähtävä hieman vaivaa. Kukaan ei vain lankea ojennetuille käsivarsillesi, vaan sen eteen on saatava ihmiset haluamaan tutustua suhun. Se ei tapahdu itsestään, mutta se tapahtuu KUIN itsestään, kunhan on ennakkoluuloton ja avoin uusille mahdollisuuksille.


"Minä esim. luin jostain että 60% baareissa tapahtuvista alotteista on miesten tekemiä. Niissä 40%:ssa on siis vielä minullakin toivoa."

Aika saamatonta, jos saan sanoa. Itse taas olen lukenut, että naiset (miksei miehetkin) ovat kuin parkkipaikkoja: hyvät on jo viety ja vapaat on vammasille. Miksi uskottelet itsellesi, että sulla ei muka ole mahdollisuuksia "parempiin parkkipaikkoihin"? Valitettavasti jos joku todella uskottelee itselleen, että on huonompi/tyhmempi kuin todellisuudessa onkaan, harvinaisen usein onnistuu siinä (C.S. Lewis). Lisäksi sinuna ehkä miettisin, että löytyykö baareista todella arvoistasi seuraa?


"..tiedän minun kantani johtuvan pessimismistäni ja negatiivisuudestani....Olen kuitenkin äärettömän kärsimätön, mikä on varsin huono asia... ...kadullakin, mutta todennäköisyys on siihen niin pieni, ettei se saa minua etsimään seuraa... ..Mutten vedä ihmisiä puoleeni nyrpeällä naamalla, enkä täydellisellä hiljaisuudella...En kestä torjuntaa.."

Luehan hieman omaa tekstiäsi! Tahdotko olla tuollainen luuseri, hm? Kehottaisin tarkistamaan hieman asenteitasi positiivisemmiksi. Käsrivällisyyttä voi opetella, itsevarmuutta ja hymyilemistä voi kehittää. Puheenaiheita ei ole vaikea keksiä, seuraat vain ajankohtaisia asioita ja luet paljon. Itsevarmat ja positiiviset ihmiset ovat tekemäni pitkän havainnoinnin perusteella selkeästi suositumpia kuin happamat ja tylsät pessimistit. Torjutuksi tulemista taas ei kannata pelätä, niin todennäköisesti käy enemmän tai vähemmän jokaiselle jossain vaiheessa. Tappioista ja pettymyksistä oppii valtavasti! Itsekin useamman kerran torjutuksi tulleena voin sanoa, että useimmissa tapauksissa kannatti tulla torjutuksi.

Eli lyhyesti, tiedät mitä pitää tehdä joten TOIMI! Et saa ketään, jos et korjaa tuota yleisnegatiivista asennettasi. Hyvää illanjatkoa! =)

Tarkoitin, että minä olen se josta tuntuu että on vain pakko kirjoittaa, ja en rationaalisesti haluaisi väittää vastaan positiiviseen tekstiin.

Juuri siksi koska olen niin peloissani. Ujoushan on melkoisesti lievempää kuin tämä sairauteni. Olen mielettömän hermostunut. Tiedän kyllä että kun jotain saa aloitettua, on se jatkossa yleensä helpompaa. Se ei siltikään tuo minulle rohkeutta ensimmäiseen kertaan.

Korjaisin sen verran, että uskon minussa olevan potentiaalia, mutta en keksi keinoa käyttää sitä. Tai siis...uskon että on naisia jotka pitäisivät minusta ja minä heistä, mutta minulla ei tunnu olevan keinoja löytää heitä eikä ottaa heihin yhteyttä. Lisään myös sen että olen itse lopulta varsin nirso, mikä taaskin lienee huono asia. Kommentoihan siihen nyt sitten että "Sinulla ei olisi varaa olla nirso." :D Niin, käyn baareissa hyvin harvoin, ja ymmärtääkseni sieltä yleensä haetaan vähän muuta seuraa.

Pyrin kyllä muuttamaan asenteitani positiivisemmaksi, mutta se, että jotain pitäisi tehdä, ei loogisesti johda siihen että se on helposti tehtävissä, tai välttämättä lainkaan. Tavoitteeni ei ole jatkaa samalla tavalla, minkä voi jo päätellä siitä että kirjoitan näistä asioista. On kuitenkin yllättävän vaikea minun olotilassani varsinaisesti muuttaa asioita. Ulkopuolisenahan esimerkiksi sinun on helppo neuvoa. Se on muuten totta että positiiviset ihmiset saavat minutkin heti kiinnostumaan. En vain tiedä mistä sen positiivisuuden löytäisin. Hassua että koen löytäväni positiivisuuden vain seurasta, mutten saa seuraa ilman positiivisuutta.

Apua kirjoitti:

Tarkoitin, että minä olen se josta tuntuu että on vain pakko kirjoittaa, ja en rationaalisesti haluaisi väittää vastaan positiiviseen tekstiin.

