Tässä kun lukee noita edellisiäkin kirjoituksia..niin arvelinpa kysyä tällaista asiaa että milloin mennään yli niiden rajojen joka ei ole enää "vain" tanssimista?Missä vaiheessa tulee vastaan oma sopimattomuuden raja?Varsinkin jos yhtälöön kuuluu se kolmaskin osapuoli..Monenlaista on kyllä tullu kuultua ja nähtyä..Eli missä vaiheessa rupee omatunto kolkuttaan!Vai rupeaako sittenkään..Perään ikä ja sukupuoli..
Tanssin "rajat"
kyselyä
172818
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
on rajana minulla. Tämä sosiaalisuuden muoto on vienyt minulta täysin kyvyn sitoutua tai etsiä normaalia parisuhdetta.
Olin ennen normaali, nyt olen epänormaali.
jos haluaa nauttia lasin maitoa? (int. Sanonta)
se meneekin. Mutta mä haluaisin lehmän, mutten osaa pitää sitä tai toinen vaihtoehto on se, että mua ahdistaa, kun se lehmä on kotona.
utareet kun saattaa olla mieleisemmät kun sen kotilehmän
siitäkään johdu, että naapurin lehmä kiinnostaisi. Haluan vain tuntea oloni vapaaksi. Kyysessä on siis tunnepuolen asia puhtaasti.
Mulla on kanssa samaa "ongelmaa". Oma vapaus tuntuu tärkeimmältä. Sen jälkeen kun entinen lehmä häipyi kolmisen vuotta sitten nurkista pyörimästä, niin uutta ei ole huvittanut ottaa, vaikka välillä on hieman mieli tehnytkin. Alkuun yksinäisyys ahdisti, mutta sitten opin arvostamaan vapautta ja tajusin miten autuas olotila sinkulla voi olla. Tansseissa käyminen riittää läheisyyden kaipuun ja joskus muidenkin tarpeiden tyydyttämiseen.
Tiedoksi vaan kaikille sinisilmäsille aloittelijoille että lavoilla käyvillä naisilla ei ole mitään rajaa näissä asioissa.
Karseeta yleistämistä.
Olen käynyt lavoilla lähes neljäkymmentä vuotta,
mut tota en ole valmis allekirjoittamaan.
Tokihan meitä on moneen junaan meniöitä ja
jotkut jää asemallekin.
Tanssia koetetaan sekoitaa kovinkin monilla keinoilla johonkin muuhun kuin tanssi?!
Mikä se on se sisäinen jatkuvasti hiertävä sanomaton epävarmuus mikä tuo esiin tuota samaa sontaa (epäselvää kyseenalaistamista)aina tanssin yhteyteen?
Huumori on hieno asia mutta tuo keskenkasvuinen tirkistely kiemurtelu ihmetyttää. Vai onko ihmisten itsetunto oikeesti noin sitotunut epävarmuuden kivijalkaan.
Suurin osa yhteisissä tilaisuuksissa käy kunniallisesti sillä asialla mikä etuovessa tai sen yläpuolella lukee siksi siitä peritään pääsymaksua tai tuote muuten hinnoitellaan. (kauapat, urheilukilapailut, ym) Niin myös tansseissa. Tanseissa syntyy kai suhteita niin jokapaikassa. Voisiko rajakyselijä vaikka verrata asiaa työpaikka romansseihin? Missä on rajat?
Omat aikeet ja oleminen kai sen pitää parhaiten tiedossa missä rajat kulkee missäkin.
Nykyisin lavatanssit on iskemisympäristönä aika kinkkinen. Taakse ei tarvi jäädä kun pari kolme iskua, niin kyllähän luurangot alkaa kolisemaan. Vaikka omaatuntoa ei olisikaan ja vaikka muuten olisi kuinka kivikasvoista tyyppiä, niin kiusallinen olo nousee pintaan aika herkästi tilanteissa, missä vähänkään enemmän historia kohtaa samalla tanssipaikalla. Olempa kuullut naisten perustaneen "ihailijakerhoja" yhteisen historian perusteella. Ompa näin muodostunut vakiintuneita ystävyyssuhteitakin.
Aivan luonnollisista julkisuussyistä tanssipaikat eivät ole kovin hyviä iskupaikkoja. Niinsanottuja suhteisiin ajautumisia tapahtuu samaan tapaan, kuin muissakin ympäristöissä.
Ehkä nyt hiukan kärjistän mutta kuitenkin: "Iskupaikkoja tanssilavat ei ole"
komeat herrat koskaan tulleet ajatelleeksi, miksi se hyvin tahi jopa paremmin tuntemanne todella upea daami kenties jopa harmiksenne räpsyttää ällistyttävänkin pitkiä ripsiään juurikin sellaiselle teidänkin mielestänne helkkarin komealle herralle, joka on mahdollisimman kaukainen vieras ja siten teillekin jokseenkin tuntematon ja täysin arvoituksellinen ilmestys?
Oletteko hyvät, helkkarin komeat herrat kertaakaan tarkemmin ajatelleet, miksi ne todella upeat ja teille jokseenkin tuntemattomat daamit räpsyttelevät ällistyttävänkin pitkiä ripsiään sitä kiivaammin juuri teille, mitä teille itsellenne vieraammalle paikkakunnalle olette sinänsä toki hyvinkin tutussa ja siten melko turvallisessa kinppakyydissänne tahi jollain muulla ällistyttävänkin juonikkaalla sekä nuorten- että vanhaintanssikeinollanne joko nuorten- tahi vanhaintanssimaan ajautuneet?
Oletteko hyvät, helkkarin komeat herrat koskaan takkinne auki ja sinänsä toki ainoastansa kaikkien tilanteeseenne nähden sivullisten mielestä täysin eksyneen ja siten hyvinkin pöllämystyneen näköisenä teille täysin vieraalla paikkakunnalla tuuhea tukkannekin pystyssä hortoillessanne kertaakaan pysähtyneet tarkemmin mietiskelemään, minkäköhän tähden ne toinen toistansa upeammat daamit tulevat juuri teiltä eikä joltain paikkakuntalaiselta ällistyttävänkin pitkiä ripsiään räpsytellen ja sieviä pyrstöjään viekoittelevasti pyöritellen kyselemään, kutakuinkin niin, että: ”missäs me nyt oikein ollaan”, vaikka jokainen po tilanteeseenne nähden em sivullinenkin teidät nähdessään kysymätäkin huomaa, että olette – paradoksaalista kylläkin, aivan selvästi itsekin ajautuneet täysin selvästi sivuun vihoviimesenkin karttalehtenne laitimmaisistakin koordinaateista?
Oletteko hyvät herrat koskaan edes itseksenne tuumineet, miksi niin monet em daameista, jotka aivan selvästi ovat mitä ilmeisimminkin juonikkaasti hankkiutuneet siihen tilanteeseenne sekä nuorten- että vanhaintanssimaailman toiselta laidalta puhuvat teille kielillä, joita ette täysin ymmärrä ja kuitenkin jotenkin aavistatte, mitä ne daamit teiltä jopa tarkkaankin ottaen haluavat?
Oletteko hyvät herrat koskaan pohtineet, mikä saa juuri teidät lähtemään teille täysin vieraalle paikkakunnalle, nuorten- ja vanhaintanssimaailman ääriin sekä nuorten- että vanhaintanssimaan hurjia sekä nuorten- että vanhaintanssiliikenneriskejä nuorten- ja vanhaintanssi-illastanne toisiin halveksien ja hankkiutumaan siten jopa pastillin raikkaitten henkienne uhilla teille täysin vieraitten ja siten etukädeltänne tuntemattomien, todella upeitten daamien seuroihin, vaikka tutun turvallisessa lähitanssimossanne järjestettäisiin kelpo jamit?