Juuri siksi koska olen niin peloissani. Ujoushan on melkoisesti lievempää kuin tämä sairauteni. Olen mielettömän hermostunut. Tiedän kyllä että kun jotain saa aloitettua, on se jatkossa yleensä helpompaa. Se ei siltikään tuo minulle rohkeutta ensimmäiseen kertaan.

Korjaisin sen verran, että uskon minussa olevan potentiaalia, mutta en keksi keinoa käyttää sitä. Tai siis...uskon että on naisia jotka pitäisivät minusta ja minä heistä, mutta minulla ei tunnu olevan keinoja löytää heitä eikä ottaa heihin yhteyttä. Lisään myös sen että olen itse lopulta varsin nirso, mikä taaskin lienee huono asia. Kommentoihan siihen nyt sitten että "Sinulla ei olisi varaa olla nirso." :D Niin, käyn baareissa hyvin harvoin, ja ymmärtääkseni sieltä yleensä haetaan vähän muuta seuraa.

Pyrin kyllä muuttamaan asenteitani positiivisemmaksi, mutta se, että jotain pitäisi tehdä, ei loogisesti johda siihen että se on helposti tehtävissä, tai välttämättä lainkaan. Tavoitteeni ei ole jatkaa samalla tavalla, minkä voi jo päätellä siitä että kirjoitan näistä asioista. On kuitenkin yllättävän vaikea minun olotilassani varsinaisesti muuttaa asioita. Ulkopuolisenahan esimerkiksi sinun on helppo neuvoa. Se on muuten totta että positiiviset ihmiset saavat minutkin heti kiinnostumaan. En vain tiedä mistä sen positiivisuuden löytäisin. Hassua että koen löytäväni positiivisuuden vain seurasta, mutten saa seuraa ilman positiivisuutta.

Tulin kai kirjoittaneeksi aika aggressiiviseen sävyyn, pahoitteluni jos tekstini oli turhan hyökkäävää. Hyvä että uskot itseesi ja mahdollisuuksiisi, ilman itseluottamusta on huomattavan vaikea tutustua uusiin ihmisiin.

Jos sallit äärimmäisen kömpelön kielikuvan, sulla on vasara ja ympärillä olisi paljon naulaamista, mutta taito käyttää itse työkalua on hukassa. Naulatkaan eivät uppoa itsestään, joten sun täytyy keksiä, miten vasaraa käytetään. Täytyy siis harjoitella naulaamista ja parhaiten naulaamisen oppii ahkerasti hakkaamalla nauloja, ei niinkään käpyjä ja kiviä kurittamalla saatika tyhjän huitomisella. Naulaustaito saavutetaan ahkeralla naulojen harjoituksella. Älä pelkää naulojen vääntymistä, rakennettava talo ei sorru jos yksi tai kaksi naulaa on hieman vinossa. Pahasti vinoon menneet naulat voi kiskoa irti ja heittää pois. Niitä voi myös koettaa suoristaa ja jos naulan saa suoristettua, ne ovat hyvinkin käyttökelpoisia. Naulaustaitojen karttuessa opit miten kannattaa lyödä ja naulat uppoavat suoraan. (Vielä kerran anteeksi äärettömän kömpelö kielikuva..)

Toisin sanoen, vietä aikaa siellä, missä on toisia ihmisiä ja harjoittele ihmissuhdetaitojasi. Jos jokin naula vääntyy, revi se irti ja heitä pois tai koeta suoristaa se käyttökelpoisesti. Jos ja kun näitä vinoja nauloja tulee, älä lopeta naulaamista siinä pelossa että seuraavasta ja sitä seuraavasta naulasta saattaa tulla vinoja. Talo ei valmistu jos lopettaa naulaamisen eikä se edes lähde valmistumaan, jos ei ikinä tartu vasaraan.

Talon rakentaminen ei ole helppoa eikä aina mukavaakaan, mutta etukäteen suunnittelemalla urakka helpottuu ja nopeutuu. Tahdot rakentaa hienon talon, joten TARTU VASARAAN ja aloita naulaaminen! Talo rakentuu pikkuhiljaa, aivan kuin itsestään siinä hakeran naulaamisen ohessa.

Talon rakentaminen on valtava urakka, mutta kun urakan jakaa osiin, homma ei tunnu niin mahdottomalta. Suuret palatsitkin rakennetaan vaihe kerrallaan ja valmistuminen vie paljon aikaa. Välitavoitteet auttavat talon rakentajaa jaksamaan ja kannustavat jatkamaan. Saavutetut tavoitteet palkitsevat, valmis talo kaikkein eniten. Kun talo on valmis, sitä täytyy tietenkin aina välillä remontoida ja huoltaa, mutta se on enemmän tai vähemmän pieni vaiva itse rakentamisen rinnalla.

Don Juan Hermoso kirjoitti:

Tulin kai kirjoittaneeksi aika aggressiiviseen sävyyn, pahoitteluni jos tekstini oli turhan hyökkäävää. Hyvä että uskot itseesi ja mahdollisuuksiisi, ilman itseluottamusta on huomattavan vaikea tutustua uusiin ihmisiin.