Nuo olivat periaatteessa yksinkertaisia, mutta silti käytännössä hämmästyttävänkin epätriviaaleja sekä nuorten että vanhain tanssiarvoituksia ja kenelle tahansa meistä kirotunkin kiperiä kysymyksiä. Ja vaikka ne tuossa esitettiin toinen toisistansa erillään, niihin on kaikkiin mitä ilmeisimminkin yksi ja sama vastaus. Kuka teistä sen keksii, oivaltaa, mikä se on, kun on nuorten- ja vanhaintanssin perimmäinen tarkoitus ja säästyy jatkossa ylenmääräiseltä eli tavanomaiselta nuorten- ja vanhaintanssivastoinkäymiseltään.
Nuo arvoitukset jokseenkin sekä nuorten- että vanhaintanssikiistatta olivat noille melko ja helkkarin komeille herroillemme esitettyjä, mutta nehän voitaisiin varsinkin haluttaessa esittää täysin päinvastoin aseteltuina keille tahansa todella upeista daameistamme, mutta heidän sinänsä toki hyvinkin sievien päittensä arvoituksista emme me herrat – tätä aikaisemmin joka kerta hirvittäviin sekä nuorten- että vanhaintanssikyyneliin päättyneisiin yrityksiimme kohteliaasti ja siten viisaasti vedoten – tokikaan uskalla edes melko selvää ottamaan lähteä, vaan kuuluu se täysin yleisenkin sekä nuorten- että vanhaintanssitunnelman entisestään edistämismielessä noille todella upeille daameille itselleen: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että vaikka salaa mielissämme epäilemme, että päinvastoinkin aseteltuina näihin herrain epätriviaaleihin nuorten- ja vanhaintanssiarvoituksiin tulee yksi ja sama vastaus, emme tokikaan tohtisi alkaa vähäisimmissäkään määrissämme johdatella yhdenkään palstamme todella upean daamimme ajatuksia siihen suuntaan, vaan jätämme taaskin äärimmäisenkin kohteliaasti tuon oivaltamisen ilon daameille itselleen. Rauhallista Joulua.
Aidon Vainon digitaalinen allekirjoitus:
http://www.geocities.com/vaino.harha/VahaTiedote.htm
toki varsinkin haluttaessa nähdä minimissänsä joittenkin sekä nuorten että vanhain epätriviaalein tanssiarvoitusten ratkaisuna, mutta sillä ratkaisusuunnallamme meitä mitä ilmeisimminkin odottaisi kaikkien sekä nuorten- että vanhaintanssisoiden iso-iso-jne-äiti: Nythän on hyvinkin pitkälti niin, että mikä tahansa jäillä ja lantrinkeillakin sinänsä toki ällistyttävänkin yksinkertaisesti ratkaistu nuorten- ja vanhaintanssiarvoitus johtaisi näitten nuorten- ja vanhaintanssipiirien sekä sisäisiin että ulkopuoleisiin, äärimmäisen raivoisin sekä nuorten- että vanhaintanssiriitoihin iänikuisella teemalla kutakuinkin näin, että: ”kunpi oli ensin, muna vaiko kana?”: http://www.geocities.com/vaino.harha/MunaVaiKana.asx
Nuorten ja vanhain tanssikäytännössä tuolla tavalla syntyisi ensinnäkin nuorten ja vanhain tanssikoulukunta, joka julistaisi, että jäät ja lantrinkitkin olivat seurausta sekä nuorten- että vanhaintanssiharrastuksesta ja toisekseen syntyisi em koulukuntaa kiihkeästi vastustava nuorten ja vanhain tanssikoulukunta, joka julistaisi, että se nuorten- ja vanhaintanssiharrastuspas oli seurausta jäistä ja lantrinkeistakin. On siis ilmeistä, että meidän on täysin yleisen nuorten- ja vanhaintanssitunnelman entisestään edistämismielessä hylättävä kaikille meille niin rakkaat jäät ja lantrinkitkin näitä sekä nuorten- että vanhaintanssiarvoituksiamme yksistään ratkaisevana tekijänä ja tyydyttävä harmiksemme toteamaan, että ne näyttelevät jäät ja lantrinkitkin tässä mielessä ainoastaan jokseenkin merkittävää roolia.
Mikäli lähestymme ennakkoluulottomasti ja siten puhtaasti vaistojemme varassa alituiseen meiltä kysyttyjä kirotunkin kiperiä ja täysin epätriviaaleja nuorten- ja vanhaintanssiarvotuksia, havaitsemme oitis, että nehän olivat kaikki itseasiassa vastauksia: kysymys – siis vastaus on helkkarin komeitten herrain vaistomaisesta pyrkimyksestä levittää geenejään mahdollisimman laajoille alueille ja varmistaa siten sukunsa jatkuvuus. Vastaavasti todella upeitten daamien vaistomainen pyrkimys on kerätä geenejä mahdollisimman laajoilta alueilta ja varmistaa siten sukunsa elinkelpoisuus. Tämä ratkaisumalli selittää täysin sekä aukotta että nuorten- ja vanhaintanssikiistoitta myöskin sen, miksi vaistojensa ohjaama standardi- ja sitä edistyneempikin nuorten- tahi vanhaintanssija itsekin kummastelee sitä, että on valmis lähtemään pitkien ja rasittavien ja jopa hengenvaarallisten taipaleitten takana järjestettäviin nuorten- ja vanhaintansseihin täysin ventovieraissa seurueissa, vaikka luotettavassa lähitanssimossa, huomattavasti vaivattomamman ja turvallisemman taipaleen takana olisi tiedossa kelpo nuorten- ja vanhaintanssit entuudestaan tutussa ja siten melko turvallisessa seurassa:
http://www.geocities.com/vaino.harha/Cheers.asx
Railakasta Uutta Vuotta!
Aidon Vainon digitaalinen allekirjoitus:
www.geocities.com/vaino.harha/VahaTiedote.htm
Kun tanssi on sylitanssia. En ainakaan vielä ole valmis tanssipaikoilla tanssimaan lanteita vastakkain hinkkaavaa sylitanssia. En ainakaan niin julkeana, kuin sitä nykyisin tanssitaan.
...on vapaa-ajan harrastus (paitsi toisinaan niille harvoille ammattilaisille, joita alalta löytyy).
Niinpä siinä ei, kuten muissakaan harrastuksissa, ole kenenkään pakko tehdä mitään sellaista, mitä ei halua tehdä.
Kenenkään ei siis myöskään ole pakko katsoa, jos toisilla on hiukan vähemmän tiukat kriteerit kuin itsellä sen suhteen, mitä tanssiessa voi tehdä.
Jos eroottiselta vaikuttavaa liikehdintää harrastavat lavalla tai tanssiravintolassa ihmiset vapaaehtoisesti keskenään, on kai se heidän oma asiansa.
Omista rajoista lähinnä kirjoitinkin, en muiden. Jos vertailunomaista ilmaisua käytin, niin se tarkoitta vain ja ainoastaan omaa rajaani. En siis ottanut mielestäni kantaa muiden rajoihin.
Otsikossa kyseltiin käsitykseni mukaan tanssijan omista rajoista ja sen mukaisesti kirjoitinkin. Vai olinko ymmärtänyt aloittajan täysin väärin.
Eheii lavoilla tällaista tanssita,,
lähinnä vain Casinossa ja Marenguessa lantiot hinkaa toisiaan vasten ja kaikki muukin.
Et tule vaan liki-kii ja nautiskele.
Raja tulee vastaan siinä jo ulko-oven kynnyksellä.
Toinen jää kotiin naama näkkärillä.
Onko sit hauskaa ja hyvä omatunto, kysyn vaan?