Jos sallit äärimmäisen kömpelön kielikuvan, sulla on vasara ja ympärillä olisi paljon naulaamista, mutta taito käyttää itse työkalua on hukassa. Naulatkaan eivät uppoa itsestään, joten sun täytyy keksiä, miten vasaraa käytetään. Täytyy siis harjoitella naulaamista ja parhaiten naulaamisen oppii ahkerasti hakkaamalla nauloja, ei niinkään käpyjä ja kiviä kurittamalla saatika tyhjän huitomisella. Naulaustaito saavutetaan ahkeralla naulojen harjoituksella. Älä pelkää naulojen vääntymistä, rakennettava talo ei sorru jos yksi tai kaksi naulaa on hieman vinossa. Pahasti vinoon menneet naulat voi kiskoa irti ja heittää pois. Niitä voi myös koettaa suoristaa ja jos naulan saa suoristettua, ne ovat hyvinkin käyttökelpoisia. Naulaustaitojen karttuessa opit miten kannattaa lyödä ja naulat uppoavat suoraan. (Vielä kerran anteeksi äärettömän kömpelö kielikuva..)

Toisin sanoen, vietä aikaa siellä, missä on toisia ihmisiä ja harjoittele ihmissuhdetaitojasi. Jos jokin naula vääntyy, revi se irti ja heitä pois tai koeta suoristaa se käyttökelpoisesti. Jos ja kun näitä vinoja nauloja tulee, älä lopeta naulaamista siinä pelossa että seuraavasta ja sitä seuraavasta naulasta saattaa tulla vinoja. Talo ei valmistu jos lopettaa naulaamisen eikä se edes lähde valmistumaan, jos ei ikinä tartu vasaraan.

Talon rakentaminen ei ole helppoa eikä aina mukavaakaan, mutta etukäteen suunnittelemalla urakka helpottuu ja nopeutuu. Tahdot rakentaa hienon talon, joten TARTU VASARAAN ja aloita naulaaminen! Talo rakentuu pikkuhiljaa, aivan kuin itsestään siinä hakeran naulaamisen ohessa.

Talon rakentaminen on valtava urakka, mutta kun urakan jakaa osiin, homma ei tunnu niin mahdottomalta. Suuret palatsitkin rakennetaan vaihe kerrallaan ja valmistuminen vie paljon aikaa. Välitavoitteet auttavat talon rakentajaa jaksamaan ja kannustavat jatkamaan. Saavutetut tavoitteet palkitsevat, valmis talo kaikkein eniten. Kun talo on valmis, sitä täytyy tietenkin aina välillä remontoida ja huoltaa, mutta se on enemmän tai vähemmän pieni vaiva itse rakentamisen rinnalla.

Nääh, et sinä liian aggressiivinen ole ollut.
Kiitos vertauksesta, ei se nyt mitenkään äärettömän kömpelö mielestäni ollut. Olet tietysti oikeassa. Aikomuksenani on yrittää lähteä harjoittelemaan naulaamista. Seurasta voisi olla apua, mutta sitäkään ei aina ole tarjolla. Itse olen ajatuksissani jaotellut vaikeudet neljään eri kohtaan:

1) Minun pitää löytää paikkoja joista voisin saada seuraa, paikkoja joissa voin yrittää tutustua. Ehdotit joitain paikkoja.

2) Minulla pitää olla rohkeutta ja motivaatiota mennä niihin paikkoihin. En saa ajautua itsesääliin ja ajatella että turhaa se kuitenkin olisi. Mielessäni vaan on muistikuvat aikaisemmista hedelmättömistä kokemuksistani kyseisissä paikoissa.

3) Minulla pitää siellä sitten olla rohkeutta ja motivaatiota tutustumiseen, eikä vain antaa itseni masentua, ajautua itsesääliin ja luovuttaa koska mitään ei heti tapahdu.

4) Minulla pitäisi olla keinot tutustumiseen. Tuntuu hirveän vaikealta keksiä, mistä ihmeestä pitäisi puhua. Koen valmiiden kommenttien lukemisen jostain oppaista jollain tavalla huijaamisena, esittämisenä.

Lopuksi voisin mainita 2 tilannetta, joissa olen ylittänyt itseni. Kummassakin tilanteessa olin hieman ottanut olutta, tosin vain hieman:

a) Kerran Anatheman keikalla kysyin joltakin tytöltä, onko hän varattu. Oli kuulemma. Jälkeen päin kaverini tosin sanoi olevansa sitä mieltä ettei aloitukseni ehkä ollut ihan parhaasta päästä, ja että tyttö saattoi sanoa niin vaikka ei olisikaan ollut varattu.

b) Kerran kaupan kassajonossa näin kaksi tyttöä, joista toinen pussasi toista poskelle. Kysyin, saisinko minäkin pusun. Sain.

Mutta eihän minunlaiseni negatiivinen pessimisti näistä mitään hyötyä saanut. Vai sainkohan...ehkä tällaisilla tilanteilla on osasyynsä siihen, että tunnen olevani menossa parempaan suuntaan.